Se kissa joka katkaisi noita-akan selän

Kaikki te lukijat siellä, jotka olette seuranneet blogiani jonkun aikaa, olette vääjäämättä törmänneet siellä hahmoon, jota olen kuvaillut useimmin sanalla noita-akka. Jos kyseinen henkilö ei ole tuttu, niin aloita tutustuminen vaikkapa täältä tai täältä2 tai täältä3. Virallisemmalta statukseltaan kyseinen nainen on meidän vuokranantajamme. Joka muuten tätä kirjoittaessani on jo onneksi ENTINEN vuokranantaja.
I have 99 problems but the witch ain’t one, niin kuin ameriikaksi sanottaisiin. (pun intended)

 
Koska teitä näytti ilahduttavasti ihan yksityisviesteistäkin päätellen kiinnostavan mitä ihmettä täällä taas tapahtuu 💕😆, niin päätin ajaa illalliselta kipan kautta kotiin, ostaa pullon vinettoa, kaivaa tietokoneeni jostain tämän täysin hallitsemattoman muuttokaaoksen keskeltä ja avata asiaa hieman tarkemmin.

Ollaan me tässä välissä juhlittu Nenkku-papan lomapäiviäkin, istuttu mantereella tunteja autokorjaamon pihalla, itketty hylättyjen kissanpentujen kohtaloa ja oltu kolarissakin, mutta niistä lisää myöhemmin. Noita-akka ansaitsee tulla kuulluksi vielä tämän viimeisen kerran ennen kuin suljen hänen osaltaan pienen mustakantisen vihkoni johon olen listannut ihmiset jotka ovat minulle ”kuolleita”.

Yllättävissä ja nopeissa muutoissa ei sinällään ole meille mitään uutta ja vierasta, tsekkaa vaikka vähän historiaa täältä tai täältä2. Ei se silti järjin mieltä ylentävää hommaa ole totta puhuakseni.

Se kissa joka katkaisi kamelin selän

Niin kuin edellisessä postauksessani kerroin, laitoin noidalle sydämillä ja hymynaamoilla varustetun viestin, jossa pyysin häntä hakemaan meillä majailevat kissansa tai ainakin yhden niistä uuteen kotiinsa. Oikeastaan halusin eroon vain Mara(katista)  (oikealta nimeltään Coco) joka toistuvasti hyökkäili oman kissanpentumme Piin kimppuun ja vielä bonuksena jokin aika sitten upotti täysin varoittamatta hampaansa Tommin lapaseen sen verran syvälle, että piti miettiä jo rokotteiden tarpeellisuutta etenkin kun täällä oli Rabieshysteria siihen aikaan kukkeimmillaan. Mara(katti) alkoi olla jopa niin härski, että se lampsi sisälle taloonkin jahtaamaan Piitä. Ja asiahan siis kertakaikkiaan on niin, että kukaan, ei KUKAAN vttuile minun perheelleni!

Pari kertaa Mara(katti) sai opetukseksi kokovartalosuihkun puutarhaletkulla, mutta paholaiskissa ei vaan alkanut ottaa opikseen. Lopulta minun mittani täyttyi ja laitoin sen edellä mainitun viestin yhteiseen Messenger-ryhmään, jossa on israelilais-hollantilaisen noidan lisäksi mukana Tommi ja hänen lähinnä kynnysmattonaan ja nyrkkeilysäkkinään toimiva thaimiehensä.

Olin erittäin tarkkana siitä, että viesti sisälsi ainoastaan tarkkaan harkittua piilov*ttuilua jota ei voisi mitenkään sellaiseksi todistaa. ”Tiedän kuinka paljon rakastat kissojasi, joten varmasti haluat ne takaisin jotta ne varmasti ovat turvassa” ei mitenkään voi olla päänaukomista, eihän? Etenkin kun hän on itse niin vakuuttanut rakastavansa kissojaan joita ei käy koskaan katsomassa saati että veisi ne esim. rokotuksille. Hän on myös aiemmmin luvannut hakea mirrinsä takaisin mikäli ongelmia ilmenee.

Viestini oli myös täyttä totta siinä mielessä, sillä temppelikoira Moula on ottanut Piin suojelun elämäntehtäväkseen ja on enemmän kuin iloinen saadessaan antaa kiusaajille kyytiä. En minä pysty takaamaan, etteikö se lopulta voisi tehdä vieraalle kissalle jotain. Ja koska oma perhe tulee aina ensin, niin en voisi olla asiasta edes vihainen.

Noita koitti käyttää tekniikkaa ”poissa silmistä, poissa mielestä” ja jätti vastaamatta kyselyyni. Ja myös kahteen seuraavaan, jossa edelleen ystävällisesti kysyin miten asia voitaisiin ratkaista. Ei kuitenkaan tarvitse olla varsinaisesti mikään Sherlock nähdäkseen, että eukko roikkui Facessa ja Mesessä koko ajan ja oli lukenut kaikki laittamani viestit.
Homma lähti eskaloitumaan varsin rivakasti sen jälkeen kun Tommi (astetta suorasukaisempaan tyyliinsä) laittoi noidalle viestin, että ”olis ihan kohteliasta vastata viesteihin”.
Homma lähti eskaloitumaan varsin rivakasti sen jälkeen kun Tommi (astetta suorasukaisempaan tyyliinsä) laittoi noidalle viestin, että ”olis ihan kohteliasta vastata viesteihin”.

Sen jälkeen noita jätti myrkkysoppansa hämmentelyn hetkeksi sikseen ja avasi sanaisen arkkunsa. Viesti oli hänelle tyypilliseen tapaansa ihan hemmetin pitkä, mutta tässä parhaat palat:

Hän ei ollut kuulemma vastannut, koska oli niin ärsyyntynyt ”täysin asiattomasta” viestistäni ja odotti, että se ei enää ärsyttäisi häntä. Mutta koska pyysimme häntä toistuvasti vastaamaan (3 kertaa viikon sisällä), niin hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin olla vihainen.
Logiikka tämäkin hei. Onhan se toki kanssaihmisten syy, mikäli hän ei pysty hillitsemään itseään.

Ihan siltä varalta että joku ei uskoisi tässä pätkä kirjeenvaihdosta...

Viesti oli pääpiirteittäin täynnä valheita siitä kuinka hänen kissojensa hoito oli osa sopimusta ja kuului hintaan ja muuta käsittämätöntä huttua. Oma suosikkikohtani oli kuitenkin se, kun hän syytti oikeasti Tommia siitä, että hän on luonut Mara(katille) niin huonot vibat että kissa on arvannu että siitä halutaan eroon ja siksi purrut Tommia. Tarvitseeko tähän edes sanoa mitään?

Tässähän ei kuse mikään muu kuin se fakta, että kissa puri Tommia jo hyvän aikaa ennen kuin Pii tuli taloon. Sitä ennen olin alkanut varovasti jopa tykätä tästä kissasta. Puun takaa tulleen pureman jälkeen Mara(katti) joutui siinä mielessä mustakantiseen kirjaani, että ruokin sen sopimuksen mukaisesti, mutta se ei ollut enää tervetullut hengailemaan terassilla kanssamme samaan aikaan enkä halunnut muutenkaan enää koskea koko otukseen.

Lisäksi noita oikeasti syytti koko tilanteesta ja hullun kissansa käytöksestä meitä, koska menimme ottamaan oman kissan kysymättä heiltä ensin. (aiemmin hän oli toki mainostanut kuinka sosiaalisia ja kaikkien kanssa toimeentulevia hänen kissimirrinsä olivatkaan)

Sen jälkeen noidan piti ilmeisesti mennä taas tekemään sammakon kiveksistä amuletteja tai jotain sellaista mitä noidat iltapuhteinaan tekevät ja hävisi linjoilta.

Tommi kirjoitti melko tylyn, mutta totuudenmukaisen vastineen, jota minä pehmentelin parhaani mukaan. Valitettavasti siinä vaan pääsi käymään niin, että olin niin järkyttynyt koko tilanteesta ja näpyttelin kädet täristen itselleni vierasta Tommin puhelinta, että Tommin osuuden deletoinnin sijaan noita sai molemmat viestit. Tommin viesti oli toki vain suorempi versio omastani.

Saatoin myös sanoa ihan omin sanoin, että käsittääkseni en ole hänelle tilivelvollinen lemmikkieni hankkimisen suhteen, vai olisko pitänyt kysyä myös lupa joka kerta sillekin kun ostin kaupasta maitoa? Ehkei kovin asiallista, mutta pohja se on minunkin säkissäni, prkl.

Siinä vaiheessa noidan thaimies, joka oli ilmeisesti nauttinut uhopuuroa tai mitä lie poronsarviuutetta tai thaiviinaa, nousi kerrankin kynnysmattonsa alta ja ilmeisesti koitti olla Mies. Oikein kuulkaas isolla ämmällä. Olen ennenkin sanonut, että kun thai suuttuu julkisesti, niin siitä on leikki kaukana. Kun kasvot menevät, niin sen jälkeen loppu on Inshallah tai buddhan haltuun tai mihin kukakin uskonsa laittaakaan.

Äijä käytti mm. ilmaisua ”Get the fuck out now.”



Pohja se on minunkin säkilläni ja hanurini kestokyvyllä

Se oli siinä sitten. Siihen on oikeasti rajansa kuinka paljon vieras ihminen, olkoon sitten vuokranantaja, kuningas tai jumala saa työntää mentaalista ratapölkkyä minun rektumiini. Ja se raja meni ihan tarkkaan tässä.

Kello nakutti jotain puolta yötä tässä vaiheessa ja Tommi sanoi, että nyt se noita viimeisen temppunsa teki ja muutto tapahtuu tasan nyt. Muutto kahdestaan säkkipimeässä tropiikin yössä ilman apuvoimia ei kuitenkaan tuntunut kovin järkevältä ajatukselta, joten lopulta ilmoitimme, että seuraavana päivänä tasan klo 18 asunto on tyhjä ja haluamme etukäteen maksamamme vuokran bahtilleen kouraan viimeistään sillä nanosekunnilla.

Äijä jatkoi fuck you -linjalla ja noita palasi keskusteluun jauhamaan marttyyrista loukkaantumistaan aiheesta ”kuinka minä niin mieleni pahoitin ja mistä ihmeestä te nyt noin suutuitte”. Kieltämättä uni tuli vähän huonosti silmään sen jatkuvan puhelimen piippauksen keskellä.

Ystävämme Jiab oli meillä illalla perheensä kanssa kylässä ja kerroimme hänelle päivityksiä sitä mukaa kun niitä tuli. AIkansa kuunneltuaan hän kysyi, että tarvitsemmeko tämän tilanteen hoitamiseksi ”apuvoimia”. Erittäin lyhyen hetken harkittuani asiaa kieltäydyin avusta ennen kuin hän otti luurin käteensä. Apuvoimat Thaimaassa nimittäin saattavat merkitä esimerkiksi mafiaa tai mitä tahansa asesankareita.

Jiab oikeasti pärähti tänään tiluksille tämä ennennäkemätön paita päällään :D


Aamulla, kokonaiset 3 tuntia katkonaista unta ”nautittuani” oli aika mennä hoitamaan muuttoa. Tässä vaiheessa noidan viestien sävy oli muuttunut melkoisesti.
”Ei teidän tarvitse muuttaa, ainakaan tänään. Puhutaan vielä. Tässä nyt yksi jos toinen sanoi tuohduksissaan kurjia asioita. Mutta te aloititte.”
Siis suomeksi he juuri tajusivat, että ne saakelin hullut suomalaiset olivat tosissaan ja he menettäisivät koko vuoden etukäteen maksetun vuokran mädästä hajoamispisteessä olevasta viidakkotalostaan.

Meillähän oli tässä siinä mielessä hyvä tilanne käsillä, että naapurista vuokraamamme uusi talo oli vielä koko syyskuun tyhjillään, joten meillä olisi ainakin kuukausi aikaa miettiä mitä seuraavaksi teemme.

Muuttomatka oli vain siis n. 100 metriä, mutta voin sanoa, että kyllä se 35 asteen vähemmän leppeässä lämpötilassa kävi hitokseen voimille.
Asiaa ei suinkaan helpottanut se, että noidan viidakkotalossa oli varsin suuri varasto jossa oli omien tavaroidemme lisäksi kahden kaverin ja yhden rantaravintolan tavarat, mukaanlukien mm. pari skootteria. Uudessa talossa taas ei ollut minkäänlaista varastotilaa. Sillä lailla.

Sisällä mahtuu lähes kävelemään

Asioilla on tapana järjestyä

”Asioilla on tapana järjestyä” hoin mantrana kun räimin tavaroita summanmutikassa jätesäkkeihin.
 Muistelin pienellä haikeudella niitä muuttoja joita tein Suomessa.


Muistelin myös pienellä haikeudella niitä muuttoja joita tein Suomessa. Minulla oli Ikeasta ostettuja oikeita muuttolaatikoita joihin tekstasin siististi tussilla viitteitä sisällöistä kuten ”viinilaseja” ”kynttilöitä” tai ”petivaatteita”.
Täällä taas... 😬😳 Jätesäkit loppuivat kesken heti alkuunsa ja lähdin Jiabin kanssa hakemaan niitä lisää. Jiab pysähtyi omille asioilleen kesken matkan ja huomasin kadulla tallaamassa yhden vakituisen vapaaehtoisen, joka oli käynyt melkein joka sunnuntai auttamassa meitä Trash Hero -tapahtumissa. Moikkasin Diin ja kysyin mihin hänellä on matka ja hän kertoi olevansa matkalla Old Towniin. Kävellen. Siis 18 kilometrin matkan päähän eikä hän ollut vielä edes puolivälissä taivallustaan. Kysyin, että haluaisiko hän mahdollisesti kuitenkin kyydin johonkin. Siinä Jiabia odotellessa kerroin hänelle lyhyesti käsillä olevan tilanteen ja hän sanoi haluavansa tulla ehdottomasti auttamaan. Kengät olivat kuulemma jo alkaneet ikävästi hangata tässä vaiheessa joka tapauksessa joten muuttopuuhat kävisivät hyvin liikunnasta.

Näin sain järjestettyä järjettömällä pullalla meille yhden erittäin pakkaustaitoisen ja vahvan apulaisen yhden jääteen hinnalla (enempää hän ei antanut minun hänelle tarjota).

Minä, Dii ja Tommi

Siinä se koko helvetikseen kuuma päivä meni näppärästi pakatessa ja purkaessa kamoja toiseen taloon.
Moula oli sopivasti kussut noidan sohvalle edellisenä päivänä ja vannon kautta kiven ja kannon tai mörökölli minut vieköön, että olisin kuurannut sen viimeisen päälle, käyttänyt etikkaa, soodaa ja eteerisiä öljyjä jos en olisi ollut niin helvetin vihainen ja kädet täynnä muita hommia. Sen sijaan käänsin patjan ympäri, spreijasin petariin eucalyptus-sitruuna -öljyä ja eri pesuaineita vain peittääkseni pahimmat käryt ja totesin että noita saa pitää tunkkinsa ja kusisen sohvansa.

Iltapäivällä päätin vielä kohteliaisuuspäissäni (edelleen raivosta kihisten) käydä pesemässä lattiat (hitonmoisella määrällä pesuainetta edelleen poistaakseni kusen käryä) ja keittiön tasot ja jääkaapin.

Tasan 17:50 koko talo oli tyhjä ja siivottu. Suomalainen sisu Perrrkele!!
Erittäin kiintoisan ”sattuman” vuoksi vuokranantajat olivat juuri sillä kyseisellä hetkellä hitokseen kiireisiä (=miettivät kuumeisesti mistä saisivat meille kaivettua vajaat 2500 euroa rahaa lapaan sillä aikataululla) ja sanoivat tulevansa tarkastamaan talon kunnon seuraavana aamupäivänä.

Siinä vaiheessa Tommi ilmoitti, että teillä oli siellä kova uho päälle ettekä pysty edes yhtä lupaustanne pitämään siitä että maksu tulee välittömästi kun talo on tyhjä. Noita ilmoitti ettei suostu enää puhumaan enempää ”kaltaistenne vihaisten ihmisten kanssa”. Kynnysmattomies todennäköisesti koitti sillä välin häivyttää peitepuikolla noidan pieksemiä mustelmiaan piiloon. Ja ei, kotiväkivalta ei todellakaan ole minusta leikin paikka. Mutta tässä tapauksessa en vitsaile, sillä noita todellakin naapureidensa mukaan pieksee miestään.
Sillä lailla.

Terassin estetiikkaa.

Yläfemmoja ja saastaisia vuokralaisia

Hiisille oli varattu tänään aika eläinlääkäriin joten minä olin vaarikoiran kanssa siellä kun kynnysmattomies tuli tervehtimään Tommia. Hän oikeasti, siis todellakin ihan tosissaan oli heittämässä Tommille yläläpsyä ja kysyi iso hymy typerällä naamallaan ”what’s up dude?”
Ihan kuin hän ei olisi heittänyt useampaan otteeseen erinäisiä fuck-alkuisia solvauksia meille ja erityisesti Tommille edellisenä yönä. Tämä ei muuten ole mitenkään poikkeuksellinen tapa hoitaa konflikteja thaimaalaisittain, kunhan vaan teeskentelee että kaikki on hyvin, niin kukaan ei kehtaa sanoa mitään vastaan. No, sama ei päde suomalaisiin, että tiedoksi vaan.
Tommi ilmoitti, että tässä ei nyt yläläpsyt auta ja lopetetaanko heti kärkeen tämä naurettava teeskentely että olisimme ystäviä.
Sinne hävisi herra ylävitonen omaan taloonsa kiukusta kihisten ja sen jälkeen noita-akalta tuli oikein mittava lista asioista mitkä olivat meidän jäljiltään HÄNEN talossaan päin helvettiä. Toki näkemättä taloa ja sen kuntoa.
Olimme kuulemma saastaisia ihmisiä ja talo oli HIRVEÄN likainen. Että ettekö te ikinä oikeasti siivonneet? Ja olette poranneet seiniin reikiä!!! (viimeksi meillä käydessään he ihailivat seinillä roikkuvia kitaroita, tuuletinta ja telkkaria).
Kylpyhuoneiden kaakeleissa ja pytyissä oli punaisia tahroja. Asiahan ei varmaan liittynyt mitenkään huonosti suodatettuun kaivoveteen joka enimmäkseen haisi sammakoilta ja oli toisinaan pikimustaa?

Ehei, emme kuulemma vain osanneet siivota oikein harjalla hankaamalla.

Käsi sydämellä kuurasin taloa viikottain kaikilla mahdollisilla välineillä ja mömmöillä ja pidin sen tosi hyvässä kunnossa, mutta sehän nyt ei ollut tässä se pointti vaan se että noita halusi sanoa sen kuuluisan viimeisen sanan.

Sitten hän alkoi kyseenalaistaa ilmoittamaani summaa, joka heidän pitäisi maksaa takaisin. ”Yllättäen” hän oli omissa kalkuloinneissaan päätynyt pienempään summaan. Tein siis uudet laskutoimitukset ja huomasin, että toden totta, olin ollut väärässä. Olin nimittäin laskenut alkuperäisen summan muutaman eurokympin alakanttiin!

Kun noita ei enää mitään muuta keksinyt, niin hän ilmoitti, että joko me menemme kuuraamaan talon lattiasta kattoon (siis sen saman jonka hän aiemmin ilmoitti mahdollisesti purkavansa meidän lähtömme jälkeen) tai hän laskuttaa siivouksesta erikseen. Hänen harmikseen tiesimme, että naapurin rouva on siivonnut asuntoa 13 euron hintaan joten totesimme, että hän saa kaikin mokomin vähentää sen summan siitä vajaasta 2500 eurosta. Jos siitä tulee parempi mieli.

Se herkkuillallinen tiesi paikkansa. 💕


On vain harvoja asioita joita "muutama" lasi viiniä ei korjaisi

Tämä päivä on ollut lähinnä kaaoksen keskellä elämistä ja tavaroiden etsimistä. Sopivasti samalle päivälle osui myös Hiisin eläinlääkäri, valokuitunetin asennus uuteen taloon, aiemmin tilaamiemme huonekalujen toimitus ja täysin ennenkuulumaton pöytävaraus astetta kivempaan ravintolaan.

Kaiken tämän jälkeen ja puoli viinipuollollista myöhemmin kukaan ei voi mitenkään uskoa kuinka huojentunut olen. Kuinka valtava noita-akan painoinen lasti poistui hartioilta sillä nanosekunnilla kun vuokrarahat kilahtivat tilillemme. En edes jaksa huolia asioita kuukauden päähän. Tänään on ihan hyvä.
Löysin läppärini, pääsin kirjoittamaan, sain erinomaista ruokaa, mukavasti rentouttavaa vinoa (oikeaa eikä sitä paikallista ananasmehukuraa) ja koko pieni perheeni on täällä meidän uudessa, pienessä ja väliaikaisessa kodissamme. Ihan sama, etten tiedä missä jätesäkissä vaatteeni, keittiötarvikkeeni tai koirien hihnat ovat. Nyt on ihan hyvä näin ja kippis sille!

Niin kuin täällä sanotaan, ”mai pen rai” (=never mind, ei se ole niin justiinsa). Ja sitten vielä suomalaisittain, Mulle ei v*ttuilla!

2 kommenttia

  1. ahahah vikause kruunas koko stoorin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä voin lähteä Suomesta, mutta Suomi ei lähde minusta :D

      Poista