Keitä me olemme

Hei vaan kaikki te lukijat siellä. Eli äiti, naapurin Esko ja Taina-täti. :D

Siltä varalta, että tänne eksyy joku muukin lukija, niin ohessa pieni esittelykierros meistä ja blogissa useimmin esiintyvistä tyypeistä.

Marika eli Marsu tai thaimaalaisittain Maasu, Malikaa tai Malisa eli tämän blogin kirjoittaja
Minä tykkään puhua, erityisesti itsestäni ja siksi tiedät minusta ja tekemisistäni ehkä jo enemmän kuin halusitkaan.
Minä rakastan koiria, mutta olen muuttunut Thaimaassa asuessani myös hulluksi kissanaiseksi, ihailen norsuja ja eläinten oikeudet ovat lähellä sydäntäni. Pidän myös joogasta, mutta en siitä juurikaan täällä kirjoita, sillä totta puhuen tekemiseni on sillä tasolla, että siitä ei riitä paljon jutun juurta.
Ennen Thaimaahan muuttamistani työskentelin graafisena suunnittelijana, juoksin rottarallissa uusia satasen ja pitkämatkankin ennätyksiä kunnes uuvahdin, sammahdin, masennuin ja päätin uskaltaa tehdä elämässäni valintoja oman hyvinvointini eteen muiden mielipiteistä huolimatta. Valinnat kantavat hedelmää ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että päätös loikata tuntemattomaan oli ainoa oikea.
Pääosin kirjoittelen elämästämme Lantan saarella, siitä kuinka kulttuurit törmäilevät ja kuinka on vaan pakko osata nauraa itselleen. Koska ei sitä oikein auta itkeäkään kun paikalliset esittävät hämmentävän suoria kysymyksiään tai kommentoivat pullavaa kehoasi nauraen. Tai kun mikään aikataulu ei koskaan pidä kutinsa ja kaikki on muutenkin aina vähän sinnepäin. Sitten joskus on vaan pakko purkaa paineita, jos ei muualla, niin ainakin täällä blogissa.

Marika

Tommi eli thaimaalaisittain Tom
Tommi on edellisen rakas aviomies, äärimmäisen lahjakas muusikko ja kitaravirtuoosi. Tommin mielestä kaikki muut koirat paitsi omamme ovat turhia, mutta ne omat ovat sitten sitäkin enemmän rakastettuja. Toisin kuin vaimonsa, Tommi syö IHAN mitä tahansa hänen eteensä kannetaan, eikä ole kiinnostunut politiikasta, puunhalailusta saati joogasta. Tommi on suorasanainen niin hyvässä kuin pahassa ja hänen kanssaan ei kannata lähteä kisaamaan päänaukomisessa mikäli ei ole valmistautunut häviämään. Samaan aikaan Tommi on äärimmäisen älykäs, avulias, suurisydäminen ja ärsyttävän lahjakas osapuilleen kaikessa mitä hän ikinä päättää kokeillakaan. Tommi vie loppuun kaikki ne projektit, jotka vaimo aloittaa ja jättää kesken. Ja niitä on muuten aivan liikaa.

Suomessa Tommi työskenteli mainostoimistossa ja keikkaili yli vuosikymmenen muusikkona, kunnes oli aika vaihtaa maisemaa sinne jonnekin, missä palmupuut on puita vaan.

Tommi

⭐ Hiisi eli thaimaalaisittain IItii tai Iisii 23.8.2006-7.3.2019 ⭐
Hiisi on hieno vanha briard-rotuinen pappakoira, joka lähti omistajiensa kanssa Thaimaahan eläköitymään. Olen melko varma, että Hiisi on Lantan suurin koira. Ja nykyisessä ajellussa leijonaluukissaan myös sen sortin nähtävyys, ettei yhtä ainutta lenkkiä mene niin, etteikö joku nauraisi, osoittaisi, huutaisi ”leijona” tai ohittaisi meitä peloissaan ojanpiekkoja pitkin. Aiemmin varsinainen energiapesäke on seestynyt ja syttyy nykyään lähinnä  uimisesta, satunnaisesta piehtaroinnista, ruokakiposta ja ilmastoidussa makuuhuoneessa nukkumisesta. Hiisi on myös unohtanut nuoruuspäiviensä raggaroinnit, sillä se silminnähden ärsyyntyy ”pikkusiskonsa” tuhmailuista ja tulee vieläpä kantelemaan niistä meille äänekkäästi haukkumalla. Salaa Hiisi kuitenkin tykkää pienestä tuhmasta kaveristaan ja nukkuu muiden näkemättä kylki sen kyljessä kiinni.
Hiisi vietti kanssamme Thaimaassa kaksi - uskallan väittää että varsin leppoisaa eläkevuotta - ennen kuin se siirtyi sinne jonnekin, missä haisteltavat takapuolet, maksalaatikot ja kuraojat eivät lopu koskaan. 💗

Hiisi

Moula, eli thaimaalaisittain Mau leow (=kännissä jo)
Moula on Chiang Main kaduilta ja/tai temppeleistä pelastettu entinen katujen asukki eli viemärirotta, niin kuin me häntä kauniisti kutsumme. Moula olisi selvästi halunnut syntyä pojaksi ja silminnähden inhoaa sitä, että laitan sille pinkin pompulan päähän ja heijaan sylissäni kuin vauvaa. Moula on paitsi ensimmäinen narttuni, myös ensimmäinen rescue-koirani, joten tässä on vanha koiraihminenkin ollut muutaman kerran ihmeissään. Moula on herkkä (vaikka muuta itse väittääkin) ja thaimaalaiseen tyyliin äärimmäisen utelias, mutta ei halua mennä vieraiden ihmisten, etenkään miesten iholle ollenkaan. Moulan ehdoton (kielletty) lempiharrastus on kissojen jahtaaminen, mutta tätä nykyä se myös pitää ihan vaan päättömien rinkien juoksemisesta pihalla. Omaa pikkuveljeään, eli Pii-kissaa se sen sijaan puolustaa henkeen ja vereen pahalta maailmalta. Mahdollisesti Moula ei tiedosta, että Pii edes on kissa. Moulasta on vuosien varrella kehkeytynyt erinomainen vartiokoira. Se muistaa kertoa jos joku kehtaa esimerkiksi hiljentää vauhtiaan tai jopa pysähtyä yleisellä tiellä talomme kohdalla.

Moula

Pii eli thaimaalaisittain Phee (= kummitus)
Olin jo useamman kerran sanonut, että kissaa ei tähän taloon tule. Kaikki kaverit Suomesta löivät vetoa, että viimeistään kuukauden sisällä tänne muuttamisesta söisin sanani. No, meni siihen sentään 1,5 vuotta. Yksi päivä pihalta kuului pienen kissan maukaisu ja loppu on historiaa. Otimme katin sisälle tarkempaan syyniin ja se alkoi välittömästi lipittää lasistani olutta. Tommin mielestä tämä oli selvä merkki jostain tuolta ylhäältä, etenkin kun mirri on väriltään samanlainen kuin jo edesmennut Jalo-koiramme (joka muuten myös piti oluesta).

Thaimaassa on varsin tavallista dumpata eläimiä tienposkeen, erityisesti pentuja siinä vaiheessa kun ne eivät pärjää enää emonsa maidolla eli suomeksi niiden ylläpito alkaa maksaa rahaa. Tämä katti sattuu vielä olemaan musta ja se tietää talolle erityisen huonoa onnea erittäin taikauskoisten thaimaalaisten keskuudessa. Siksi tämä pieni pahanonnen kisu sai nimekseen Pii eli kummitus.

Pii on onnistunut kietomaan meidät kaikki pienien päpäliensä ympärille. Minulla ei ole koskaan elämässäni ollut lemmikkiä joka pystyy samanaikaisesti olemaan maailman rakastettavin ja v*ttumaisin eläin. Se saa kaikki perseilynsä jostain minulle mystisestä syystä aina anteeksi. Ja on myös ainoa eläin joka on onnistunut murtamaan jo vuosikymmenien mittaisen sääntöni "meillähän ei lemmikit sängyssä nuku". Pii ei muutenkaan kuulemma ole kissa. Se matkustaa sujuvasti kanssamme mopolla joko olkalaukussani tai paidan sisällä. Se tykkää keinua riippumatossa ja painia koira"siskonsa" Moulan kanssa. Kissat eivät kuulemma yleensä ole sellaisia. Paha sanoa sillä meillä on ollut vain tämä yksi, perinjuurin erikoinen kissaeläin.
 

Pii

Oho, eli thaimaalaisittain Ohhooooooo
Oho tuli meille oikeastaan puolivahingossa. Heti sen jälkeen kun olimme päättäneet, että seuraava koira on sitten iso ja tulee meille pentuna. No Oho! Tulikin pieni, hassu ja töppöjalkainen aikuinen otus. Lanta Animal Welfarella jostain syystä tiedetään varsin hyvin minun heikkouteni pörröisiin koiriin, joten kun Oholle oli kuntoutuksen jälkeen aika löytää uusi koti, minä tulin kuulemma ensimmäisenä mieleen.
Oho on entisten omistajiensa varsin karusta hylkäämisestä huolimatta varsin huoleton kaveri. Sellainen tyypillinen varhaisaikuisikäinen nuori mies, joka tykkää nukkua pitkään, rakastaa eniten maailmassa matkustaa moottoripyörällä, syö käsittämättömän paljon kokoonsa nähden eikä arvosta yhtään kylpemistä. Oholla ei ole pienintäkään pelisilmää kissaeläimen (=Piin) tai minkään muunkaanlaisen rivistä lukemisen tai hienotunteisuuden suhteen. Se tulee hyvin toimeen muiden eläinten (paitsi toisten koirien) kanssa, vaikka vastapuoli ei hänestä niin välittäisikään. Oho tykkää öyhöttää, poseerata oudoissa asennoissa, piehtaroida, pomppia, ähättää ja seurata mikroskooppisen tarkasti kokkailupuuhia keittiössä.

Alkuun luulimme, ettei Oho osaa ollenkaan haukkua, mutta sitten koitimme lähteä kotoa mopolla ottamatta sitä kyytiin. Selvisi, että Oholla onkin varsin laaja repertuaari erilaisia ääniä.

Oho

Karpo Vincent Von Knippenberg eli Karpo, thaimaalaisittain Krapoo tai Kaapo

Karpo on alati nälkäinen ja puhelias pieni kissalapsi joka on liittynyt perheesemme viimeisimpänä lisäyksenä ja täysin suunnittelematta. Meillä ei ollut aikomustakaan ottaa enää yhtään lemmikkiä lisää, mutta kun näimme iltahämärässä tienposkessa yksinään hortoilevan pienen raidallisen kissan, tiesimme jo mitä siinä tulisi käymään.
Karpo on puhelias silloin kun sillä on nälkä. Ja sillä on aina nälkä. Muuten se lähinnä näyttää elämäänsä tyytyväiseltä. Ehkä siksi sillä on koko koko ajan mairea hymy naamallaan.
Karpolla on erityislaatuinen tapa katsoa suoraan silmiin ja ainakin minusta joskus tuntuu että se näkee suoraan sieluuni. Tai ainakin se pystyy manipuloimaan minut katsellaan täyttämään jälleen kipponsa.
Pii on Karpon suurin idoli ja paras kaveri. Moulaa se ei edelleenkään voi sietää, mutta Ohon kanssa ne usein livahtavat luvattomille päikkäreille studioon.
Karpo suhtautuu koiria lukuunottamatta kaikkeen melko lunkisti, se tykkää matkustaa kuplarepussaan ja hengailla rannalla (kunhan ne eväät on pakattu mukaan!). Se on myös ainoa lemmikkimme joka on yritetty ostaa/ottaa meiltä useampaan otteeseen. Turhaan. :D

Bao (suomeksi poika)
Bao on varmaan ensimmäinen paikallinen, johon Lantalla ystävystyimme. Hän päivysti aina tuktukinsa kanssa resortimme edessä ja jo ensimmäisellä yhteisellä reissulla huomasimme, että hän on latvastaan yhtä laho kuin mekin. Baon kanssa on koettu paljon, käyty yhteisillä reissuilla ja juteltu pitkät pätkät mm. elämästä ja uskonnoista (hän on muslimi). Bao saisi takuulla Suomessa jonkunlaisen keskittymishäiriö-diagnoosin, sillä hän melko usein ei jaksa kuunnella edes yhtä lausetta loppuun, koska on liian kiireinen katsomaan apinavideoita tai huomaa taas kesken lauseen olevansa myöhässä jostain tapaamisestaan. Viestintä tai jäähyväiset eivät kuulu hänen vahvuuksiinsa ja niinpä hän usein katoaa sesongin lopussa moikkaamatta puoleksi vuodeksi mantereelle, koska ei halua näyttää kyyneleitään.
Bao on kova tarinoimaan ja jos edes puolet hänen jutuistaan on totta, niin hän on reiluksi kolmekymppiseksi kokenut elämässään enemmän kuin useimmat meistä koko elämänsä aikana. Niin, siis iästähän ei voida olla ihan tarkkoja, sillä Bao on aito lantalainen, syntynyt viidakossa eikä sieltä synnyttäneet mammat jaksaneet lähteä ihan joka vuosi rekisteröimään syntyneitä lapsiaan. Bao on myös sukua suunnilleen puolelle Lantalle, joska hänen omia sanoja lainatakseen ”isovanhemmilla ei ollut muutakaan hommaa kuin lasten tekeminen”. Baolla itsellään on vaimo Da sekä kaksi lasta Nada ja Alfa.

Bao

Neng (suomeksi kalju) eli suomalaisittain Nenkku(-pappa)
Neng on yksi vanhimmista ystävistämme täällä. Alunperin hän on kotoisin Koillis-Thaimaasta Isaanista ja on erittäin ylpeä juuristaan.
Tutustuimme Nengiin ensimmäisellä reissulla Lantalle, kun pyysimme hotellimme baarimikkoa suosittelemaan jotain paikallista ravintolaa, josta saisi oikeasti autenttista thairuokaa. Baarimikko kirjoitti meille thaiksi lapun, jonka annoimme tuktuk-kuskille ja ravintolalle saavuttuamme Nengille. Hän tarkasteli hetken lappua ja kantoi pöytään niin mahtavia pöperöitä, että sen jälkeen kävimme hänen ravintolassaan päivittäin.

Neng on luottopakki, hänen puoleensa voi aina kääntyä, jos on mitään ongelmia tai jos vaikka vaan haluaa juoda muutaman oluen ja turista niitä näitä. Neng on myös siitä harvinainen thaimaalainen, että hän on todella täsmällinen aikataulujen kanssa ja hän kritisoi paitsi uskontoja, thaimaan hallitusta, myös kuningasperhettä varsin kovin sanoin. Niin kovin, että häkki heilahtaisi heti, jos viranomaiset kuulisivat hänen juttujaan. Neng rakastaa kokkaamista, mutta ei ole niinkään vahva bisnespuolella. Niinpä hänen ravintolansa jäävät useimmiten melko lyhytikäisiksi. Neng tekee ruokaa äitinsä resepteillä suoraan sielustaan, eikä sydämestään, niin kuin kuulemma kaikki tavikset väittävät tekevänsä.

Neng

Odi eli suomalaisittain O-mies
Odi on Nengin ystävä ja autteli aiemmin häntä ravintolassa ja sitä kautta mekin tutustuimme. Odi on valtavan sydämellinen ja avulias tyyppi, jonka karhunhalit ovat sitä luokkaa, että kylkiluut ovat kovilla. Muslimiudestaan huolimatta Sangsom maistuu toisinaan liiankin hyvin Odille. Ainakin jos vaimolta kysytään. Odin englanti on varsin alkutekijöissään, mutta paranee jo puolen pullon jälkeen keskustelutasolle. Hän myös syö käsittämättömiä määriä ruokaa tätä nykyä pieneen varteensa suhteutettuna.
Odi nauraa aina, silloinkin kun on valtavan väsynyt painettuaan kahta työtä. Tai silloin kun hän on kipeä. Jopa silloin kun tiukka vaimo saa taas kerran raivarit ja kumauttaa Odia peilillä päin näköä.
Toisaalta Odi puolustaa omiaan tarvittaessa jopa käsikraantein, legendat kertovat.

Odi

Jiab (suomeksi tsirp niin kuin linnun viserrys) eli suomalaisittain Hiiappi tai Jiappi tai Vtunhannu
Jiabiin tutustuimme myös Nengin ravintolassa. Jiab on naimisissa muslimin kanssa, joten kotona ei ole kovinkaan suotavaa syödä possua. Niinpä Jiab kävi aina työmatkallaan Nengillä syömässä possua ja rauha kotona oli taattu. Jiabin perheeseen kuuluu vaimon lisäksi tyttäret Nadia ja Rada.
Jiab on myös todella kiltti ja avulias ja alkuun hieman ujokin. Ujoudestaan päästyään hän on uteliain tietämäni ihminen. Useimmin kuultu lause hänen suustaan on ihan varmasti ”Hau mat itit?” Eli paljon asia x maksoi. Ja sitten ihan joka kerta hän olisi saanut saman asian jostain halvemmalla.

Jiab ajaa työkseen pakettiautomallista tuktukia ja sillä on myös tehty monia legendaarisia reissuja.
Ehdottomasti hauskin fakta Jiabissa on se, että hän pelkää kuollakseen kummituksia. Häntä on aivan liian helppo pelotella aiheeseen liittyen ja myönnän sortuvani moiseen halpamaisuuteen ihan liian usein.
Aina jos joku täällä matkaava tuttava tai ystävä on kyytiä vailla, suosittelen Jiabia. Hän on luotettava, avulias eikä myöhästele.

Jiab

Krit
Kritillä on Klong Khongin eteläpäässä pieni baari, jonka nimi on Krit’s friendly bar. Ja sellainen se todella onkin! Krit on hassu ja hauska hahmo, joka osaa juuri ne tärkeimmät fraasit suomea, kuten ”mitä kuuluu” ”nukkumaan” ja ”runkkari”. Bao vei meidät tänne muistaakseni ensimmäisellä reissulla ja ihastuin paikan rentoon menoon heti. Kritillä on myös muutama bungalowi vuokralla ja hänen kauttaan pääsee veneilemään ja kalareissuille. Ja katsomaan merenneitoja, ainakin hänen omien sanojensa mukaan.

Krit

Sha
Sha on luottomekaanikko, jonka luokse mopot viedään aina huoltoon asuinpaikasta riippumatta. Shan on tosi vaikea pystyä laskuttamaan normaalihintoja ja niinpä hänelle pitää aina työntää palkkio puoliväkisin käteen.
Sha tietää mopoista kaiken tarpeellisen ja vähän enemmänkin. Hänen pajansa näyttää äkkiseltään katsottuna melkomoiselta kaaokselta, mutta niin vaan sieltä löytyy ratkaisu melkein kaikkiin mopojen vaivoihin siltä istumalta. Sha puhuu noin 4 sanaa englantia, mutta jotenkin olemme aina saaneet asiat hoidetuksi ihan just niin kuin pitikin.

Sha

Dr Kan
Kaniin törmäsimme ensimmäisen kerran jollain pidemmällä reissullamme kun minä tulin sairaaksi ja tarvitsin lääkärin apua. Menimme lähimmälle klinikalle ja Kan oli siellä meitä vastaanottamassa. Kan on ehdottomasti erikoisin lääkäri, jonka olen ikinä tavannut. Hän on ehkä noin 130 cm pitkä puukengät jalassa ja sulkahattu päässään, mutta silti hänellä on valtava auktoriteetti. Kun hänen nariseva äänensä käskee joko rauhoittumaan tai ottamaan annetut lääkkeet, niin tottelen joka kerta kiltisti. Sen lisäksi, että Kan on erittäin pätevä, vaikkakin eriskummallinen lääkäri, hän on myös musiikkidiggari ja toisinaan haluaakin Tommilta vähän vinkkejä kitaran soittoon tai vaikkapa erilaisiin pedaaleihin liittyen. Mutta koska Kan on Kan ja hänellä on myös diagnosoimaton ADHD, hän ei koskaan jaksa kuunnella yhtään oppituntia tai oikeastaan edes yhtä lausetta loppuun.
Kan on hoitanut meiltä molemmilta paitsi monta turistijallaa, myös henkimaailman asioita ja ihan mitä vaan ikinä keksimme pyytää. Useimmiten ilmaiseksi tai ainakin pilkkahintaan. Kan on sitä mieltä, että potilas kärsii jo tullessaan vastaanotolle, joten ei ole mitään syytä miksei hän voisi vähän poistaa sitä kärsimystä ja huolta pienellä vitsailulla. Olen ehdottomasti samaa mieltä. Siis kaikesta mitä hän sanoo, koska saatan pelätä häntä. Ihan vaan pikkiriikkisen verran.

Dr Kan ja Tommi

Par eli Pha eli tutummin muumimamma
Pha on vuokranantajamme joka vaikuttaa kasvaneen ihan toisenlaisessa maailmassa kuin me. Hän ei ole pahansuopa, mutta jotenkin hän kuitenkin osaa painella namiskoitani aina oikeista paikoista. Esimerkiksi silloin kun hän kysyy mitä ruokaa aion kokata tänään Tommille (tervetuloa vaan 2000-luvulle jossa miehetkin tosiaan osaavat valmistaa ruokaa) tai haluaa jälleen pureutua siihen syvälliseen dilemmaan miten voin olla niin jäätävän lihava kun syön ainoastaan kasvisruokaa. Pha rakastaa kasvattamiaan hedelmäpuita enemmän kuin ketään tai mitään ja niinpä hän tuleekin hoivaamaan niitä meille useamman kerran viikossa. Vuokranantajana hän on kuitenkin mukava, uskonnostaan huolimatta hänellä ei esimerkiksi ole mitään sitä vastaan että meillä on koiria perheenjäseninä tai Tommi pyörii pihalla kalsareissaan ja kaljapullo kädessään.