Katsaus menneeseen vuoteen
Näin vuoden vaihteessa on kai ihan hyvä tehdä pieni yhteenveto kuluneesta vuodesta 2021. Menneestä vuodesta on lähes mahdotonta puhua ilman isoa K:ta eli koronaa, eli koittakaa kestää, koitan pitää sen osuuden vähäisenä. Vuoteen mahtui ainakin epäonnistunutta ja onnistunutta raksaa, kasvava määrä eläimiä (sekä omia että villejä) ja nyt aivan viime aikoina yllättäen myös turisteja!
Siitä lähtien kun
astuin elokuussa uudelleen (etä)koulunpenkille, aika on mennyt kuin siivillä. Toistaiseksi
koulu on koostunut varsin suurelta osin loputtomien esseiden kirjoituksesta ja
kaiken sen, no, voinko sanoa potaskan, kirjoittamisen jälkeen takki on ollut
aika tyhjä muiden kirjoitusjuttujen suhteen. En ole harmillisesti kovin tehokas multip...taskaaja. Toivottavasti seuraava lukukausi
sisältää toisenlaisiakin tehtäviä, niin energiaa jää hieman enemmän näihin
omiinkin projekteihin. :) Olen koittanut pitäytyä tiukasti huomaamattomalla
keskitasolla koulutehtävien suhteen; teen ne niin hyvin, että ne menevät läpi,
mutta en niin hyvin, että niitä joutuisi purkamaan ja esittelemään muille.
Pääosin opiskelu on ollut mukavaa, mutta yksi koko päivän kestänyt massiivinen
ryhmätyö ajoi minut kuilun partaalle siinä määrin että jouduin pari kertaa
sulkemaan sekä kameran että mikin, astelemaan pihalle ja selittämään Tommille
miksi huudan siellä yksin kurkku suorana. (vastaus: turhaumia purkaakseni).
Oman ryhmän kanssa tehtävät työt ovat olleet kaikki ok, mutta heti kun minut laittaa
samaan ryhmään vakavien, negatiivisten insinöörityyppien kanssa, katastrofi on
valmis. Jösses sentään. Pelkkä ajatuskin saa niskakarvat pörhistymään.
Niveaa, Speedoja ja glitterhaalareita
Thaimaa helpotti
maahanpääsyä jokunen kuukausi sitten, jolloin katukuvaan alkoi ilmestyä
selvästi enemmän matkailijoita. Sitten olikin taas aika kiristää sääntöjä ja
jäädä odottamaan kuinka moni turisti päätyy kärvistelemään viikon karanteenin
ja kuinka moni peruu lomansa suoraan. Aika moni harmillisesti peruu tai
matkanjärjestäjä tekee sen heidän puolestaan. Näyttää siltä, että meidänkin vierastalomme
on tyhjänä vielä tämänkin sesongin. Jos siis sinne asettautunutta
gekkopopulaatiota ja satunnaisesti siellä nokosiaan nukkuvaa Kummituskissaa ei
lasketa.
Melkein kahden
vuoden hiljaiselon jälkeen on ollut kiinnostavaa seurailla miten melko
ränsistynyt ja uinuva saari on herännyt eloon. Joka nurkalla nakutellaan, maalaillaan,
ripustellaan uusia kylttejä ja ollaan ylipäätään varovaisen toiveikkaita. 7-11
-kioskit täyttyvät taas Nivealta käryävistä turisteista ja kaduilla näkee
punanahkaisia matkailijoita ajelemassa mopolla pikkuruisissa bikineissä tai
ilman paitaa. Viimein niitti oli kuitenkin se, kun meidän hiukan syrjäisemmällä
kotikadullamme käveli pari eläkeläistä pelkät Speedot yllään. Se jos joku oli
varma merkki siitä, että turismi on palannut Lantalle!
Ylipäätään olin
ihan unohtanut kuinka vähissä vermeissä turistit liikkuvat kylillä. Luultavasti
pari vuotta paikallisten muslimien ympäröimänä jättää jonkunlaisen jälkensä
omaankin pukeutumiseen. Vai onko se sitten melanooman pelko, tiedä häntä, mutta
toistaiseksi ainakaan minua ei tulla näkemään täällä päiväkävelyllä pelkissä uikkareissa.
Speedoista puhumattakaan. Siitä ovat varmasti myös kanssaihmiset kiitollisia.
Vaatteista
puheenollen, Lantan oma (malesialainen) Elvis on taas palannut saarelle! Siinä
oli taas sellainen elämää suurempi, tällaista tapahtuu vain Thaimaassa -hetki
käsillä, kun ajoimme Elviksen talon ohi ja hän oli ripustanut koko garderobinsa
sisällön narulle kuivumaan. Siinä ne roikkuivat, hedelmäpuiden varjossa, kaikki
glittereillä ja paljeteilla koristellut trumpettilahkeiset, ihonmyötäiset kokovartaloasut
sulassa sovussa odottamassa seuraavaa keikkaa. Harmillisesti Elvis itse ei
ollut paikalla, sillä hän olisi kyllä luikauttanut pienen näytteen
repertuaaristaan meidät nähdessään.
Sen verran tänne
on tullut suomalaisiakin matkailijoita, että me olemme päässeet nauttimaan
ruisleivästä ja suomalaisista karkeista. Voi näitä ilon ja onnen päiviä! Mahalla
tosin oli vastalause tai pari sanottavanaan siihen, kun sinne parin vuoden tauon
jälkeen tuuttasi ruisleipää jatkuvalla syötöllä.
Yksi aivan
erityislaatuinen tapaaminen suomalaisten kanssa oli myös se, kun pääsin jäsenkorjaajan
hoidettavaksi, kahteenkin otteeseen! Melkein puolentoista vuoden könkkääminen
ja kipeän lonkan varominen oli, ei kovinkaan yllätäen, vääntänyt koko ruhon
aikamoiselle mutkalle ja oli hämmentävän hieno kokemus saada se jälleen
suoraksi. Tämä kultainen ihminen ei edes halunnut ottaa maksua hoidoista. Tällaista
harvinaislaatuista anteliaisuutta en ole tavannut aikoihin ja se liikutti minua
kovasti.
On ollut tosi
mukava tavata suomalaisia ja päästä puhumaan suomea muidenkin kuin Tommin
kanssa pitkän tauon jälkeen. Tarkemmin ajatellen puhumme Tommin kanssa
muutenkin ihan kummallista eri kielten sekamelskaa, jossa toki suurin osa
keskustelusta käydään suomeksi, mutta koska välillä ei jaksa, muista tai tiedä suomenkielisiä
nimiä tai termejä niin ne livahtavat keskusteluun thaiksi, englanniksi tai thaienglanniksi.
Vieraiden ihmisten kanssa on sentään pakko yrittää vähän skarpata. Aikamoiseksi
metsänpeikoksi sitä näköjään muuttuu ilman ulkopuolisia ihmiskontakteja.
Veneretkellä kavereiden kanssa |
Kusinen homma
Miten vuosi 2021 meni
lemmikkiemme kannalta? Ainakin niin, että niitä tuli yksi lisää, alati
nälkäinen ja maailman pehmein ja pullein Karpo-kissa liittyi perheeseemme kesäkuussa.
Älä koskaan sano koskaan, mutta Karpo onnistui myös samalla nappaamaan
viimeisen vapaan lemmikin paikan tästä taloudesta. Neljä huonosti koulutettua eläintä
on vähintäänkin tarpeeksi.
Elämä koiriemme
kanssa on tasaisen varmaa edestakaista siksakkia. Yksi askel eteen, muutama
sivuloikka ja viuhahdus taaksepäin. Eroahdistuksesta kärsivä Moula esimerkiksi
kehittyi hienosti mitä yksinoloon tulee, kunnes sitten taas yllättäen taantui.
Harmillisesti Moula taantuu aina niin, että se menee paniikissa pissalle meidän
sänkyymme. Toisinaan se on jopa niin määrätietoinen, että se varta vasten avaa
ulko-oven että pääsee hoitamaan paniikkihätänsä. Meillä ei ole pyykinpesukonetta,
joten pyykkihuolto on ulkoistettu lähellä asuvalle mukavalle nuorelle parille.
Muutamaan otteeseen pohdin, raahatessani kolmatta kertaa viikon sisään kusisia
petivaatteita pesuun, että pitäisikö minun ehkä yrittää selittää tilannetta
jotenkin. Ilman että kertoisin mukavalle musliminaiselle, että lakanoihin on imeytetty
koirankusta. Että tuttujen lapsi kävi. Tai jotain. Lopulta totesin, että
selittely todennäköisesti ainoastaan pahentaa asiaa. Päädyin sen sijaan turvautumaan
tippaamiseen.
Ohon
mielenliikkeitä on toisinaan vaikea ymmärtää. Jostain syystä tämä aiemmin
täysin sisäsiisti neropatti on alkanut epäsäännöllisen säännöllisesti nostaa koipeaan
sisällä, joten molemmille on ollut tarjolla ulkohoitoa silloin kun emme ole
itse paikalla. Yksi viime vuoden hienoimmista saavutetuista rajapyykeistä
olikin ehdottomasti pihalle noussut aita, joka mahdollistaa sen, että eläimet
saavat mellastaa ja tehdä tarpeitaan turvallisesti ulkona ilman jatkuvaa vahtimista.
(kummallakaan koiralla ei muuten ole elimellistä vikaa, joka selittäisi nämä
pissailut).
Moula ja Oho
eivät oikeastaan tämän parin yhdessä vietetyn vuoden jälkeenkään ole varsinaisia
bestiksiä, enemmänkin kämppiksiä, jotka sietävät toisiaan, mutta toisinaan kaksikko
yllättäen osaa puhaltaa yhteen hiileenkin. Näin kävi viimeksi äskettäin uudenvuodenaattona.
Oho on paukkuarka, joten jätimme sille mahdollisuuksia mennä piiloon ahtaisiin
paikkoihin, koska se selvästi helpottaa sen kärsimystä. Ilmeisesti tarjotut
paikat eivät nyt kuitenkaan riittäneet, joten Moula oli ystävällisesti käynyt tökkimässä
makuuhuoneen liukuovet sen verran auki, että Oho oli saanut luikerreltua
itsensä sisään ja sängyn alle turvaan. Sängyn alle ei paha paukkumörkö
nimittäin pääse.
Poishan se
tosiaan ei osaa itse sieltä tulla, mutta onneksi harjoitus tekee mestarin. Oho
tietää nykyään itse asettautua hienosti kylkiasentoon, jotta sen saa kiskottua
jaloista pois turvapaikastaan.
Karpo "auttaa" koulutöissä |
Muutama viikko sitten tämä tehokaksikko spottasi aidan toiselta puolelta vieraan koiran, jonka Moula jotenkin sai paimennettua aidanraosta pihan sisäpuolelle. Siitähän se riemu repesi! Oho on lähtökohtaisesti varsin leppeä kaveri, mutta kun sen kaikki kaksi aivosolua ottavat kipinää, niin siinä on leikki kaukana.
Siinä oli naapureille taas piilokameramatskua tarjolla, kun koirat huusivat, minä huusin, kissat säntäilivät paniikissa ympäriinsä ja lopulta jahtasin väkkäränä pyöriviä ja tappelevia koiria vesiletkun kanssa ympäri pihaa.
Vieras koira ei hahmottanut pensasaidan
takana olevaa verkkoaitaa, joten se yritti tuloksetta tunkea läpi jokaisesta
mahdollisesta kohdasta raivokkaasti rähisevä ja pureva Oho kintereillään. Nämä ovat
kyllä juuri niitä hetkiä, kun toivoin että olisin voinut etälamauttaa tappelupukarit
siihen paikkaan.
Lopulta sain
vieraan koiran ohjattua portista ulos, mutta siinä samassa sinne horisonttiin
hävisi sitten Moulakin, perheemme jahtaamiseen erikoistunut koiranero. Moulalle
matka on tärkeämpi kuin saalis ja sen mielestä parasta hupia on jahdata kaikkea
mitä liikkuu. Hauskuus loppuu vasta sitten kun saalis pysähtyy. Sittenhän se on
ihan tylsä. Moula palasi lopulta reissultaan kieli kynsissä, väsyneenä mutta
onnellisena. Oho taas sai otsaansa pari katu-uskottavuutta lisäävää vekkiä. Pehmolelun
näköisen koiran sisällä näemmä asuu raivo härkä.
Kun koirat olivat
jotenkin ruodussa, olikin aika lähteä etsimään tilanteesta pyhästi
järkyttyneitä ja pahastuneita kissaeläimiä. Pii palasi kotiin, kun totesi, että
tilanne on rauhoittunut tarpeeksi. Karpo taas löytyi kököttämästä sadan metrin
päästä kotoa palmun alta kauhuissaan, hiljaa miukuen. Loppupäivän se sitten
istuikin tiukasti sylissä lahjusherkkuja syöden ja mulkoillen vulgääreitä koiraeläimiä
halveksuvasti. Kyllä ei aristokraattinen kissa voi ymmärtää miksi palvelijat
ovat ottaneet tuollaisia alemman kastin lemmikkejä tänne nurkkiin haisemaan ja
meluamaan.
Pehmolelun ulkonäkö, raivo härän sisällys |
Omien eläinten
lisäksi täällä on ollut hieman toivomaani enemmän myös kutsumattomia eläinvieraita.
Siis käärmeitä. Makuuhuoneen lasiovista olemme välillä seuranneet epäuskoisena paikallista
Avaraa luontoa livenä ja katselleet kuinka näppärästi kobra-vauva kiipeää verkkoaidan
yli. Siinä ei kauaa nokka tuhise tai kieli livo vai mitä ne käärmeet sitten tekevätkään.
En tiedä onko se sitten vähenevät ihmismäärät vai mikä, mutta emme ole vielä koskaan
nähneet niin paljon käärmeitä täällä kuin kuluneen vuoden aikana. Harmillisesti
niistä on ollut melko iso osa vaarallista sorttia. Muutama viikko sitten joku
mateleva, onneksi harmiton, ystävämme oli jopa jättänyt nahkanuttunsa ulkokeittiön
kuivauskaappiin.
Nahkanuttu jäi keittiöön |
Ikuinen raksa
Vuosi sitten
marraskuussa muutimme vuokranantajamme rakentamaan keskeneräiseen taloon ja nyt
viimein, aika monen EIOLEVTTUTODELLISTA-hetken jälkeen meillä on keittiö! Siis ensimmäinen
toimiva ja mitenkään järkevä sisäkeittiö koko Thaimaassa asuttuna aikanamme. Alun
perin meidän oli tarkoitus tehdä köökki paikalliseen tapaan, betonirunkoisena
massiivisena möhkäleenä, mutta kun kylppäriremontti meni niin reisille kuin on mahdollistamennä niin lopulta Tommi päätti, että tekee mieluummin länkkärikeittiön
ihan itse kuin ottaisi tänne enää yhtään ulkopuolista tekijää. Ihan hermoja
säästääkseen. Ja nyt kun tarkemmin mietin, niin joskus viime keväänä, kun
silloinen kädetön palkkaamamme huijarirakentaja hävisi tontilta ja minä istuin jossain
nurkassa sikiöasennossa nyyhkyttämässä, niin Tommi sanoi, että ennen vuoden loppua
sulle järjestetään edes se keittiö tänne jotenkin. Tiukille se meni, mutta lupaus
piti!
Kylppäri ei ole vielä "aivan" maalissa |
Keittiö ehti näyttää melkein vuoden tältä |
Joskus
alkusyksystä, kotiläksyt tehtyämme (en tiedä miksi tapaan kirjoittaa Tommista
niin usein me-muodossa, mutta hän ne läksyt keittiöön liittyen kyllä teki) päädyimme
lopulta IKEAn keittiöön, koska täälläpäin maailmaa se tuntui oikeasti tasalaatuisimmalta
vaihtoehdolta mitä tulee lastulevyyn. Samalla tulee testattua miten ko
materiaali kestää tätä paikallista superkosteaa ilmastoa ja kaiken tuhoavia
termiittejä ja muurahaisia. Koronan takia IKEAssa oli suunnilleen kaikki loppu varastosta,
joten pari kuukautta meni ihan vaan kyttäillessä niitä varastolukuja ja
piinatessa asiakaspalvelua. Lopulta saimme kaappien rungot, ovet ja vetimet tilattua
ja asennettua paikoilleen (hauska juttu muuten, taas ME ;D), mutta tasojen
varastosaldot näyttivät aina vaan punaista.
Lopulta Tommi
löysi jostain Pohjois-Thaimaan perukoilta firman, joka teki kyllä täyspuiset
työtasot, mutta toimitti ne ainoastaan mantereelle Krabille asti, josta ne
olisi pitänyt itse käydä noutamassa. Paketti ei kuulemma mahtuisi siihen
kuljetusfirman autoon, joka tulisi tänne saarelle. Meille autottomille nämä itse
hoidettavat noudot ovat aika kalliita ja aikaa vieviä projekteja, joten
koitimme neuvotella kuljetusfirman kanssa asiasta. Noin kymmenen puhelun ja
"jes söör, diliverii tumolou" -lupauksen jälkeen saimme kuitenkin
toimituksen viimein onnistumaan lisämaksusta ihan kotiovelle saakka. Ihan sillä
samalla autolla jolla se tuli Krabillekin.
Yleisesti ottaen
Korona on vaikuttanut täällä oleviin kauppoihin niin, että valikoima on suppeaa
ja vanhaa. Raksakaupat eivät ole tästä poikkeus. Pääosin siis tilaamme tavarat
netistä, joka on sikäli sääli, että mielellään sitä toki tukisi paikallisia
yrittäjiä. Mutta ei niin epätoivoisesti, että olisi valmis maksamaan
uudelleenpakatusta ruokamyrkytysriskisestä tuotteesta enemmän kuin kurantista
vastineesta nettikaupan kautta. Esimerkiksi siinä kohtaa kuin ostin täältä
samasta kaupasta neljättä kertaa kaurahiutaleita joissa oli salamatkustajia (riisihäröjä)
mukana, päätin suosiolla siirtää ostokseni nettiin. Olen myös mielenkiinnolla
seuraillut kuinka kauan harmaaksi menneet leikkelepakkaukset pysyvät myynnissä
tai milloin ainakin vuoden vanhat pakastelohet uivat ovella vastaan. Liikuttuneena
olen lukenut uutisia Suomesta, joissa kauppias kertoo menettäneensä
kylmälaitteen rikkoutumisen tai sähkökatkon seurauksena kaikki kylmäsäilytystä
tarvitsevat elintarvikkeet. Voi Suomi, sinä ruokaturvallisuuden ja
rehellisyyden lintukoto!
Täällä
sähkökatkot ovat enemmän sääntö kuin poikkeus, enkä tiedä osaanko itse enää
ollenkaan suhtautua sellaiseen pakastetuotteeseen jossa ei ole edes vähän
hilettä joukossa. :D
Toisinaan kuitenkin
yritämme käyttää paikallisia kauppoja, niin kuin vaikka rakennustarvikkeiden
suhteen. Tommi esimerkiksi kävi rautakaupassa tiedustelemassa harmaata silikonia,
mutta myyjä hetken asiaa mietittyään sanoi, että heillä on vain sinistä
silikonia. SINISTÄ. No, nyt jäi eittämättä kyllä kiinnostamaan, että miksi ja
missä ja miltä se näyttää. Harmaan laatan kanssa se olisi voinut olla melko
perverssi näky. Jäi kokeilematta tosin.
Pakko nostaa Tommille
hattua, sillä keittiön asennus laatoituksineen, upotettuine liesineen ja pesualtaineen
kaikkineen oli kaikki hänelle täysin uutta ja silti lopputulos oli parempi kuin
yhdenkään paikallisen ammattilaisen kädenjälki tähän mennessä. Toiset vaan hallitsevat
kaiken mitä ikinä keksivät yrittääkään.
Valmisteilla olevan keittiön kaapeista löytyi hämmentävän usein kissoja |
Mahdollisesti vuosi
2022 voi tuoda tullessaan myös kokonaan laatoitetun kylpyhuoneen nykyisen
puoliksi puretun tilalle. Eihän sitä koskaan tiedä! Ehkä Tommi alkaa musiikkihommien
lisäksi myös laatoittajaksi. Mutta nautitaan nyt tästä keittiöihmeestä ensin
täysin siemauksin. :)
En myöskään ihmettelisi, että nostaisimme kytkintä ja vaihtaisimme jopa maata
siinä vaiheessa, kun kaikki on viimein valmista. Sopisi jotenkin hyvin tähän
meidän masokistiseen luonteenlaatuumme. Itse asiassa pidän sitä jopa hiukan
todennäköisenä.
Olen istuttanut ikkunan alle taktisesti mangopuun, toivottavasti sieltä voi kohta nappailla evästä tiskatessaan |
Vihdoinkin valmis! |
Heippa!
VastaaPoistaIhana lukea kuulumisianne ja IHANA KEITTIÖ!
Kissanne Karpo voisi olla samasta pentueesta kuin meille viime keväänä muuttanut kodinvaihtaja Olivia.
Tsemppiä opiskeluun ja muutenkin.
Terveisiä lumisateisesta Jyväskylästä. Pihallamme on toista metriä korkeita lumikasoja, että lämmintä odotellen :)
Tuula Mäntylä
Voi kiitos, mekin pidetään uudesta keittiöstä kovasti. On jotenkin hämmentävän helppoa kun kaikki on yhdessä paikassa ja suojassa sateelta. 😄
PoistaKiitos paljon tsemepeistä ja Olivialle rapsuja. Toivottavasti lumet pian sulavat. :)