Seksihelle Consulting - Eli kuinka monessa eri muodossa p*skaa voi tulla käteen kun oikein kovasti yrittää?

Seksihelle-matkatoimiston neitsytmatka saavutti teissä lukijoissa niin suuren suosion ja mielenkiinnon, että oli selvästi aika lähteä laajentamaan toimintaa. Kiitämme luottamuksestanne ja tähtäämme korkealle.

Luotettava lähteeni, eli suomalainen Downshiftaajat-sarja kertoo, että tätä nykyä tyylikäs ja uskottava yrityksen nimi syntyy yhdistämällä joku täysin aiheeseen liittymätön sana englanninkieliseen sanaan consulting. Tadaa! Seksihelle Consulting on syntynyt osapuilleen 3 päivää Matkatoimisto Seksihelteen jälkeen. Se on nimittäin taottava silloin kun rauta on kuumaa.

Uusi nimi myös kuvaa paremmin toiminnan laajuutta. Tässä on nimittäin nyt tullut astuttua monesti epämukavuusalueelle ja toimittua asiakasrajapinnassa. Siis siivottua paskaa, astuttua sellaiseen ja saatua sitä ihan koko lailla käteenkin.


Työpaikkahaastattelussa
Ensinnäkin Lanta Animal welfare julkaisi työpaikkailmoituksen, jossa he hakivat designeria. Ihan kuka tahansa hapentuhlaaja ei hommaan kelvannut, piti oikein laittaa ihan ceeveetä ja työnäytteitä menemään. Tiesin, että palkka tulee olemaan onneton, mutta koska ilmoituksesta sai sen kuvan, että homma olisi osa-aikaista, niin ajattelin, että sen verran voisin ehdottomasti kantaa korteani kekoon, että tekisin kiinnostavia design-hommia pilkkahinnalla koska hyvä tarkoitus.

Siinä menikin sitten kolmisen viikko hakuajan päätyttyä ennen kuin LAWista kuului mitään. Olin juurikin ystäväni Tärylätkän kanssa klinikalla ”aikaa tappamassa”. Kai tiputusta voi siksi kutsua? No joka tapauksessa silloin meiliin kilahti viesti, että ehtisinkö tulla tänään haastatteluun.

En ole ikinä mennyt työpaikkahaastatteluun niin valmistautumattomana. Olin täsmälleen yhtä hyvin järjestäytynyt kuin ainakin pari viikkoa kampaamatta ollut hiuspehkoni.
Haastattelija eli paikan omistaja ei luonnollisesti itse ollut kutsustaan huolimatta paikalla, mutta ystävällinen assistentti soitti hänelle ja hetken odottelun jälkeen hän saapuikin keskukselle.

LAWin vetäjästä tällainen keittiöpsykologikin pystyy varsin pikaisesti sanomaan, että hän on enemmän kotonaan eläinten kuin ihmisten seurassa. Ensimmäiseksi minut nähdessään hän huudahti ihmeissään, että hänellä ei ollut pienintäkään aavistusta siitä, että olen graafinen suunnittelija. Niin, no ei se kieltämättä ole asia, jota huutelen turuilla ja toreilla saati viedessäni koiria eläinlääkärille eli sikäli ihan ymmärrettävää. ”HYVÄÄ PÄIVÄÄ TALOON! TÄÄLTÄ TULEE NIMITTÄIN NYT GRAAFINEN SUUNNITTELIJA KOIRANSA KANSSA ROKOTUKSILLE!”

Selvisi, että hän on itsekin graafikko, mikä varmasti selittää sitä, että LAW on etenkin hyväntekeväisyysorganisaatioksi harvinaisen yhtenäinen ja tyylikäs viestinnässään ja ulkoasussaan. Omistajalla on kuitenkin ymmärrettävästi paljon muitakin kiireitä ja hän toivoi saavansa toisen suunnittelijan apuja muutamiin projekteihin. Hän kävelytti minua ympäri keskusta ja näytti kaikkia niitä asioita joita voisi kehittää ja tai uudelleen designata. Hän myös erikseen mainitsi, että piti kovasti näytetöistäni ja siitä, että olen adoptoinut heiltä koiran, eli paitsi ymmärrän myös kannatan heidän toimintaansa.

Esittely oli melkomoista tajunnanvirtaa ja jossain parinkymmenen minuutin kohdalla keskeytin hänet ystävällisesti ja kysyin, että mitäköhän minulta siis täällä suunnittelijana oikeastaan odotetaan ja mitä minulle tarjotaan. Siinä vaiheessa omistaja sitten kertoi, että niin joo tosiaan. Että mitään palkkaahan me siis ei siis suunnittelijalle makseta. Aha. No, sehän tuli sitten vähän puun takaa.

En halua missään tapauksessa mollata ko organisaatiota, päinvastoin, he tekevät käsittämättömän tärkeää ja hienoa työtä ja ovat hoitaneet minunkin koiriani lukuisia kertoja, mutta. Olisihan tuollaisen melko olennaisen asian voinut mainita ihan vaikka siinä hakuilmoituksessa. Kun siis kuitenkin haettiin ammattilaista, joka tekisi työt omalla koneellaan ja omien ohjelmiensa (hemmetikseen kalliilla) lisensseillä. Paikka olisi kuulemma suoraan minun ilman, että hän haastattelee muita kandidaatteja. En tiedä mikä minuun meni, mutta lupasin tehdä jotain pro bono, mutta omistajakin näytti sentään ymmärtävän, että käyttäisin leijonanosan ajastani sellaisiin töihin, jotka tuovat leipää tai tässä tapauksessa riisiä pöytään.

Leijona ja temppelikoira hempeilevät

Haastattelu oli kestänyt jo tunnin verran ja siinä kohtaa jo aiemmassa postauksessa mainitsemani vatsatauti teki lupaavasti tuloaan. Yhtäkkiä tunsin kuinka kylmä ja kuuma hiki alkoivat valua pitkin niskaa ja se putki mistä ruoka menee yleensä alaspäin alkoi näyttää merkkejä päinvastaisesta toiminnasta. Hyvästelin omistajan sanoilla ”sulla varmaan onkin jo kiire muiden asioiden kanssa, että mä tästä lähden” ja kaasutin mopolla ranne suorana (onneksi vain muutaman kilometrin matkan) kotiin. Siitä vessaan ja siitä sängylle kramppaamaan ja kuumeilemaan. Olisko universumi koittanut ehkä sanoa jotain..?

Mara(katti) se siinä punoo juoniaan

Anaalisen shamaanin kissavahtina
Ymmärrettävästi kun eläimet tosiaan ovat lähellä sydäntäni otin myös vastaan toisenlaisen eläimiin liittyvän työtehtävän, joka oli myös palkaton. Tällä kertaa tosin ihan itse ilmoitin, että en halua tai tarvitse auttamisesta mitään korvausta.

Shamaani (klik klik2 klik3) oli lähdössä kumppaninsa kanssa Singaporeen muutamaksi päiväksi ja tarvitsi kahdelle kissalleen hoitajaa. Hän sanoi, että näki minusta ja aurastani kuinka hyvä olen eläinten kanssa ja siksi uskalsi pyytää juuri minua hoitamaan rakkaita mirrejään.
Jos ihan totta puhutaan, niin minä olen ns. koiraihminen ja puhun pelkästään koiraa. En ymmärrä kissojen sielunelämästä mitään. Otetaan vaikkapa esimerkiksi täällä tiluksilla pyörivä Mara(katti). Se on jo useamman kuukauden ollut todella hellyydenkipeä ja ystävällinen kissa ja ajattelin, että ehkä tämä kissa on poikkeus, ja ymmärrän sen ajatuksenjuoksua. Siitä ei mennyt kauaa kun se kävi ensin Tommin rapsuteltavana, hinkkasi sitten itseään vähän hänen jalkaansa vasten ja ilmeisesti täysin loogisesti ainakin kissalandiassa iski hampaansa Tommin kädestä läpi. Siis niin, että lapaseen tuli ihan kunnolliset vertavuotavat reiät. Kissaan ei voi pieni ihminen luottaa.

"Sinuna nukkuisin toinen silmä auki ensi yönä"

Shamaanin kissat onneksi pitivät hampaansa ja kyntensä kurissa sen 3 päivää kun kävin niitä hoitamassa. Ja siis eipä se hiekkalaatikon tyhjäys ja Whiskassin annostelu onneksi mitään rakettitiedettä ollut. Tai niin itse ajattelin. Kävin kerran tiluksilla katsomassa paikat läpi ja keskustelemassa shamaanin vaimon kanssa kissojen hoidosta. Pyysin ainoastaan muistutuksena ruokintamäärät kirjallisena.
Shamaanin vaimo innostui sitten tästä sen verran, että tarinoi kolme A4:sta kissanhoito-ohjeita. Ja koska se ei ilmeisesti ollut vielä riittävästi, shamaani itse laittoi samat ohjeet Messengeriin ja höysti ohjeita videoilla. Toinen kissoista on sen verran ahnetta sorttia, että se piti laittaa aina syömään omaan suljettuun koppaansa ettei se mene ja varasta vähemmän ahneen kissan pöperöitä. Tämä demonstroitiin sillä visiitillä kun kävimme paikan päällä, mutta silti saimme tästä vielä erillisen videon. Siis kuinka kisu nostetaan koppaan ruokakipon kanssa.

Sen jälkeen sain kolme viestiä siitä mihin oven avain on jemmattu. Koska tämä ei ilmeisesti ollut vielä tarpeeksi, shamaani teki tästäkin elokuvateoksen ”Kas tässä näin menee avain kaktuspurkin alle.”
Täällä aika usein ovissa on Abloy-lukkojen sijaan munalukot, eikä shamaanin talo ole tästä poikkeus. Kyseessähän ei ole mikään valtavan monimutkainen systeemi, mutta shamaani laittoi vielä videon siitäkin miten munalukko avataan.

Olin tässä kohtaa vasta palannut sairaalasta ja totta puhuen melko vttuuntunut ja väsynyt jo valmiiksi ja sain kyllä tehdä kaikkeni, että vastasin viesteihin ilman pienintäkään sarkasmia. Siis esim. ”Voisitko vielä kerran kertoa, että missä se talon avain on? En oikein nähnyt videosta oliko kyseessä siis mahdollisesti minkä sukuinen kaktuskasvi?

Vihdoin shamaani pääsi matkaan ja sitten alkoi viestipommitus muutaman tunnin välein aiheesta ”vieläkö kissat voivat hyvin?” Ajattelin, että hitto tästä tulee vielä pitkät kolme päivää, mutta ensimmäisen päivän jälkeen shamaani alkoi vähän rentoutua ja mahdollisesti oikeasti luottaa siihen, että osaan kerätä kissanpaskan lapiolla roskikseen ja annostella mirrien ruoat. Ja laittaa punavalkoisen katin koppaan syömään. Ja jopa avata munalukon!

Lomalta palattuaan hän oli ylitsevuotavan kiitollinen ja tarjosi minulle useamman ilmaisen hoidon, luontaislääkkeitä ja toi vielä tuliaisia sekä meille ihmisille että koirille. Hän lisäksi pahoitteli viestillä jälkikäteen, että oli hoito-ohjeiden suhteen niin ”anal” (vapaasti käännettynä yliperusteellinen), joka siis normaalilla huumorilla varustetun ihmisen saisi vastaamaan neutraalisti jotain sen suuntaista kuin että ei se mitään.
Minä sen sijaan röhönauroin tälle ratkiriemukkaalle anaalisuudelle pitkän tovin ennen kuin vastasin, että asia on täysin ok ja että joskus jokainen meistä sortuu tahtomattaankin olemaan hitusen liian ANAALI. Hö hö hö.
Kyllä. Olen lapsellinen ja ylpeä siitä.


Pidä tunkkisi talosi
Näitä tässä yllä mainittuja kertakaikkisen diplomaattisia kykyjäni tarvittiin taas ihan tässä lähipäivinä vuokranantajamme kanssa. Nythän on siis niin, että omistajapariskunta on varsin erikoista sakkia ja niin kuin olen aiemminkin sanonut, mitä vähemmän heitä tapaan, sen tasapainoisempana ihmisenä pysyn. Ei ole pienintäkään epäselvyyttä kuka siinä perheessä määrää kaapin paikan ja se ei ole nimittäin thaimies, joka vaikuttaa eurooppalaiseen rautarouvaansa verrattuna totaaliselta tohvelilta.

Viidakkotalo

Tämä meidän nykyinen vuokrasopimus on päättymässä kesäkuussa ja ajattelin jo näin varhaisessa vaiheessa kysellä, että mitä mieltä omistajat ovat jatkon kannalta. Lähinnä sitä ajatellen, että viimeksikin asunnon etsimisessä meni useampi kuukausi. Sitä vastausta sai kiskoa heistä irti rautatongeilla. Tai siis mies sanoi, että hänen puolestaan tietysti saisimme jäädä ”because we love you guys” (jos minulta kysytään, niin hän on saanut karvan verran liikaa amerikkalaisia vaikutteita puheeseensa). Meillehän on nimittäin ihan sama, että tykkääkö vuokranantaja meistä ihmisinä, jos homma vaan muuten toimii kaikinpuolin.

Asia jäi roikkumaan, mutta totesin, että onhan tässä vielä hyvin aikaa, että siinähän miettivät, kun törmäsimme heihin sattumalta paikallisilla festivaaleilla. Rouva kapsahti välittömästi kaulaani ja oli hirvittävän iloinen meidät nähdessään. Siinä niitä näitä jutustellessaan hän sitten sanoi, että he ovat nyt tulleet siihen tulokseen, että haluaisivat kovasti, että jäisimme asumaan taloon vielä toiseksikin vuodeksi.
Ja sitten siinä sivulauseessa lisäksi yksipuolisesti totesi, että toki nostamme vähän vuokraa.
Minun maailmassani asioita ei hoideta näin, eikä vuokraa muutenkaan nosteta ilman mitään muita perusteita kuin ahneus. Jos niitä ei ole, niin ne pitää keksiä. Ei heittää jossain festareilla padthai-kiskan ja drinkkikärryn välissä, että ai niin vuokra muuten nousee.

Festaritunnelmia

Tommi sanoi hymyillen, että hänen mielestään vuokraa voisi ennemminkin laskea, jolloin rouvan leveä hymy hyytyi. Hän vielä jatkoi aiheesta vuokrankorotus, johon Tommi totesi erittäin tiukasti, että asia ei meille kertakaikkiaan sovi, että jos haluatte lisää vuokraa, niin me muutamme pois ja te etsitte uudet vuokralaiset.
En usko, että kyseiselle leidille kukaan uskaltaa sanoa vastaan ikinä mistään. Ihan vaikkapa äkkiseltään hänen ilmeestään päätellen. Tohvelisankari mies tuli siihen sitten pehmentämään taas, että ”we love you guys” ja muuta lätinää ja sitten sanottiin heipat ja lähdettiin eri suuntiin.

Festaritunnelmia 2

Meni viisi päivää, ennen kuin rouva lähetti marttyyrinkruunu päässään kiikkuen Iijoki-sarjan mittaisen kirjelmän minulle, jossa kertoi kuinka perinjuurin loukkaantunut hän oli, kun hänen viattomaan ”ehdotukseensa” vuokrankorotuksesta vastattiin siis hirveällä aggressiolla ja loukkaavasti ja töykeästi. Lisäksi hän alkoi selittää kuinka paljon hän itse maksaa nykyisestä talostaan vuokraa ja kaikkea asiaan kuulumatonta huttua. Ja että siis mikä sille Tommille nyt sillä tavalla tuli kun hän ei mitenkään tällaista hirveää kohtelua ole ansainnut? Että hänen miehensäkin piti oikein tulla siihen väliin, kun tilanne kävi jo niin uhkaavaksi. Ilmeisesti rouva ei ole koskaan ollut lauantai-iltana suomalaisessa nakkikiskajonossa, jos selkeästi artikuloitu ”asia ei meille sovi”-lause katsotaan noin uhkaavaksi toiminnaksi. Haluaisin myös nähdä miten tohvelisankarin strategia ”Mä rakastan teitä” toimisi siinä samaisessa jonossa känniselle Jormalle, joka syyttäisi tohvelia etuilusta.

Luin koko viestin Tommille ja siinä hetken mietittiin, että kumpi lähestymistapa otetaan. Tommin vaiko minun.
Jos sanon, että vaihtoehto A oli ”pidä psykolehmä mätä talosi” Ja vaihtoehto B diplomaattinen nonapology, niin osaatteko siellä mitenkään arvata, että kumpi ehdotus tuli kummalta?

Tiedän, valinta on äärimmäisen vaikea!

Päädyimme pohdinnan jälkeen sitten kuitenkin jälkimmäiseen toimintamalliin, koska edelleenkin pidämme talosta ja muuttaminen on aina ikävä ruljanssi.
Tommi totesi ylpeänä, että onneksi meillä on kirjailija talossa ja päätteli, että on parempi, ettei hän juurikaan osallistu vastineen kirjoittamiseen. Kyllä siinä hetki jos toinenkin meni, mutta lopulta onnistuin kirjoittamaan vastauksen, jossa pahoittelin sitä, että rouvalle tuli paha mieli (ilman siis että tietenkään pahoittelin Tommin täysin asiallista käytöstä), vetosin yleisellä tasolla viestinnän vaikeuteen ja siihen, että suomalaiset ovat suoraa mutta rehellistä kansaa ja kuorrutin tämän kaiken yhdellä rouvan omalla erittäin töykeällä kommentilla, josta toki totesin, ettei hän varmaan mitenkään halunnut loukata, mutta niin siinäkin nyt vaan pääsi käymään.

Hetken päästä tuli vastaus joka oli täynnä sydän-emojeita ja halipusia. Ja että vuokrasopimus jatkuu samoilla ehdoilla ilman korotuksia. Ja että mentäiskö joku päivä kaljalle ja bilettämään yhdessä.

Kun maaperä oli kerrankin otollinen, ilmoitin samalla, että ilmastointilaite ei toimi niin kuin pitäisi, likakaivo on täynnä ja sängyn patja kuopalla, mutta edes mikään näistä asioista ei saanut rouvaa tuohtumaan.

Nyt muutama päivä myöhemmin en sitten enää tiedä mikä tilanne on. Ilmastoinninkorjaaja nimittäin kävi tiluksilla pariinkin otteeseen ronkkimassa laitetta ensin puolisen tuntia ja seuraavana päivänä useamman tunnin ajan. Hän hiippaili talossa niin hiljaa, että odotin hänen jo lähteneen. Siksi toki pötkötin olohuoneen sohvalla kuumissani näpeltäen puhelintani pikkuruisissa shortseissani jalat levällään ja paita nostettuna niin ylös, että tuuletin kivasti pääsi viilentämään joka niemennotkon ja saarelman. Sitten jostain sieltä jalkojeni välistä näin korjaajamiehen ilmestyvän näköpiiriini erittäin kiusaantuneen näköisenä. Toivottavasti en aiheuttanut hänelle pysyviä traumoja.

Jiab pölähti sopivasti tiluksille kuuraamaan autoaan ja kyseli korjaajalta vähän miten projekti etenee, kun kovasti tuntui, että mies teki kaikkensa, mutta ilmastointipömpelin teho ei muuttunut miksikään ja yhteistä kieltä oli melko vähän.
Sen verran minäkin ymmärsin, että ”Fai antarai mak maak” eli vapaasti käännettynä sähkötyöt ovat täällä helvetikseen vaaralliset. Niiden korjaaminen tulisi maksamaan arvioilta 20 000 thb eli noin 500 euroa ja siihen päälle sitten vielä uusi ilmastointilaite. Karkeasti arvioiden siis ehkä 3-4 kuukauden vuokratulot vuokranantajien maksettavaksi.

En tiedä mikä siinä sitten on, mutta sen jälkeen kun korjaaja soitti vuokranantajille ja kertoi tästä, niin heistä ei ole kuulunut mitään. Minä kun jo olin kaivamassa bilemekkoa kaapista ja odottamassa sitä kutsua yhteisille huurteisille. :(



Tässä siis pientä esittelyä Seksihelle Consultingin tarjoamista palveluista. Kuten huomaatte, meillä ei pelätä liata käsiä! Pyydä tarjous jo heti tänään! Paikkoja on rajoitetusti.