Käytöksen ei niin kultainen kirja - Miten välttää pahimmat käytösmokat Thaimaassa

Thaimaassa on melko paljon sellaista käyttäytymiskoodistoa, joka poikkeaa länsimaisesta aika tavalla. Olen itse kämminyt sen verran paljon, että osaan varmaan ainakin antaa vinkkejä sen suhteen miten asioita EI kannata tehdä. :D Onneksi thaimaalaiset suhtautuvat ulkomaalaisten mokiin yleensä varsin ymmärtäväisesti, tai ainakaan eivät anna ärtymyksensä näkyä kuuluisan thai-hymyn takaa.

Meille on muodostunut täällä läheisten kavereiden kuten Nengin ja Jiabin kanssa ihan omat käytöstavat ja ne poikkeavat aika paljon perinteisistä. Jopa puhumamme kieli on käsittämätöntä thain ja englannin sekoitusta, jota välillä itse höystän parilla suomalaisella voimasanalla, mikäli asia ei niin sanotusti ala uppoamaan laakista.

Olemme suunnitelleet Nengin kanssa jo pari vuotta yhteistä matkaa hänen kotiseuduilleen Buriramiin.

Olemme suunnitelleet Nengin kanssa jo pari vuotta, mutta ehkä vuoden verran ihan oikeasti ja tosissaan yhteistä matkaa hänen kotiseuduilleen Buriramiin. Neng on kerännyt rahaa sukanvarteen ja reissun kulku on suunnitelmissa vaihdellut monen viikon Thaimaa-turneesta + naapurimaiden katsastamisesta hänen äitinsä sohvalla nukkumiseen ja toki kaikkeen siltä väliltä. Neng on jo luetellut monta kuukautta nähtävyyksiä joita käymme katsomassa ja erikoisruokia, joita syömme. Hän oli muuten silminnähden pettynyt, kun sanoin, etten ole kovinkaan kiinnostunut muurahaisenmunien aterioimisesta. Että riisi, vihannekset ja hedelmät riittävät ihan hyvin. Jätetään ne paikalliset kulinaristiset erikoisuudet ihan vaan Tommin tutkittavaksi.

Nengin synnyinseudut ovat Thaimaan köyhimpiä alueita ja siellä syödään mitä kiinni saadaan kuten rottia, sammakoita, käärmeitä ja tosiaan niitä muurahaisenmunia. Toki myös possua, kanaa ja ankkaa, jos sellaisiin on varaa. Neng aina muistaa korostaa, kuinka hänen kotiseudullaan ihmiset ovat niin kovaa tekoa, että tulevat toimeen pelkällä riisillä ja suolalla, toisin kuin nämä etelän hemmotellut paksukaiset, jotka latkivat kookosmaitoa kaksin käsin ja syövät tuoreita mereneläviä arkiruokanaan.

Minä uhosin kulkevani reissulla pelkissä bikineissä ympäriinsä, haukkumassa kuningasta, tekemässä jokaiselle vastaantulijalle pelkästään kuninkaalle tarkoitettua tervehdystä ja sanomassa Nengin äidille, että poikasi ei muuten usko enää Buddhaan vaan on kääntynyt muslimiksi.

Mitä vähemmän suunniteltuun matkaan on päiviä, sitä huolestuneemmaksi Neng on käynyt. Hän on monesti sanonut, että ettehän te nyt sitten OIKEASTI käyttäydy niin kuin normaalisti? Vitsit vitsinä, mutta hänen kotiseuduillaan ei vaan kertakaikkiaan voi pelleillä niin, kuin me hänen kanssaan teemme aina. Minä uhosin kulkevani reissulla pelkissä bikineissä ympäriinsä, haukkumassa kuningasta, tekemässä jokaiselle vastaantulijalle pelkästään kuninkaalle tarkoitettua tervehdystä ja sanomassa Nengin äidille, että poikasi ei muuten usko enää Buddhaan vaan on kääntynyt muslimiksi. Jostain syystä Nengiä ei naurattanut tämänsorttinen vitsailu ollenkaan niin paljon kuin minua ja Tommia, ihan vaikka vaan päätellen niistä jättimäisistä tuskaisista hikikarpaloista, joita hänen otsalleen oli alkanut kohota.

No mutta, josko niitä käyttäytymissääntöjä sitten.

Wai-tervehdys

Wai-tervehdys eli se liike, jossa kädet tuodaan yhteen kasvojen tai rinnan edessä ja kumarretaan tai nyökätään on sen verran monisyinen ja -ulotteinen rituaali, että sen kanssa on helpompi mennä vikaan kuin onnistua jos ei tiedä mitä on tekemässä. Se kuinka korkealle kädet nostetaan ja kuinka syvään kumarretaan riippuu mm. vastapuolen iästä ja arvoasemasta suhteessa omaan. Alempiarvoinen tervehtii aina ensin ja jos on todella kurko, kuten siniverinen tai munkki ei tarvitse vastata waihin ollenkaan, koska muut ovat sen verran alempiarvoisia.
Jos haluaa pelata varman päälle, niin farang eli valkonaama voi aina vastata waihin kohteliaasti nyökkäämällä ja hymyilemällä.

Se tapa miten me aina tervehdimme Nengiä, siis tuomalla kädet yhteen niin korkealle pään päälle kuin ne menevät, pää kumarassa ja kyyryssä seisten on todellakin tarkoitettu vain siihen epätodennäköiseen hetkeen, että pääsisi tervehtimään kuninkaallisia. On siis maailmanluokan kardinaalimoka tehdä tätä tervehdystä kenellekään muulle. Ja nyt siis Neng pilailumme takia luulee, että kuljemme hänen kotiseuduillaan tervehtien kaikkia tällä erikoiswailla.

Kuva lainattu täältä

Ruumiin ilot ja tabut

Thaimaalaiset ovat melko häveliästä kansaa ja käyttäytyvät yleensä hillitysti ja rauhallisesti. Tälle on ihan oma ilmaisunsakin ”Jai yen” = viileä sydän vapaasti käännettynä. Jalat ja erityisesti jalkapohjat ovat likaiset eikä niitä sovi osoitella toisia ihmisiä kohden. Erityisesti ei ole kovinkaan kunnioittavaa osoitella jalalla vaikka haluamaansa tuotetta markkinoilla saati sitten toista ihmistä. Thaikoteihin ei mennä töppöset jalassa ja usein kengät pitää riisua myös kauppojen ja joidenkin ravintoloidenkin edessä. Kannattaa olla silmä kovana liikkeeseen mentäessä, yleensä ulko-ovella on joko kyltti tai rivi kenkiä vinkkinä.
Jos haluat pyytää ihmisen luoksesi kädellä viuhtoen, niin muista kääntää sormet kohti maata. Ylöspäin osoittavat sormet yhdistettynä viittilöimiseen on tarkoitettu lähinnä koirille.

Silti ehkä yleisin moka, jota näin turistialueella asuvana näkee on liian vähissä hepenissä kekkulointi. Rannalla on täysin ok painella menemään pikku pikku bikineissä ja speedoissa. Naturisteille on silti pakko tuottaa pettymys, nakuilu ei ole yhtään ok. Myöskään niissä speedoissa ei ole suotavaa kuljeskella kylillä tai mennä ravintoloihin. Todennäköisesti thait eivät sano mitään, mutta ei se silti poista sitä faktaa että se on varsin epäkunnioittavaa paikallisia kohtaan.
Turistialueilla paikalliset suhtautuvat toki farangien mokiin ymmärtäväisemmin kuin muualla, mutta ei sitä ole toki pakko ehdoin tahdoin aiheuttaa kiusallisia tilanteita ympärillään. Siihen kuinka vähän tai paljon itseään verhoaa julkisilla paikoilla on kuitenkin varsin helppo itse vaikuttaa.

Thait pitävät mielellään ihmisiin hajurakoa ja vieraiden ihmisten koskettelu saattaa olla heille vierasta ja kiusallista. Halailu kannattaa siis säästää siihen, kun tuntee paikallisen vähän paremmin.

Tähän kaikkeen peilaten ilmoitin siis tosiaan Nengille omasta mielestäni vitsikkäästi kulkevani pienessä Isaanilaisessa tuppukylässä pelkissä pikkuruissa bikineissä wai-tervehtien kaikkia kylänmiehiä. Jostain syystä hän ei näemmä tunne minua vieläkään, ihan vaan kauhistuneesta ”nooooouuu”-parkaisusta päätellen.

Tämän kaiken häveliäisyyden ja kohteliaisuuden huomioon ottaen on todella hämmentävää kuinka paljon paikalliset miehet läpsivät toisiaan suoraan kiveksille

Tämän kaiken häveliäisyyden ja kohteliaisuuden huomioon ottaen on todella hämmentävää kuinka paljon paikalliset miehet läpsivät toisiaan suoraan kiveksille. Erityisesti kun ajattelee kuinka hiton homofobisia heistä suurin osa on. Ensin ajattelin, että tämä on nyt vaan joku meidän muutaman ystävän lanseeraama hauskuus, mutta eilen torilla myös mangomies läpsäisi Tommia suoraan kasseille. Että tässä teille #metoo thaimaalaisittain. Mietin tässä juuri sitä skenaariota, kun olisimme menneet Suomessa läheisen K-Supermarketin lihatiskille ja myyjä olisi tullut sieltä hassunhauskasti leikkimään Tommin kulkusilla. Vaikka kuinka yritän, niin en vaan näe tätä ihan heti tapahtuvaksi.

Jonottamisen vaikeus

Toisin kuin suomalaiset, thaimaalaiset eivät saa äidinmaidossaan sisäänrakennettua jonotuskoodistoa. Siinä missä suomalaiset asettautuvat aina kiltisti missä tahansa paikassa siisteihin jonomuodostelmiin ja odottavat kuuliaisesti vuoroaan, thaimaalaiset noudattavat enemmänkin nopeat syövät hitaat -tekniikkaa ja kiilaavat minkä kerkiävät. Koin tämän omakohtaisesti viimeksi tänään ja koska olen sen verran - kauniisti ilmaisten - helposti nähtävän kokoinen ihminen, siitä ei varmastikaan ole kyse, etteikö paikallinen huivipäinen mamma olisi huomannut minua. Mitäs jätin ihmisen mentävän kolon siihen keskelle jonoa.
Tilanteeseen on käytännössä kaksi ratkaisua, joko annat asian olla (helpompaa) tai sitten otat päättäväisesti hymyillen paikkasi takaisin. Raivaroida ei kannata, sen kun vaan hymyilee ja tunkee omalle paikalleen. Ai miksi ei kannata vetää koko palkoa nokkaan ja antaa törpön kuulla kunniansa? No siksi että:

Aiheeseen liittymäton merimaisema

Häpeäkulttuuri

Thaimaassa ei parane menettää malttiaan tai ainakaan näyttää sitä ulkopuolisille. Maailmassa on kuulemma kahdenlaisia kulttuureita, häpeäkulttuureita ja syyllisyyskulttuureita. Siinä missä me länkkärit kuulumme jälkimmäiseen, aasialaiset kuuluvat lähes poikkeuksetta ensimmäiseen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kasvojaan ei saa menettää ja ne menettää melko helposti tunteilemalla muiden nähden. Tarkemmin sanoen, kilaroimalla julkisella paikalla vaikkapa huutamalla tai raivoamalla kanssaihmisille. Tällaiset tilanteet saattavat eskaloitua helposti käsittämättömiin mittasuhteisiin ja yhtäkkiä alati hymyilevät thaimaalaiset kaivavat aseet ja puukot esille ja lähtevät sotatantereelle. Jos siis kokee jonkunlaista vääryyttä hinnottelussa tai joku koittaa muuten ukottaa ihan huolella, asiat kannattaa lähtökohtaisesti yrittää selvittää rauhallisesti tunteitaan näyttämättä ja mieluummin vielä hymy naamallaan.

Tästä tunteiden piilottamisesta minulla on kokemusta enemmän kuin tarpeeksi. Vaikein hetki tähän mennessä kun jouduin säilyttämään malttini oli se kerta, kun olin hakemassa mantereelta jatkoleimaa viisumiini. Rapsakan kolmen tunnin ajelun jälkeen huomasin Immigrationissa laukkua tutkiessani, että olin unohtanut passini kotiin. Kiroilin hiljaa suomeksi leveä hymy kirkkaanpunaisella naamallani, vain hädintuskin erottuva vieno savupilvi korvistani leijaillen ja mietin sitä riemuisaa hetkeä lähitulevaisuudessa kun pääsisin tekemään tämän saman reissun uudelleen.

Täysin ilmainen tähän liittyvä vinkki muuten, immigration on se paikka, jossa virkailijat voivat tehdä melko lailla mielivaltaisia päätöksiä jos asiakkaan pärstä tai etenkään käytös ei miellytä, joten siellä etenkin kannattaa ottaa varman päälle ja pitää hymy korvissa ja mielistellä minkä kerkeää.

Uteliaisuus

Minua on äiti opettanut pienestä pitäen, että kaikenlainen utelu on todella epäkohteliasta. Täällä on useamman kerran mennyt sormi suuhun, kun puolitutut saati yhtään tutummat tyypit utelevat todella henkilökohtaisia asioita. Erityisesti heitä kiinnostaa meidän tulotasomme, omistamiemme tavaroiden arvo (jopa koirien ostohinnat!), asummeko vuokra- vai omistusasunnossa, onko meillä lapsia ja miksi ei ole. Tällaisia keskusteluja käytiin siis esimerkiksi jopa juuri tapaamani sairaanhoitajan kanssa, kun olin pari päivää sairaalassa tutkimuksissa. Myös pituus, paino, ikä ja kaikenlaiset fyysiset ominaisuudet voivat olla kyselyiden tai kummasteluiden aiheena. Jos kiinnostaa lukea tästä lisää, niin naputtele blogin hakukenttään ”pullukkakevennys” ja näet tarkemmin mitä tarkoitan. Sen sijaan mihin olet menossa, missä olet käynyt ja oletko jo syönyt -kysymykset ovat vastine suomalaiselle sääaiheiselle smalltalkille ja niihin voi oikeastaan vastata mitä tahansa.

Uteliaisuus pohjaa osaltaan siihen, että thaikulttuurissa on tärkeää selvittää kuinka korkeassa asemassa toinen ihminen on verrattuna itseen. Rikas ihminen on luonnollisesti ”parempi” ja korkea-arvoisempi kuin tyhjätasku. Ehkä myös tästä syystä johtuen Jiab kertoo kaikille uusille tuttavuuksille kuinka paljon Hiisi on aikoinaan maksanut (jos en ihan väärin muista 11 vuoden taakse, niin 800 e). Se on nimittäin heille täysin käsittämätöntä, että kukaan maksaisi koirasta ja vielä noin paljon. Vain oikeasti rikas ihminen voi maksaa koirasta tuollaisia summia! Toki tämä fakta myös pönkittää meidän asemaamme tärkeinä ja varakkaina ihmisinä ja myös Jiabin asemaa, koska hän on näiden tärkeiden ihmisten ystävä. :D

Parempi 100 bahtia taskussa tänään kuin 200 bahtia huomenna

Suomessa pelkästään jo vaativa ilmastomme pakottaa miettimään asioita hieman huomista pidemmälle. Sillä aikaa kun suomalainen laittaa rahaa sukanvarteen ja keräilee polttopuita talven varalle thaimaalainen elää palmun alla kuin huomista ei olisikaan. Mikä on sikäli totta, että oikeastihan huominen tai eilinen eivät ole olemassa, mutta ei nyt paneuduta näihin filosofisiin asioihin tällä kertaa tämän syvemmälle. Tällainen ajatusmaailma näkyy vaikkapa niin, että ostetaan esim. liian kalliita asioita osamaksulla, koska rahat on saatu kasaan ensimmäiseen erään ja seuraavat toivottavasti ratkeavat sitten kun sen aika on. Tai sitten eivät. Mutta turha niitä on murehtia etukäteen. Thaimaalaiset työläiset saavat usein palkkansa suoraan kouraan työpäivän päätyttyä joka on monelle varsin toimiva systeemi. Kuukauden palkka saattaa olla melko haastavaa saada riittämään ilman riittävää suunnittelua.

Meidän ystävissämme tämä näkyy käytännössä niin, että jos rahaa kerrankin on, niin silloin ei olla köyhiä eikä kipeitä. Silloin tarjotaan kavereille ruoat ja niin monta kierrosta baarissa kuin vaan rahat riittävät ja seuraavana päivänä palataan taas takaisin nollan bahtin arkeen.
Toinen asia, jossa tämä myös näkyy on rahan lainaaminen. Kantapään kautta oppiminen on esimerkiksi meille osoittanut, että kavereille ei lainata rahaa kuin siinä tapauksessa, että he eivät muuten saa ostettua ruokaa tai vaihtoehtoisesti sesongin aikaan, kun on mahdollista, että lainaajalla on tiedossa jonkunlaisia tuloja lähitulevaisuudessa. Ja silloinkin lainataan pieniä summia, mieluiten sellaisia jotka on valmis menettämään.

Meidän ystävämme ihan varmasti lainatessaan aikovat mielessään maksaa rahat takaisin, mutta käytännössä asia ei sitten olekaan ihan niin yksinkertainen. Esimerkiksi Bao lainasi meiltä reilu vuosi sitten paikalliseen tulotasoon nähden isohkon summan rahaa jonka hän lupasi maksaa 2 viikossa takaisin. Niin. Massiivisen kyselyn ja lopulta painostuksen jälkeen saimme kuukausi sitten vihdoin puolet tästä summasta takaisin. Vain vuoden myöhässä luvatusta aikataulusta. Loput saa takaisin varmaan siinä vaiheessa jaksaa lähteä uudelleen tähän painostusoperaatioon. Itse olen todennut että on vaan helpompaa olla lainaamatta, pysyy ystävyyssuhteetkin paremmassa kuosissa.

Nengillä oli ollut hyvä päivä ravintolassa joten hän vei koko köörin syömään

 

Kuningasperhe raha

Thaimaalaiset rakastavat kuningasperhettään tai vaikka eivät rakastaisi, niin kyseisen instanssin herjaamisesta voi saada niin mittavat sanktiot ja jopa joutua vankilaan, että mölyt tämän asian suhteen pidetään tiukasti mahassa. Thaimaan edellinen kuningas Rama 9 oli kansan keskuudessa erittäin suosittu, mutta kuningas nro 10 on aikamoinen raikulipoika ja sen lisäksi, että hän tykkää bilettää napapaidoissa (olen nähnyt tästä videomateriaalia) on myös nimittänyt rakkaan puudelinsa Thaimaan lentovoimien ylipäälliköksi. Koiralla oli jopa virallisia tilaisuuksia varten teetetty pikkutakki ja samantyyliset nilkkaimet kuin Roope Ankalla, joka on tässä yhteydessä mielestäni vähintääkin johdonmukaista. Nämä kuuluvat niihin asioihin, joita ei sitten ehdottomasti ei sanota Thaimaassa ääneen. Eikä jaeta somessa. Sen sijaan naureskelemme näille asioille aina Nengin luona käydessämme (kun muut paikalliset eivät ole kuulemassa), mutta hänen kotonaan asia ei kuulemma olekaan enää ollenkaan ok.

Ei siitä ole pitkäkään aika kun joku känninen sankari kusi kuningasta esittävän julisteen päälle. Siitä nimittäin saa putkaa linnaa ja vankeutta suoraan kulkematta lähtöruudun kautta. Kuninkaan kuva komeilee myös kaikissa Thaimaan rahoissa ja siksi onkin hyvä muistaa, että mikäli raha yrittää karata luotasi (minulle käy näin ihan alvariinsa, tiedä sitten että miksi…), niin rahan päälle ei parane tallata jalalla. Ainakaan niin, että kukaan paikallinen on sitä näkemässä.

Mitä luulet, sopisiko Moulan sorjaan nilkkaan nilkkaimet kokoa S vai M?

Kyllä tarkoittaa kyllä tai sitten ei

Thaimaalainen haluaa yleensä olla kohtelias ja ein sanominen tuntuu vähän kurjan tylyltä. Niinpä he mielellään vastaavat asiaan kuin asiaan kyllä, ilman että he välttämättä edes ymmärtävät kysymystä. Etenkin kun heidän kanssaan asioi englanniksi. Siksi kannustan aina esittämään kysymykset sellaisessa muodossa, että siihen voi vastata selkeästi vain kyllä tai ei. Jos taas kysymys on esitetty muodossa ”sataako vai paistaako Pattayalla” ”onko tämä kauppa huomenna auki vai kiinni” saat todennäköisesti vastaukseksi kyllä. Voi myös olla, ettei thaimaalainen kehtaa sanoa, ettei tiedä missä kysymäsi paikka sijaitsee ja niinpä hän heittää parhaan arvauksensa ja ohjaa kysyjän hihastaan ravistamaansa suuntaan. Ein sanomisen vaikeus näkyy vaikkapa siinä, että kaupan ovessa ei välttämättä ole kylttiä jossa sanottaisiin ”sorry we are closed” vaan esimerkiksi ”Sorry we are open tomorrow”.

Tällainen pinnaa kysyvä suhmurointi oli käsillä viimeksi eilen illalla, kun yksi Thaimaan suosituimmista bändeistä Carabao oli tullut ilmaiskeikalle Lantalle. Tilannetta voisi ehkä verrata siihen, että Eppu Normaali tulisi heittämään ilmaisen keikan Kalajärven monitoimitalolle. Uusintaa ei ole takuulla kovinkaan pian tiedossa. Tuskin koskaan.

Ensinnäkään asiaa ei mainostettu suuresti missään. Kukaan ei tiennyt tarkalleen missä ja monelta keikka olisi. Ei siis edes ne ihmiset, joilla oli yrityksiä alueella. Tapahtumaa mainostaneissa kahdessa julisteessa luki pelkkä päivämäärä. Kun sitten viimein ajelimme sille alueelle jossa tiesimme keikan olevan, pyysimme Nengiä kysymään tarkempia ohjeita vastaantulijoilta. Hän ei mitenkään suostunut tekemään niin, vaan sen sijaan ehdotti, että hortoilisimme ympäriinsä etsimässä keikkapaikkaa keskenämme. Sopivasti oli alkanut ripsottaa vettäkin. Päädyimme sitten menemään tuttavamme Bobbyn baariin yksille ja hän sanoi, että keikka alkaa klo 22. Tasan 21:30 kuulimme musiikin alkavan ja kysyin, että eikö bändin pitänyt aloittaa vasta klo 22 että onko tämä joku muu bändi? Yllättäen Bobbylla ei ollutkaan enää asiasta minkään valtakunnan käryä. Lähdimme ripeästi ravaamaan kohti suuntaa josta musiikki kuulosti tulevan kun rankkasade jysähti niskaamme ja musiikki taukosi.

Menimme odottelemaan sateen laantumista lähimpään katokseen ja näimme, että rannalta alkoi purkautua ihmisiä jonossa lavalta poispäin. Eikö olisikin ollut helppoa kysyä ohikulkijoilta, että onko keikka peruttu? No olisi, mutta se ei taas jostain käsittämättömästä syystä sopinut Nengille. Sen sijaan näimme yhden tuttavan joka tiesi asiasta vain sen verran, että ainakin toistaiseksi keikka on keskeytetty. Puikkelehdimme vastavirtaan poistuvien ihmisten väleistä ja näimme, että bändin kamoja oltiin alettu laittaa kasaan. Vihdoin Neng kysyi näiltä työntekijöiltä mikä tilanne on ja he kertoivat, että keikka on peruttu, mutta vain koska sade ja sähkölaitteet (katetulla lavalla huom.) on liian vaarallinen yhdistelmä.
Kuuluttaja sen sijaan tiesi kertoa, että joku toinen bändi tulee soittamaan Carabaon tilalla. Ilmeisesti heidän laitteensa eivät ole niin herkkiä vedelle…
Kaiken kaikkiaan tämä oli taas mahtava osoitus thaimaalaisesta informaatiosta. Kukaan ei tiedä eikä kysyäkään oikein sopisi ja jos sitten kysyy, niin mieluummin vastataan vähän kierrellen. Jos vastataan.

No tämä ei ole Carabao (koska keikka peruttiin), mutta Nengin suurin idoli kuitenkin

Moni kakku päältä kaunis

Thaimaalaisille ulkoiset asiat ovat todella tärkeitä. En ikinä ole nähnyt Suomessa sellaista määrää nuoria miehiä hääräämässä peilin edessä korjaamassa hiuksiaan, kulmakarvojaan tai ylipäätään nypertämässä ihoaan kuin näen täällä päivittäin.

Toisin kuin länsimaissa, thaimaalaiset haluavat säilyttää ihonsa niin valkoisena kuin vain ikinä pystyvät

Toisin kuin länsimaissa, thaimaalaiset haluavat säilyttää ihonsa niin valkoisena kuin vain ikinä pystyvät ja siksi mielellään verhoutuvat suojaaviin vaatteisiin tai jopa kulkevat päivänvarjon kanssa. Monista kaupoista on suorastaan vaikea löytää kosmetiikkaa joka EI lupaisi vaalentavansa ihoa. En ole vielä itse keksinyt, että miksi kainaloiden tai intiimialueidenkin pitäisi olla vaaleat, mutta niin vaan niillekin löytyy omat tuotteensa.
Kauniin ulkomuodon lisäksi olisi vielä tärkeää tuoksua hyvälle ja olla hikoilematta. Se on melko haasteellista varsinkin meille pohjoisen asukeille, mutta onneksi paikalliset voivat sniffailla huulirasvan näköisiä tuoksutuubejaan kestääkseen ympärillään leijailevia pahoja hajuja.

Mieskauneutta

Kierrätys ja jätehuolto

Kenellekään Thaimaassa matkanneelle ei tule yllätyksenä, että kierrätys on täällä ihan lapsenkengissä vielä. Saaret ovat usein pahimpia, toisilla ei edes ole toimivaa kaatopaikkaa vaan roskat dumpataan suoraan mereen tai viidakkoon. Osittain tämä johtuu valistuksen puutteesta ja osittain ihan vaan välinpitämättömyydestä. Aikaisemmin Thaimaassa käärittiin kaikki elintarvikkeet banaaninlehtiin ja ne pystyi viskomaan syötyään ojaan josta ne aikanaan maatuivat ja homma toimi hyvin. Tätä nykyä kaikki ruoka kääritään muoviin, joka edelleen kääritään muoviin, jota kannetaan muovikassissa mutta silti sama jätteidenojaanheittely-kulttuuri jatkuu edelleen.

Jos asiasta tiedustelee paikallisilta, niin heillä on tapana sanoa, että rannalla olevat roskat ovat ajautuneet paikalle naapurisaarilta ja muut roskat ovat kiinalaisten turistien jäljiltä. No, ihan näkemäni perusteella voin sanoa, että kyllä paikalliset osaavat ihan itsekin roskata ilman ulkopuolisten apua… Minä olen asiasta nalkuttanut ystävillemme sen verran, etteivät he yleensä ainakaan suoraan nähteni sikaile. Jiab tosin kävi äskettäin koko laajennetun perheensä voimin poimimassa meiltä mangoja ja jälki oli sen mukaista. Muovipusseja, työkaluja ja tyttären hampurilaispapereita lojui ympäri pihaa. Tommi ystävällisesti säästi minun hermojani ja piti Jiabille monologin aiheesta muoviroskat ja mikromuovit ja kaveri oli ihan vilpittömän tietämätön mutta myös kiinnostunut aiheesta.

Yksi ongelmallinen asia jätehuollon kannalta on myös roskien polttaminen. Ei nimittäin ole montaakaan asiaa, jota paikallinen ei heitä nuotioon roihuamaan. Sinne menevät kätevästi muovit, styroksit, autonrenkaat, jäteöljyt ja rakennusjätteet. Maallikonkin on helppo arvella kuinka terveellistä tuollaisia savuja on kenenkään hengitellä.

Naapuri sytytti pari iltaa sitten koko etupihansa tuleen ja huusi meille "nou plomplem, lein kam suun"

Man pen rai ja aikakäsitys

Mai pen rai eli Never mind eli ei se ole niin justiinsa voisi olla ehkä Thaimaan slogan.

Tästä listasta on  varmaan on jo tässä vaiheessa käynyt ilmi, että Thaimaassa asiat eivät yleensä tapahdu sellaisella täsmällisyydellä kuin Suomessa. Siinä on kieltämättä oma viehätyksensä, jos siis ei ole menossa kiireessä mihinkään. Asioihin kannattaa varata yleensä reilusti aikaa, sillä thaimaalainen aikakäsitys on joustava ja sen mikä sanotaan tapahtuvaksi klo 12, voi ihan yhtä hyvin tapahtua 12:30 tai vaikkapa 13:15.
Työturvallisuus tai vatupassi ovat täällä yleensä vain mysteerisiä sanoja, joista on ehkä kuultu, mutta käytännön kokemus asiasta puuttuu.

Hymyily

Se mikä täsmällisyydessä ja tarkkuudessa täällä menetetään, otetaan takaisin hymyssä ja ystävällisyydessä. Etenkin tällaisella saarella ihmiset tapaavat olla tuttavallisia ja sen jälkeen kun ollaan kerran juteltu aina ohi ajaessa hymyillään ja vilkutellaan. Suurin osa tapaamistani paikallisista on myös valtavan avuliaita ja ystävällisiä ja erityisen suopeasti he tuntuvat suhtautuvan lapsiin toisin kuin vaikkapa Suomessa.
Torimyyjä kyselee meiltä aina kuulumisia (ja muistaa yleisimmät ostokseni ja sen että minun ostokseni pakataan omiin kangaskasseihin muovisten sijaan), samalla tiellä olevat lapset juoksevat meitä nauraen vastaan huutaen helooo helooo, hattupäinen vanha muslimimies näyttää peukkua ja hymyilee koiramme nähdessään ja vesikuskin lapa nousee aina pystyyn hänen ohi ajaessaan.
Tässä toki kannattaa muistaa, että thaimaalainen hymyilee, vaikka päänsä sisällä olisi sisällissota tai tanssivia apinoita. Hymy ei siis todellakaan aina ole tae vilpittömyydestä, mutta mieluumminhan sitä silti katselee ympärillään hymyilijöitä kun mököttäjiä.

Thai- ja faranghymyt samassa kuvassa

Uskonto

Thaimaan valtauskonto on Buddhalaisuus, jossa kunnioitetaan kaikkea elämää ja uskotaan jälleensyntymiseen. Tämä sinällään kaunis ajatus saattaa johtaa myös siihen, että koska kaikki on vain väliaikaista ja elämä annetaan suuremman voiman haltuun, oma vastuu tietyistä asioista poistuu. Kun auto on ostamisen jälkeen buddhamunkin siunaama, sillä voi sen jälkeen päästellä reikä päässä risteyksiin pysähtymättä ja luottaa suurempaan johdatukseen. Eläimiä, edes kärsiviä ei haluta lopettaa ja jos lemmikki on vaarassa syödä myrkkyä tai joutua auton alle se nähdään sen eläimen omaksi tahdoksi sen sijaan, että otettaisiin se kissa sisälle turvaan tai rakennettaisiin koirille pihalle aita.

Täällä meillä etelässä taas valtauskonto on Islam ja siinäkin on toki omaan silmään paljon omasta katsantokannasta poikkeavia ominaisuuksia.
Ensinnäkin koiraviha/pelko joka vaihtelee yksilöittäin lievästä vaikeaan ja perustuu siihen miten kutakin opettanut imaami koraaniaan tulkitsee. Toisekseen alkoholia ei saisi juoda, mutta kyllähän se silti näyttää monelle maistuvan. Sianliha on nounou jopa niin, että jos maanomistaja on muslimi, niin vuokraaja ei usein saa omassa ravintolassaan myydä sianlihaa.
Kaiuttimista kajahtaa viisi kertaa päivässä rukouskutsu ja naisilla on huivit päässä. Osalla miehistä on useampi vaimo.
Ramadanin eli paaston aikaan paikalliset saattavat olla hieman tavallista väsyneempiä tai kireämpiä, mutta kieltämättä olisin itsekin jos en tässä ilmastossa saisi päivällä syödä saati juoda.

Uskonto (oli se mikä tahansa) on paikallisille usein todella tärkeä asia ja heidän on vaikea ymmärtää esim. tällaisia meikäläisiä ateisteja. Neng on alunperin buddhisti, mutta on jo useamman vuoden ylpeänä julistanut, että oikeasti hän on ateisti ja haluaisi virallistaa asian jossain. (vaikuttaa siltä, että Thaimaassa ei ilmeisesti ole käytössä mitään eroakirkosta.fi -tyyppistä palvelua :D).

Asiahan on sitten kuitenkin täysin eri kun menemme hänen kotiseudulleen kylään. Herra 45 v itsenäinen ateisti ei nimittäin missään tapauksessa halua, että hänen äitinsä tai mummonsa saa kuulla, että hän on luopunut uskostaan. Täällä etelän muslimialueilla miesten nimen eteen lisätään usein sana ”bang” joka on jonkunlainen muslimiveljeen viittaava nimitys.
Nengin ilme oli ikuistettavan veroinen, kun sanoimme, että kutsumme häntä hänen kotiseudullaan äidin ja mummon kuullen koko ajan ”bang Nengiksi”

Tämä ikuisuuden suunniteltu reissu näyttää muutenkin noudattelevan tuttua thaikaavaa. Kaikki on sovittu ja mietitty ja siinä vaiheessa kun alamme puhua varsinaisesta toteutuksesta eli matkalippujen ostamisesta, asia ei enää olekaan niin yksinkertainen. Neng on menossa kotiin käymään, mutta ei ole ihan varma milloin. Ja kuinka kauan. Ja meneekö sittenkään. Alun miljoonan prosentin varmuus matkasta on kuulemma enää 60.
Toisin kuin minä, Tommi oli kaukaa viisas ja osti meille pelkästään liput Malesiaan viisumin leimaamista varten. Jäämme sitten jännityksellä odottamaan menemmekö sieltä Isaaniin syömään muurahaisenmunia vaiko ehkä sittenkin kaupunkilomalle Bangkokiin ihan vaan kahdestaan. Se ei kuulemma ole vaihtoehto, että kävisimme Tommin kanssa kahdestaan hämmentämässä vähän pakkaa Nengin perheen parissa. Miksiköhän..?