Vaiston varassa - miksi intuitioon oikeasti kannattaa luottaa

Keijolla on vahva tunne

En todellakaan väitä olevani mikään shamaani - ja sen perusteella mihin suuntaan minun tuntemani shamaani on viime aikoina muuttunut en myöskään haluaisi sellainen olla - mutta olen huomannut, että usein uusista asioista tai ihmisistä välittyy heti ensi hetkestä alkaen jonkunlainen tunne, kai sitä voi intuitioksikin kutsua. Melko usein se on myös oikeilla jäljillä. Ei toki aina ja siksi elämässä tulee tehtyä aika ajoin virhearviointeja. Eniten harmittavat mokat joista oli alun alkaenkin sellainen olo, että tästä ei hyvä heilu. Ja silti mitäs läksin kikkelis kokkelis.

Päätin keräillä tähän muutaman kohdan listan asioista, joista minulla on ollut eritasoinen kutina jossain persvaon ja hampaankolon välimaastossa. Toki näitä olisi riittänyt vaikka useampaankin postaukseen. Toisissa kävi paremmin ja toisissa huonommin…

Tästä parisängyssä makoilevasta kissaeläimestä mulla on melko vahva tunne, että se joko luulee olevansa tai on tämän perheen pomo

Jiabin nerokas sijoituspankki

Kysyin kolme kertaa varuiksi uudelleen, että käsitinkö Jiabin selittämän yhteisrahoitteisen pankin toiminnan oikein ennen kuin uskoin korviani. Meillä olisi ollut nyt kertakaikkiaan ainutlaatuinen mahdollisuus liittyä tähän sijoituskerhoon!
Alkupanostus olisi 2000 thb eli suunnilleen 50 euroa. Ryhmässä on kymmenen jäsentä ja jokainen antaa kuukausittaisen summan kunnes vuosi on kulunut. Sen jälkeen rahoja aletaan maksaa takaisin siinä järjestyksessä kun ihmiset ovat alkaneet maksaa osuuksiaan. Siis suomeksi, saat ne hiton omat rahasi takaisin vuoden päästä, ilman mitään korkoa!

Kysyin Jiabilta, että miksi ihmeessä en laittaisi sitä kahta tonnia vaikka avaimettomaan säästöpossuun (sellaisen saa täältä parilla eurolla) joka kuukausi ja räjäyttäisi SITÄ sitten vuoden päästä. Niin kuin me itse asiassa teemmekin, mutta vaihtelevilla summilla.
Koitin useaan otteeseen selvittää mikä oli tämän Jiabin kuvaileman järjestelmän nerokkuus ja lopulta tulin siihen tulokseen, että se oli ns. pakkosäästäminen. Kun raha on jossain jemmassa, sitä ei voi tuhlata. Eli siis elävä säästöpossu. Joka on muuten paljon epävakaisempi kuin eloton posliinieläin. Voitte arvata, kuinka monta kertaa onkin käynyt niin, että joku ei ole pystynyt maksamaan omaa osuuttaan ja siitähän se soppa lähtee mukavasti keittymään…
Rohkeasti päätimme ottaa riskin siitä, että kävelemme elämämme tilaisuuden ohi ja jatkamme edelleen vain säästöpossumme lihottamista.

Vuokranantajani on noita

Tästä tyypistä olenkin puhunut jo aiemmin, katso vaikka täältä juttu kakka-gatesta. Tällä noita-akalla on oikeasti pahoja mentaalisia ongelmia, joiden vakavuusaste on jotain täysin eri luokkaa omien nuppivikojeni kanssa. Meillä molemmilla oli Tommin kanssa huonot fiilikset tästä naisesta jo heti ensi tapaamisesta lähtien, mutta koska pidimme talosta ja hintakin oli osapuilleen kohdillaan, niin päätimme ottaa riskin. Talo alkaa lahota, mutta asia ei näytä häntä vaivaavan. Ei edes tässä vaiheessa kun olohuoneen lattia kupruilee siihen malliin, että laatat halkeilevat kun niiden päältä kävelee.

Kun valitimme viimeksi eilen viidettä kertaa toimimattomasta/huonosti toimivasta ilmastointilaitteesta hänen viimeisin kommenttinsa oli että ”voittehan te ostaa ihan oman sinne tilalle”. Ai niinkö tosiaan?! Hitto vie, eipä tullut mieleenkään. Eli siis tällä logiikalla jos Suomen asuntomme vuokralaiset ilmoittavat, että uuni on rikki, niin voimme sanoa heille vaan, että ei kuulkaas mitään hätää, voitte ostaa ihan itse oman toimivan uunin!! Mietin jo hetken, että laittaisinko hänelle viestin perään, että saisimmeko myös samalla korjata lattian itse omilla rahoillamme jos kovasti haluamme. Sydän sydän sydän.

Tämän tavallisen perseilyn lisäksi eräs tuttumme kertoi, että noita-akka järjestää aika ajoin sen sortin kotiriitoja ja naapurista kantautuvista äänistä päätellen pahoinpitelee miestään, että päätin olla koskaan jäämättä kaksin tämän psykoeukon kanssa. Valitettavasti tämä ihmishirviö on onnistunut lisääntymään. Toivottavasti lapset eivät todista hänen sekoiluitaan tai peri hänen noitageenejään.

Shamaani

Tästä erikoisesta tyypistä olenkin kirjoitellut useampaan otteeseen. Katso vaikkapa täältä täältä2  täältä3 tai täältä4 lisää. Kyseessä on sen verran erikoinen persoona, että hänen osuutensa tässä jutussa vie ansaitusti leijonanosan. Vaikka shamaani onkin todella omalaatuinen tyyppi (varmaankin pakko olla tuollaista ammattia harjoittaessaan) niin hän on silti toisaalta kaukana siitä valkopartaisesta kaapuun pukeutuneesta kyttyräselkäisestä papparaisesta, jonka minä aikoinaan kuvittelin näkevinäni. Mitenkään väheksymättä sitä kaikkea apua jota olen häneltä saanut, niin päätin olla menemättä enää hoitoihin. Siitäkin huolimatta, että hän tarjosi minulle useita ilmaisia hoitosessioita palkkioksi siitä että olen hoitanut heidän kissojaan monta kertaa. Olen käynyt hänen hoidoissaan ehkä kymmenkunta kertaa ja ihan käsi sydämellä sanon, että niistä on ollut paljon apua. En siis epäile hänen lahjojaan työnsä suhteen ollenkaan. Ja siten tulee se mutta.

Ai miksi en enää mene hoitoihin? Koska suostuin, vastoin kaikkia vaistojani, menemään illalliselle heidän kotiinsa ja raahasin sinne vielä Tomminkin mukanani. Ensinnäkin illalliskutsu oli laitettu ilmoille jo reippaasti yli puoli vuotta sitten, mutta ajattelin sen kuuluvan kategoriaan ”olis kiva kun tulisitte kylään” - kutsut. Jotka eivät siis tarkoita yhtään mitään.

Ihan yhtä paljon kuin olisin halunnut mennä illalliselle hammaslääkärilleni tai gynekologilleni minua viehätti ajatus illallisesta polyamoristisen shamaanin ja hänen vaimonsa luona.

Ihan yhtä paljon kuin olisin halunnut mennä illalliselle hammaslääkärilleni tai gynekologilleni minua viehätti ajatus illallisesta polyamoristisen shamaanin ja hänen vaimonsa luona. Polyamoristisuus kaikille niille jotka ette siis sitä tienneet tarkoittaa sitä, että suhteessa voi olla useampiakin jäseniä kuin kaksi. No, olin sentään melko varma, että mistään tämäntyyppisestä asiasta ei kutsussa ollut kyse ja siinä olin sentään oikeassa. Minä olen vaan huono sanomaan ei ylipäätään (paitsi polyamoristeille) ja toisaalta myönnän olleeni varsin utelias tulevan illan kulun suhteen.

Mutta se kaikki muu sitten. Luonnollisesti tällaiset henkiset ihmiset eivät käytä alkoholia. Kun sitten kysyin mitä voisimme tuoda mukanamme illalliselle hän kuitenkin ilmoitti että tuokaa olutta jos tykkäätte juoda sitä, mutta ei sitten mitään paikallista kuraa.
Vähän sama kuin minä kasvissyöjänä pyytäisin illallisvieraita tuomaan mukanaan makkaraa jos pitävät siitä, mutta ei sitten mitään muuta kuin A-luokan kyrsää.

Ei muuten ole lähikipan sortimenttia nämä putelit. :D

Parahiksi illallisaikaan kova myrsky iski saaren päälle katkoen sähköt, joten ainoat auki olevat kaupat olivat paikallisia minimarteja. Voin sanoa, ettei niiden valikoimissa ollut kovinkaan montaa käsinpantua erikoisolutta pintahiivalla tai viipyilevällä suklaan jälkimaulla varustettuna. Saavuimme siis shamaanin tiluksille Norsut (paikallinen halvin Chang-merkkinen olut) kainalossa.

Kämppä oli sen näköinen kuin aina ennenkin. Joka paikka täynnä ihmeellistä tavaraa, purnukkaa ja sälää. Minun on edelleen hyvin vaikea uskoa, että siellä käy säännöllisesti siivoojia.

Shamaani oli kehuskellut etukäteen vaimonsa erinomaisilla kokkaustaidoilla niin monesti, että odotukset ruoan suhteen olivat melko korkealla. Tommihan taas syö ihan mitä tahansa ja oikeastaan ainoa ruoka mitä hän aidosti inhoaa on tofu. No, on varmaan melko helppo arvata mitä ruoan pääraaka-aine oli? Ruoassa ei ollut minun makuuni mitään vikaa, itse asiassa se oli oikein hyvä mausteinen setti paistettuja vihanneksia ja tofua, mutta kieltämättä monen kuukauden hypetyksen jälkeen odotin ehkä karvan verran erikoisempaa monen lajin illallista.

Tunnelma oli melkein koko ajan ihan niin kiusallinen kuin olin aikaisemmin ehtinyt pelätäkin. Shamaani lapioi jatkuvasti ylistämänsä ruoan kitaansa ennätysajassa ja steppasi sen jälkeen hermostuneena edes takaisin ympäri olohuonetta ja ruokailutilaa. Välillä paijaamassa kissoja ja välillä ilmeisesti ihan vaan koska paikoillaan istuminen oli hänelle ilmeisen hankalaa. Jossain vaiheessa hän kaivoi jostain lokerosta pari pipettipulloa ja ruuttasi kahdesta niistä jotakin paitansa alle mahaansa. Eihän hän toki ole asiasta tilivelvollinen, mutta siinä tilanteessa ei oikein tiennyt olisiko asiasta pitänyt tiedustella jotain vai ennemminkin teeskennellä sokeaa.

Minä sain jälkiruoaksi Kombucha-teetä, shamaani hengitteli muovisen vaporaattorin kautta herra ties mitä yrttejä ja sen jälkeen vielä viimeisteli diilin ulkona polttamansa jointin avulla. Tunnelma muuttui entistäkin oudommaksi. Tommi yritti juoda kiihtyvällä tahdilla mukanamme tuomiamme oluita. Lähinnä ehkä tukkiakseen suunsa.

Tästä minulla on melko vahva tunne, että käärme kävi hinkuttamansa liian pienen takkinsa terassimme kaiteeseen

Sitten shamaanin vaimo alkoi kertoa universumin hänelle tarjoamista lahjoista. Tiedättehän tämän manifestointi-periaatteen? Esim. täällä asiaa on avattu enemmän. Pähkinänkuoressa yksinkertaistaen siis, mitä enemmän olet kiitollinen jostain asiasta ja ajattelet sitä, sitä enemmän saat sitä elämääsi. Asiasta on ymmärrettävästi esitetty paljon kritiikkiä (miksi Afrikan nälkää näkevät lapset eivät vaan manifestoi itseään rikkaiksi jne), mutta kyllä minä uskon, että asiassa on joku perä. Ihan omakohtaisten kokemusten perusteella. Jos jotain oikeasti haluaa ja uskoo siihen, niin usein ovet elämässä alkavat aueta oikeisiin suuntiin. Kutsuu sitä sitten manifestoinniksi tai miksi tahansa.

Meillä oli vaan selvästi vaimokkeen kanssa hieman eri käsitys universumin tarjoamista mahdollisuuksista ja lahjoista. Hän oli nimittäin kokenut syvää kiitollisuutta yltäkylläisyydestä, siitä että hänellä on kaikkea mitä hän elämässään tarvitsee. Silloinhan sitä manifestointiperiaatteen mukaan on tulossa elämään lisää. Mikä on tietty hieno juttu.

Vaimo lähti käymään entisessä kotimaassaan Australiassa (sillä aikaa kun minä hoivasin heidän kissojaan) ja lentokentällä oli kuulemma tapahtunut suoranainen sarja universumin tarjoamia yltäkylläisyys-lahjoja.
Ensinnäkin turvatarkastuksessa virkailija oli osoittanut muovilootassa lojuvaa kallista Omena-logolla varustettua tietokonetta ja kysynyt onko se hänen. Minusta tilanne on melko selvä, joku unohtaa koneen, ei ole minun, matka jatkuu. Vaimon mielestä universumi tarjosi hänelle ilmaista lahjaa jonka hän sitten tosin hyvää hyvyyttään jätti ottamatta.

Seuraavaksi hän löysi porttien lähistöltä maasta pötköttämästä uudenkarhean älypuhelimen. Ei oo totta hei universumi, taas pukkaa ilmaista lahjaa! En aio edes kertoa mitä MINUN universumini sanoisi tässä tilanteessa mutta pitkälti samaa kuin edellisenkin ”lahjan” kohdalla. Vaimo vei puhelimen virkailijoille, meni vessaan ja huomasi käsienpesutasolla suljetun tax-free -kassin jossa oli joku alkoholiputeli. Vaimo päätteli, että mikäli kassi olisi vielä siinä paikoillaan kun hän tulisi vessasta universumi oli osoittanut lahjansa hänelle.

Minusta hommassa kusi tosin se, että kun pariskunnan kumpikaan osapuoli ei välitä alkoholista, niin miten ihmeessä universumi alkaisi yhtäkkiä tyrkyttää sellaisia lahjoja? Ja siis eikö sitä ennen olisi pitänyt olla kiitollinen siitä, että alkoa on jo fikassa enemmän kuin kylliksi.

Tutkimattomia ovat näiden henkisten ihmisten tiet, sillä koska omistajaa ei näkynyt, vaimo otti kassin mukaansa.
He eivät olleet edes avanneet koko kassia ennen kuin asia tuli illallisella puheeksi. Kassi päätettiin avata ja kyseessä oli Martelin XO -konjakki, litran pullo eli voidaan sanoa, että universumi oli paitsi avokätinen, tarjosi helmiä sioille. Pariskunta oikeasti puhui samassa lauseessa aidosta ranskalaisesta laatukonjakista ja jostain mistä lie armenialaisesta herkullisesta ”vastaavasta” juomasta. Vaimo myös mietti, että voisi ehkä kokeilla maustaa joitakin leivonnaisia tällä kyseisellä juomalla. Pullon hinta on siis parin sadan euron luokkaa. Minun maailmassani tämä ei mene kategoriaan leivontamausteet, mutta saatan toki olla väärässäkin.
Konjakkihan tulee siis aina Ranskasta Cognacin alueelta. Kaikki muut ”konjakit” ovat brandyja tai vastaavia. Itse asiassa ranskalaiset ovat niin hysteerisiä tämän juomansa suhteen, että sanaa konjakki ei saisi edes käyttää, vaan aina tulisi pitäytyä käyttämään alkuperäistä muotoa cognac. Siinäkin tapauksessa, että sana esiintyisi suomenkielisessä tekstissä. Tähän väliin tällainen yllättävä infonurkka, etpä osannutkaan odottaa sitä. Höhöhö.

Tommin mielestä universumi sen sijaan osoitti pullolla suoraan kohti häntä sillä kyseessä on oikeasti hänen lempikonjakkinsa jota hän vain harvoin raaskii ostaa. Siksi hän tarjoutui välittömästi ostamaan pullon.
Ensin shamaanipariskunta oli sitä mieltä, että kyseessä on niin erikoinen pullo, että he eivät aio avata sitä ollenkaan ennen kuin joskus erikoistilaisuuksissa. Sitten he päättivät, että nyt on sellainen erikoistilaisuus ja pullo avattiin. Vaikka he eivät käytäkään alkoholia, niin kaikille kaadettiin kuitenkin juomasta annokset. Paitsi minulle, koska minä en välitä väkevistä. En vaikka olisivat universumin lahjoja suoraan enkeleiltä.

Sitten tarkemmin asiaa mietittyään he totesivatkin, että oikeastaan he ovat parin viikon päästä muuttamassa Pohjois-Thaimaahan ja pullohan on oikeastaan pelkkää painolastia.
Hinnasta ei kuitenkaan päästy yksimielisyyteen, koska vaikka heille pullo oli ilmainen, he kuitenkin halusivat tehdä sillä vähän bisnestä. Tommi sanoi, että asia ok, siinä tapauksessa hän ei osta pulloa.

Siinä kohtaa tilanne meni todella oudoksi. Shamaani veti niin sanotusti palot nokkaan ja heitti pöytään marttyyrikortin ja ilmoitti, että jos pullo on noin tärkeä, niin viekää se vaikka ilmaiseksi, mutta pyydettyyn hintaan hän sitä ei myy.

Minä koitin teleportata itseni helvetin kiusallisesta tilanteesta pois ja mietin kuumeisesti miksi hemmetissä en kuunnellut vaistoani sen suhteen, että hörhöillallinen olisi vaan pitänyt kohteliaasti perua. Tommi sen sijaan siemaili siinä lempikonjakkiaan muutaman annoksen lisää ihan vaan siis toki siksi jotta vajaa pullo olisi muuttokuormassa hieman kevyempi kantaa.

Siinä lähtötunnelmissa shamaani kysyi milloin haluaisin tulla seuraavaan ilmaiseen hoitoon. Sovimme jonkun päivän, mutta tilanne oli melko epämääräinen, koska äijä oli ihan silmistäkin päätellen jossain toisessa ulottuvuudessa ja vaimo taas hidastunut niin paljon ettei hänen puheestaan oikein enää ottanut tolkkua. Minä taas halusin vaan äkkiä pois näiltä maailman kiusallisimmilta illalliskutsuilta.

Kun sovittu hoitopäivä koitti, tein jotain raukkamaista, sellaista mitä en ikinä tee ja jätin vain menemättä hoitoon. Ilmoittamatta siitä mitään. Ei kovin tyylikästä, mutta puolustuksekseni voin sanoa, että siihen aikaan kun hoito olisi ollut, olin nukahtanut sohvalle. Olen melko varma, että universumi se siellä sanoi, että eiköhän nämä hoidot ole tällä taputeltu.

Myöhemmin kyllä lähetin hänelle suurimmat pahoitteluni mokastani ja toivotin hyvää jatkoa uudessa kotikaupungissa.

Shamanistiset tilukset

Tätä kirjoittaessa shamaani on jo muuttanut Chiang Maihin ja on avaamassa siellä shamanistista hoitokeskusta kellutustankkeineen kaikkineen. En missään tapauksessa halua mollata hänen hoitojaan, mutta valitettavasti illallisfarssi kyllä pilasi kaiken mahdollisen yhteisen jatkon meidän hoitosuhteemme osalta.

En silti harmittele asiaa, näin sen varmasti pitkin mennä. Universumi vieläpä varuiksi lähetti tyypit sen verran kauas, etten vahingossakaan harkitse asiaa uudelleen. 😁😁