MC Lanta Bandidos - muutama päivä elämästäni nahkaliivisenä prätkähiirenä

Sons of Anarchy

Viidakossa on ollut vähän aikaa kosteat kelit, suorastaan monsuuniset joten Netflix on tullut vähän liiankin tutuksi. Tommi erehtyi esittelemään minulle sieltä Sons of Anarchy -sarjan ja jäin Harrikoilla pöristeleviin fiktiivisiin mopopoikiin heti koukkuun. Huonostihan siinä taas kävi. Minä olen tapitellut sarjaa nonstoppina pikkutunneille asti ja mennyt juttuun mukaan siinä määrin, että luulen paitsi eläväni siinä maailmassa, suorastaan olevani nahkatakkiliigan jäsen.

Puistossakin tulvii

Viimeksi eilen oli pakko katsoa yksi jakso heti herättyäni ennen kuin raahustin silmät sikkurassa uudesta talosta vanhaan mätään viidakkotaloomme aamupuurolle.
Moula sen sijaan oli tarkkana kuin porkkana heti ulos päästyään ja spottasi välittömästi naapurin tiluksilta laumasta eksyneen nuoren kanan. Tai näin oletan, koska ehdin kuulla vain paniikinomaista potpotusta ja arvasin heti, että temppelikoirahan se on siellä taas sekoittamassa pakkaa, niin että kortit vaan lentelevät.

Karjuin niin kovaa Moulan nimeä kuin kurkusta lähti ja sitten näin, että saakelin viemärirotta oli onnistunut pyydystämään yhden laihan kanan joka riippui sen suusta elottoman näköisenä.

Moula ei ole iso koira, mutta kyllä siitä silti yhden parin ihan toimivia patakintaita saisi silti tehtyä, kävi mielessä ennen kuin jatkoin huutamista.

Ehdin karjua Moulan nimeä ehkä kymmenisen kertaa, ennen kuin naapurin rouvan tytär tuli yöpaidassaan pihalle seuraamaan tätä sirkusta ja huutamaan ”mau leow noooooouuu” (Moulan nimi on edelleen paikallisille mau leow = kännissä jo)

Siinä vaiheessa huusin kalsareissaan terassilla makoilevalle Tommille, että täällä on nyt täysi mayhem päällä, että tule saakeli auttamaan! Ilmeisesti tehokkaiden äänijänteideni ansiosta Moula napsahti riistavietistään pois ja näytti kummastelevan, että miten ihmeessä tällainen otus on suuhun joutunut? Ja miksi äiskä on noin kauhean vihainen?
Sitten se pullautti kanan suustaan maahan, turvallisen välimatkan päässä minusta tietenkin. Minä mietin kuumeisesti, että kuinka monta bahtia olisi sopiva korvaussumma tarjottavaksi kanasta, kun se yllätyksekseni lähtikin kipittämään kohti kotiaan minkä kintuistaan pääsi.

Huusin naapurin tytölle MAI TAAI (= ei kuollut) ja useamman KHOTHOOT KHAAn (= anteeksi) ja raahasin Moulan kaulapannasta takaisin kotiin.

Ensimmäinen ajatus joka tulee vääjäämättä mieleen sellaiselle ihmiselle joka on viimeiset 3 päivää tapittanut aivan liian intensiivisesti nahkaliivisten mopopoikien jengisotia, on että naapuri tulee varmaan kostoretkelle.

Ensimmäinen ajatus joka tulee vääjäämättä mieleen sellaiselle ihmiselle joka on viimeiset 3 päivää tapittanut aivan liian intensiivisesti nahkaliivisten mopopoikien jengisotia, on että naapuri tulee varmaan kostoretkelle. Jos ihan totta puhutaan, niin se ei välttämättä edes oikeasti olisi kaukaa haettua, sillä se ei todellakaan olisi ensimmäinen elukka joka pääsee hengestään täällä tai Thaimaassa ylipäätään hätyyteltyään tai tapettuaan väärän ihmisen kanoja.

Thaimaalaiseen tyyliin asiaa ei luonnollisestikaan hoideta niin, että mennään naapuriin sanomaan, että koiranne tappoi kanojani, voisitko korvata asian. Ja sitten se naapuri pahoittelisi ja maksaisi kanoista käyvän hinnan ja ehkä kipurahaa päälle. Ehkä kätellään ja asia on sillä sovittu.

Sen sijaan annetaan vihan patoutua sisällä oikein kunnolla ja sitten mennään kylvämään pihalle myrkkysyöttejä ja odotellaan, että paholaiskoirat heittävät veivinsä. Tai sitten vaan teeskennellään kaikki yhdessä, että mitään ei koskaan tapahtunut. Sama pätee myös siihen tilanteeseen, että naapuri oikeasti tahallaan tappaisi koirasi ja tietäisit siitä. Annetaan sen vihan patoutua, mutta ei mennä keskustelemaan asiasta.

En siis tiedä onko meidän naapurimme tätä sorttia, etenkin kun kana selvisi säikähdyksellä, mutta ei vara venettä kaada. Moula on sitä paitsi lahdannut jo kaksi Ahmadin tipua viimeisen vuoden aikana, molemmilla kerroilla ollessaan kaverien hoidossa. Naapurit eivät tosin itse olleet kuulemma nähneet näitä tapahtumia ja epäilen että he muutenkaan tietäisivät kanojensa tarkkaa päälukua, sen verran huolettomasti ne vaeltelevat ympäriinsä, myös meidän pihallamme.

Sitten muistin, että naapuri on vasta viimeiset puolitoista vuotta luvannut vetää omat sähköt sen sijaan, että hän käyttää meidän piuhojamme ja maksaa oman laskunsa kuukausittain meille käteen. Se on nimittäin vain yksi napinpainallus tältä koiriaan suojelevalta hullulta farangilta ja Ahmadin kämppä on pimeänä. HA! Minulla on siis mopopoikia lainatakseni jonkunlainen ”leverage” naapureihin. Me jengiläiset nimittäin suojelemme omiamme viimeiseen hengenvetoon asti.
 

Sataa ja ropiseen niin että kattokin paukkuu

Ystäviä ja ”ystäviä”

Mulla alkaa pikku hiljaa mitta täyttyä ”ystäviin”. Ja niitähän täällä riittää. Etenkin ekspateissa.
Jiab  on lievästi sanoen jonkunlaisessa rahapulassa (vaihteeksi…) ja kovasti siis myös työn tarpeessa. Yksi ekspat-kavereistamme oli etsimässä työntekijää ruokkoamaan hänen keskellä viidakkoa jyrkässä rinteessä sijaitsevaa tonttiaan, joten annoimme hänelle Jiabin yhteystiedot. Homma oli järjettömän raskas ja aikaa vievä ja puita piti vielä viedä autolla poiskin.
Mutta mitään se ei tietenkään olisi saanut maksaa. Jiab neuvotteli hinnasta useamman kerran, tämä ”ystävä” jopa todennäköisesti kusetti häntä sanomalla että hänellä oli jo halvempi tarjous olemassa ja yritti polkea halpaa tarjousta entisestään alemmas, mutta jännästi hän sitten kuitenkin valitsi ystävämme töihin.
Jiab kävi kaverinsa kanssa useana päivänä tontilla töissä ja oli keikan jälkeen monta päivää kipeänä koska keikka kävin pahimmanlaatuisesti pullukan kunnnon päälle. Mitä en tontin tietäen ihmettele ollenkaan.

Kyseinen ekspat”ystävä” tarvitsi apua myös katon korjaukseen ja Jiab meni jälleen hommiin kaverinsa kanssa, tällä kertaa reiluksi viikoksi. Jiab haki meiltä porakoneen lainaan ja sen jälkeen hävisi kartalta totaalisesti.
Normaalisti näin sesongin ulkopuolella hän käy meillä norkoilemassa tai suorittamassa jotain itse kehittelemiään puutarhaprojekteja päivittäin, joskus useammankin kerran päivässä. Yhtäkkiä hänestä ei kuulunut mitään viiteen päivään, puhelin oli suljettu eikä hän ollut netissäkään moneen päivään. Kukaan muukaan kaveri ei ollut nähnyt tai kuullut hänestä pihaustakaan.

Melko tavallinen näky sadekauden aikaan, Jiab löytyy nukkumasta terassilta...

Tai riippumatosta :D

Tarvitseeko edes mainita enää pärinäpoika-sarjasta saamiani vaikutteita? Olin melko varma, että thaimafia oli vienyt Jiabin. Koska jos hän olisi esim. kuollut liikenneonnettomuudessa, niin olisin melko varmasti jo kuullut asiasta. Pieni saari jne.
Päätimme siis lähteä Jiabin kotiin tarkastamaan asian. Sieltähän se täysin murtuneen oloinen sankari löytyi ontumasta. Hänelle aiemmin määrätyt kihtilääkkeet eivät näemmä korjanneetkaan vaivaa pysyvästi. Se siitä urasta steppauksen parissa.

Helevetin ärsyttävän jankkaamisen, kyselyn ja piinaamisen jälkeen saimme viimein nyhdettyä hänestä ulos käsillä olevan ongelman laadun ja laajuuden. Melko tavallinen tarina, hän oli pystyssä kolmen kuukauden lyhennykset tuktukista ja seuraavaksi rahoittajat tulisivat toisesta provinssista hakemaan omaisuutensa takaisin. Tuskin kovinkaan iloisissa merkeissä. En tiedä oliko hän lainannut rahaa sikäläiseltä mafialta tuktukiin, mutta ei se mitenkään poikkeuksellista täällä olisi.

Jälleen, sen sijaan että oikeasti hyvä ystävämme soittaisi tai tulisi käymään ja myöntäisi olevansa kusessa, hän sammutti puhelimen (velkojien vuoksi) ja piiloutui mökkiinsä murehtimaan. Mitään selvää vastausta siihen miksi hän ei heti tullut meille kertomaan tästä emme saaneet. Epäilen häpeää, sitä kuuluisaa kasvojen menettämistä, noloa tilannetta jne jne.

Selvisi myös, että hänellä töitä teettänyt ekspat”ystävämme” oli ilmoittanut, ettei hänellä ollutkaan varaa maksaa Jiabille ja hänen kaverilleen palkkaa ennen kuin joskus reilun viikon päästä.

Katseltuani melkein itkuun purskahtamaisillaan olevaa ystävääni ja miettiessäni sitä kusipäistä ekspatti”ystävääni” jolla on rahaa olla jatkuvasti pilvessä ja vaimokin voi lähteä Intiaan joogaretriitille, mutta työmiehelle ei ole varaa maksaa palkkaa tehdystä työstä edes polkuhintaan, jotain minun päässäni napsahti ja laitoin taas päälleni kuvitteellisen nahkaliivini.

Laitoin välittömästi viestiä tälle ”ystävälle”, selitin tilanteen hankaluuden ja kerroin, että palkka pitää itsestäänselvästi maksaa heti kun työ on tehty.
Arvatenkin myssypäällä oli liuta selityksiä valmiina, jotka kaikki liittyivät siihen, että Jiabin hinta-arvio oli paljon halvempi kuin lopullinen toteutuma joten koko soppa oli Jiabin syytä. Ja että Jiab suostui tähän palkan myöhässä maksamiseen (ja toinen vaihtoehto olisi ollut se että..?). Hän armollisesti tarjosi kyllä myös sellaista vaihtoehtoa, että minä voisin maksaa Jiabin palkan ja hän sitten myöhemmin maksaisi saman rahan minulle.
Hermo meni ihan v*tukseen. Ensin hoidamme tyypille paikalle työmiehiä, jotka työpulan takia suostuvat tekemään hommat puoli-ilmaiseksi (tekisitkö itse raskasta fyysistä työtä 8 päivää 40 eurolla?) ja sitten se nilkki ryssii koko homman ja luulee, että voi sen jälkeen käyttää meitä pankkina.

Lisäksi he ovat asuneet täällä meitä pidempään ja tähän mennessä pitäisi olla jo enemmän kuin kristallinkirkasta että paikallisen antama hinta-ARVIO on aina kauniisti ilmaistuna vähintäänkin optimistinen. Esimerkki reilun viikon takaa (kerron asiasta tarkemmin täällä). Tilasimme uuden talon pihalle kiveä ja hiekkaa. Kuorman piti maksaa 500 thb ja loppulasku olikin 2000 thb. En edes räpäyttänyt silmääni nelinkertaiselle hinnalle, koska silleen se homma täällä rullaa. Thaimaalaisen on vaikea sanoa, että niin siis hinta on viissataa jos vaan kippaan sen kuorman pihalle. Ei thaimaalainen kehtaa sanoa ääneen, että yksi kuorma ei riitä. Enkä etenkään, että tasoittaminen maksaa erikseen vielä tonnin. Siksi kun olemme kysyneet, että mitä talon rakentaminen täällä maksaa kuvailemillamme spekseillä ja olemme saaneet arvioksi noin 12 000 euroa, tiedämme, että oikeasti haluamme talo maksaisi ainakin 30 000 - 40 000 euroa. Silleen se keksi murenee. Ja juuei, ei olla hetkeen rakentamassa taloa.

Voin sanoa, että pieni mustakantinen listani ihmisistä jotka ovat minulle ”kuolleita” sai juuri jatkoa kahden nimen verran. Ihan vaan koska myssypään vaimo on myös ärsyttävä opportunisti joka ei häpeile käyttää ihmisiä hyväkseen. Vaikka kuinka käy joogaretriiteillä ja meditoi.

Mätää teetä ja ristikuulusteluita

Trash Heron alkuperäiset vetäjät jättivät lomalle Venäjälle lähtiessään minulle paitsi jotain ylimääräisiä ituhippiruokia, myös pari kombucha-teekasvustoa. Kombucha on siis käymisteitse valmistettua teejuomaa jolla sanotaan olevan erinomaisen paljon terveysvaikutuksia. Maultaan se muistuttaa minusta eniten ehkä simaa.

Koska kerrankin on aikaa tehdä kokeiluja, niin päätin laittaa oman pienen kombucha-tehtaani tulille. Siinä prosessissa käytetään scobya (=Symbiotic Culture Of Bacteria and Yeast), siis sellaista limaista möykkyä joka on kokoelma bakteereita ja hiivaa ja joka kasvaa koko ajan lisää makeassa teessä lilluttuaan. Minulla alkoi siis hyvin pian olla ylitarjontaa näistä limamöykyistä. Ilmoitin paikallisessa ryhmässä, että minulta saa scobyja jos on tarvis ja silloin tutustuin ruotsalaiseen Astridiin. Tai niin luulin. Kun hän pyyhälsi paikalle hakemaan aineksia, selvisikin, että oikeasti hänen Facebook-profiilinsa (sisältäen kaksi kukkakuvaa ja äitinsä tyttönimen) oli tuulesta temmattu. Ja että hän katsoo vain DVD:tä koska internet on pelottava ja vaarallinen. Foliohattu päähän siellä te kaikki intternetin käyttäjät!

Tässä vaiheessa  oli jo selvää, että ”Astrid” (kutsutaan häntä nyt sitten sillä nimellä) on vähintäänkin erikoinen. Ja se on ihan jees, kukapa ei ole. Hän paljastui suureksi eläinten ystäväksi ja kävi jopa hoitamassa koiriamme sillä välin kun kävimme tekemässä koko päivän kestävän rajapompun Malesian rajalla.
Hän oli kiinnostunut muuttamaan nykyisestä paikastaan Old Towniin jossa meillä on yksi erittäin mukava thaituttava joka pitää siellä Taco-ravintolaa. Lisäksi he molemmat pitävät kajakoinnista joten ajattelimme että heillä voisi olla jotain yhteistä juteltavaa. Mahdollisesti ystävämme Som tietäisi jotain sen alueen vuokra-asunnoistakin.

Päätimme siis esitellä Astridin ja hänen kuulemma ”vaikeasti selitettävän suhteensa” toisen osapuolen Somille.
Sanomattakin on selvää, että se oli jälleen VIRHE.

Astrid laittoi yhtäkkiä aivan kummallisen, ennen näkemättömän vaihteen päälle ja sai puhuttua Somin majoittamaan hänen tulevan kajakkinsa Somin maille ilmaiseksi. Ihan kuin tässä ei olisi vielä ollut tarpeeksi nieltävää, hän alkoi ristikuulustella Somia tiukemmin kuin FBI-agentit pärinäpoikia. Hän uteli kaiken mahdollisen Somin elämästä ja halusi yksityiskohtaisesti kuulla hänen 1-, 5- ja 10-vuotissuunnitelmansa elämänsä varalle. Siis ihmisen jonka oli juuri tavannut ensimmäistä kertaa 10 minuuttia sitten.

Som oli silminnähden kiusaantunut ja me tuijotimme Tommin kanssa toisiamme epäuskoisen näköisinä.
Lopulta Tommin käpy paloi ja hän laittoi nenänsä ihan Astridin nenään kiinni ja alkoi ladella samaan tahtiin hatusta repäisemiään kysymyksiä kuin Astrid Somille.
Astrid ilmeisesti hämmentyi tästä sen verran, että alkoi puhua englannin sijaan ruotsia ja kysellä, että mahtoiko Tommi nyt pelästyä näistä kyselyistä. Tommi sanoi, että ei todellakaan. Sana joka hänellä on tässä kielen päällä on enemmänkin hämmästynyt.

Sitten nämä ruotsalaiset eläkeläiset lähtivät kurvaamaan mopoillaan kohti asumustaan ja minä halusin vajota maan alle häpeästä.

Somin ravintolan sisustus

Yksi asia mitä monet farangit eivät täällä tajua on se, miten ystävyys/veljeys/sisaruus-kulttuuri täällä toimii. Jos minä vien kenet tahansa random-idiootin jonkun paikallisen ystävän luokse ja esittelen hänet ystävänäni, niin tämä pääsee heti eri kerhoon kuin muut uudet tuttavuudet. Toisin sanoen, Astrid ei todellakaan olisi saanut viedä kajakkiaan ilmaiseksi makoilemaan Somin tiluksille ilman meitä. Törkeällä ristikuulustelullaan hän ei siis suinkaan nolannut vain itseään vaan myös meidät. MEIDÄN ystävämme silmissä.

Oli siis taas aika laittaa näkymätön nahkatakki päälle ja kirjoittaa pari uutta nimeä mustakantiseen pikkukirjaan. Mahtaako jo kohta joutua ostamaan uuden kun vanha alkaa jo uhkaavasti täyttyä.

Mätä viidakkotalo ja noita-akka

Viidakkotalomme jatkaa murenemistaan ja omistajan, eli noita-akan kiinnostus asian korjaamiseksi lähentelee edelleen symmetrisen ovaalia nollaa.

Ei muuta kuin mattokaupoille

Yksi päivä hän pölähti mopolla pihaan, mitä hän ei ikinä ennen ole tehnyt koska hän ajaa aina autolla. Ihmettelin hänelle asiaa ääneen pystyen vain vaivoin peittelemään v*tutukseni siitä että hän ylipäätään tuli ilmoittamatta postailemaan tiluksille. Selvisi, että noita on ostanut miehensä kanssa resortin vain vajaan kilometrin päässä meistä ja että he aikovat muuttaa itse sinne asumaan. Spontaani ”PERKELE” oli  melko lähellä lirvahtaa huulieni välistä, mutta sen sijaan puristin hampaani yhteen niin että narskunta kuului kauas ja sain aikaan jonkun hymyntapaisen irvistyksen.

Sillä aikaa kun hänen taaperonsa pisteli menemään valvomatta sisällä ja vaarallisella terassilla tehden tuhojaan, noita kertoili että heillä on uudessa paikassa iso remotti meneillään. Minä hihkaisin, että sehän on upeaa! Laittakaa sieltä yksi ukko tännekin korjaamaan romahtanut lattia ja katto sekä palasiksi murentuneet ikkunaluukut.
”Ei missään tapauksessa” Oli vastaus. Remonttimiehet ovat kuulemma niin kiireisiä etteivät he pysty edes irroittamaan aikaa sen vertaa että tulisivat katsomaan vikoja ja mitä niille voisi tehdä. Siis sieltä kilometrin päästä. Ja ”toisekseen meillä ei ole rahaa, laittakaa lattialle vaikka joku kiva matto.”

Niin. Ostit juuri resortin jota remontoit isolla rahalla ja samassa lauseessa kerrot että sinulla ei ole rahaa korjata oman talosi lattiaa. Sillä viisiin. Tällä välin Tommi istui kuulokkeet päässä koneella, koska toinen vaihtoehto olisi ollut tulla latelemaan sellainen määrä totuuksia sen verran kuuluvasti että noita olisi lennähtänyt läksytyksen voimasta pois luutansa selästä.

No kiusa se on pienikin kiusa. Noita-akkahan tosiaan jätti tänne kuusi kissaa meidän huolehdittavaksemme ”koska ne eivät olleet turvassa” heidän edellisessä kodissaan. Hän myös sanoi rakastavansa kissojaan yli kaiken. Jännä tapa osoittaa tätä ylitsevuotavaa rakkautta, sillä viimeisen reilun vuoden aikana hän ei ole KERTAAKAAN tullut katsomaan kissojaan saati vienyt niitä rokotuksille puhumattakaan matokuureista joita pitäisi antaa ulkokissoille vähintään 3 kuukauden välein.

Mara(katti) on hommannut myös nimensä minun mustakantiseen vihkooni

Eilen pääsin siis laittamaan noidalle hymynaamoilla ja sydämillä koristellun viestin jossa kerroin, että siis OMG, nythän mä vasta tajusin, että voit tulla hakemaan sun niin paljon rakastamasi kissat uuteen kotiisi. Eikö olekin ihanaa? Sydän sydän sydän.

Kerroin myös että yksi heidän kissoistaan on hyökännyt meidän Pii-kissamme kimppuun nyt jo niin monta kertaa, että homma ei enää pelitä. Kuorrutin kakun vielä valtavalla huolella tämän hänen oman kissansa turvallisuudesta, sillä ”koiramme puolustavat oman laumansa jäsentä enkä voi enää luvata että sinun kissasi on täällä turvassa”. Se ei siinä  mielessä ollut täysin tuulesta temmattua, että Moula  antaa tälle kiusaajalle kyytiä aina kun yhyttää sen läheltäkään Piitä. Suurin vaara viholliskissalle on kuitenkin perheen isoin ”rakki” eli Tommi joka on luvannut päästää mirrin päiviltä jos se vielä kerrankin hyökkää Piin kimppuun. Toistaiseksi se on häädetty paikalta puutarhaletkulla, mutta sitkeä paholaiskissa ei vaan ota opikseen vaan tulee pokkana jopa taloon sisälle ahdistelemaan Piitä.

Ison "rakin" kainalossa turvassa

Totta puhuen haluan eroon vain tuosta yhdestä kusipäisestä hyökkäilevästä kissasta joka on jo purrut kerran Tommiakin verihaavoille ilman mitään syytä. Loput 5 saavat puolestani jatkaa eloaan ihan rauhassa samaan tyyliin kuin tähänkin asti. Mutta sitä en tietenkään aio noidalle sanoa.

Maltan tuskin odottaa minkä käsittämättömine selitysten varjolla noita aikoo livetä tästä kissansa siirrosta. Hän on nimittäin lukenut viestin jo vuorokausi sitten, mutta ei edelleenkään vastannut mitään.

Se on vissiin aika laittaa taas nahkaliivi päälle ja käydä vähän ”neuvottelemassa” asioista. Tai sitten vaan vaihtaa Sons of Anarchy hetkeksi vaikka Moderniin perheeseen… Onneksi viidakossa paistaa taas aurinko, niin voi jättää ruudun tuijottelun hetkeksi vähän vähemmälle. :D