Joka toiselle kuoppaa kaivaa, joka toiselle ei - thaimaalainen työkulttuuri

Likakaivo-gate

Ihana, rentouttava miniloma Ko Jumilla alkaa (onneksi) olla muisto vain, Thaimaalainen Uusi vuosi eli Songkran on juhlittu ja turistit alkavat pikku hiljaa harventua Lantan katukuvasta. Minä olen parhaani mukaan tehnyt täällä sadetansseja (no en ole oikeasti jaksanut kuin maata ja hiljaa toivoa niitä mielessäni) paristakin syystä. Ensinnäkin hanavesi vaihtaa värejä kaikissa eri kellertävän ja ruskean sävyissä antaen vihjeitä siitä, että kaivovesi alkaa pikkuhiljaa ehtyä. Toisaalta etenkin hiekkatiet pölyävät niin paljon, että yhden normaalin lyhyen lenkin jälkeen suu on täynnä pientä hiekkapölyä ja koirista ei erotu pölyn alta kuin silmät ja nenänpäät. Ja kolmannekseen ihan totta puhuen, olisi ihan kiva, että ilma välillä vähän viilenisi. Nyt lämpötila on heilunut koko ajan jossain 35 asteen kintaalla, joka on ihan ok, jos ei tarvitse tehdä mitään. Pienikin fyysinen ponnistelu kuten vaikkapa tiskaus tai lattioiden pesu saa hien valumaan noroina ympäri kehoa. Lenkeistä en edes aloita. Olen ihan oikeasti joutunut investoimaan pari euroa hikipantaan. Ja ei, kuvia ei ole tulossa. Ikinä. 😁

Ihan varmasti vain siksi, että olemattomat tanssimuuvini olivat niin tarkasti kohdallaan, olemme nyt viimein päässeet nauttimaan  muutaman kerran kovistakin sateista. Kaivo täyttyy (jes), likakaivo täyttyy (aargh). Rankkasateet täyttävät likakaivon parissa päivässä (mikä ei käsittääkseni ole ihan vaikka nimestä päätellen ns. p*skakaivon tarkoitus) ja sen yksi tyhjennyskerta maksaa melkein 90 euroa. Oli siis pakko laittaa vuokranantajille viestiä ja muistuttaa heitä lupauksestaan korjata asia. Olen jo aiemmin pariinkin otteeseen maininnut kuinka kovasti pidän tästä pariskunnasta. Se ei nimittäin ole paljon se.

He lupasivat laittaa pari miestä asialle ja luulimme asian olevan siinä. Sen sijaan vuokranantajapariskunnan nainen (joka on se erityisen hankala osapuoli) laittoikin ilmoitusluonteisen viestin, että tulemme sinne 5 minuutin päästä. Ehkä tämä on vain minun ongelmani, mutta jotkut ihmiset tuntuvat minusta kuin imureilta, jotka imevät kaiken ympärillä olevan energian tullessaan ja täyttävät sen tyhjän tilan negaatioilla. Negaatio on tässä yhteydessä poliittisesti korrekti sana korvaamaan sanaa v*tutus. Sellainen olo minulla on joka kerta tämän naisen tavattuani. Päätimme kehitellä omaa mielenterveyttämme suojellaksemme jonkun todella tärkeän bisneksiin liittyvän puhelinpalaverin, jota meidän oli pakko lähteä hoitamaan ”harmillisesti” tasan 15 minuuttia sen jälkeen kun vuokranantajat saapuivat.

Sen sijaan, että olisimme kaikki lähteneet yhtä matkaa pois talolta nainen ilmoittikin, että he jäävät sinne hengailemaan ja odottamaan työmiehiä ja tarvikekuljetusta. Vaikka minusta oli enemmän kuin hemmetin kiusallista jättää se noita-akka nuuskimaan keskenään paikkoja, laskelmoin sen kuitenkin olevan pienempi paha kuin viettää mahdollisesti jopa pari tuntia heidän kanssaan.

Koirakuiskaaja

Olin siinä hieman mietteissäni, että voimmeko jättää koirille tuntemattomia ihmisiä samaan taloon, kun ei ole yksi tai kaksi kertaa kun olen kuullut, että koirat päästävät vieraat ihmiset sisään, mutta eivät enää ulos. Hiisistä osaan sanoa varmuudella, että se ei oikeasti välitä tippaakaan vaikka pari semivierasta ihmistä heiluisi tiluksilla. Kunhan vaan tajuavat olla häiritsemättä hänen päiväsiestaansa. Moula taas… Etenkin kun pariskunnalla oli mukanaan alle puoli vuotias sylivauva, jotka minun tietojeni mukaan ovat melko helposti rikkoutuvia ja Moula ei ole sellaisiin juurikaan tottunut.

Näin sieluni silmin kuinka Moula menee taas naapuriin tappamaan kanan tai vaihtoehtoisesti juoksee mopomme perään mahanalus pieniä tikkujalkoja täynnä.

Näin myös sieluni silmin kuinka Moula menee taas naapuriin tappamaan kanan tai vaihtoehtoisesti juoksee mopomme perään mahanalus pieniä tikkujalkoja täynnä.
Näitä ääneen pohtiessani (no en kyllä todellakaan myöntänyt, että Moula on lahdannut naapurin kanoja) nainen sanoi, että ei mitään hätää, hän tulee erinomaisesti koirien kanssa toimeen koska on koirakuiskaaja. Minä naurahdin vitsille kunnes huomasin hänen ilmeestään, että tässä väitteessä ei ollut sitten huumorin häivääkään. Asia selvä, noita-akka on siis myös koirakuiskaaja.

Päätin laittaa Moulan hihnaan ja kiinni terassin kaiteeseen ja sitten piti jo kiirehtiä sinne kertakaikkisen tärkeään palaveriin. Vajaan vartin päästä saavuimmekin Nengin ravintolalle ja pyysimme häntä tekemään meille lounasta. Kuka voi väittää, että ruoka ystävien seurassa EI olisi tärkeä palaveri? Tapoimme aikaa siellä pari tuntia ja oletimme, että reitti on selvä palatessamme kotiin. No ei se ollut. Työmiehet olivat vasta tulleet tiluksille ja pariskunnan thaimies oli takapihalla antamassa työohjeita ja näyttämässä kaivettavan kuopan paikkaa. Sillä aikaa nainen sanoi siinä ohi mennen vieno hymy naamallaan, että haluaa nyt sitten vielä erikseen korostaa, että ”jossain vaiheessa tulemme viemään teiltä kodin”. Että ”just so you know” Sitten hän myös ilmeisen vitsikkäästi ilmoitti, että kakkaamme liikaa ja tämän olisi syytä muuttua tulevaisuudessa. Tätä infoa nieleskellessäni kirjoitin samantien pieneen muistivihkooni merkinnän ”muista olla vähemmän kusipäinen vuokranantaja omille vuokralaisillesi”.

Kattavan ohjeistuksen jälkeen vuokranantajat lähtivät viimein ja työmiehet alkoivat kaivaa takapihalle kuoppaa. Tontin maa on niin kivikovaa, että joskus aiemmin kun sain hienon idean siirtää kasvin x paikkaan y ja iskin kerran lapion maahan totesin, että oikeastaan nykyinen paikka onkin ihan hyvä. Kertooko se sitten enemmän maan kovuudesta vai minun pehmeydestäni vaiko molemmista. Tiedä häntä.

Pakko silti nostaa hattua äijille jotka hakkasivat monta tuntia, lopulta otsalamppujen valossa, läpitunkematonta maata ja saivat sinne jo melkoisen ison montun aikaiseksi. Äijät olivat silminnähden uupuneita ja kysyivät nöyränä, että voisivatko he saada vähän vettä. Tommi vei työmiehille kannullisen vettä ja pari olutta. Vesi säilyi koskemattomana, mutta olutpullot tyhjenivät ripeästi ja pientä lauluntynkää alkoi kuulua montun reunalta.

The monttu

Seuraavana päivänä äijät tulivat takaisin, kaivoivat kuopan loppuun, istutttivat kaivonrenkaat paikoilleen, peittivät maan ja kysyivät meiltä onko työ ok. Meillähän ei ollut asiasta sen enempää käryä, joten sanoimme, että ookoolta näyttää. Lähetimme vuokranantajille kuvat tehdystä työstä ja asian piti olla pihvi.
Kunnes noita-akka aviomiehensä kanssa päätti tulla ihan henkilökohtaisesti tarkastamaan työn jäljen. Siitähän se riemu repesi. Ensinnäkin rva koirakuiskaaja kyseli närkästyneenä Tommilta ympärillä uteliaana pyörivistä koiristamme, että ovatko nuo varmasti ystävällisiä. Siis ne samat koirat joiden kanssa hän edellisenä päivänä viettänyt kuiskaillen monta tuntia.

Kaikki oli kuulemma aivan sutta ja sekundaa ja takapihalla oli kuopan paikalla nyt valtava VUORI ja lisäksi maan sisältä nousevia putkia ei oltu katkaistu. Jännittävästi syyttävä sormi kääntyi myös osoittamaan meitä, sillä olimme antaneet työmiehille luvan lähteä vaikka kaikki näytti niin ”hirveältä”. Tommi myös syyllistyi huonolaatuisiin ja väärästä kulmasta otettuihin työmaa-kuviin ja kun nainen kysyi minulta mitä mieltä minä olin työnjäljestä kohautin vain hartioitani. *Tröööt!!!* Väärä vastaus.
”Että teitä ei vaan sitten kiinnosta!” noita-akka mylvi kiukkuisena.
No, kerropa itse kuinka paljon sinua kiinnostaa vuokra-asuntosi - jonka omistaja on juuri sanonut, että tulee heittämään teidät vielä pihalle - rikkaruohoja vilisevän avokompostina toimivan paskakaivon vierustan maisemointityöt? Niinpä.

Vuori

Säästöpossun karu kohtalo

Muutama tunti tästä Nengiltä tulikin sopivasti viestiä jossa hän pyysi meitä ravintolalle muutamalle oluelle ja sen jälkeen syömään. Pieni puudutus tuntui tämän farssin jälkeen ihan oikeutetulta lääkitykseltä joten ajelimme sinne muutaman olutpullon kanssa.
Täällä ravintoloilla on toisinaan kummallisia sääntöjä kuten että koska viereinen baari on joskus aikoinaan osannut tehdä todella näätämäisen sopimuksen, yksikään naapuriravintola ei saa myydä itse alkoholia vaan kaikki menee baarin kautta, törkeillä baarihinnoilla toki.

Niinpä menemme juomaan piilopullojamme aina henkilökunnan tiloihin, jossa Odikin oli odottamassa että vaimonsa Saun työvuoro ravintolalla päättyisi. Tämä kaikki on sikäli hauskaa, että Nengin piti sulkea ravintola jo muutama päivä sitten, koska hänen esimiehensä päätti luopua siitä ja uudet vetäjät olivat tulossa ihan juuri tilalle. Odi taas oli lähdössä työkomennukselle Kiinaan ja Sau Ao Nangiin töihin. Silti he kaikki olivat taas yllättäen ihan siinä samassa ravintolassa töissä eikä kukaan heistä ole enää lähdössä yhtään mihinkään. :D Se mikä on Thaimaassa liittyy työsopimuksiin ja on ns. varmaa on kaikkea muuta kuin sitä.
Ihan niin kuin vanhoinakin aikoina, Neng osti Odille piilopullon Sangsomia (paikallista bensanmakuista alkoholia) ja kun vaimo tuli kysymään varsin kärkkäästi mitä lasissa on, hän sanoi viaton ilme naamallaan, että olutta, rakas, tietenkin vain olutta. Vaimon jonkunasteiseen huoleen saattaa olla perusteltu syykin, sillä heillä on pitkähkö kotimatka ja hänen pitäisi istua Odin takapaksilla perille päästäkseen.

Neng oli harvinaisen hyvällä tuulella ja ilmoitti, että hän haluaa lyödä vetoa. Tällaista ei ole koskaan ennen tapahtunut, joten toki kysyimme että mikä mahtaa olla vedonlyönnin aiheena. Hän ilmoitti ylpeänä, että hänellä on huoneessaan säästöpossu johon hän on koko sesongin ajan tallettanut rahaa tyttärelleen. Meidän piti arvata oliko siellä rahaa alle vai yli 3000 bahtia (n. 75 e). Jos me voittaisimme, hän tarjoaisi illallisen. Mittailimme painavaa possua kirurgintarkasti ja näimme, että sen uumenissa oli myös seteleitä, joten arvaus oli helppo, ihan varmasti yli kolme tonnia. Possussa ei ollut minkäänlaista luukkua vaan se piti iskeä pampulla rikki kuin piñata konsanaan. Posliininasun kappaleiden uumenista löytyi aina vaan lisää setelitukkoja ja kolikoita. Rahaa oli niin paljon, että pelkästään seteleiden ja isompien kolikoiden laskemiseen meni koko kööriltä hyvä tovi. Loppusumma oli yli 15 000 thb (n. 370 e) joka on thaimaalaisittain jo kivahko kuukausipalkka (esim. tarjoilija tienaa yleensä alle 10 000 thb kuussa).

 Nengin ylpeästä hymystä ei tullut loppua ja hän ilmoitti polleana, että ravintola menee nyt kiinni ja sitten lähdetään juhlimaan

Nengin ylpeästä hymystä ei tullut loppua ja hän ilmoitti polleana, että ravintola menee nyt kiinni ja sitten lähdetään juhlimaan. Sitten hän tunki kaikki rahat, kolikoineen päivineen laukkuunsa ja ilmoitti olevansa valmis lähtemään.

Neng ja säästöpossu ennen laskemista

Menimme paikalliseen ravintolaan syömään, Neng tilasi pöydän täyteen herkkuja ottaen (niin kuin aina) kaikkien toiveet tarkasti huomioon. Hauskinta oli silti ehkä se, että Odi joka uskontonsa vuoksi ei itse koskaan syö possua, muistutti erikseen Nengiä tilaamaan pikkuveljelleen Tommille valkosipulipossua. Siitä ei kuitenkaan ole kovinkaan pitkä aika kun Odi tai Sau eivät kumpikaan suostuneet (tai ainakaan Sau ja sitä kautta Odillakaan ei ollut lupaa) edes astumaan jalallaan ravintolaan jossa tarjoillaan uskonnonvastaista ruokaa.

Neng alkoi olla siinä muutaman oluen jälkeisessä nosteessa ja halusi kukkoilla, että koska hän on aikoinaan asunut Kiinassa hän osaa syödä tikuilla kuin vanha tekijä. Minä nauroin vedet silmistä valuen kun lihanpalat ja pähkinät kimpoilivat ympäri pöytää kun vanha tikkuasiantuntija suoritti demonstraatiotaan. Lopulta annoin mestarille kirjaimellisesti lusikan kauniiseen käteen

Possun sisältö

Siihen nähden, että Neng herää tätä nykyä aina neljän aikaan aamulla, oli melkoinen yllätys, että hän halusi ehdottomasti lähteä paikalliseen juottolaan vielä kuuntelemaan musiikkia. Tämä on siitä hauska paikka, että kun olet juonut lasista yhden kulauksen, tarjoilijat kiiruhtavat täyttämään sen uudelleen. Ensin ajattelin, että se on harvinaisen hyvää palvelua, mutta onhan se myös melko järkevää bisnestä kun juomat hupenevat näin paljon tehokkaammin.
Bändi oli vasta aloittelemassa (se sama, joka on ollut kyseisessä baarissa viimeisen vuoden joka ikinen kerta kun olemme siellä käyneet) ja solisti huikkasi heti Tommille ja kysyi milloin hän haluaa tulla soittamaan. Eikä me siellä nyt sentään NIIN usein käydä. :D

Loppuilta sujui katsellessa kännisiä live-karaoke -esityksiä ja toivoessa että ikiliikkuja Neng vihdoin hyytyisi, että pääsisimme nukkumaan. Olihan kello kuitenkin jo yli 23 ja Netflixistä pari jaksoa Suitsia odottamassa. Kirottu keski-ikä!

Seuraavana aamuna kun vihdoin kömmimme ylös sängystä, kuopankaivajamiehet olivat jo  kuokkimassa kaivon kannen vieressä olevaa ”vuorta” matalammaksi. Kun he sitten kysyivät, onko jälki meidän mielestämme vihdoin ok, kohotimme hartioitamme ja toinen äijistä pyöritteli vastaukseksi silmiään. Ehkäpä noita-akka voi tällä kertaa tarkastaa työnjäljen suoraan kristallipallostaan Tommin väärästä kulmasta ottamien valokuvien sijaan. Tai jopa ehkä lehahtaa luudallaan paikalle. Toivomme ensimmäistä vaihtoehtoa.