Lupa kastella

Viisi kuukautta on mennyt kuin siivillä. En oikein osaa sanoa mitä olemme täällä suurimman osan ajasta puuhanneet, mutta ainakaan meillä ei ole ollut tylsää eikä ongelmia löytää kirjoittamista blogiin. Toisinaan joutuu oikein patistelemaan itseään, että muistaa nauttia näistä "tavallisista" asioista, kuten jatkuvasta lämmöstä, turkoosista merestä, tuulessa huojuvista palmupuista ja huikaisevista auringonlaskuista.

Nyt kun kiireisin turistikausi on ohi, kaupat ja resortit alkavat sulkea oviaan ja ilma tuntuu kuumenevan joka päivä entisestään. Ei sillä, että se olisi ikinä varsinaisesti kylmä ollutkaan. Koska meillä ei ole lämpömittaria, olemme alkaneet mitata kuumuutta suihkujen päivittäisellä määrällä. Neljän suihkun päivä on kovinta settiä, siihen tulee kuitenkin ainakin pari tai kolme uintikertaa vielä päälle. Parhaimmillaan lämpötila on ihan virallisestikin huidellut jossain neljänkymmenen korvilla. Ei lämmin luita riko!

Jonkun tällaisen erittäin lämpimän päivän keskipäivällä havahduin käsiä pestessä siihen, että vedet oli katkaistu. Juuri kun kerroin asiasta terassilla oleskelevalle Tommille, hotellin johtaja lampsutteli paikalle ja sanoi, että teidän pitäis niinku muuttaa. Heti. Meidän kotimme viereisiä bungaloweja oli alettu purkaa heti ystäviemme lähdön jälkeen (aikamoinen sattuma vai mitä :D), mutta oletimme, että asia ei koska meitä, koska kukaan tullut sanomaan asiasta mitään. Thaimaalaisessa kulttuurissa maltin menettäminen on todella paha asia, joten sikäli oli onni, että manageri ehti häippäistä paikalta ennen kuin minä kuulin uutiset. No, asioissa on aina kaksi puolta ja tämän asian ehdoton bonuspuoli oli se, että koska olimme maksaneet majoituksemme etukäteen pariksi viikoksi eteenpäin ja asuimme nyt halvimmissa mahdollissa bungaloweissa, johtajan oli pakko antaa meille parempi asumus samaan hintaan. Johtaja on varsinainen limanuljaska, jota selvästi korpeaa, että saamme majoittua täällä niin halvalla suhteidemme ansiosta. Rakas kokkiystävämme Neng on ollut aiemmin resortin johtaja ja on edelleen niin hyvissä väleissä omistajan kanssa, että on saanut ruuvattua meille erittäin hyvän hinnan. Niin hyvän, että kukaan ei varmasti aiemmin tai meidän jälkeemme tule asumaan täällä kymmenesosahinnalla normaalista. :D

Bungalowit saa moukaria

Mahdollisesti tästä korpeamisesta johtuen nykyinen johtaja jätti ilmoittamisen niin viime tippaan. Voin kertoa, että täällä on ollut aika monta mukavampaakin päivää kuin tämä viimeisin muuttopäivä. Silloin oli juurikin tällainen osapuilleen kolmen suihkun ilmasto, kaikkein kuumin aika päivästä ja Tommi vielä toipumasta mahapöpöstä. Sopivasti uusi asumuksemme sijaitsee rinteessä, tarkalleen 43 jyrkän askelman korkeudella. Saimme ravata rappuset ihan riittävän monta kertaa ennen kuin kaikki romut oli siirretty. Sen jälkeen Tommi kärvistelikin seuraavan päivän ihan kipeänä kotosalla.

Niin kuin aiemmista kirjoituksistani on käynyt ilmi, Tommi on ollut meidän perheen epäonninen merihirvöidenn hyökkäysten uhri. Viimeisin episodi oli sen verran pelottava, että minäkään en suostunut menemään mereen moneen päivään. Kelluimme rantavedessä, kun Tommiin iski jokin ja kaikesta siitä räpiköinnistä ja huudahduksesta päätellen olin varma, että se on vähintään hai. Koko tapahtuma kesti ehkä vain muutamia sekunteja, mutta ehdin siinä ajassa ja miettiä, että miten ihmeessä saan raahattua hänet pois merestä ja kuinka nopeasti apu tulee ja tuleeko minusta mahdollisesti leski.

Onneksi Tommi pääsi omin jaloin rannalle ja pääsimme tarkastelemaan vahinkoja. Selässä oli kummallisia puoliympyrän muotoisia raapimisjälkiä, joista tihkui vähän verta ja lisäksi merihirviö oli antanut vielä kunnon sähköiskun mennessään. Jälkien perusteella paikalliset ystävämme tulkitsivat hyökkääjän kissakalaksi. Tällä kertaa Tommi kuitenkin vältyi ureahoidolta, jos asiasta haluaa hakea jotain positiivista.

Kuivan maan selkkauksista pelottavin tähän asti on ollut viimeinen yhteinen ilta kavereiden kanssa Rasta Babyssa. Olimme kuuntelemassa siellä jotain bändiä ja huomasimme juhlakansan joukossa yhden paikallisen nuoren miehen, joka habituksesta päätellen oli keskittynyt viime vuosina enemmänkin huumeiden kuin esimerkiksi ruoan nauttimiseen. Baokin oli paikalla ja vahvisti asian, mutta toisaalta kännissä ördääminen ja kaatuilu on niin tavallista suomalaissakin baareissa, että emme kiinnittäneet asiaan sen suurempaa huomiota.
Jossain vaiheessa tämä narkki ja yksi baarimikoista väittelivät suureen ääneen ja tönivät toisiaan ja siinä nujakassa nisti iski baarimikkoa veitsellä käteen. Siitä seurasi sellaisia hämmentäviä asian käänteitä kuten että nisti juoksi kadulle flipflopit ilmassa lennellen ja baarimikko numero kaksi juoksi aseen kanssa hänen peräänsä ja hakkasi sillä narkkia kajuuttaan. Joku baarin työntekijöistä heitti palavan pullon narkin perään. Samaan aikaan baarin omistajan puoliso lähti viemään puukotettua baarimikkoa hoitoon.
Tässä vaiheessa päätimme poistua paikalta emmekä jääneet ottamaan selvää, että mahtaako häntä koipien välissä pakoon luikkinut nisti tulla lisävoimien kanssa takaisin baariin uhoamaan.
Sanoinko muuten, että musiikki ei lakannut missään vaiheessa? Bändi jatkoi soittamista kuin Titanicissa konsanaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja mahdollisesti monet baarin sisällä olijoista eivät huomanneet koko selkkausta.

Aseista puheen ollen, Thaimaassa vietettiin huhtikuun puolivälissä buddhistista uutta vuotta, Songkrania. Uuden vuoden juhlia on täällä kaikkiaan kolmet vuodessa, ne sellaiset, joita mekin Suomessa juhlimme raketteja paukutellen ja pakkasessa hytisten, sitten vielä kiinalainen uusi vuosi joskus helmikuussa ja vielä bonuksena Songkran, joka on täällä se suurin ja hauskin juhla, imo.


Neng, Odi, Adam, Tommi ja tykki

Songkran ilmeisesti sai alkunsa rituaalisesta Buddha-patsaiden pesemisestä, mutta tätä nykyä se on eskaloitunut massiiviseksi vesisodaksi ja paikkojen ja ihmisten maalaamiseksi vauvatalkista ja vedestä tehdyllä mönjällä. Kuulostaa hauskalta ja totta tosiaan on sitä!
Neng päätti tavoistaan poiketen juhlia Songkrania ja oli varannut sitä varten ravintolaan vesisaaveja, pikkupurtavaa ja juomia. Me kävimme jo edellisenä päivänä ostamassa isoimman vesipyssyn, jonka kaupasta löysimme, mutta jossain vaiheessa kun se tyhjeni, kastelimme ravintolan ohikulkijoita suoraan vesiletkuilla ja pienillä ämpäreillä. Sääntöjä tässä vesisodassa ei juurikaan ole, muutamaa lukuunottamatta. Ehdin jo ampua muutamaa mopoilevaa muslimia, ennen kuin joku valisti, että koska kyseessä on buddhistinen juhla, muslimit eivät osallistu eivätkä siis varsinaisesti arvosta kastelemista. Ups. Toinen sääntö on lähinnä järjenkäyttöä, pieniä lapsia ei ole syytä pelästyttää järkyttävällä vedenpaineella eikä aiheuttaa muutenkaan vaaratilanteita liikenteessä. Jos joku viittilöi, ettei halua kastelua (mahdollisesti ykköset päällä tai luuri kädessä), niin sitäkin on syytä kunnioittaa.
Täällä Lantalla juhlinta on aika pienimuotoista ja kestää vain päivän, mutta jossainpäin Thaimaata juhlat saattavat kestää jopa viikon tai pari ja vaativat yleensä muutaman kuolonuhrin liikenteessä siinä sivussa.

Osa juhlijoista oli varsin ammattimaisesti liikkeellä lava-autoilla, joiden kyydissä oli valtavia saaveja jäävettä aseiden ja saavien kanssa varustettuna, mutta ehdoton suosikkini oli silti mies, joka oli virittänyt pienen vesiletkun moponsa peiliin ja nappia painamalla pääsi ruuttaamaan kanssajuhiljoiden päälle vettä ilman että he huomasivat mikä heihin iski.

Koko päivä oli kaikessa kaoottisuudessaan käsittämättömän hauska ja hyväntuulinen. En muista milloin olisin viimeksi nauranut niin paljon ja nähnyt niin monta iloista ihmistä. Enkä muuten sitäkään milloin olisin viimeksi ollut niin totaalisen läpimärkä muuten kuin bikinit päällä. Sawat dii pi mai eli Hauskaa Uutta vuotta!





Ei kommentteja