Parasiittisaari - eli 8 syytä miksi EI kannata muuttaa trooppiselle saarelle Thaimaahan

Käykö teille ikinä niin, että heti aamulla on sellainen tunne, että ei kannattaisi nousta ollenkaan? Minulla on tänään sellainen päivä, ollut jo 3 päivää, enkä itse asiassa aio nousta sängystä kuin syömään ja vessaan. Kurkkua karhentelee, lihaksia kolottaa, olo on heikko, mutta eniten lähinnä v*tuttaa. Epäilen, että kyseessä on vakavamuotoinen miesflunssa.

Tosiaan, vaikka muuttaisi tropiikkiin paratiisisaarelle, niin arki on arkea sielläkin ja kyllä asiat sielläkin korpeavat. Siis, purkaakseni tätä täysin perusteetonta ensimmäisen maailman ongelmiin perustuvaa ärrimörriäni ja ehkä myös nauraakseni paitsi itselleni, myös asuinpaikalleni, lista asioista, jotka pännivät tropiikissa tai ainakin täällä Lantalla. Ihan vaan vastavoimana kaikille kiitollisuuslistoille, jotka ovat nyt trendikkäitä. Ja siis toki jälkimmäiset ovat paljon rakentavampia ja hyödyllisempiä kuin tämä seuraava, mutta ei se mitään. Hyödyllisyys shmyödyllisyys. Kiukkua kehiin ja huomenna taas helpottaa.

Ehkä joku lukija siellä jolla ei ole mahdollisuutta tahdostaan huolimatta vaihtaa asuinpaikkaa, saa tästä myös jonkunlaista helpotusta tuskaansa. Että ihan vaan sinua ajattelin, hyvää hyvyyttäni. Hehe.

1. Ilmasto
Olen täysin tietoinen siitä, että ilmasto oli yksi tärkeimmistä syistä vaihtaa pohjolan loskasade Thaimaan lämpöön. Saa se silti joskus ärsyttää, saahan? Siis se, että koko ajan on kuuma. Niin hiton kuuma, että silmiä kirvelee, kun hiki valuu kaikkien muiden sellaisten paikkojen lisäksi, joiden en edes tiennyt voivan hikoilla, silmämuniin noroina eikä meinaa nähdä eteensä. Asiaa ei toki helpota paikallisväestö, joka arvostaa hygieniaa ja hyväntuoksuisia hikoilemattomia ihmisiä. Koitapa olla sellainen jossain reilussa kolmessakympissä täydessä paahteessa raahatessasi kauppakasseja markkinoilta. Mitään ei voi tehdä ilman, että soijaa pukkaa valtoimenaan. Koiria ei lenkitetä silloin kuin on sellainen kiva lenkkifiilis, vaan niinä lyhyinä aikaslotteina, kun aurinko armahtaa joko laskeutumalla tai juuri ennen kuin se on noussut taivaalle porottamaan. Mun sisäänrakennettu termostaattini on muutenkin niin risa, että saman päivän aikana usein sekä hikoilen, että palelen - täsmälleen samoissa lämpötilalukemissa…

Kuumuuden lisäksi täällä on koko ajan ihan tolkuttoman kosteaa. On muuten melko vähän asioita, jotka eivät homehdu näillä leveysasteilla. Se varmaan selittää osaltaan sitä miksi täällä tykätään käyttää muovia materiaalina mitä erikoisimmissa paikoissa. Josta päästäänkin sujuvasti kohtaan
 

Joo, en ole käynyt uimassa, pienellä kävelyllä vaan. Hitusen pukkaa hikeä pintaan.

2. Roskaaminen
Suomessa on joo risu-ukko (RIP), jonka suurin synti oli vielä maatuvaa roskaa (muutama risu!!!) kaupungin maille. No, eihän se ole oikein toki, mutta vaihda risut rakennus- ja muihin maatumattomiin jätteisiin ja korvaa yksi risu-ukko kymmenillä, niin saat vähän osviittaa tästä täkäläisestä kierrätyksestä. Meillä on tuossa jossain parinkymmenen metrin päästä tiluksilta tällainen epävirallinen kaatopaikka. Yhtenä päivänä havahduin kummalliseen kolisteluun ja katselin epäluuloisena kun äijät ajelivat pickupilla tien poskeen ja kippasivat muina miehinä roskansa niille sijoilleen. Siihenhän on sitten kiva seuraavienkin sankareiden heitellä jätteensä, kun on malli siinä valmiina. Sen sijaan siis, että veisivät ne ilmaiseksi kaatopaikalle, joka sijaitsee alle parin kilometrin päästä tästä tee-se-itse -kaatopaikasta. Muovia pukkaa joka tuutista - halusit tai et - joten ekologinen elämä on melko haasteellista. Ei ole mitenkään harvinaista, että joudun paikallisessa 7/11-kiskassa sanomaan myyjälle kolmesti, että ei, en siis todellakaan halua muovikassia, pilliä tai lusikkaa tai muovikassilleni muovikassia. 7/11-ketju johdattaakin minut näpsäkästi paikallisiin kauppoihin ja niiden tarjontaan.

Rantojen roskaisuus on toisinaan jotain niin käsittämätöntä, että se vetää ihan sanattomaksi

3. Paikalliset elintarvikekaupat
No, ettei menisi ihan vikinäksi pelkästään, niin onhan täällä upea tarjonta hedelmiä ja vihanneksia ja suurin osa vieläpä tosi edukkaaseen hintaan. Koko viikon vihannes- ja hedelmäostoksista selviää alle parilla kympillä. Negatiivisena puolena tässä on tosin se, että minulla ei ole pienintäkään hajua minkälaisia myrkkyjä täällä hölvätään viljelyksiin, sillä lainsäädäntö ei niiden suhteen ole ollenkaan niin rajattua kuin Euroopassa. Hedelmiä ja vihanneksia tuodaan tänne paljon myös Kiinasta, joka on melko kuuluisa tällä saralla, eikä ollenkaan positiivisessa mielessä.

No, jos sitten siirrytään niihin kauppoihin ja valikoimiin. Saaren ainoa supermarketti on paitsi melko kallis, myös järjestelyiltään ja valikoimaltaan täysin epäjohdonmukainen. Tosin, kertoivathan he ystävällisesti ihan kyltillä, ettei heidän myymässään leivässä ole hometta. Myyntiargumentti kai sekin. Kivikovaa ja vanhaa se kyllä silti toisinaan on.

Ymmärrettävästi paikallinen kauppias ei oikein aina ymmärrä farangien (=ulkomaalaisten) tarpeita, sillä valikoimissa saattaa olla useita täysin identtisiä tuotteita ja toisaalta puuttua toisia kokonaan. Siis esimerksi 5 eri merkkistä mutta täysin toisiaan vastaavaa sinihomejuustoa ja fetaa, mutta ei yhtään vuohenjuustoa. Halloumi on niin suosittua, että se loppuu hyllystä samantien, mutta sitä ei luonnollisesti tilata lisää moneen viikkoon, toisin kuin kuin sen ympärillä olevia tuotteita, joita hyllyt pursuavat jo yli.
Muistan erittäin hyvin vielä ensimmäisen kesätyöni kaupassa, jossa hommanani oli ainoastaan siistiä hyllyjä ja suoristaa etiketit kohti asiakasta ja katsoa, että hyllyn hintamerkintä on täsmälleen samassa linjassa vasemmalla tuotteen kanssa. Täällä sen sijaan ehkä noin puolet tavaroista on jaksettu hinnoitella, mutta sen lisäksi yllättäen hyllyissä on melko paljon myös mysteeripakkauksia, joissa ei lue yhtään mitään. Kaipa sisältö pitäisi vaan tietää tai arvata.

4. Kasvissyöjän haasteet
Kysy ihan keneltä tahansa karnivoorilta kasvissyönnistä Thaimaassa ja jokainen heistä vakuuttaa, että tämähän on paratiisi vegeille! Juu ei muuten ole, ainakaan jos haluaa syödä ulkona. Edelleen, vihannespuoli on kyllä enemmän kuin kunnossa, mutta siinä se sitten olikin. Kasvissyönti ylipäätään ei ole kovin hyvin tunnettu käsite (ainakaan tällaisella pienellä saarella), joka tekee ravintolassa syönnin vähintääkin jännäksi. Olettaen siis, että ei puhu thaita. Etenkin jos on tarkka kasvissyöjä tai vegaani, eikä siis halua ruokaansa vanhalta toosalta lemuavaa kalakastiketta, osterikastiketta, kana- tai lihalientä tai kananmunia. Jos saat toiveesi ymmärretyksi, niin ruoka on helposti aika mautonta, sillä maustaminen perustuu täällä paljon juurikin näihin soosseihin. Olen myös kaiholla katsonut kaikkia vegemaailman uutuuksia, joita Suomeen rantautuu toinen toisensa perään. Ei ole härkiksistä, nyhtiksistä tai kaurajogurteista äällä kuultukaan. Tofu sentään on sikahalpaa.

5. Eläminen eläinten kanssa
Paikallinen tapa pitää lemmikeitä ei oikein mene yksiin oman ajatusmaailmani kanssa. Tai siis, toki täällä on paljon tosi tunnollisia ja lemmikkejään rakastaviakin ihmisiä, mutta tämä nyt on valituspostaus, joten ignooraan nämä heti alkuunsa.
Otetaan esimerkiksi vaikka lähellä asuva ukko, jolla on ehkä noin viisi koiraa. Korjaan neljä, sillä yksi jäi taas auton alle. Koirat juoksevat paitsi pihalla, myös sen viereisellä autotiellä valtoimenaan, sukkuloiden autojen ja mopojen välissä. Tätä ”hyväksi havaittua” tapaa ei luonnollisestikaan muuteta, jos joku koirista siirtyy autuaammille moponjahtausmaille. Leikkaamattomat koirat nimittäin pitävät huolen siitä, että lisää koiraa pukkaa tiluksille pyytämättäkin. Minä olen hankkinut varmaan kyseenalaisen maineen kiukkuisena farangina, sillä sähisen koirille aina, kun ne tulevat louskuttamaan meille lenkille ja joko teeskentelen heittäväni niitä kivillä tai joskus heitänkin kiviä koirien suuntaan, jotta ne menisivät takaisin pihalleen ajotiellä melskaamisen sijaan. Ei hätää, en osuisi koiriin, vaikka yrittäisinkin (enkä yritä), mutta mielestäni olisi kyllä parempi, että ottaisivat pari kertaa kiven kuuppaansa jos sillä oppisivat pysymään turvallisesti omalla pihallaan.

No, jos jotain hyvääkin, niin Moula on jo todennut, että sen ei tarvitse enää mekastaa näille irtokoirille peräsuoli pitkänä, sillä narun toinen pää hoitaa homman hänen puolestaan.

Naapuruston irtokoiria

6. Paikalliset ötökät
Erilaisten ryömivien, lentävien, säksättävien, inisevien, pörisevien eläinten määrä on täällä jotain ihan käsittämätöntä. Yhteistä näistä suurelle osalle on, että ne ovat vttumaisia pieniä pirulaisia. Termiitit jyrsivät kaiken mikä haiskahtaakaan puulle, muurahaiset haistavat makean kilometrien päästä ja verta imeviä hyttysiä löytyy sekä päivä- että iltamallia, että varmasti saa oman osansa kutisevista ja tulehtuvista paukamista. Bonuksena voit saada vaikkapa vielä denguen tai jonkun muun mukavan pikku muiston.
Gekot, vaikka ovatkin hyötyeläimiä siinä mielessä, että syövät noita edellä mainittuja pikkuperkeleitä, kakkaavat aivan tolkuttomasti. Olen valittanut tästä jo aiemmin, mutta jotta asiaan saisi vähän lisää perspektiiviä, niin vietin tässä muutaman rattoisan tunnin vastikään vain pesten gekkojen kakkajuovia seinistä. Lattioilla, sängyssä, astioiden päällä (suljetuissa kaapeissakin) on tietty pökäleitä, mutta sen lisäksi niitä kopsahtelee myös päähän harva se päivä. Käärmeistä, skorpioneista, jättihämähäkeistä ja meduusoista en edes aloita.

Vastaluututtu lattia on jo täynnä gekon kikkareita (ks. mustat kököt lattialla)

7. Halvalla ei saa hyvää
Eikä välttämättä kalliillakaan. Olen vähitellen oppinut, että thaimaalaiset tavarat hajoavat käsiin usein ensimmäisellä tai viimeistään toisella käyttökerralla. Korkeampi hinta ei myöskään takaa korkeampaa laatua, sillä toisinaan melkein identtisiä tuotteita erottaa toisistaan vain se, että toinen on kalliimpi. Molemmat ovat kuitenkin ihan yhtä susipaskoja. En oikeasti aiemmin tiennyt, että niin huonolaatuisia tavaroita on edes olemassa.
Paikallinen työnlaatu, erityisesti taloissa ja niiden sisustuksissa on usein myös sen näköistä, että ihan kuin olisin ihan itse ollut oman elämäni remonttireiska ja käynyt kokeilemassa miten laatoitus sujuu ensikertalaiselta ilman mitään ohjeita. Sähkötöistä on vaikea sanoa ovatko ne enemmänkin koomisia vai pelottavia. Tässä mun läppärissä on metallinen runko tarkoittaen, että mikäli se on laturissa kun teen töitä, saan koko ajan pieniä piristäviä sähköiskuja sormiini.


8. Ylituttavallisest ihmiset
Pieni saari, pienet piirit. Ihan alusta alkaen olen pitänyt mielettömästi ihmisten avuliaisuudesta, ystävällisyydestä ja hymyilystä. Sitten tähän varjopuolena on se, että mitään ei oikein sanota suoraan. Esimerkiksi sitä, että velkaa ei pysty maksamaan sovitussa aikataulussa tai että joku asia ei onnistu tai ole soveliasta. Yleensä kaikki on jeesjees vaikka ei sitten oikeasti olekaan. Suomalaiseen kulttuuriin tottuneelle small talk ja ylipäätään jutustelu tuntuu kiusallisen, suorastaan röyhkeän uteliaalta.
Hittoako se kenellekään kuuluu olenko jo syönyt ja mihin olen menossa ja mistä tulossa. Ja onko meillä lapsia ja jos ei, niin miksi. Ja miten on muka mahdollista ettei joku ei halua lapsia?! Ja että kuinka paljon minunkaltainen farangi oikein painaa? Tai kuinka paljon tienasin Suomessa kuukaudessa rahaa? Olenko ostanut täältä talon vai olenko vuokralla? Tällaisia kysymyksiä on mm. käsitelty Nengin pomon, torimyyjän ja aiemman vuokranantajan kanssa ihan vaan murto-osan mainitakseni.

Phuuuuuhhh!!!
En tiedä mikä olo sulle tästä kaikesta tuli, mutta itseäni tämä purkautuminen jotenkin helpotti. Huh! :D Huomenna sitten kokeillaan taas nousta toisella - sillä vähemmän kiukkuisella - jalalla. Ja toivottavasti ilman miesflunssaa!