Matkatoimisto Seksihelle; urapohdintoja, oksennuspusseja, meduusanpistoksia ja laulava Jeesus

Olen tässä vähän mietiskellyt, että mitä sitä oikein alkaisi isona tehdä. Tiedostan, että tämä uusi aluevaltaus ei tule ainakaan liittymään mitenkään musiikkiin (kysy vaikka Tommilta, jonka korvat vuotavat verta joka kerta kun esimerkiksi esitän surullisen kuuluisan Elvis-imitaationi) tai mihinkään teknisiin asioihin, sillä jo uuden telkkarin kaukosäätimen haltuunotto saa minut huokaisemaan syvään tuskaisena.
Tiedän, että kirjoittaminen on minulle rakasta hommaa ja että olen ihan noheva graafinen suunnittelijakin (joo, en ole käyttänyt tätä talenttiani tähän blogin ulkoasuun, kuten huomaat) ja että tykkään hyysätä koiria ja leivon hyvää leipää, mutta miksei tällainen kaltaiseni suoranainen multitalentti ihminen voisi laajentaa ihan tyystin uudelle osa-alueelle? Kuten vaikkapa matkaoppaaksi? Suomessa keltainen lehdistö on lanseerannut tätä nykyä kesäisin niin harvoin ilmentyvän helteen myyvemmällä nimellä "seksihelle". Ja kun täällä Lantalla on näillä mittareilla mitaten Seksihelle 365 päivää vuodesta, niin matkatoimiston nimi oli äkkiä ratkottu.

Meille tuli tässä parahultaisesti Ystäviä <3 kylään ja lisää on tuloillaan, joten heitähän on kiva käyttää Matkatoimisto Seksihelteen koekaniineina. Kuten aina ennenkin, ihmisten yksityisyyttä suojatakseni he esiintyvät täällä lempinimillään: ystävät ovat siis Tärylätkä ja puolisonsa Jeesus sekä naapurimme Suomesta, neiti Digi-T. Viime visiitillään tänne jokunen vuosi sitten, he laittoivat jo saaren melko sekaisin, voit lukea näistä legendaarisista reissuista lisää täältä: Klik, klik2 ja klik3
Niinpä polkaistiin heti siinä ystävien loman alkupäiville Seksihelle sightseeing -tour käyntiin. Tommi otti Jeesuksen mukaan moporetkelle ja minä lähdin tyttöjen kanssa vähän saarta kiertelemään.

Vetten päällä kävelemisen sijaan Jeesus otti tällä kertaa lomakuvia Tommin matkassa


Valjastin Jiabin kuskiksi ja annoin erittäin selkeät ohjeet thain, englannin ja suomen kielen sekoituksella ja oletin, että edes osa ohjeista menisi perille ja loput voisi säveltää siinä matkan edetessä.
Pyysin Jiabia ihan kärkeen viemään meidät paikalliseen kahvishoppiin hakemaan kylmät juomat matkaevääksi. Sehän meni heti kivasti maaliin, sillä Digi-T:n jääkahvi oli kuin tervaa ja toimi lähinnä ulkoisena viilentimenä, koska ravinnoksi kelpaavaa se ei ollut. Tärylätkä sanoi, että oli jo aamiaisen jälkeen ollut hitusen huonovointinen, joten siinä vaiheessa kun uudenkarhean matkatoimistoni ohjaama seurue oli päässyt vasta rahanvaihtopisteelle, Tärylätkän thaitee oli jo siististi kiivennyt ylös samaa reittiä pitkin kun se meni hetki aiemmin alas. Kun sanon siististi, niin todella tarkoitan sitä. Tärylätkä nimittäin oksensi teen täsmälleen samanlaisessa muodossa kuin se oli hetki sitten nautittu mukana kantamaansa muovikassiin, pyyhki suupielensä Hello Kitty -nenäliinalla ja kysyi päättäväisesti, että joko matka jatkuu?
Itsehän olisin tässä vaiheessa jo siis itkenyt ja pyytänyt päästä takaisin kotiin. Oksentaminen saa minut kertalaakista taantumaan pikkulapsen tasolle. Osa meistä on rautaa. Ja osa ei.

Jiab katseli touhua epäluuloisena ja kysyi, että mahtaako Maasun ystävä olla kunnossa? Sanoin, että on tai ei, matka jatkuu, mutta jatkossa kuskin puoleiseen ikkunaan koputtaminen kannattaa tulkita melko nopeana autonpysäytystoiveena. Jiabin kunniaksi täytyy sanoa, että tämä pyyntö meni laakista jakeluun.
Käytiin hakemassa apteekista vähän pahoinvoinninestolääkkeitä ja elektrolyyttejä, kiskasta colaa ja suolatikkuja ja survival kit oli kasassa.

Seksihelle-matkatoimisto ei ole varsinaisesti shoppailuun erikoistunut puulaaki, mutta pari kojua otettiin siinä heti kärkeen haltuun ihan vain siksi, että olen tässä vuosien varrella käynyt molemmissa kaupoissa niin useasti, että saan alennukset tätä nykyä pyytämättä ja sehän sopii erinomaisesti tällaisille tinkimistä vihaaville tyypeille. Itse asiassa, buddhamamman kojussa homma toimii jopa niin hyvin, että hän yleensä tinkii pyytämättä hinnoista itsensä kanssa.

Aiemmin homma meni jotenkin näin:
”Paljonkas nämä housut maksavat?”
”350”
(melko kohtuullinen hinta tästä laadusta, kysynpä silti tavan vuoksi pientä alea)
”Olisko 300 hyvä”
”Ei, saat 280:lla”

Tällä kertaa taas näin:
”Paljonkas nämä huivit maksavat?”
”No siis 200, mutta kyllä sä saat 150:llä”
”Ok, kiitti, pistä pakettiin”
”Ei kuule, kyllä mä sittenkin vielä alennan tämän 130:n”

Digi-T ilahtui niin paljon löytämistään hienoista batiikki-hellemekoista ja myyjän oma-aloitteisesta tinkimisestä, että halasi pikkuruista mammaa kiitollisena. Sen jälkeen mamma halasi meitä kaikkia eikä tarinoista eikä hyvästeistä meinannut tulla loppua.

Seuraava koju oli ns. ”viiksimummon” koju. Ei ole vaikeaa arvata, mistä kyseinen rouva on lempinimensä saanut. Hän näyttää aina ihan hiton vihaiselta, ennen kuin tunnistaa minut tai Tommin. Sitten alkaa raivokas utelu thaiksi, josta en tajua kuin ehkä joka kymmenennen sanan, vastaan sitten jotain rändomia thaiksi tai englanniksi ja hymyilen ja jään odottamaan aleja. Toki sanoin vielä, että vieressä seisovat tyylikkäät daamit ovat siskojani ihan Suomesta asti ja halusin ehdottomasti tuoda heidät juuri tänne ostoksille. Tämäkään tekniikka ei koskaan petä. Mummo tinkii pyytämättä.

Matka jatkui sitten maisemien ihastelulla ja toki onnistuin heittämään siihen pientä asiaan kuuluvaa ja valtavan hyödyllistä nippelitietoa ohittamistamme kohteista ihan niin kuin pro-matkaoppaat konsanaan.

”Me asuttiin ennen tossa”
”tässä oli ennen hidastetöyssyjä”
”tämä on saaren viimeinen 7/11”
”Thaimaan prinsessa majoittui tässä joskus”

Digi-T toivoi reissunsa aikana näkevänsä norsuja, joten olin ohjeistanut Jiabin ajamaan norsuaitauksen ohi niin hitaasti kun hän ikinä kehtaisi, ilman että norsujen omistajat ehtivät tulla vaatimaan rahaa kärsäkkäiden ihailusta tai kuvaamisesta. Koska siis jos joku asia on varma, niin se on se, että tämä matkatoimisto ei anna penninjeniä tahi satangia minkäänlaisen norsunriistotoiminnan tukemiseksi.

Sitten matka jatkui, säännöllisten stoppailujen saattelemana luonnollisesti, koska Tärylätkä ei hevillä luovuttanut. Ojanpenkka, siisti oksu, Hello Kitty-nenäliina laukusta ja matka jatkui taas.

Pyysin Jiabin viemään meidät syömään johonkin ravintolaan, jossa on kauniit maisemat, mutta ei sikamaiset hinnat. Hän pysähtyi tien varteen lokaalin näköiseen paikkaan, jossa ei ollut yhtään asiakasta. Eikä niitä maisemia. Koska Jiabin ravintolavalinnat eivät aina muutenkaan mene ihan maaliin (yhden kerran hän valitsi ravintolan, josta kotiinviemisinä saatiin salmonella ja kampylo kaikille muille paitsi sille ainoalle, joka ei syönyt lihaa eli allekirjoittaneelle), niin sanoin, että juu, eiköhän me jatketa matkaa.
Lopulta sopivan oloinen paikka löytyi, Tärylätkäkin sai syötyä annoksestaan koko neliösentin, joten hyvin ravittuina päätimme mennä pulahtamaan mereen.

Kohtalokas pulahdus

Täällä on toisinaan meressä jotain pieniä pistiäisiä, joiden suhteen olen kuullut niin monta lajimääritystä, että en tiedä mikä on oikea. Pointti on kuitenkin se, että ne ovat sellaisia hiekanjyvän kokoisia pieniä paskiaisia jotka tuntuvat pienenä poltteluna iholla. Ei siis suoranaista kipua, mutta sellaista semiärsyttävää pistelyä kuitenkin. Minä ja Tärylätkä totesimme, että pientä nipistelyä tosiaan tuntuu, mutta Digi-T kiemurteli kuin sähköankeriaan pistoksen saaneena ja sanoin, että ei ne kyllä sentään NOIN paljon satu mitenkään.

Käveltiin sitten rannalle ja todettiin, että Digi-T:n kimppuun oli pikkupistiäisten sijaan käynyt joku meduusa, koska ihossa oli punaisia pitkulan mallisia läiskiä, sellaisia joita meduusan hetulat tekevät. En taaskaan osaa antaa tarkempaa lajimääritystä, mutta kyseessä on vaaraton joskin vttumainen limanuljaska, jonka kosketus tuntuu siltä kun vihtoisi itseään nokkosella, joka toki selitti ystävän tuskaista kiemurtelua. Kaikeksi onneksi tämä lajike ei vaadi viinietikka- saati virtsahuuhtelua, joten vältyimme sentään yhdeltä lisäohjelmanumerolta.

Uinnit oli kuitenkin siltä osaa meressä suoritettu ja oli aika mennä virvokekaupan kautta matkatoimiston pääkonttorille eli viidakkomökkiimme. Digi-T oli odottanut jo monta viikkoa näkevänsä pitkän tauon jälkeen Hiisin, joka itselleen ominaiseen tyyliin riemastui jälleennäkemisestä yhtä paljon kuin vaikkapa säätiedotuksesta. Digi-T:n lohduksi on sanottava, ettei vaarikoira tätä nykyä oikein enää jaksa riemastua kuin ruokakipostaan, uimisesta, satunnaisten irtokoirien pelästyttämisestä ja ilmastoidussa makuuhuoneessa nukkumisesta. :D Ei se häntä oikein heilu meillekään, kun tullaan kotiin. Jos siis mukana ei ole ruokakasseja. :D

Oli palkanmaksun aika. Itsehän armollisesti tein tämän kierroksen ihan pro bono, mutta kuski oli toki palkkionsa ansainnut. Jiab ei meinannut millään saada kakistettua hintaa koko päivän ekskursiolle. Sitten hän katsoi minua ujosti ja kysyi, että olisiko summa x ok. Minä sanoin, että kyllä kuski itse hinnoittelee palvelunsa, eikä minulla ole siihen mitään sanomista, että nyt ihan rohkeasti vaan tikistät oikean hinnan ulos.
Kaverit tippasivat Jiabia niin runsaskätisesti, että hän lähti riemastuneena hakemaan kiskasta jättikassillisen juomia kaikille ja sanoi jossain siinä neljännen oluen jälkeen liikuttuneena, että hän on niin onnellinen, että sai tienattua tänään sen verran rahaa, että voi ihan rauhassa rentoutua illan sen sijaan, että menee Saladaniin päivystämään yömyöhään kännisten asiakkaiden toivossa. Jiabin pienin lapsi on vasta kuukauden vanha, joten yöunet taitavat jäädä muutenkin melko vähäisiksi. Vaimo taas nauttii "ruhtinaallista" keisarinleikkauksen jälkeistä 3 kuukauden mittaista äitiyslomaansa, joten elannon hankkiminen on kokonaan Jiabin harteilla. Ei ihme, että vähän stressiä pukkaa ja raha tulee tarpeeseen.

Päivän ekskursio päättyi siis kotikaraokeen, jossa Tommi säesti (jälleen korvat verta vuotaen) vuorollaan meitä kaikkia ja koitti (musiikillisesti) pelastaa mikä pelastettavissa on.

Jiab ja Tommi rentoutumassa

Seuraavana yönä Tärylätkä ei enää pystynytkään pitämään ladylike-oksennustyyliään yllä, joten lähdettiin suosiolla klinikalle tippaan. Yleensä sellainen tauti, jossa edes minkääntyyppinen neste ei pysy sisuksissa tarkoittaa näissä lämpötilalukemissa automaattista lääkärireissua ja tiputusta. Tarkemmin ottaen sinne suoneen taisi mennä neljäkin eri pussia lääkkeitä. Itse herra Kan ei ollut tänään paikalla, joten Tärylätkä sai hoitoa mukavalta nuorelta mieslääkäriltä, jolla tuntui pysyvän pakka vähän paremmin kasassa kuin esimiehellään. Hän myös oli vakaasti sitä mieltä, että potilaalla on mukanaan sen verran kova tukijoukko, että tauti on varmasti selätetty pikaisesti. "Enjoy" hän huikkasi lähtiessään huoneesta, jossa Tärylätkä makasi tipassa turistijallan kourissa 4 ystävän ympäröimänä.



Potilas oli onneksi kuitenkin sen verran hyväntuulisen oloinen, että uskalsimme jättää hänet Jeesuksen kanssa hetkeksi yksin ja käydä naapuriravintolasssa syömässä. Haluan tähän kärkeen tähdentää, että olin tätä aikaisemmin nauttinut elostani kokonaiset 4 siis NELJÄ päivää ilman jatkuvaa kuvotusta ja olin jo ihan varma, että sairastamani miesflussa on selätetty. Epäilemättä näin oli asian laita, mutta ainahan sitä voi vaikka hankkia uuden taudin!
Valitsin listalta omasta mielestäni turvallisimman oloisen ruoan, paistetun riisin kasviksilla. Joko se oli se, tai myötätunto sairastunutta ystävää kohtaan, mutta iltapäivällä jo makasin sängylläni kuumeisena sikiöasennossa vatsakrampeista kärsien. Onneksi lääkekaappi on näiden tautien osalta varsin hyvin varusteltu, joten otin käyttöön kovan setin; sekä shamaanin että Tri Kanin määräämät lääkkeet ja tänään pystyn makaamaan kuumeetta sikiöasennon sijaan jo suorana sängyllä!

Ihan siis tämän esittelytekstin perusteella; onko muita halukkaita asiakkaita Matkatoimisto Seksihelteen ekskursioille? Kuten kuvauksesta pystyy päättelemään, kyseessä on sen verran laadukas monen tähden toimisto, että mukaan pääsevät lähinnä asiakkaat joilla on niin sanotusti pinkka (ja matkavakuutukset) kunnossa. :D Lämpimästi tervetuloa!

Vain paras on kyllin hyvää Seksihelteen ekskursioilla


Ei kommentteja