Viimeiset pari viikkoa oli täällä sen verran tapahtumarikasta aikaa, että piti oikein huilia muutama päivä, että pystyi yhtään jäsentelemään ajatuksiaan. Eivät ne välttämättä ole vieläkään yhtään jäsentyneitä, mutta aloitetaan nyt jostain. :D
Saimme hartaasti odotettuja ystäviä kylään Suomesta. Susupalojen, Jallun, kossun ja muiden herkkujen mukana taisi tulla jokunen ihminenkin. Hassun sattuman takia vieläpä 6 kappaletta kerrralla. Neng onnistui järjestämään varsin kohtuulliseen hintaan kaikille kolmelle taloudelle mökit tästä samasta resortista aivan meidän naapuristamme. Jostain syystä kaikille vieraille muodostui omat lisänimet tässä reissun aikana, joten käytetään niitä, ettei kenenkään yksityisyys järky (oikeasti toki vain siksi, että ne ovat niin järjettömiä). Ensimmäiseksi saapuivat neiti Tärylätkä ja herra Jeesus. Oletimme, että pariskunta on aivan rättipuhki pitkän matkustamisen jälkeen, mutta vielä mitä, löysimme itsemme illalla Nengiltä syömästä, juomasta, tanssimasta ja laulamasta. Löysät pois heti alkuun, niin kuin sanotaan.
 |
| Saatiin "vähän" tulkkareita. Kuvassa ei ole likimainkaan kaikki tuomiset :o |
Seuraavana päivänä saapuivat herra Sticky rice sekä Lopen malesialaiset; rva Erikoisjalka, hra Idioottiveli ja heidän tyttärensä pikku H. Ettei nyt vaan kukaan mieltään pahoittaisi nimikkeestä Idioottiveli, niin avataan tätä sen verran, että minä sain kunnian olla Idioottisisko. Niin kuin "veljeni" asian ilmaisi; me molemmat olemme kömpelöitä, huonomuistisia ja tyhmiä. :D
En tiedä mikä kumma siinä on, mutta tähän mennessä täällä oli viimeisen kolmen kuukauden aikana satanut kaksi kertaa, silloin kun veljeni perheineen oli täällä ja heti perään sitten kun tämä edellä kuvattu ryhmä rämä saapui Suomesta. :D Mahdollisesti sattumaa tai sitten ei. Ensimmäinen kokonainen yhteinen päivä otettiin ihan iisisti ja keräiltiin voimia seuraavien päivien koitoksiin. Meille kävi niin mahtava tuuri, että Thaimaan suurin ja mahtavin reggaebändi Job2do sattui keikalle juuri siihen aikaan kun kaikki kaverit olivat täällä, joten pitihän sinne mennä. Kun vielä sattumalta törmäsimme shoppailureissulla the joogaohjaaja Jacoon ja hänkin lupasi osallistua sekä keikalle, että etkoille Nengillä, meillä oli kasassa aikamoinen setti.
Ennen keikkaa ennätin vielä joogatunnille, joka yleensä on varsin aloittelijaystävällistä perusjoogaa, mutta tällä kertaa Jaco halusi kuulemma haastaa oppilaansa. En ole koskaan edes ajatellut seisovani päälläni, koko ajatus tuntui vähintäänkin pelottavalta, mutta kun kerran itse herra räpsyripsinen guru kannusti kaikkia yrittämään ja vielä rohkaisi, että teidän kaikkien niskat ovat paljon vahvempia kuin luulettekaan, niin minäkin päätin ihan silleen ujosti yrittää. Virhe. Joku sanoi riksrakspoks niskassa enkä muuten sivumennen sanoen ollut lähelläkään päälläseisontaa. Pikemminkin halvaantumista. Siinä niskaa hieroessani katsoin sivusilmällä kuinka vieressä joogannut laiheliini siirtyi päälläseisontaan gasellimaisen kevyesti ja alkoi siinä aikansa kuluksi vielä pyöräillä jaloillaan. Mahdollisesti hänellä oli takanaan, toisin kuin minulla, hitusen enemmän kuin muutama kuukausi ja vajaa vuosi jossain esihistoriassa joogaharrastusta takanaan. Ja niin kuin rouvat Tärylätkä ja Erikoisjalka lohduttivat, tällaisella buutilla ja buubseilla varustetun ihmisen on ihan painovoimasyistä paljon vaikeampi pitää tasapaino päälläseisonnassa. :D
Pääsimme vihdoin lähtemään kohti etkoja (minä särkylääkkeitä niskajumiini napsien) ja Neng oli todella laittanut pöydän koreaksi. Idioottiveljen toive kummallisista merenelävistä oli kuultu ja otettu huomioon, mutta minun lisäykseni, että ihan vähän niitä oli tainnut mennä ohi. Ruokaa oli valtavat määrät, myös kaikenlaisia kummallisia kuorellisia otuksia ja vaikka kaikkemme yritimme (no, itseasiassa minä keskityin vain omiin herkkuihini) emme saaneet varmasti puoliakaan kaikesta ruoasta syötyä.
Pikku H ja Erikoisjalka suuntasivat Nengiltä kotiin lepäämään, mutta kaikki muut, jopa myös itse ravintoloitsija lähtivät Irie-baariin keikalle. Joogi sai monponsa kyytiin toisen gurun, Jeesuksen, Tärylätkä pääsi Nengin kyytiin (joka ei muuten varmaan koskaan ole ajanut vielä niin hissuksiin mopolla kuin sillä kertaa) ja minä, Tommi ja Idioottiveli survouduimme meidän mopoomme sämpylänä, jossa minä sain olla pihvinä välissä. Yllättävän mukavasti tuollainen thaityylinen kolmen ihmisen mopoajelu sujui, ainakin meiltä kyytiläisiltä, eli niin kutsutuilta idioottisisaruksilta. Tommi ei sen sijaan vaikuttanut kovinkaan rentoutuneelta. :D
Keikalla oli varsinainen mylly päällä ja tupa oli täynnä. Jotenkin onnistuimme muodostamaan perinteisen tanssiringin siihen lavan edustalle ja yhtäkkiä sinne alkoi survoa vierasta porukkaa joka suunnalta, koska meillä oli kuulemma paikan kovimmat bileet. Joku jopa sanoi, että kovemmat kuin Job2dolla :D Näin se vaan on, että pitää Suomesta asti tulla näyttämään miten keikalla reivataan. Tanssiringin keskuksessa nähtiin mm. Nengin lasin takana -tanssi, Idioottiveljen kuuluisa robottitanssi, Tärylätkän buutin sheikkaus (mistä luulette, että hän ansaitsi lisänimensä) sekä Sticky ricen, parkettien partaveitsen käärmemuuvit ja toki muutama tanssilavoilta tuttu paritanssikin.
Olin kieltämättä itsekin aika liekeissä, kun pääsin tanssimaan ja sheikkaamaan hanuria ensimmäistä kertaa ainakin 4 kuukauteen. Aina yhtä seesteinen joogi totesi minulle kädet yhteen liitettyinä "good job" oman vuoroni jälkeen. Ihan niin kuin jokaisella joogatunnilla kaikille oppilailleen asanoiden jäkeen. :D Oikeastaan seesteinen joogi alkoi olla jossain vaiheessa niin seesteinen, että hän eksyi vessamatkalla, mutta toisaalta löysi sen sijaan varsin eteeristä seuraa itselleen.
Kun ainakin kahdennenkymmenennen "illan viimeisen" kappaleen jälkeen keikka oikeasti loppui suuntasimme vihdoin kotia kohti. Tärylätkä sai varsin kiemuraisen kyydin kokkimaestrolta, joka aina toisinaan unohti katsoa tietä jutellessaan. Meidän mopolla matkustettiin taas sämpylätyylillä ja Stickyricen turvana oli itse Jeesus, mutta lopulta kaikki pääsimme onnekkaasti takaisin kotiin ja nukkumaan.
Seuraava päivä huusi lepoa - ja pizzaa! Sitä herkkua ei tule täällä kovinkaan usein syötyä paristakin syystä. Ensinnäkin thairuoka on varsin hyvää ja länkkäriruoka täällä usein maultaan korkeintaan kohtuullista, mutta taas hinnaltaan aika kallista. Olemme onnistuneet toistaiseksi löytämään täältä yhden paikan, josta saa varsin kelpoa pizzaa. Lähdimme neljän hengen delegaatiolla pizzanhakureissulle osapuilleen 10 kilometrin päähän, joka 27 km pitkässä saaressa tarkoittaa suhteellisesti aika pitkää hakureissua. Pelkän hakureissun suunnitteluun meni osapuilleen 5 tuntia, joten olimme varmasti hyvin valmistautuneita melkein kaikkeen.
2 mopolla, 4 ihmistä ja 7 pizzaa kyydissä suuntasimme pizzeriasta takaisin kotia kohden. Jossain kohtaa huomasimme Idioottiveljen kanssa ajellessamme, että Tärylätkä ja Stickyrice mopoineen hävisivät taustapeileistä. Minä ehdotin pizzanhimoissani, että jatketaan matkaa kotiin, kyllä routa porsaan kotiin ajaa, mutta Idioottiveljellä onneksi säkenöi sen verran kirkkaammin, että hän ehdotti, että mahdollisesti käännyttäisiin takaisin, josko vaikka jotain olisi sattunut. Minä oletin, että kaverukset ovat jääneet katselemaan maisemia, mutta muutaman sadan metrin päästä yhytimme kaverit ajamassa mateluvauhtia tienpiennarta pitkin etukumi littanana. Mietimme Baollekin soittamista, mutta en kertakaikkiaan ollut "haahahahahha, juu tuu fääät" -tuulella ja Stickyrice vakuutti, että mopo saataisiin linkutettua hitaasti ajaen perille. Sillä aikaa loppuseurue kotikatsomossa oli laittanut jo betsit pystyyn siitä kuinka kauan yhteen pizzanhakureissuun voi mennä aikaa. Kukaan ei osannut laskea arvauksiin mukaan rengasrikkoa, vaikka kaikenlaisia torspoiluvaihtoehtoja olikin veikkailtu tapahtuvaksi.
Kuminpuhkeamisesta Idioottiveli, Sticky rice ja Jeesus, vanhat moottorienrassaajat saivat mahtavan syyn mennä hra Shaan, paikallisen rasvaranteen, verstaalle potkimaan renkaita ja likaamaan käsiään. Samalla siellä ilmeisesti fiksattiin Baon viidakkomopon olemattomia jarruja ja kuulemani mukaan takavalo olisi myös ihan hyvä olla moottoriajoneuvoissa. Myös niissä, joilla lähinnä ajellaan viidakossa. Täällä varsin monet paikalliset ovat hoitaneet valojen rikkoutumisongelman taskulampun tai edistyneemmissä versioissa jopa otsalampun avulla, joten yksi takavalo tässä kaikessa ei liene ongelma eikä mikään.
Ei kommentteja