Meillä oli Tommin kanssa virallisesti hääpäivä 15.3., mutta koska sitä on toki paljon hauskempi juhlia isolla porukalla, siirsimme juhlia hitusen eteenpäin, jotta Suomen vahvistukset ehtivät mukaan. Neng oli jälleen laittanut pöydät notkumaan, ehkä hieman maltillisemmin kuin edellisellä kerralla, mutta tosiaan vain hieman. Ruoan kanssa meillä oli paitsi olutta, myös salmiakki"kossua", Kossua ja Jallua. Erityisesti salmari tuntui kovasti olevan paikallisille mieluisan makuinen uutuus. Sen tarjoilussa piti vaan olla sen verran tarkkana, että Odi pienestä koostaan huolimatta on kuin pohjaton kaivo, jossa mikään määrä alkoholia ei vaikuta juuri muuten kuin että hän oppii yllättäen puhumaan englantia. Neng itse nukahtaa varsin pian ja hänen muusikkoystävänsä Adamin kitaransoitto ei suoranaisesti parane promillien noustessa. Niinpä Idioottiveli sai kunniatehtävän toimia pullonvartijana ja annostella suomalaisia perinnejuomia jokaiselle vieraalle tarpeen mukaan.
 |
| Tommi, Noi ja Adam |
Olemme tutustuneet täällä asuessamme usempaan expattiin, eli ulkomaalaiseen, jotka viettävät Lantalla joka vuosi jonkun aikaa tai asuvat täällä pysyvästi. Henry, saksalainen semieläkkeellä oleva arkkitehti on mm. tällainen tuttavuus. Hän on ihan hauska ukkeli, mutta toisinaan juodessaan liikaa, hänellä jää levy juntturaan ja lisäksi hän haluaa ehdottomasti päästä soittamaan kitaraa ja laulamaan. Siitäkin huolimatta, että kukaan ei välttämättä halua kuulla sitä. Idioottiveli teki kirurgintarkkaa työtä tarjoillessaan Henrylle Jaloviinaa noin kahdeksankertaisesti muihin vieraisiin nähden ja lopulta saksalaisherra nukkuikin jo otsa pöydässä ja saimme jälleen nauttia vähän tasokkaammasta musiikista. Seuraavan kerran kun näimme Henryn hän sanoi nukkuneensa hääpäiväjuhlien jälkeisenä päivänä kello neljään. Siis iltapäivällä. :D
Pääsimme jälleen erinäisillä "kuinka monta ihmistä mahtuu yhteen mopoon" - järjestelyillä takaisin resortille. Täällä meillä on yövartijana maailman leppoisin herrasmies, joka istuskelee yöllä kopissaan ja polttelee pilveä. Neng tuntee vartijan ja yllytti meitä useasti hokemaan kuuluisan thaimaalaisen laulajan Saianin nimeä hänelle ja katsomaan mitä tapahtuu. Yllättäen kun tulimme yömyöhään takaisin hotellille, huikkasimme "Saian", hän alkoi laulaa meille. Siinä pilkkopimeässä seisoessamme ja kuunnellessamme hänen erittäin kaunista lauluaan, tuli aika epätodellinen olo. Vain täällä voi tapahtua jotain niin käsittämätöntä.
---
Heti lomansa kärkeen Tärylätkä joutui verenhimoisten hyttysten syömäksi Nengillä. Alkuun pistoksista tuli vain normaaliin verrattavissa olevia jälkiä, mutta siinä vaiheessa kun Tärylätkän jalat alkoivat olla antihistamiinista huolimatta todella hurjan näköiset ja kipeät, päätimme lähteä näyttämään niitä tohtorille. Meidät nähdessään hän heti kyseli kuulumisia ja kun kerroin, että Tommi voi hyvin ja juo Changia, hän näytti peukkua. Asioita, joita ei voi odottaa kohtaavansa suomalaisella lääkärivastaanotolla, paikallisista hoidosta ja lääkkeistä puhumattakaan... Tärylätkä nimittäin sai mukaansa pussillisen lääkkeitä, mm. steroideja, joten ei ihme, että vaikutuksia alkoi näkyä muutamassa päivässä. Tällä siis tarkoitan itikanpistosten jälkien vaalenemista enkä esimerkiksi karvankasvua tai äänen madaltumista. Sopivasti juuri ennen the Venereissua.
Olimme jo hyvissä ajoin ennen kuin kaverit saapuivat pyytäneet Baoa järkkäämään meille yhteisen veneretken. Alkuun tarkoitus oli mennä hänen veneellään, sitten enon veneellä, sitten kaverinsa Adananin veneellä ja lopullinen suunnitelma baomaiseen tyyliin valmistui vasta viime metreillä. Itse asiassa päiväkin varmistui vasta edellisenä päivänä. Yllättäen se päivä, joka hänelle ei missään tapauksessa sopinut aiemmin, olikin sitten viimein paras mahdollinen.
Kun kysyimme onko veneessä vettä tai jotain purtavaa hän sanoi ensin, että "for suuo, tei häp everiting!" Sitten kun varmistin saman myöhemmin hän sanoi, ettei hänellä ole aavistustakaan asiasta. Perussettiä. En halunnut viime vuotisesta reissusta toisintoa sen osalta, että joutuisin olemaan janoissani tai nälissäni (viime vuoden ruoassa oli kanaa) joten kävimme ostamassa kiskasta varuiksi juomia ja purtavia.
Pääsimme olemaan koekaniinit, sillä pitkähäntäveneen kuski oli uusi ja tämä oli ensimmäinen turistiretki ikinä kyseisellä paatilla. Täytyy sanoa, että erityisesti siihen nähden kaikki meni enemmän kuin putkeen. Ensinnäkin veneessä oli ruokaa, juomaa, hedelmiä ja jopa snorkkeleita ja pelastusliivejä. Löysimme Koh Ngain, jolle olimme matkallakin ja näimme uskomattoman upeita kaloja ja koralleja. Jopa jännitysmomentti, miten saamme Rva Erikoisjalan, jonka akillesjänne oli vajaa pari kuukautta aiemmin napsahtanut poikki ja operoitu, veneestä pois ja veneeseen takaisin turvallisesti, onnistui yllättävän hyvin.
Perillä Ngailla oli uskomattoman upeaa ja kaunista valkohiekkaista rantaa ja suorastaan paljumaisen kuumaa vettä, jossa lilluttelimme tuntikausia. Löysimme rannalta kookospähkinän, joka sai toimia vesipelien pallona. Toki sellaisella pienellä eroavaisuudella tavalliseen palloon nähden, että pallon kovuus lisäsi himan jännitysmomenttia ja tarkkaavaisuutta sen suhteen missä peliväline milloinkin meni, sillä jos se olisi napsahtanut otsikkoon, siitä olisi tullut melko varma visiitti tohtori Kanin vastaaontolle. Herra Stickyrice oli varsin lähellä jo päästä testaamaan sitä.
 |
| Koh Ngai |
Pitkän päivän jälkeen rantauduimme ja odottelimme kyytiä. Bao ihmetteli missä Adanan viipyy autonsa kanssa, kunnes kysyimme, että onkohan hänelle mahdollisesti soitettu ja kerrottu, että meidät voi noutaa. "ou jees ai forget" ja sitten viidakkopoika hävisi johonkin puhelimen kanssa.
Siinä kyytiä odotellessamme seurasimme paikallisten merimustalaisten ruoanvalmistuspuuhia. Heillä oli korissa odottamassa ruoaksi päätyviä kummallisia kuutiomaisia kaloja, joissa on myrkyllisiä kohtia pallokalan tapaan. (boxfish: http://www.biopix.com/yellow-boxfish-ostracion-cubicus_photo-81185.aspx) En tiedä oliko myrkyllisyys samaa luokkaa pallokalan kanssa (väärin leikattu ja henki on veks), mutta en pyytänyt päästä testaamaan.
Satamassa leikkineillä lapsilla oli myös hämmentävän näköisiä pikkutipuja laatikossa. En tiedä millä uraanirikastetuilla väreillä tiput oli värjätty, mutta ne olivat kirkuvan neon pinkkejä, vihreitä ja keltaisia. En ole onnistunut selvittämään miten värjäys tehdään enkä ihan tarkalleen edes että miksi, jos ei vain lasten huvitukseksi. Tällaisen ituhipin sydäntä joka tapauksessa särkee nähdä, että elävillä eläimillä leikitään kuin leluilla. Itse asiassa ne ovat halvempiakin, sillä yksi värjätty tipu maksaa markkinoilla kuulemma 10 bahtia, joka on vähemmän kuin ei mitään.
Eläimistä tulikin mieleen kissat ja muutama legendaarinen tapaus niihin liittyen. Ensinnäkin se huiman viimeisillään raskaana ollut musta Dam-kissa ei näemmä olekaan raskaana. Se mitä luulin poikasten liikehdinnäksi mahassa ehkä olikin kaasumuodostelmaa tai mahdollisesti loisia. :o Erikoisjalan teorian mukaan kisulla saattaa olla niin paljon matoja, että sen maha on siksi turvonnut. Yyyyyhhh. Asioita, joita en halunnut tietää.
Jossain aiemmassa postauksessa kirjoittelin ontuvan kissan kissanloukutusoperaatiosta ja se tarina sai nyt jonkunlaisen päätöksen. Osapuilleen 6 viikkoa sen jälkeen kun toimitin kissan LAWiin hoitoon, sieltä soitettiin, että kissa on nyt terve ja voidaan vapauttaa takaisin kotiseuduilleen. Niin kuin aika usein, tämäkään hakuoperaatio ei mennyt ihan putkeen. Ensinnäkin kiiruhdimme sinne mahdollisimman pikaisesti hakemaan kissaa, sillä tiedän, että keskus on aivan täynnä kissoja eikä heillä ole tiloja ylimääräisille yksilöille.
Kun sitten selvitin asiani vastaanotossa työskenneelle työtekijälle jotenkin niin, että toimitin tänne aiemmin kulkukissan, jota on hoidettu täällä ja tänään minulle soitettiin, että sen voisi viedä takaisin sinne mistä sen löysin, hän ensimmäiseksi kysyi mikä kissan nimi on. Jäin katsomaan tyttöä vähän hitaasti ja mietin, että enpä tullut tosiaan kysyneeksi koskaan kissaherralta itseltään, että mikä hänen nimensä on, mutta tyydyin vain sanomaan, että en valitettavasti tiedä. Mutta että se on tummanharmaa poikakissa ja se ontui.
 |
| Pitkähäntävene neitsytturistimatkallaan |
Oikea kissa löytyi tuntomerkkien perusteella, mutta sitten työntekijä sanoi, että eläinlääkäri ei ole nyt paikalla, joten kissaa ei voida antaa minulle. Asiahan sinällään oli minulle aika yhdentekevä, koska minä olin tässä vain vähän niin kuin auttavana välikätenä, mutta koitin silti selittää, että kun täältä soitettiin aamulla ja pyydettin noutamaan kissa niin pian kuin mahdollista, niin onkohan hän nyt aivan varma, että kissaa ei anneta mukaani. Onneksi yksi mukava vakityöntekijä sattui paikalle ja tunnisti minut ja asia oli sen jälkeen parissa minuutissa selvä. Tällä kertaa siitä muovisesta kahden markan kuljetusboksistakaan ei tarvinnut maksaa panttia, jotta sain sen lainaksi...
Bao oli kuskina ja veimme kissan kotiseuduilleen vanhan bungalowimme viereen, mutta mirri oli alkuun niin järkyttynyt maisemanvaihdoksesta, että yritti tulla meidän mukaamme. Vein sen vähän pidemmälle puskaan ja sinne se sitten luikahti. Myöhemmin näin kissan postailemassa vastapäisen 7/11 roskiksilla, joten oletan, että se on kotiutunut vanhoille hoodeilleen takaisin ja elää ihan kissamaista elämää jälleen.
Ei kommentteja