Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito...

...Eikä sekään ole kovin tärkeää

Olemme viime aikoina keskittäneet tarmomme lähinnä puutarhassa kyykkimiseen, sillä sitä voimme tehdä ihan kahdestaan ja se tuntuu viimeaikaisten raksatapahtumien jälkeen aika isolta edulta. Puutarhanhoidossa on myös toki sekin hyvä puoli että tehdyn työn näkee heti. Niin kuin vaikka tässä meidän tapauksessamme kun olemme istuttaneet pihalle tuttavapariskunnalta saamiamme mangon ja pomelon taimia sekä puutarhakaupasta ostettuja pensasaidan taimia. Jos ei muuta, niin koitamme ympäröidä talon ja työtilan pensasaidalla siinä toivossa että saamme hiukan paljon lisää yksityisyyttä. 

Se, siis yksityisyys, on sellainen konsepti jonka en usko olevan thaimaalaisille ollenkaan niin tärkeää. Tai ylipäätään rajat ja omat tilat. Täällä ne ovat hiukan joustavampia. Minä olen koittanut ajatella asian niin, että vaikka toki haluankin kunnioittaa paikallista kulttuuria, niin on silti ihan jees kieltää vierailta ihmisiltä meidän pihallamme majailu. Itse asiassa voi olla, että meille mahdollisesti nimenomaan siksi lappaa sitä porukkaa että tällaisten ulkkisten elämä on ehkä kiinnostavampaa kuin paikallisnaapureiden. En tiedä, mutta meinasin tukehtua pullaani yksi aamu kun avasin makuuhuoneen verhot ja ihan siinä meidän terasimme vieressä seisoi joku vieras paidaton ukko machete kädessään. Hän oli selvästi ollut parturoimassa naapurin pihaa ja päätti sitten tulla ihan pokkana kurkkimaan meidänkin puolellemme. Tommi yllytti minua avaamaan ovet ja katsomaan kuinka nopeasti ukko löytää omalle puolelleen kaksi koiraa kintereillään, mutta jänistin enkä ehkä vähiten sen macheten vuoksi.
Valitsin sen sijaan perisuomalaisen kyräilytaktiikan ja kiukuttelin sisällä itsekseni. Ja suunnittelin taas sitä saakelin korkeaa aitaa.
 


Pensasaitaa nousee talon ympärille ihan hyvää tahtia yksityisyydensuojaksi

Viimeksi tänään kadulle vierastalon viereen pysähtyi auto ja joku vieras ihminen paukkasi ihan reilusti pihan puolelle poimimaan marjoja pensaasta. Meillä on siis iso kyltti jossa varoitetaan koirista jne eli mitenkään ei voi olla siinä luulossa että ne puskat kasvaisivat jossain yleisellä ”ei kenenkään” alueella. 
Nämä meidän huonosti käyttävät koiramme ovat varsin tarkkoja reviiristään. Mikä on siis kaunis tapa ilmaista että ne suorastaan etsivät pienimpiäkin syitä sännätä räyhäämään vieraille ihmisille, kissoille ja koirille jotka eivät kuulu omaan laumaan. Ennen kuin ehdin tehdä mitään tämä urhea karvainen parivaljakko nelisti jo räyhäten kohti marjapuskaa. Ehdin nähdä vain naisen hijabin heilahduksen kun hän salamannopeasti pakeni autoonsa ja laittoi oven perässään kiinni. Kun hän näki että koirat palasivat kotiinsa ja kytkin vielä sen innokkaamman jahtaajan eli Ohon hihnaan niin nainen palasi takaisin hommiinsa keräilemään satoa pihaltamme. No ei siinä sitten.
 


Vuokranantajamuumin kanssa on ollut jo useamman kuukauden kestänyt radioskugga. Häntä ei ole juuri näkynyt eikä hän oikein enää edes vastaa tavatessa tervehdykseen. Oletan että olemme jotenkin suututtaneet hänet, mutta en lainkaan tiedä miten. Varmaan maksamalla vuokraa pitkälti etukäteen ja parantelemalla taloa ja pihaa omaan piikkimme.
 Eikä sillä sikäli ole väliäkään koska minulle sopii oikein hyvin, että hän käy kastelemassa puskiaan tontin toisella laidalla ja lähtee sitten kotiinsa sanomatta mitään. Toinen vaihtoehto olisi kuitenkin ehkä ylenmääräinen uteliaisuus ja kommentit lihavuuteeni liittyen. :D


Lihavuudesta puheenollen, en jaksa kuin hämmästellä ihmisten tarvetta kommentoida toisten ulkonäköä kysymättä. Varsinkaan jos ei ole mitään kivaa sanottavaa. Sain esimerkiksi kuulla yhdeltä joogaryhmäni vakkarilta tässä taannoin, ihan pyytämättä kiitos vaan, että (vapaasti käännettynä) ”sinä olet iso nainen ja sellainen sinä tulet aina olemaan. Et voi tehdä sille asialle yhtään mitään. Voisit ehkä laihduttaa tai kiinteyttää itseäsi, mutta silti tulet aina olemaan iso.”

Yleisesti ottaen koen olevani aika sanavalmis mutta joskus sitä jää vaan suu auki miettimään että mahtoiko sitä kuulla nyt ihan omiaan. Ärsyttävintä on toki keksiä naseva vastaus vasta kotona kuten vaikkapa että 

”ja sinä olet vanha, hölmö ja amerikkalainen äijänkäppyrä ja keskustelutaidoistasi päätellen takuulla ikisinkku etkä voi sille asialle yhtään mitään”. 

No, onneksi kukaan ei voi ottaa minulta pois kyräilyäni ja sisäistä halveksuntaani. Kuten mikä tahansa seesteinen ja egostaan luopunut valaistunut joogi, pidän ne visusti mukanani jotta olen tarvittaessa valmiina vastahyökkäykseen. Tai siis. Eiku.


Terassi sai uusia kukkia

Mangon taimia ja banaanipuita

Tunnelin päässä on valoa

Nimittäin lähestyvän junan valot. :D Ja se juna on tämä meidän kylpyhuone/keittiöremonttimme. Asia on korvennut minua niin rankasti että en oikein alkuun pystynyt edes kirjoittamaan koko aiheesta. Nyt hetken puhaltelun ja puutarhahommien jälkeen on ehkä aika sanoittaa miksi kumpikaan tila ei ole vielä valmis. Itse asiassa ne ovat niin kesken että kylppärin kanssa ollaan lähinnä menty taaksepäin.
Alusta lähtien tämän uusimman raksan ongelma oli se että työt edistyivät käsittämättömän hitaasti. Rakennus”mestari” joka lopulta paljastui varsinaiseksi vuosisadan täystuhoksi ei tuntunut saavan pidettyä kiinni työntekijöistään. Se ei ole täällä mitenkään valtavan harvinaista, siis että työntekijät tulevat, menevät ja lopettavat miten sattuu, mutta tässä meidän tapauksessamme epäilen että kukaan ei kestänyt tunne-elämältään täysin epävakaan ”mestarin” mielialanvaihdoksia muutamaa päivää pidempään.
Niinpä hän jossain vaiheessa ilmoitti ettei tarvitse työntekijöitä van pystyy viemään homman loppuun itse. No ei siinä sitten, ihan sama kuka homman hoitaa, kunhan hoitaa. Työtahti oli yhtä käsittämätön kuin aiemminkin, 3 peräkkäistä työpäivää oli maksimi jonka tämä sankari jaksoi tehdä putkeen. Päivät alkoivat useimmiten joskus klo 11 maissa ja kotiin pitikin lähteä sitten viiden huitteilla. 

Olimme jo alkaneet huomata Maestron henkisen epävakauden siitä että ikinä ei tiennyt millä tuulella hän sattui tulemaan paikalle. Toisinaan hän lauleskeli ja jutusteli (myös koirille) ja toisiaan hän ei sanonut mitään tai lähinnä ilmoitti että koirat ärsyttävät häntä.


Jossain vaiheessa kylpyhuoneen laatoitusta tehdessään raksalta alkoi kuulua myös yksinäisen miehen huutoa ja kilarointia.

Ilmeisesti hommat eivät menneet ihan putkeen. Näin jälkikäteen ajatellen hän todennäköisesti teki laatoitustöitä ensimmäistä kertaa elämässään joten ei ihme että se otti aikaa, meni välillä huudoksi ja lopulta sitten vielä melko totaalisesti perseelleen. 
 


Kuten jossain aiemmassa postauksessa mainitsin, jouduimme tekemään seinälaattojen osalta kompromissin koska melkein kaikki mielestäni kivan näköiset laatat olivat loppu varastosta. Ostimme siis kieltämättä hämmentävän edulliset, mutta ihan mukiinmenevän näköiset laatat sen enempää asiaa pohtimatta. Ei siis tullut mieleenkään, että laatta voisi olla niin huokoista että se olisi pitänyt käsitellä ennen sauma-aineen levittämistä. Vaikka ihan totta puhuen käsittääkseni tämä on asia jonka kai sen laatoittamisen ammattilaisen olisi tullut tietää.
 


Siitä kun tuulennopean Maestron kaveri aloitti saumaamishommat kaikki alkoi mennä peruuttamattomasti pieleen. Ensinnnäkin saumausaine imeytyi huokoisiin laattoihin kiinni eikä lähtenyt yrityksistä huolimatta irti. Mestaria itseään ei taas näkynyt joten koitimme itse pelastaa tilanteen erilaisilla työkalulla, harjoilla ja viimein jopa painepesurilla. Osa sauma-aineesta lähti irti, mutta ei läheskään kaikki. Mestari tuli seuraavana päivänä paikalle ja alkoi sättiä kovin sanoin apulaistaan joka oli sauma-aineen levittänyt. Ehkä ihan hyvä ettei vain päivän töissä ollut kaveri ollut kuulemassa kuinka häntä haukuttiin typeräksi sukurutsaiseksi maalaistolloksi.
 Myöhemmin hän luonnollisesti heitti rasistikortin pöytään kun sanoimme yksinkertaisesti, että saumaustyö meni pieleen.

Sitten hän syytti meitä siitä että valitsimme saumaan väärän värin ja siksi kaikki näyttää paskalta. Yhteenvetona kuitenkin se että vika löytyi ihan kaikkialta muualta kuin rakennusmestarin peilistä. Hän jaksoi rapsutella laattoja muutaman tunnin puhtaaksi ennen kuin hävisi paikalta. Tommi jatkoi puhdistustyötä tuntikausia ja lopulta kävimme sitten ostamassa sen suoja-aineen jonka Tommi suti laatoille jotta saumaus voitaisiin tehdä uudelleen.
 
Mestarinero vaivautui sitten paikalle muutaman päivän päästä, valmiiksi kivitalon kokoinen tatti otsassaan ja alkoi ensitöinään vttuilla Tommille. Joka oli siis hoitanut äijän hommia hyvää hyvyyttään. 

Hänellä oli kädessään vähän hammasharjaa isompi kulahtanut työkalu jonka hän sanoi olevan niin ihmeellinen että se olisi poistanut kaikki saumausaineen jämät laatoista kuin taikaiskusta. (Ei muuten poistanut. Kokeilimme). Sitten hän alkoi huutaa pää punaisena että Tommi on PILANNUT HÄNEN taidonnäytteensä! Ja haluammeko että hän saa jonkun syövän kun joutuu hengittelemään näitä suoja-aineen höyryjä!?
Tommi sanoi pariinkin otteeseen että mene kotiin ja tule huomenna takaisin jos et osaa olla huutamatta. Siinä vaiheessa ne ”syöpähöyrytkin” oletettavasti olisivat haihtuneet. Sekopäämestari alkoi pyytää anteeksi käytöstään, otti meitä olkapäästä kiinni ja pahoitteli kimpaantumistaan. Sitten hän alkoi huutaa ja aukoa päätään uudelleen. Ja pyysi sitäkin anteeksi. Tämä hiukan bipolaarinen vaihe kesti hyvän aikaa ennen kuin hän päätti alkaa kiinnittää kylpyhuoneen kalusteita. Se homma lähti menemään heti pieleen ja vahvasti. Ensinnäkin hän kiinnitti pytyn lattiaan laastilla ja kun kysyimme että miksi hän ei käyttänyt silikonia hän alkoi huutaa taas loukkaantuneena kuinka me emme tiedä mistään mitään ja olemme katsoneet liikaa YouTube-videoiden ohjeita. 
 Hän myös sai spontaanin raivarin siitä kun hän oli tekemässä seinään väärän kokoista reikää ja Tommi pyysi odottamaan sen verran, että käydään hakemassa se sopivan kokoinen terä joka tässä tapauksessa oli 30 mm. Maestro nauroi räkäisesti ja sanoi että "amatööri hei, sun täytyy ymmärtää, että jokaiselle terälle on oma käyttötarkoituksensa ja siksi tämän kokoista terää ei ole olemassakaan!". Ei hänen tuulensa suoranaisesti myöskään parantunut siitä että se oikean kokoinen terä lyötiin hänelle kouraan. 


Olimme siinä puhuneet kahdestaan suomeksi jo hyvän tovin siitä että nyt alkaa maestrolla olla viimeisetkin oljenkorret käytettynä ja että ukko pitää heittää pihalle. Ongelma lopulta ratkesi siinä sitten itsekseen kun hän tuli muutaman tunnin ”työ”päivän päätteeksi pyytämään palkkaa epäsuorasti. ”Että mitä tota jos että niin että jos ajattelisitte että voisitte maksaa nyt. Tai ehkä myöhemmin. Tai siis että eikö niin että ansaitsisin vähän rahaa?”
Tommi kysyi että ”no mitä luulet ansaitsetko!?”
Se oli sitten siinä. Ukko kääntyi kannoillaan ja marssi marttyrinkruunu takaravoilla keikkuen autolleen. Jännästi ketku oli aavistellut tulevan ja pakannut pickuppiinsa jo kaikki tarvikkeensa jotka hän yleensä jätti aina meille, mukaan lukien myös juuri meille ostamamme "ei olemassa olevan kokoisen" poranterän. Sitten hän lähti pihasta talla pohjassa niin että sora rahisi autonrenkaissa. 
Heippa vaan psykopaatti, älä tule enää ikinä takaisin!
 


Tältä laatoitus näytti "valmiina"

Ja tältä nyt

Jatkoa seuraa, joskus, ehkä :D

Koko tilanne oli melko absurdi mutta huomasin että tunsin lähinnä helpotusta siitä ettei sitä sekopäätä tarvitsisi enää nähdä. Olin ollut ukon kanssa kahdestaan meillä lyhyen aikaa kun Tommi kävi raksakaupassa tarvikeostoksilla ja minulle alkoi tulla todella epämiellyttävä ja turvaton olo hänen seurassaan. Eikä vähiten siksi että olimme juuri saaneet kuulla ystävältämme että mestari paitsi todellakin kärsii mielenterveysongelmista myös hakkaa vaimoaan. Sellainen oman elämänsä sankari!
 


Aloimme sitten pölyn laskeuduttua miettiä jatkosuunnitelmaa kylppärin osalta. Tommi koputteli seinälaattoja joista osa oli kiinni lähinnä pyhällä hengellä ja tippui maahan kun niitä kumautti. Yksi laatta tippui jo siitä kuin sen VIEREISELLE laatalle antoi vähän isän kädestä. Lopputulemana olimme siis maksaneet huijarille viimeisen kuukauden ajan siitä että hän tunaroi kaiken, aukoi meille päätään, pilasi ostamiamme tarvikkeita JA jouduimme (=Tommi) bonuksena itse purkamaan kaikki seinälaatat pois. Ja toki ostamaan uuden pytyn koska tätä lattiaan laastilla juntattua yksilöä tuskin tullaan saamaan ehjänä irti. Maestro oli myös laittanut allaskaapin seinään pikkiriikkisillä ruuveilla ja tönkännyt ne paikoilleen pienillä puutikuilla. Sen sijaan että olisi vaikkapa käyttänyt niitä allaskaapin pakkauksen mukana tulleita propullisia ruuveja.
 
Päätimme ottaa aikalisän. Vessaa voi sentään käyttää joten hei, onhan se jotain! Saadaan sille uudelle pytylle edes pari käyttökertaa ennen kuin se pitää iskeä lekalla palasiksi. 

Meillä on nyt tiedossa muutama täällä asuva länkkäri joita on suositeltu raksahommiin ja joiden pitäisi olla luotettavia. Emme ole kuitenkaan edes pyytäneet ketään käymään koska nyt on selkeästi aikalisän paikka. Ja tälleen sadekaudellahan on hyvä aika tehdä istutuksia ja puuhailla puutarhassa. Sillä mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito. Etenkään kylpyhuoneen laatoitus!
 

Keittiö, olkaa hyvät