Kissani, sinusta on tullut palliton pullukka

Karpo

Karpo, palliton pullukka

Kirjoittelen tätä tekstiä aikamoisen syyllisyydentunnon vallassa. Uusin perheenjäsenemme, kissalapsi Karpo, nimittäin asteli jokunen tunti sitten ilahtuneena kuplareppuunsa, mahdollisesti olettaen että se pääsee taas rannalle syömään lempiherkkujaan. Ei päässyt. Eläinlääkäriin joutui ja sen sijaan että olisi saanut yhtään mitään, ainoastaan menetti pallinsa. 
Yleensä minun ei ole tehnyt yhtään tiukkaa leikkauttaa eläimiä, mutta pakko myöntää että kaikista näistä meidän lellivauvoista Karpo on ihan omaa luokkaansa. Se on hemmotelluin ja todennäköisesti pulskin kissa koko saarella. Jotenkin tekisi mieli pyytää anteeksi aamuista huijausta. Ja syöttää sille lisää herkkuja joita sen totaalisen erottumaton vyötärölinja ei kestä enää ollenkaan.
 
Karpo on tuplannut pienessä ajassa elopainonsa jo moneen otteeseen. 600 g painaneesta laihasta haisulista on tullut jo kolmekiloinen jässikkä. Eikä ihme sillä se syö myös ”isoveljensä” Piin ruoat heti kun silmä välttää. Myös minun voileivältäni katoaa juustosiivu sillä sekunnilla kun käännän katseeni muualle. Minulla ei ole koskaan ollut muita kuin hyväruokahaluisia lemmikkejä, mutta Karpo on täysin omaa luokkaansa. Se imuroi ihan kaiken mikä sen eteen osuu.

 

Joku siinä on, että muidenkin mielestä Karpo on hurmaava tyyppi. Tähän mennessä se on nimittäin koitettu ottaa tai ostaa minulta jo kolmeen otteeseen. Ihan verrokkina, näistä muista lemmikeistä en ole yhdestäkään saanut koskaan yhtään tarjousta. Yhtään. 

Niin, kyllähän minä itsekin mieluummin ottaisin tämän kiiltäväturkkisen sisäsiistin lihapullan kuin sen takkuisen matoja kuhisevan skunkinpennun jollaisena me Karpoon tutustuimme.
Ehkä silti kiinnostavin kuulemani kommentti Karpoon liittyen on kuitenkin se että ”Se on niin kaunis että teillähän ei ole mitään ongelmaa löytää sille uutta kotia jos muutatte täältä pois”. Kommentoija oli aidon hämmästynyt kun kerroin ettei se lähde meiltä enää koskaan mihinkään. Paitsi tietty meidän mukanamme jos vaihdamme paikkaa.

Tällaisena Karpo meille tuli...

Maha on saanut "aika hyvin" lisää pyöreyttä :D

...Ja tällainen siitä on nyt tullut

Kerää koko sarja (tehoamattomia) hoitoja

Hiljattain minun lonkkasärkyni vietti ensimmäistä ja toivottavasti viimeistä vuosipäiväänsä. Koska kipu ei ole mitenkään jäätävää, enemmänkin jäytävää ja ärsyttävää niin sen kanssa pystyy elämään niin kauan kun ei kävele liikoja, seiso tai kyykkää pitkiä aikoja tai kiipeile rappusia. Aina toisinaan innostun taas etsimään sille uutta hoitokeinoa, siis niiden kaikkien keinojen lisäksi joita olen jo kokeillut:

• Kiinalainen hieronta
• täydellinen lepo
• Erilaiset tulehduskipulääkkeet ja -salvat
• Jumpat
• Reiki
• Venytykset
• Lempeä liikunta kuten uinti ja jooga
• Akupunktio

Yksi asia jota EN ollut vielä kokeillut oli kortisonipistos. Löysin täältä lääkärin, sen saman joka antaa minulle myös akupunktiohoitoa, ja hän sanoi myös pystyvänsä suorittamaan kortisonipistoksen tarvittaessa. Siitäkin huolimatta ettei hän ei siitä yhtään innostunut ollutkaan. Siinä Dr Padin odotushuoneessa istuessani tuli aika vahvasti sellainen ”Tämä on mahdollista vain Thaimaassa” -olo kun katselin seinällä roikkuvia sertifikaatteja. Sen lisäksi että lääkäri on erikoistunut vanhaan kiinalaiseen hoitomuotoon akupunktioon, hän tekee myös muita neulallisia, uuden maailman operaatioita, kuten botoxia ja erilaisia täyteaineita ja jotain laihdutukseen liittyviä hoitoja. Ehkä hän vain todella pitää ihmisten tökkimisestä neulalla?

 

Kun useamman akupunktiohoitokerran jälkeen lonkan kipu ei ollut mennyt suuntaan eikä toiseen, päätin kysyä että voitaisiinko sitä kortisonipistosta nyt kokeilla. Lääkäri sanoi että hän haluaisi ensin varmistaa röntgenillä että lonkan luustossa ei ole vikaa, ennen kuin sinne on turvallista tuutata kortisonia. Nythän on niin, että kyseessä on melko pieni klinikka jolla ei ole on röntgenlaitetta ja suurin osa paikoista on täällä saarella kiinni, joten vaihtoehdot ovat melko vähissä. Tämä ikiliikkuja-lääkäri on oman praktiikkansa lisäksi täysipäiväisesti töissä myös Lantan omassa kunnallisessa sairaalassa ja ehdotti että kävisin ottamassa kuvan siellä. Hän antoi mukaani lapun, jossa selitti mitä ja miksi minulle pitäisi tehdä ja ohjeisti milloin hän olisi sairaalassa itse paikalla.

 

Beibi, nou?

Ei siinä sitten muuta kuin mopo alle parin päivän päästä ja avoimin mielin kohta toisella puolella saarta sijaitsevaa sairaalaa. Avoimin mielin siksi että en ole koskaan kuullut ko paikasta mitään hyvää sanottavaa ja kaikki paikalliset tuttavammekin kehottavat pysymään sieltä kaukana. Ellei sitten satu tarvitsemaan parasetamolia sillä sitä sieltä kuulemma saa joka vaivaan.

Saavuimme paikalle parahultaisesti klo 12 jälkeen vain kuullaksemme kolmessa eri pisteessä käytyämme, että solii vaan mutta henksu on nyt lounaalla että yrittäkää tunnin päästä uudelleen. Siis koko sairaala menee sulki joka päivä tunniksi koska lounas. No ei siinä sitten. Palasimme sairaala-alueelle uudelleen vähän ennen klo yhtä ja menimme ulkokatokseen odottamaan vuoromme.

Koko sairaala menee sulki joka päivä tunniksi koska lounas

Heti yhden jälkeen paikalle valui henkilökuntaa siviilivaatteissaan. Minulta otettiin verenpaine, ja kysyttiin painoa. Kysyttiin uudelleenkin. Ja sitten epäluuloisin ilmein kirjoitettiin se pienelle lapulle. Sitten kysyttiin kuukautisista. En tiedä miten ne liittyvät lonkkaani sen enempää kuin painokaan, mutta tulipa nekin kirjattua siihen pieneen lappuun.

Triage-alue sairaalarakennuksen ulkopuolella

 

Pääsin ulkokatoksesta ”sisälle”. Siis sairaalarakennuksessa tosiaan oli katto ja seinät mutta se oli lähinnä pieni talo joka oli avoin joka suuntaan. Kenelläkään henkilökunnan edustajalla ei ollut mitään sairaalamaisia työvaatteita. Enimmäkseen tyypit hiihtelivät käytävällä jalkapallopaidoissa. Rakennuksen sisällä kävin useammalla eri tiskillä selittämässä vaivani aina uudelleen, siitäkin huolimatta että annoin jokaiselle nähtäväksi sen lääkärin kirjoittaman paperin. Kun kysyin että onko Dr Pd töissä niin paikalliseen tapaan sain vastaukseksi hymyn ja myöntävän vastauksen joka suomeksi tarkoittaa ettei kukaan tiennyt mistä minä horisin. Lopulta, kun niitä minun kuukautisiani (jotka edelleen oli kirjattu papereihini ja jotka aina annoin eteenpäin) oli kirjattu hämmentävän moneen paikkaan, pääsin tapaamaan lääkäriä. 

"Madam, milloin teillä oli viimeksi kuukautiset?" :D

Ilmeisesti  kaikilla näillä tiskeillä oli joku tarkoitus, röntgen on tuon ruskean liukuoven takana

Lääkäri oli mukava nuori nainen joka puhui hyvää englantia. Sen jälkeen kun hän oli tiedustellut viimeisten kuukautisteni ajankohdan (oikeasti :D), hän kysyi että olenko varma että haluan kuvata lonkkani, sillä heidän laitteensa on ihan huono ja vanha. Reissu oli tässä vaiheessa kestänyt jo pari tuntia enkä todellakaan aikonut poistua paikalta ilman niitä kuvia, joten sanoin haluavani sitten vaikka ne vähän huonommatkin kuvat.

 

Lääkärin huoneesta painelin takaisin käytävään ja parille eri tiskille kunnes pääsin röntgentilaan. Mittavimmat siellä suoritetut turvatoimet olivat minulle ojennettu tuubimainen muumuu (jonka suojissa pystyin riisumaan shortsini pois ilman että mitään sulojani vilahtaisi, sillä SE olisi pahinta ikinä) ja kysymys ”Beibi, nou?”

Vastasin työntekijälle että ei, en tosiaan ole raskaana ja sitten nuori mies vilahti todella onnettoman seinän taaakse ”suojaan””. Minulle tuli jotenkin aika turvaton olo hänen puolestaan sillä en usko että jalkapallopaita tahi se ohut vanerin näköinen levyseinä suojaisivat häntä tarpeeksi röntgensäteiltä.

 

Sitten taas käytävään ja tiskeille ja lopulta takaisin lääkärin vastaanotolle. Lääkäri pahoitteli vielä uudelleen kuinka sysipaska heidän kuvantamislaitteistonsa on, mutta vahvisti sen minkä olin jo itse arvannutkin; lonkassa ei ole mitään luustollista vikaa kuten nivelrikkoa tai kulumaa tai mitä ikinä.

 

Hän myös hämmästeli että kivun syynä on todennäköisesti nivelessä oleva tulehdustila ja on erikoista ettei se ole parantunut näin pitkässä ajassa. Sitten hän kehotti minua jatkamaan kaikkia niitä hoitokeinoja joita olin tähänkin asti tehnyt. Varmistin vielä että hän tarkoitti tosiaan niitä kaikkia kokeilemiani keinoja joista yksikään ei ole vielä pysyvästi auttanut. Kyllä, käsitin oikein. Sitten lääkäri oli selvästi hämmentynyt kun en halunnut mitään lääkkeitä, siis mihinkään muihinkaan vaivoihin, ja varmisti asian pariin otteeseen. Ei kiitos ja heippa vaan ja kassalle. Siellä maksoin tästä kaikesta tuplahinnan paikallisiin verrattuna, joka ei onneksi ollut paha ja kotimatkalle lähdettiin vuoronperään epäuskoisena (mitä ihmettä tässä juuri tapahtui) ja myös nauraen (hyvä kun ne kuukautiset on siellä nyt ihan paikkaan kirjattuna). Tästä heti seuraavana päivänä Dr Pad tuikkasi viimein sen piikin, jonka vuoksi tämä koko sairaalareissu tehtiin, mutta ei se harmillisesti auttanut. Seuraavaa (vaihtoehtois)hoitoa odotellessa… :D

Paluu pulpettiin

Olen tässä jo jokusen vuoden ajan miettinyt että haluaisin päivittää vähän osaamistani ja opiskella lisää. Enimmäkseen olen katsonut YAMK:n valikoimia, mutta en ollut aikaisemmin löytänyt mitään itseäni oikeasti kiinnostavaa linjaa. No nyt viimein löytyi sellainen jossa opiskeltavat asiat vaikuttavat paitsi kiinnostavilta myös hyödyllisiltä ja koko toteutus on etänä. 

Ensimmäinen koulupäivä

Nyt kun koulu on jo käynnistynyt onkin hyvä pohtia miksi ihan väen vängällä halusin valita suomalaisesta koulusta englanninkielisen linjan, mutta oli syy mikä tahansa niin näillä nyt mennään. Toivottavasti vuoden päästä tästä saan jo paperit kouraani.
Opiskelut alkoivat melko tutulla kaavalla, niin kuin minulla aina uudet, isot ja jännittävät asiat: hirveällä paniikilla ja itseni ja taitojeni vahvalla kyseenalaistamisella. Niinpä pari ensimmäistä viikkoa säntäilin ympäriinsä adrenaliinihuuruissani koittaen keksiä jotain sijaistoimintaa panikoimisen sijaan. Jos ei muuta niin ainakin koti oli siisti sen ajan. Harmillisesti jännityksen helpottuessa siivousinto loppui kuin seinään.
 
No mutta, nyt pitää mennä hoivaamaan tuota humalaisena hoipertelevaa pallitonta kissalasta. Sai se sentään tatuoinnit molempiin korviin merkiksi siitä että on paitsi rokotettu ja leikattu, myös kylän kovin kolli. Tai siis niin minä asian aion Karpolle markkinoida.

 

  

Miksi maailma ei lakkaa pyörimästä?