Keittiöpsykologinen hoitolaitos Seksihelle

Täyden palvelun Seksihelle

Ei ole näemmä alaa, johon matka/konsulttitoimisto Seksihelle ei jossain vaiheessa jotenkin tahtomattaankin sekaannu. Saanko esitellä uusimman aluevaltauksemme; Keittiöpsykologiset, varavanhemmuus- ja rakennusvalvontapalvelut.

Mietin tässä, että kirjoittaisinko ensin siitä, että meillä on täällä jatkuva livelähetys Lantan Kauniista ja Rohkeista meneillään vaiko siitä miten olemme kumpikin vuorollaan toimineet rakennusmestareina/kyökkipsykologeina/äitinä/isänä yhdelle sun toiselle tiluksille eksyvälle sankarille.

Jos haluat tietää miten tähän tilanteeseen päädyttiin, niin lue eteenpäin

Sitten muistin sen kerran kun karvaperseet olivat järjestäneet niin maan viimeisen päälle mukavan kotiinpaluun. Aloitetaan siis sillä.
Illalliselta palatessamme huomasimme, että takaterassille oli ilmestynyt epämääräinen verinen mytty jossa törrötti pari sulkaa. Toinen vastaava keko löytyi bambukatoksen istuintyynyltä.

Tarkastelun jälkeen totesin, että kasoissa oli se mitä voisi kuvitella jäävän jäljelle kun päästää pikkulinnun päiviltä, syö sen, toteaa pahanmakuiseksi ja oksentaa huonosti pureksitut jämät ulos. En ole varma kuinka moneen kertaan lintu oli syöty ja oksennettu, sen verran epämääräisiä kasat olivat. Ja kuhisivat eri kokoisia matoja!

Koitin paikallistaa haukankatseellani todennäköisen syyllisen. Vaarikoira sai heti synninpäästön, sillä se ei ole koskaan osoittanut pienintäkään mielenkiintoa jahdata pienriistaa. Toisekseen se on tätä nykyä niin hidas, että ei se varmaan saisi lintua kiinni vaikka haluaisi.

Moula taas oli ollut takapihalla hihnassa kiinni ja näytti ja näyttää aina syylliseltä kaikkeen. Ihan varuiksi. Kunhan kukaan ei vaan sano rumasti.
Käsittämättömän ylimielinen kummituskissa Pii sen sijaan sanoisi (jos siis viitsisi, olen varma, että se nimittäin puhuu ihmistä)  ”orja, jos et ole tarjoamassa ruokaa, niin puhu tassulleni ja häivy näköpiiristäni”

Tulin siis siihen lopputulokseen, että Pii on saalistanut ilmeisen vajaakuntoisen linnun ja houkutellut
hyväuskoisen temppelikoiran syömään sen mitä se ei itse söisi mistään hinnasta. Ja sitten Moula päätti tarjota kertaalleensyötyä illallista isäntäväelle kaiken varalta, jos se vaikka maistuisi heille kun se ei oikein ollut hänen makuunsa. Kiitos tästä.

Ilmeisesti sankarit toimivat yhdessä toisenkin kerran, sillä parin päivän päästä heräsin jäätävään hajuun ja Moulan pedin vieressä oli kasa yrjöä josta törrötti taas sulkia. Hyvää huomenta sullekin vaan! Näemmä Temppelikoira ei hevillä usko mikä on syömäkelpoista ja mikä ei.

Etsi kuvasta kummituskissa

Saippuaoopperaa lantalaisittain

En oikein tiedä mistä aloittaisin purkamaan tätä - haluaisin sanoa ihmissuhdevyyhtiä - mutta oikeasti kyseessä on enemmänkin saippuaooppera. Nengillä on nimittäin nyt ilmeisesti päällä varhainen viidenkympin kriisi sillä hän on korviaan myöten rakastunut itseään melkein 30 vuotta nuorempaan farangtyttöön. Näkemäni perusteella väitän, etteivät tunteet ole toiseen suuntaan aivan yhtä syvät. Tätä teerenpeliä ja vatulointia on täällä nyt katseltu viikkotolkulla ja päreethän siinä palavat. Vähemmästäkin tällä minun hermorakenteellani.
Jos näiden kahden hörhön planeetat osuvat kohdalleen, niin kaikki on ihanaa vaaleanpunaista hattaraa ja jos eivät niin sitten kaikki mököttävät hiljaa ja tunnelma on käsinkosketeltavan kiusallinen ja vttumainen.

Koko ihmissuhdeshow olisi itse asiassa minulle aivan yksi ja hailee, jos näitä Kaunareita ei tuotaisi meidän bambukatokseeemme setvittäväksi.

Välillä näytös jatkuu ilman katsojia, sillä toisinaan toteamme että Netflixin valikoima on laadukkaammin käsikirjoitettua, menemme sisälle ja jätämme pariskunnan setvimään itse välejään. Aamulla huomaamme, että bambukatoksesta on nyysitty kaikki alkoholipitoiset juomat. Sovinto ilmeisesti voi siis löytyä esimerkiksi pullosta.

Aamulla huomaamme, että bambukatoksesta on nyysitty kaikki alkoholipitoiset juomat. Sovinto ilmeisesti löytyy esimerkiksi pullosta.

Tämä on sikäli hauskaa, että Neng ei juo lähes koskaan mitään muuta kuin olutta. Paitsi nyt. Eikä käy uimassa. Paitsi nyt. Eikä usko, että ystävyys- saati rakkaussuhteet voivat syventyä kuin vuosien aikana. Paitsi nyt. Nyt kaikki on toisin koska maailma on erilainen paikka kun sitä katselee mylittleponynväristen okuläärien läpi.
Sanomattakin on selvää, että pieninkään järjen ääni ei mene perille joten olen heittänyt asian suhteen hanskat tiskiin.

Sen sijaan yhden puhuttelun ja mopontakavarikoinnin ehdin tässä jo varaäidinroolissani suorittaa Nengin ”tyttöystävän” suhteen. Asia on sinällään yksinkertainen, minun moponi, minun sääntöni. Jos sääntöjä ei noudateta, niin sitten kävellään. Se on muuten tropiikin paahtavan auringon alla melko hikistä hommaa. Kävely nimittäin. Toisin kuin oikeat äidit, tämä varaäiti ei tunne pienintäkään sääliä.

Koska tämä kissa- ja hiirileikki ei ilmeisesti ole tarpeeksi suuri kivi varvastossuissani, niin tokihan täällä on kaikenlaisia muitakin ihmissuhdekriisejä! Ihan jokaiseen lähtöön. 💖
Jonkulainen perheriita saatiin aikaiseksi jopa siitä kun Jiabin puhelin hajosi ja muistimme, että Nengillä on kotonaan meidän antamamme vanha, mutta toimiva ylimääräinen luuri. Neng kiiruhti hakemaan puhelimensa kotoaan ja toi sen Jiabille joka vastasi asiaan väärällä äänensävyllä ja soppa oli valmis. Sen jälkeen toinen istui bambukatoksessa ja toinen 50 metrin päässä raksalla ja puheyhteys oli täysin katki.
Tommi pakotti v*tun hannut sopimaan ”massiivisen ja tärkeistä syistä alkaneen” riitansa ja lyömään kättä päälle. Näin tehtiinkin näön vuoksi, mutta edelleenkään nämä sankarit eivät mahdu samaan tilaan. Jos siis Neng istuu takapihalla, niin Jiab huutelee minulle etuovelta. Näin aikuiset thaimaalaiset miehet ilmeisesti hoitavat asiansa.

Raksahommia ja sielunhoitoa

Entäs se raksa sitten? Olen koittanut pysyä - mielenterveyteni säilyttääkseni - kaukana raksalta, mutta silloin kun eksyn sinne, niin 9 kertaa kymmenestä siellä on tilanne päällä.

Viimeksi kun kävin siellä iltamyöhäisellä katsomassa miten asiat sujuvat ja miten Tommi jaksaa, löysin Jiabin ja sähkömies Tannin äijäringistä istumasta, molemmat vuolaasti itkien. Jiab ikävöi kotiseudullaan Phattalungissa hoidossa olevaa Rada-vauvaansa, Tann 8-vuotiasta tytärtään jonka vaimo oli erotessa vienyt mukanaan ja sanonut ettei hän enää saa ikinä tavata lastaan. Päätin livetä paikalta ja jättää kyyneliään pyyhkivät ikävöivät isät miesseuraan. Thaimaassahan tunteita ei sovi näyttää, joten koitin säästää heidän kasvojaan teeskentelemällä etten huomannut itkua sen sijaan että olisin esim. mennyt taputtamaan olkapäälle tai antamaan halin. Tämä on siis virallinen selitykseni asiaan. On myös mahdollista, etten vain jaksanut tällä kertaa toimia varaäitinä.

Koitimme alun alkaenkin sanoa, että ukoilla on aivan liian kova työtahti joka tulee takuulla kostautumaan ennen pitkää. Kaikki vakuuttivat, että asia on kunnossa ja että nukkumaan ehtii haudassakin ja sitä rataa.
Miten sitten kävikään? Raksaukot kyselivät varovaisesti Jiabin kautta meiltä onko ok että he polttelevet töiden jälkeen vähän höpöheinää. Kotona olisi luonnollisesti tullut vaimolta pataan jos polttelusta olisi jäänyt kiinni. Sanoimme, että ihan sama meille jos työt hoituvat.

Lopulta tilanne lähti arvatenkin lipsumaan siihen suuntaan, että siinä missä polttelu lisääntyi, työteho laski. Äijät eivät halunneet korjata aiempia hutilointejaan. Iltaisin ukot kikattivat pilkkopimeällä raksalla kuin pikkutytöt eivätkä pystyneet nousemaan edes ylös. Kikatus tosin lakkasi sillä nanosekunnilla kun minä astuin varjoista paikalle. Tulkitsin tämän niin, että sen sijaan että olisin party pooper, olen saakelin pelottava iso valkoinen nainen.

Joskus hommat ottavat niin koville, että rautakaupassakin on pakko ottaa lepiä lattialla

Viimeisin ja tähänastisisista massiivisin riita saatiin kuitenkin aikaiseksi siitä kun Tommilla oli synttärit ja hän ilmoitti, että raksa on suljettu sen päivän. Ei siksi, että työmiehet saisivat levätä, vaan siksi että HÄN saisi levätä jatkuvilta kysymyksiltä, mokilta ja tarvikkeidenhakureissuilta. Jotta asia varmasti menisi perille, niin hän sanoi, että jokainen ukko, joka uskaltaa tulla sunnuntaina tontille saa turpaansa. Kaksi rohkeaa idioottia kävi kokeilemassa aamulla ja lähtivät kotiinsa. Myöhemmin tuli Jiab ja aikansa kauniisti yritettyään selkiyttää päivänselvää asiaa Tommin vati meni nurin ja huolella. Hetken päästä Jiab lähti tiluksilta hiekkapilvi auton takana pöllyten ja sen jälkeen puhelin alkoi kilkattaa ”sorry sorry” -viestejä.

Lopulta Tommi ärähti Jiabille, että ukot pitää laittaa ruotuun aikataulujen ja työnjäljen suhteen. No, ruotuunlaittaminen tapahtui niin perustavanlaatuisesti, että 3 äijää (mukaanlukien Jiabin vaimon veli) sai kenkää Jiabin raikuvien huutojen saattelemana. Toki nämä ihmispaskat kieltäytyivät myös maksamasta takaisin tulevasta urakasta maksettua palkkaennakkoaan koska oletettavasti ne rahat oli jo polteltu kirjaimellisesti savuna ilmaan.

Homma eskaloitui lopulta niin pahaksi, että Jiabin vaimo ilmoitti teatraalisesti, että tästä lähtien hänen laiska hulttioveljensä on hänelle kuollut. Tulkitsen tämän niin, että varmaan mitään yhteisiä hauskoja illallisia perheiden kesken ei ole hetkeen tiedossa.

Melko dramaattista näin suomalaisen silmin. Tai siis itse olisin ehkä käskenyt ukot paikalle ja sanonut, että korjatkaa mokanne ja elämä jatkuu, mutta täällä hymistellään ensin viikkokausia ennen kuin painekettila räjähtää ja ylilyönnit ovat selviö.

Vatupassi ei valehtele
Lopulta päätin, että on minun vuoroni tehdä jotain, sillä Tommi on kestänyt tätä non-stop raksapaskaa (koitapa sanoa tuo muuten 10 kertaa putkeen nopeasti) yhtäjaksoisesti yli kuukauden käsittämättömällä urhoollisuudella. Päätimme siis vaihtaa minut työnjohtajaksi ja kieltää ukkoja kysymästä Tommilta mitään. Minä päätän sitten mitkä asiat varmistan häneltä. Totta puhuen minä en tajua rakentamisesta yhtään mitään, mutta eivät kai johtajat muutenkaan ikinä tajua alaistensa puuhista hevonkukkua. Käytännässä käyn salaa konsultoimassa Tommia aina kun tarve vaatii. Eli koko ajan.

Potkuja seuranneena päivänä raksalla oli Jiab, Tann ja uusi jättiläismäisen kokoinen työmies Virat.
Minä olin täysin vakuuttunut Viratin ammattitaidosta. Noin ison äijän on pakko saada paljon aikaiseksi. Ja jos ei muuta, niin voisin käydä hänen kanssaan kurmoottamassa vanhoja raksaäijiä jos tarve vaatii.
Nyt kun aloitettiin puhtaalta pöydältä, niin minä kävin ensin esittäytymässä, kerroin olevani paikan pomo (mikä on luonnollisesti ihan sitä itseään) ja lyöväni kaikkia mokaajia suoraan otsikkoon (tätä en usko itsekään). Minusta löysimme uuden jättiläiskaverini kanssa kivasti heti yhteisen sävelen.

Hienosti alkanut työsuhde Viratin kanssa päättyi kuitenkaan ennen kuin alkoikaan, sillä seuraavana päivänä paikalle tuli nuori pariskunta joka sanoi, että Virat on sairastunut (se siitä yhteisestä sävelestä) ja että he hoitavat homman. Tommi seuraili pariskunnan tekosia hetken, huokaisi tyytyväisenä ja meni kotiin lepäämään. Minä olin myyty heidän ammattitaidostaan jo siinä vaiheessa kun näin että heillä oli useampia eri mittausvälineitä mukanaan. Täällä nimittäin tupataan tehdä asiat mittaamisen sijaan perstuntumalla ja se kyllä todellakin näkyy jäljessä. Laatoittajat tekivät erinomaisen suoraa ja huolellista jälkeä ja lähinnä naureskellen ihmettelivät edeltäjiensä tekemiä kämmejä. Sanomattakin on selvää, että toki nämä laatutyypit maksoivatkin jotain ihan muuta kuin tähänastiset tunarit. Onneksi emme alunalkaenkaan luottaneet Jiabin hinta-arvioihin sillä moninkertainen budjetinylitys olisi nimittäin saattanut kirvellä vielä enemmän kuin se nyt kirvelee.

Minä kävin uudesta diktaattorinvallastani sokaistuneena ostamassa lähimmästä rautakaupasta itselleni uuden parhaimman kaverin; vatupassin.

Minä kävin uudesta diktaattorinvallastani sokaistuneena ostamassa lähimmästä rautakaupasta itselleni uuden parhaimman kaverin; vatupassin. Pieni punainen paholainen kainalossani kävelin raksalle ja sanoin Jiabille että sanoo käsipäivää uuden ystäväni kanssa. ”Tulette nimittäin tapaamaan vielä monasti. Kehoitan aloittamaan yhteistyön ihan nyt heti, sillä vatupassi ei valehtele.”

Jos kuva on tarpeeksi vino, niin talo näyttää suoralta :D

Kun oli aika puhua viimeisimmästä budjetin ylityksestä, niin Jiab meni toiveikkaasti Tommin pakeille. Sieltä hänet uudelleenohjattiin uuden rahakirstun haltijan luokse. Yhtään liiottelematta Jiab tuli luokseni kaksinkerroin kumartuneena. Hän kierteli ja kaarteli ja selitteli ummet ja lammet johon vastasin, että minä puhun vain bahteja; kuinka paljon?!
Homma saatiin pakettiin ja Jiab lähti pois palatakseen kahden minuutin päästä takaisin, tällä kertaa kontaten koska oli unohtanut laskemista jälleen ihan vaan ”pari” pikku juttua. Sitten hän lysähti maahan ja laittoi pään syliini ja parkaisi ”Toivoisin, ettet tappaisi minua ennen kuin studio on valmis”.

Haluan nyt vielä selventää, että en ole yhtä ainoaa kertaa korottanut ääntäni tai ollut edes ilkeä. Ja silti Jiab pelkää minua enemmän kuin kummituksia. Sähkäri sen sijaan näyttää pelkäävän tasapuolisesti kaikkia.
Kerroin kyllä toki varsin selväsanaisesti, että tästä eteenpäin yhtäkään palkkaa ei makseta etukäteen ennen kuin työ on täysin valmis. Mahdolliset mokat korjataan ilmaiseksi, niin materiaalien kuin palkkojenkin osalta. Jiab vakuutti että nyt homma on täysin hanskassa. Sanoin että hienoa, näillä mennään ja nähdään taas kohta kun minä ja pieni punainen kaverini tulemme katsomaan kuinka jiirissä asiat ovat.

Viimeisin tolpanoikomisprojekti näyttää ainakin menevän lupaavasti päin helvettiä, joten eiköhän tässä kohta taas ole tarvetta potkuille ja muutamalle rauhoittavalle napille. Viimeksi tänään näytin Jiabille miten vatupassillakin on rajansa, kuinka kuplaparka voi olla ihan lituskassa toisessa laidassa ja se on epätoivotuin mahdollinen lopputulos.
Tommi sen sijaan malttoi pitää yhden vapaapäivän ennen kuin palasi raksalle. Raksadiktaattorin homma ei nimittäin ole yhtään niin kivaa kuin ajattelin.
Tänään minut pyydettiin paikalle katsomaan kuinka Jiab oli ihan itse piirtänyt naamaansa kikkelin kuvan permanent-tussilla. Emme ole siis näemmä Tommin kanssa ainoita joiden mielenterveys on alkanut järkkyä ja pahasti...

En kyllä suosittele kenellekään rakentamista. Etenkään Thaimaassa. Ellei tee kaikkea itse tai omaa järjetöntä pinnaa. Enkä suosittele siltikään.

PS. Kysyikö joku (terveydenhoitoalan edustaja) siellä mitä persreikäpolvelle kuuluu? Kiitos, paljon parempaa. Melkein kuukauden jatkuvan lääkärissä ramppaamisen ja sadististen hoitajien haavanraaputtamisen jälkeen kinttu on siinä kunnossa, että olen jo lähellä saada uintiluvan. Kokemusteni perusteella siis suosittele kenellekään myöskään mopolla kaatumista.