Reikiä, kuoppia sielussa ja shamaanista jallaa

No niin kaikki skepsis-yhdistyksen jäsenet ja ne lukijat, joille jo pelkkä otsikko aiheutti otsasuonen tykytystä. Foliohatut päähän, nyt tulee sellaista tavaraa, jota ei voi edes täällä kutsua ihan tavanomaiseksi.

Aiemmissa postauksissani (http://kaikkithaieimitaan.blogspot.com/2017/02/elamaa-hippiparatiisissa.html) olenkin tainnut mainita saaneeni täällä reiki-hoitoa. Ensimmäisessä hoidossa itkin, toisessa olin niin suuren rakkauden ympäröimä, että nauroin. Yllättävän voimakkaita kokemuksia siihen nähden, että reikissähän vain kosketetaan (jos edes kosketaan) varsin kevyesti ihoa.

No, nämä entisen vuokranantajani J:n antamat hoidot olivat kuitenkin aika mietoa settiä sen rinnalla mitä oli tulossa. J oli muutamaan otteeseen maininnut, että saarella asuu australialainen shamaani, joka antaa kaikenlaisia hoitoja, reikistä aina kaikenlaisiin psykedeliaa aiheuttaviin yrttihoitoihin. Koko asia oli silti aika salamyhkäistä, J ei esimerkiksi uskaltanut kertoa missä tämä shamaani asuu saarella.
Siksi olikin aika yllätys, kun Tommi spottasi paikallisesta Facebook-ryhmästä tämän mystisen shamaanin ilmoituksen, jossa hän tarjoaa ensimmäiselle ilmoittautuneelle ilmaisen shamaanisen reiki-hoidon. Ehdin kommentoida ilmoitukseen vain, että ”minä”, kun sähköt ja sitä myöten netti kaatuivat. Olin kuitenkin ensimmäinen (ja ainoa! :D) ilmoittautunut, joten paikka oli minun!
Valehtelisin jos väittäisin, etten olisi ollut aika hermostunut ennen hoitoa. Olin sopinut shamaanin kanssa treffit puolen tunnin ajomatkan päähän, josta sitten menisimme peräkkäin hänen paikkaansa. Sinä päivänä sattui satamaan melko rankasti, joten sain monin verroin aihetta jännäämiseen. En ole vielä kovin varma kuski, siihen päälle sade, vieras paikka ja shamaanin hoito.

Shamaaninen kello ilmeisesti heitti hieman, mutta olin kieltämättä yllättynyt kun paikalle pölähti itseni ikäinen, ihan mukavan ja tavallisen näköinen australialainen mies, joka pahoitteli varsin arkisesti myöhästymistään. Kaipa oletin, että shamaani on joku 100-vuotias, valkopartainen ja koukkuselkäinen muumuuseen pukeutunut ukkeli.

Toinen yllätys oli shamaanin asumus. Tarvitseeko edes kertoa, että odotin näkeväni jonkun hippikommuunityyppisen bambumajan? Sen sijaan talo olikin erittäin kaunis ja suuri, länsimaisin mukavuuksin sisustettu villa, jossa pyöri shamaanin vaimo ja pari itämaista kissaa.

Hoitohuone oli täynnä kaikenlaisia kristalleja, amuletteja, unisieppareita, suitsukkeita, lippuja ja ylipäätään kaikenlaista pientä sälää, jota katsellessa olisi varmaan saanut kulumaan rattoisasti useamman tunnin.

Lyhyen alkuhaastattelun jälkeen kävin selälleni lattialle ja hämmästyksekseni olin huomaavinani, että shamaani oli vähän hermostunut. Hän tiputteli tavaroita ja tökkäisi minua pari kertaa jollain ihme-kivellä ja jutteli vähän hermostuneen oloisesti.
Hoito itsessään oli melko erilainen kuin J:n antama reiki-hoito. Shamaani ei koskenut minua kuin muutaman kerran olkapäihin ja nilkkoihin. Sen sijaan hän teki kyllä kaikkea muuta. Taustalla soi jonkunlainen munkkien meditaatiomantra, joka kuulosti kummalliselta murinalta. Itse shamaani helisytteli ja kolisutteli mineraaleja, sytytteli suitsukkeita, kärvensi jotain (olin kuulevinani sellaisen creme brulen pinnan käräyttämiseen tarkoitetun polttimen äänen), kumautti kongia, pinosi päälleni kristalleja ja puhisi ja örisi.

Tällä kertaa en nähnyt värejä. Tunsin voimakasta painon tunnetta ja sitten sellaista imua, ihan kuin jotain olisi imetty pois. Sitä ennen tuli voimakas surun ja luopumisen tunne. Kaikenkaikkiaan kuitenkin tunnetasolla hoito tuntui aika paljon kevyemmältä kuin J:n antama reiki.

Session jälkeen shamaani kertoi nähneensä minusta näyn ennen tapaamistamme. En nyt kerro tässä sen tarkemmin näystä itsessään, muuta kuin, että osa siitä osui pelottavan hyvin kohdalleen. Toki myös ymmärrän, että tällaisia asioita voi myös kalastaa ja ne voivat mennä maaliin sattumalta, mutta tämä visio liittyi lapsuuteeni, enkä ollut puhunut itsestäni tässä vaiheessa juuri mitään. Lisäksi shamaani vielä sanoi, että voi olla, että et tunnista tätä näkyä ja se on ihan jees. Hän vaan kertoi mitä näki.

Shamaani sanoi ihan samaa kuin J, että sisälläni on paljon surua ja negatiiivisuutta käpertyneenä ja se tukkii energiakanavia. Kaiken kokemani, sairasteluideni ja olotilojeni jälkeen en ole pätkääkään yllättynyt ja tiesin sen oikeastaan ennen näitä hoitojakin. Jotenkin se on silti hurjaa, kun joku joka ei edes tunne sinua, sanoo sen suoraan ilman, että asiasta on edes juteltu.

Shamaanin mielestä olin soul retrieval -hoidon tarpeessa. Tässä siitä pieni kuvailupätkä:
Soul Retrieval - The shamanic practice known as soul retrieval is perhaps the most important level of healing in spirit medicine because once the spiritual-energetic nature of an illness-causing intrusion has been addressed, the cause is still unresolved, namely the tears in the fabric of the sufferer's soul cluster that allowed the intrusions to enter in the first place. As long as these empty spaces remain unfilled, there is no guarantee that the intrusions will not reinvade given an opportunity to do so because those holes are like open invitations.

Todella vapaasti ja lyhyesti käännettynä sielussa on puuttuvia palasia ja ne on tarkoitus palauttaa hoidossa.

Reikiä, kuoppia, puuttuvia palasia, you name it. Oloni ei ole ollut kovinkaan kaksinen, eikä hoito ollut  kallis, joten sovimme, että tulen viikon päästä etsimään sieluni puuttuvia palasia.

Laitan tähän tällaisen rauhoittavan rantakuvan, joka ei liity juttuun mitenkään.

Viikon päästä shamaani kyseli vointiani ja sanoin, että ei ole mennyt kovinkaan vahvasti. Muutama paniikkikohtaus takana ja melko ahdistunut olo. Shamaanin mielestä sielunkorjaushoito olisi nyt liikaa tässä psyykkisessä tilassani, joten hän ehdotti tekevänsä puhdistushoidon, jossa näitä negatiivisia energioita lakaistaisiin pois.
Bring it on!
Hoito noudatteli melko paljon edellisen hoidon kaavaa, paitsi, että tässä oli TODELLA paljon enemmän erilaisia savuja, yrttejä ja pari pisaraa munkin siunaamaa vettä mukana. Tunsin pieniä väripilkahduksia, mutta suurin tunne oli voimakas magneettinen imu, joka tuntui vetävän koko vartaloni sille puolelle jolla shamaani istui. Sain myös aika voimakkaan yskänpuuskan, mutta paha sanoa johtuiko se siitä, että tällaisen vartti-astmaatikon keuhkot kiukustuivat savuista vai siitä, että negaatiot tulivat ulos.

Hoidon jälkeen shamaani oli itse aivan väsynyt ja sanoi, että minussa oli paljon puhdistettavaa. Sitten hän kiiruhti korjaamaan, että siis sisäisesti, hän ei viittaa henkilökohtaiseen hygieniatasooni :D

Shamaani sanoi, että hoidon jälkeen voi tulla energinen olo ja maha voi mennä sekaisin. Hymyilin ja haukottelin väsyneenä, kiitin ja maksoin ja lähdin ajamaan kotia kohden.
PING! yhtäkkiä tunsin itseni täysin kuolemattomaksi. Mopopelkoni oli tiessään ja kurvailin uhmakkaana kotiin ja tunsin, että olen ihan hemmetin hyvä kuski. Mitä en siis ole. Mutta tunne oli kieltämättä hauska :D

Tulin kotiin uhmaa puhkuen ja heiluin tunnin verran edestakaisin hölisten taukoamatta, jostain syystä kiroilin paljon. Oli vaan niin HELVETIN HYVÄ OLO! Laitoin shamaanille viestiä, että NO NYT toimii, olen universumin kuningas!
Sitten yhtä nopeasti kun haippi nousi, se laski alas ja sanoin Tommille, että nyt tuli vähän paha olo, kylmä ja väsy. Että menen tonne peiton alle, heippa. Tai että voitko kasata tähän päälle vielä lisää peittoja.
Välillä mietin, että on se aika kova homma olla tällaisen hihhulin mies…

Lopulta kaivoin äidin kutomat villasukat (kyllä, todellakin otin ne Suomesta mukaan, ihan vaan tällaisia tilanteita varten) esille, hautauduin kolmen peiton alle palelemaan ja siitähän se riemu sitten alkoi. Lihaskivuista ja palelusta päätellen tämä hauskuus alkoi kuumeella ja jatkui armottomalla ripaskalla ja mahakrampeilla. Voin sanoa, että jos shamaani olisi etukäteen kertonut, että puhdistushoidon haittavaikutuksena voi mm. olla housuihinsa paskominen, niin mahdollisesti olisin jättänyt hoidon väliin.

Armaat skeptikko-ystäväni: olin ollut ennen hoitoa jo väsynyt ja pahoinvoiva, eli voitte nukkua yönne rauhassa. Mahdollisesti tauti oli päällä jo ennen shamaanin käsittelyä.

Seuraavana aamuna shamaanilta tuli viestiä, että mikä vointi. Sanoin, että ei kaksinen, sain varmaan jonkun mahapöpön, täällähän se on jopa melko todennäköistä. Shamaani vakuutti, että tämä on hoidon sivuvaikutusta, juo vettä ja lepää ja seuraavana päivänä olet kunnossa.

En muuten ollut. Enkä sitä seuraavanakaan. Viiden päivän kramppailun (johon lääkkeet eivät juuri purreet) ja jallajallan jälkeen päätin luovuttaa. Silläkin uhalla, että puhdistus jotenkin kärsisi siitä, laitoin Tommin hakemaan apteekista troppia. Sain 4 päivän kuurin jonka alusta 3 päivän päästä olin taas ihan tikissä.

Olen erittäin tyytyväinen, ettei shamaani laittanut lisää viestejä ja kysellyt vointiani. En todella tiedä mitä olisin vastannut. Epäilen, etten mitään kovinkaan mukavaa…

Nyt kun parantumisesta alkaa olla jo useampi päivä, tauti on kivasti unohtunut ja mietin jo seuraavan ajan varaamista shamaanille. Josko nyt ensin juhlisi Songkranin (thaimaalainen uusi vuosi) ja kävisi uudistamassa viisumin Malesiassa. Ihan vaan varuiksi. Tiedä mitä kaikkea mun sisuksista vielä löytyy, joka haluaa tulla paineella ulos. :o