Taskumatin tarpeessa - rakentamisen riemua

Ei päivää ilman vaivoja

Keski-ikä tuli röyhkeästi kylään ja kysymättä. Toivottavasti se lähtee pian pois. On jotenkin vaikea hyväksyä, että näinkin nuorekas  lapsellinen ihminen vanhenee. Muutaman kuukauden itsestään vähän ilmoitellut lonkka päätti, että läskileiri  oli sille viimeinen niitti ja se päätti lopulta kipeytyä niin pahasti, että sen omistaja tajuaisi pysähtyä. Onneksi lääkärin pätevyyden saa nykyään näppärästi myös internetsistä joten diagnosoin itselleni bursiitin eli limapussin tulehduksen. Siihen loppuivat kärsimysten tie -kävelyt ja kyykkäilyt. Ja myös koiran lenkitykset ainakin hetkeksi.
Päätin siis panostaa enemmän ylävartalotreeneihin ja näemmä sekään ei ollut paras ideani.
Seuraavaksi tri Marika nimittäin diagnosoi itselleen lapaluun alueelle iskeneen fasettilukon. En suosittele kokeilemaan. Kipu oli niin kovaa etten pystynyt kuin makaamaan sängyssä hiljaa nyyhkyttäen koska isompi parku sattui liikaa. Kotoa ei sattunut löytämään relaksantteja joten otin muutaman Buranan ja Diapamin ja jäin odottamaan niiden vaikutusta. Viimeinen asia jonka siitä illasta muistan on se kun kysyin Tommilta että haluaisiko hän mahdollisesti liittyä seuraani ”Pami-laivaan” Village Peoplen In the navy -kappaleen nuotilla. Tai, no ”nuotilla”. Ei hän halunnut. Ihme tyyppi. Seuraavana päivänä kipu helpottui jo niin paljon että pääsin ylös sängystä.
 
Lopulta keksin, että voisin sentään ehkä uida kivutta. Vesijumppa sopii kuulemma hyvin meille ikääntyville naisille. Onnistuin tosin satuttamaan siinäkin jalkapöytäni. En edelleenkään ymmärrä miten, mutta onneksi se meni nopeasti ohi ja pääsin takaisin altaaseen. Se on kaikkien kannalta hyvä asia, siis että pääsen purkamaan patoutumiani johonkin muualle kuin kotiin ja raksalle.

 

Tämänhetkinen lempipaikkani maailmassa

 

Iisakin kirkko -projekti saa jatkoa

Yllättäen vuokranantajamme Pha pölähti kylään ja ilmoitti että raksa käynnistyy jälleen. Minä alan olla jo sen verran kotiutunut Thaimaahan, että en oikein edes reagoinut asiaan. Niin varmaan käynnistyy. Juu. Niin kuin ne 8 kertaa aikaisemminkin kun hän on niin luvannut.
Yllätykseksemme tällä kertaa alkoi kuitenkin oikeasti tapahtua asioita! Kattomiehet saapuivat ja projekti nytkähti eteenpäin.

Olemme sopineet Tommin kanssa, että tästä eteenpäin minä olen meidän raksayhteyshenkilömme. Muuten voi käydä niin, että joku niistä lukuisista höyhenistä katkaisee kamelin selän, sillat palavat roihuten ja meillä ei ole enää sen paremmin vanhaa kuin uuttakaan kotia.
Ongelma on siinä, että joka kerta kun minä päätän lähteä uimaan, niin vuokranantajamamma Pha pölähtää kuin tilauksesta paikalle ja alkaa piinata Tommia jatkuvalla kysymystulvalla ja vakiaiheellaan eli valittamalla siitä kuinka kallista kaikki on. ”Tommiiiiiiiiii agen niid moo siimen, too maaaaasshh!” Siimen on muuten sitten sementtiä jos ette tienneet. Tämä väännös ei lakkaa mahdollisesti koskaan naurattamasta minun keskenkasvuista mieltäni. Olen jopa alkanut itse käyttää sitä. ”Oo, siimen evrivee!”
 
☝ Niille lukijoille tähän väliin pikainen tiivistelmä jotka eivät ole seuranneet blogiani aiemmin: Vuokranantajamme Pha on itse tarjoutunut rakentamaan meille talon jonka me sitten sen valmistuttua vuokraamme häneltä. Talo tosiaan rakennetaan ainoastaan koska olemme luvanneet vuokrata sen, joten siksi me saamme vaikuttaa myös materiaaleihin ja väreihin. Hän myös pyysi että me suunnittelisimme sen pohjan sisustoineen. Taloprojekti aloitettiin 1 v 3 kk sitten ja sen piti valmistua 2 kuukaudessa. Ei valmistunut. 
Mamma on meille myös pykälässä reilun yhden vuoden vuokran talosta. Kyseisen summan hän lainasi osapuilleen vuosi sitten ja lupasi maksaa sen kahdessa viikossa takaisin. Olemme sen lisäksi, no emme ME ole, Tommi on, viettänyt kuukausia ihan kokopäivätoimisena rakennusvalvojana katsomassa että asiat eivät menisi ihan totaalisen keturalleen. Yleensä ne silti menevät. ☝
 
Tämä myös tällaisena infopläjäyksenä, koska yleensä kun kirjoitan tästä raksasta mitään saan varsin paljon kommentteja liittyen siihen kuinka rasistisia ja kiittämättömiä me olemme kun kehtaamme ”vaatia”  työn laatua tai että sisustusmateriaalit olisivat edes etäisesti sellaisia joista me pitäisimme.  Näin on siis tosiaan ihan sovittu ennen projektin aloittamista. Että me vahdimme osaltamme työnlaatua ja materiaalit päätetään yhdessä.

Taas mennään

 

 

Laattakaupoille 

Sen jälkeen oltiinkin tilanteessa että piti alkaa valita sisämateriaaleja. Sovimme että lähdemme yhdessä mantereelle niitä valitsemaan, sillä kaikella rakkaudella meidän ja Phan maut eivät mene mitenkään yksiin.
Tommi ilmoitti heti kärkeen, että hän ei lähde mukaan. Viisain päätös pitkään aikaan. Sen sijaan hän pakkasi minun olkalaukkuuni taskumattinsa ja sanoi vakavana että ”rakkaani, tämä saattaa tulla tarpeeseen”. Minä nauroin, hauska juttu. En ole koskaan tykännyt tiukasta alkoholista, en edes silloin kun sain siltä alalta säännöllisen palkkashekkini. Taskumatti. Kaikkea sitä. Minä opin juomaan oluttakin vasta kypsässä 33 vuoden iässä!
 
Minä, Pha ja hänen siskonsa siis pakkauduimme hänen autoonsa ja lähdimme ostoksille. Ensimmäinen stoppi oli Homepro eli paikallinen K-rauta. Onnekseni huomasin, että se hitusen lipevän oloinen rakennusfirman omistaja Yo, jolta Pha oli tilannut koko talon loppuun saattamisen, oli mukana. Onneksi siis siksi, että hän esimerkiksi pakotti Phan vastusteluista huolimatta ostamaan kerralla tarpeeksi maalia. 

Aikaisemmin mamma oli aina ollut sitä mieltä että hänen mielestään lohenpunainen on hienoin talon väri, mutta nyt hän yhtäkkiä oli kääntänyt kelkkansa ja oli sitä mieltä että meidän harmaa studiomme (jonka olemme siis omilla rahoillamme rakentaneet hänen mailleen) on todella tyylikäs ja eikös olekin hyvä idea maalata uusi talo samalla värillä! Tosin hänen silmissään harmaa oli sininen joten siitä piti hieman käydä keskusteluja. Hämmentävästi tuntui että maalimyyjä ymmärsi minun toiveitani paremmin kuin Phan, siitä huolimatta että hoidimme keskustelun hänen kanssaan enimmäkseen viittilöimällä.
Huh, sehän meni yllättävän helposti. Minä osoittelin värikartasta sopivat harmaan sävyt eikä hän nikotellut siinäkään vaiheessa kun sanoin että kaikki sisäseinät maalataan valkoisella eikä esimerkiksi persikalla ja mintun vihreällä. (Lähinnä siksi valkoisella että niitä on jatkossa helppo paikkamaalata kun lemmikit ja gekot töhräävät seinät pesukelvottomiksi). 
Tässä kohtaa vääntöä siis käytiin lähinnä siitä että onko sitä maalia pakko ostaa niin paljon ja miksi se on niin kallista. Koko talon sisä-, ulko- ja kattomaalit maksoivat yhteensä n. 350 e. Minusta se ei kuulosta kovin poskettomasti hinnalta, mutta ehkä se sitten oli.
 
Ovet ja kahvatkin saatiin valittua melko helposti. Sain pidettyä pääni että oviin hommataan painokahvat niiden saakelin ärsyttävien ja epäkäytännöllisten palleronuppien sijaan. Saranoista sen sijaan tuli iso poru koska mamma ei olisi millään raaskinut ostaa niitäkään tarpeeksi. Yo puhui hetken aika kovilla äänenpainoilla miksi saranoita pitää olla ovissa tietty määrä, sai viimein tahtonsa läpi ja sanoi että nyt on hänen aikansa lähteä ja moikka. Olisi ehkä pitänyt hypätä kyytiin.
 
Sitten alettiin valita lattialaattoja ja siitä se riemu oikeastaan vasta repesi. Laattojen piti olla mieluiten kokoa 60 x 60 joten se rajoitti valikoimaa hiukan. Itse olisin tykännyt mattapintaisesta laatasta mutta koska olen käytännössä nähnyt miten siihen jysähtää tämä paikallinen punainen maaperäaines kiinni, päädyin paikallisten suosimiin superliukkaisiin ja kiiltäviin laattoihin. Osoitin seinältä ainakin 6 eri laattaa jotka olisivat käyneet minulle, mutta kaikki niistä olivat kuulemma liian kalliita. Laatat olivat siis n. 9-12 e / m2 ja aikaisemmin hän oli itse rehvastellut kuinka laattoihin kannattaa panostaa ja näyttänyt jotain tuplasti tai triplasti kalliimpia laattoja puhelimestaan.

Yksi laattamalli olisi käynyt mumelle mutta minä sanoin sille jyrkän ein. Hieman vaaleanpunaiseen taittuva beige on minun kirjoissani hirveä väri. Itse asiassa en ymmärrä mihin sitä tarvitaan muutenkaan. Ole ruskea tai valkoinen tai punainen mutta älä ole punertava beige.
Siinä sitten seistiin hyllyjen välissä pattitilanteessa jossa mamma osoittaa sitä ainoaa laattaa jolle minä sanon ei. Phan sisko sen sijaan löysi omasta mielestään upeita ”syksyn ruska” -laattoja joissa oli ruskealla pohjalla erilaisia vaahteranlehtiä. Aloimme ajautua yhä kauemmas kompromissista.
 
Pha ihmetteli että kuinka vaikeaa se voi olla valita (eli ottaa ne hänen haluamansa) laatat ja päätti mennä katsomaan itselleen riisinkeitintä ja kaasuliettä. Nämä siis maksavat yhteensä noin 60 euroa mutta siinä oli sitten 4 myyjää auttamassa ja kääntelemässä eri vaihtoehtoja. Tähän valintaan pystyi käyttämään puoli tuntia mutta vartti lattialaattoihin oli liikaa. Tunsin kuinka vanne pääni ympärillä alkoi pikku hiljaa kiristyä.
Pyysin, että voisimme nyt kuitenkin ostaa edes terassin laatat koska niistä A) on sovittu jo vuosi sitten että ne ovat samat kuin studion terassilla ja B) niitä oli siinä kätevästi saatavilla. Ei. En tiedä miksi mutta ei. Mamma ei suostunut tähän vaikka koitin sanoa että tässä se laatta nyt on ja tämä on se kauppa joka niitä myy.

Kaasulieden valintaa

Nämä ovat vielä kesystä päästä paikallisia kuviolaattoja

 

Laattaladossa on tunnelmaa

Päätimme vaihtaa kauppaa täällä yleisesti tien varrella näkyviin metallikattoisiin latoihin jotka myyvät ainoastaan laattoja. Liikkeen valaistus oli olematon joten pyysin että saisin nähdä muutaman laatan ovensuussa jossa on luonnonvaloa. Tämä oli ilmeisesti melko ennenkuulumatonta ja siinä myyjät ja Pha siskoineen ihmettelivät kuinka farangeilla on niin outoja tapoja. Lopulta kyllästyin siihen silmien pyörittelyyn ja aloin nykiä laattoja itse telineistä ja kuskata niitä ulos. 
Tämän ladon hinnat olivat enemmän mamman mieleen (6,5 e / m2) ja hän ilmoitti että täältä ne laatat nyt otetaan. Minä koitin parhaani mukaan tutkia eri vaihtoehtoja ja kuvitella niitä mielessäni isona alueena. Yhdestäkään laatasta ei nimittäin ollut kuin yksi mallikappale tarjolla. 
 
Yksi asia mitä minä EN kestä OLLENKAAAN, on painostaminen. Ja se alkoi sitten tässä saakelin hämärässä latoladossa. Ensin Pha sanoi että ei se nyt niin vaikeaa ole, senkun otat siitä nyt jotain. Kunhan on halpaa. Sitten hän keksi vetää esille marttyyrikortin ja sanoi että kohta tulee hämärää eikä hän näe ajaa. Minun kokemukseni perusteella hän ei ollut kovinkaan vahva ajaja valoisassakaan joten yritin parhaani mukaan tehdä pikaisia päätöksiä ja tunsin kuinka tatti alkoi kasvaa otsaani miettiessäni sitä että hän sai kyllä runkata 12 euron riisinkeittimen valintaa ihan kaikessa rauhassa ilman kiirettä ja kysellä sen ominaisuuksista. Niitä on muuten sivumennen sanoen 2!! Kypsennys ja lämmitys.
 
Sain viimein lattialaatan valittua ja myös torpattua sen idean että makuuhuoneeseen laitettaisiin muusta talosta poiketen puujäljitelmälaattaa. Sitten Pha sanoi että valkkaapa samalla sitten se terassilaatta. Näytin myyjälle kuvaa haluamastani mallista ja hän sanoi heti ettei heillä ole sellaista. Jonka olin siis tiennyt ja tehnyt selväksi jo muutama tunti aikaisemmin Homeprossa asioidessamme.
Laattaladossa selvisi myös etteivät he kuljeta laattoja veloituksetta Lantalle jos ei tilaa vähintään 100 m2 kerrallaan ja meillä oli tässä vasta 60 m2 kasassa.
 
Pha alkoi painostaa entistä voimakkaammin että se terassilaattakin pitää ottaa samasta kaupasta että saadaan kuljetus ilmaiseksi (sivumennen sanoen kokonaismäärä ei olisi siltikään riittänyt ilmaiseen kuljetukseen). Minä sanoin ensin kauniisti että ei auta, kun täällä ei ole sitä ja sitten kymmenennen kerran jo vähän tiukemmin. Tätä täysin tuloksetonta jankkausta siinä sitten jatkettiin hyvä tovi. Yhtäkkiä muistin sen Tommin laukkuuni sujauttaman taskumatin ja tunsin kuinka jotain naksahti päässäni. 
 
Menin hiukan syvemmälle latoon sopivaan hyllyväliin, aukaisin matin ja otin siitä kerralla niin pitkän siivun että sain vain vaivoin nielaistua sen kerralla. Ja sitten toistin tämän vielä varuiksi uudelleen. Otin paniikkipuhelun Tommille ja sanoin että mitäs vttua nyt tehdään kun mamma alkaa syödä sanojaan ja puskee päälle kuin höyryveturi. Tommi kehotti pitämään Matin lähellä, pään kylmän ja polkea jalkaa maahan.
 
Tällä välin mamma oli keksinyt että täältä voisi ostaa myös kylpyhuoneen laatat, mutta että minä voisin maksaa ne! Olimme siis vuosi sitten sopineet että voisimme osallistua vähän kylppärin kuluihin jotta saisimme siitä mieluisan. Esim. Ostamalla itse vesikalusteet jne. Pyttyhän on tosiaan ostettu uuteen taloon meidän toimestamme jo vuosi sitten. Siellä se nököttää edelleen avaamattomana paketissaan. Mutta nyt alkoi raivokas painostus, että minun pitäisi nyt valita siitä hemmetin ladosta laatat kylppäriin ja maksaa ne itse vain jotta hänen ei tarvitsisi maksaa muutamaa bahtia kuljetuksesta.
Minä kieltäydyin ja hävisin jälleen hyllyjen väliin. Arvaatte ehkä tekemään mitä.
Sillä välin mamma väsytti liikkeen myyjiä puoli tuntia jankkaamalla ja vänkäämällä ja onnistui lopulta tinkimään valituille lattialaatoille ilmaisen kuljetuksen. Ei meillä vissiin niin kiire ollutkaan.

HomePron valikoimia

 

Saanko esitellä Matin, uuden parhaan ystäväni

Hiljaisuuden vallitessa palasimme takaisin Homeprohon josta muori suostui viimein ostamaan ne oikeat terassilaatat ja järkyttyi kuullessaan että niiden kuljetus perille maksaisi 30 euroa. Tällä kertaa hän lupasi minulle maksavansa kylpyhuoneen laatat jos vain valitsisin ne äkkiä. Ettei siis nyt niin pienen terassilaatta-tilauksen vuoksi pitäisi maksaa noin isoa summaa kuljetuksesta! Minä löysin sopivan lattialaatan ja siihen sopivan melko mukiinmenevän seinälaatankin kylpyhuoneeseen, mutta sitten kävi jälleen niin että vieressä oli valitsemani seinälaatan beige serkku joka oli harmaata kaveriaan puolet halvempi. Siinä sitä taas oltiin. ”Miksi tämä ei käy? Sehän on ihan sama. Hyvä laatta on. Otat nyt sen vaan”.  Hyllyjen väli kutsui jälleen ja minä vastasin siihen ennen kuin palasin jatkamaan neuvotteluja.
Mamma otti minua yhtäkkiä kädestä kiinni ja raahaili pitkin hyllyjen välejä ja ihmetteli että ”maasuu vai juu tink tuu maaaassh?”
 
Minä aloin pikku hiljaa tuntea kuinka matin sisältö alkoi vaikuttaa myös mielialaani joten sanoin rehvakkaasti että minä maksan ihan itse sen kuljetusmaksun jos vaan otat nyt ne terassin laatat täältä ja katsotaan se kylpyhuone sitten jostain muualta joku toinen päivä. Näin tehtiin. Paitsi ettei hän sitten kehdannutkaan pyytää sitä kuljetusmaksua minulta.

Samaistun

Pha halusi siskonsa kanssa käydä vielä ruokakaupassa johon minäkin lähdin mukaan. Yhtäkkiä tunsin olevani jo melko tanakassa hiprakassa ja huolestuin karvan verran että mahtaisiko se näkyä ulospäinkin. Ostin kaupassa pussukan Fishermand’s friendsejä peittämään oletettavasti melko voimaakkaalta tuoksuvaa hengitystäni ja hekottelin mielessäni neroudelleni. Täydellinen rikos!
 
Poikkesimme kauppakeskuksen ruokakojuihin ostamaan myös jotain pientä syötävää kotimatkaa varten. Tässä vaiheessa oli jo pilkkopimeää, mutta siitä aiheesta ei enää puhuttu.
 
Söin evääni ja mamman jatkaessa jaarittelua siitä kuinka hassu minä olen kun mietin niin paljon asioita  ja että kuinka nopeasti meidän pitäisi alkaa maksaa hänelle vuokraa kun talo valmistuisi (edelleen hän on siis meille yli vuoden vuokran verran velkaa) ryyditettynä muutenkin hieman eri sopimusehdoilla kuin mistä oli aiemmin sovittu. 

Sillä hetkellä lakkasin välittämästä mistään ja kumosin siinä hartaiden musliminaisten vieressä mattini tyhjäksi. Enää ei harmittanut lainkaan niin paljon. Siihen samaan "en välitä enää mistään" -tunnelmaan sopi hyvin, että pyysin vielä että pysähtyisimme 7/11 hakemaan Tommillekin olutta. Viestittelyjeni perusteella arvasin että ne tulisivat tarpeeseen. Kun sitten viimein pääsimme kotipihaan, minä koitin parhaiden kykyjeni mukaan kävellä mahdollisimman mutkittelematta studiolle ja romahdin sänkyyn.

Seuraavana päivänä heräsin ujosti darraisena ja edelleen tatti tanakasti otsassa edellisen päivän reissusta. Se oli silti pientä työntekijöiden kiukkuisuuteen verrattuna. Nythän nimittäin kävi niin, että mamma ei piheyspäissään ollut ostanut tarpeeksi terassilaattoja ja ne loppuivat kesken. Loogisin syy hänen mielestään laattojen riittämättömyydelle  oli toki se että laatoittajat olisivat varastaneet niitä ja vieneet kotiinsa. Hän myös meni ja kertoi tämän epäilynsä suoraan työntekijöille. Minä satuin paikalle tämän kuultuani ja voin sanoa, että tunnelma oli raksalla niin sakea että sitä olisi voinut leikata veitsellä laattaleikkurilla. Yksikään työntekijä ei sanonut mammalle sanaakaan, he jopa käänsivät tälle selkänsä. Minulle he onneksi hymyilivät.

Tämänhetkinen tilanne

 
Mamman lähdettyä Tommi vei työntekijöille säälistä pienen pullon paikallista viinaa joka on pyörinyt  meillä nurkissa kuukausia. Aika hurjan makuista tavaraa jos minulta kysytään. Yksi saumaajamummoista otti sen ihmetellen käteensä, kiitti ja nosti hitaasti peukun pystyyn kuin Terminaattori-leffan loppukohtauksessa konsanaan.
Seuraavana päivänä työntekijät toivat meille papaijaa ja jonkunlaisia syötäviä kukannuppuja.

Kas näin voitimme sentään työntekijät puolellemme ja voimme koittaa toivoa että he eivät vaikka sen takia heitä hanskoja tiskiin. Ihan vielä ainakaan.

:D