Normipäiviä
Voitaisko
poikkeuksellisesti aloittaa niin, että katsot mitä kello on nyt ja
sitten uudelleen kun olet tämä postauksen lopussa? Kerron sitten siellä
lopussa, että miksi.
Tällaisen
miniflunssan kourissa on
varmaan hyvä päivittää viimeisimmät saippuaoopperamaiset käänteet joita
täällä on tapahtunut.
Ensinnäkin kannattaa ehkä lukea tämä edellinen postaus pohjustukseksi tähän jos et sitä jo tehnyt.
 |
| Tämä ei oikeastaan liity mihinkään, mutta onhan se hauska kuva :D |
Pakkopaastoa ja tuplavaimoja
En
tiedä mitä täällä tapahtuu, mutta ruokailut ovat viime aikoina olleet
aikamoisella retuperällä. Lähtien vaikka siitä, että olin Trash Heron Family meetingissä Khao Lakissa yhden viikonlopun. Kyseessä oli
tosi kiinnostava, informatiivinen ja hauska (kiitos erityisesti
hulvattomille suomalaisille Phuketin roskasankareille 💛), mutta myös
raskas, paljon istumista, mutta vähemmän mahantäytettä sisältävä
viikonloppu. Minulla oli lähes jatkuvasti helvetillinen nälkä.
Vegeruokaa oli sentään tarjolla useampien pyyntöjen jälkeen, mutta se
loppui aina kesken, joten söin lähinnä riisiä ja riemastuin, jos
tarjolla oli jotain tuoretta, niin kuin vaikkapa kurkkuviipaleita.
Ensimmäistä kertaa myös vuosiin joku ehdotti tosissaan, että voisin
syödä samaa ruokaa kuin muutkin. Onhan kanakastike vegeä kun jättää ne
kananpalat vaan syömättä! Sain siis kokea aikamatkan suoraan ysärille ja
yläasteen keittäjien pakeille. Kai tämä oli jonkunlainen oma versioni
ramadanista, paitsi että minä sain sentään juoda vettä ihan niin paljon
kuin lystäsin.
 |
| Trash Hero -perhe <3 |
Ihan
liian moni päivä tämän jälkeenkin meni niin, että ruokailut jäivät
väliin ja minä en todellakaan ole parhaimmillani, kun verensokerini
eivät ole balanssissa. Kysy ihan keneltä tahansa lähipiirissäni.
Viimeksi sunnuntaina olin lähdössä rannansiivoukseen valmiiksi maha
kurnien ja tiesin ettei se lupaa ollenkaan hyvää. Olin kuitenkin
varannut jo putelin viiniä jääkaappiin ja päättänyt etukäteen palkita
itseni italialaisella ruokaympyrällä, jonka nappaisin kainalooni
kotimatkalla. Saakelin kiekkola oli kehdannut laittaa ovensa päiväksi
kiinni joten tulin kotiin tyhjin käsin. Pohdittiin siinä Tommin kanssa
vaihtoehtoja iltaruokailun suhteen ja olimme juuri lähdössä syömään, kun
Odi pyyhälsi yllättäen pihaan. Ja vieläpä ex-vaimonsa Saun
kanssa. Tuijotimme molemmat pariskuntaa kysymysmerkkeinä ja koska emme
jaksaneet olla paikallisittain korrekteja, niin kysyimme suoraan, että
mikäs homman nimi on, kun viimeksi kun joku pari viikkoa sitten
juteltiin, olitte varsin tukevasti eronneita.
No, tilanteet muuttuvat
täällä hämmentävän nopeasti, niin kuin olemme jo oppineet. Tätä nykyä
Odilla on käytössään kahden vaimon tekniikka. Molemmat selittivät siinä
kuin idiooteille, että katsokaas kun muslimimiehellä voi olla neljä
vaimoa. Ihan kuin emme sen vertaa olisi tässä kaikkien näiden vuosien
aikana oppineet. Sitä kukaan ei silti koskaan osaa selittää miksi
naisella saa olla vain yksi mies.
Odilla on käytössään kahden vaimon tekniikka.
Minä
sanoin suomeksi Tommille, että miksi hitossa minä halusin väkisin käydä
vessassa ennen illallista? Olisimme lähteneet pihasta pari minuuttia
aiemmin ja olisimme parhaillaan kivasti mättämässä jotain ihanaa,
täyttävää ja lämmintä ruokaa kitusiimme sen sijaan että kuuntelisimme
tätä ”onhan kaksi vaimoa kivempi kuin yksi vaimoa” -selittelyä. Tommi
kysyi Saulta noin kahdeksan kertaa, että onko tämä järjestely nyt
sinullekin varmasti ok. Minä sen sijaan mietin sitä juustoista kiekkoa
jonka kuuluisi matkustaa parhaillaan kohti vatsalaukkuani viinin
alashuuhtomana.
Sau
kertoi ylpeänä, että hän on ykkösvaimo ja se Krabilla asuva vaimo sitten
kakkonen. En tiedä miksi minulle tuli varsin vahva tunne siitä, että
olisimme kuulleet täysin saman tarinan päinvastaisena tältä Krabin
vaimolta. Nyt sitten Odi jaettiin tasapuolisesti vaimojen kanssa niin,
että hän on aina 4 päivää viikosta Lantalla ja loput Ao Nangissa. Sau
vielä naureskeli, ettei Odi kestä kahden vaimon aiheuttamia aviollisia
velvollisuuksia (jos ymmärrätte mitä tarkoitan) kuin maksimissaan vuoden
ennen kuin uuvahtaa ja gualee.
Odin
englanti on melko rajoittunutta mutta hän halusi väen vängällä selittää
miten ja miksi näin kävi. Minä taas halusin ainoastaan syödä. Sen
sijaan kuuntelin Google translaten käännöksiä jotka alkoivat aina ”Odi
haluaa selittää kaiken”. Arvatkaa mitä!? Marika ei halua kuulla! Marika
haluaa syödä!!
Marika ei halua kuulla! Marika haluaa syödä!!
Lähdimme
sitten viimein kaikki yhdessä syömään, mutta kiekko jäi toki haaveeksi.
Thaiksi syöminen kääntyy suoraan ”syödä riisiä” ja kertoo varmaan
paikallisesta ruokavaliosta olennaisen. Sau oli arvatenkin nälissään
ramadanin takia, toisin kuin Odi joka kuulemma työnsä takia ei voi olla
syömättä ja oli siis jo syönyt kupunsa täyteen. Olisi kiinnostavaa
laskea kuinka monta kertaa olen täällä blogissani sanonut, että inhoan
kaikkia uskontoja melko tasamääräisesti, mutta kerta kiellon päälle. En
pääse ikinä yli ihmisten kaksinaamaisuudesta, kun puhutaan vaikkapa
uskonnoista ja niiden säännöistä. Että toisaalta voi olla niin hyvä ja uskova muslimi, että voi pitää kahta vaimoa (vaikka teknisesti
oikeasti mies on ainoastaan silloin oikeutettu useampiin vaimoihin kun
voi elättää heidät kaikki ja niinhän ei tässä tapauksessa ole kun Krabin
vaimo on pääelättäjä). Mutta sitten toisaalta taas ei ole velvoitettu
viettämään ramadania ja alkoholiakin voi juoda ihan hyvillä mielin. Että
otetaan ne kirsikat kakusta ja parsakaalit jäävät lautaselle.
Illallinen
oli sitten sinä iltana riisiä ja jotain ihanan terveellisiä ja kevyitä
paistettuja vihanneksia, vaikka minun elimistöni huusi enemmän kaloreita
ja vähemmän toisten ihmisten perhekriisejä. No sentään tämä Lantan
Romeo maksoi meidänkin ruokamme kakkosvaimonsa masseilla. Muistaakseni
tällainen ihme on tapahtunut viimeisen viiden vuoden aikana kaksi kertaa
(tämä kerta mukaan lukien).
Apinalapset
Viikonloput
kuluvat minulta tätä nykyä vapaaehtoishommissa. Sunnuntaisin siivousta aiemmin mainitun Trash Heron riveissä ja lauantaisin naapurisaarella Kids Clubissa kirjojen lukemista,
askartelua, leikkimistä ja (kanssaihmisten kärsimisestä huolimatta myös)
laulamista. Nyt sesongin ulkopuolella paikallinen resortti
ystävällisesti tarjoutui antamaan käyttöönsä bussin kuskeineen, jotta
lapset pääsevät retkille kotikylänsä ulkopuolelle. Tähän asti olen
ihmetellyt kuinka kauniisti paikalliset lapset yleensä käyttäytyvät,
varmaan osittain vieraskoreuttaan, mutta silti.
No
eipä tullut mieleen kuinka pahasti pakka voi levitä käsiin kun lapset
vie pois kirjojen ja legojen vierestä rannalle. Jösses! Meillä oli tällä
reissulla 23 lasta eikä poikkeuksellisesti yhtään thaita äidinkielenään
puhuvaa vanhempaa. Laitoimme muksut ensin keräämään vähän roskia ennen
kuin he saivat alkaa rakennella hiekkalinnoja. Päävetäjä Aruna on
ruotsalais-intialais-ranskalainen maailman aikaansaavin nainen,
joka vilpittömästi paskat nakkaa siitä tykkäävätkö ihmiset hänestä tai
rikkooko hän jotain sääntöjä tai rajoja koettaessaan tehdä maailmasta
vähän parempaa paikkaa. Kutsun häntä usein rakkaudella rautarouvaksi.
Hänen miehensä Chai on taas hymyileväinen ja rauhallinen thai joka aina
puistelee päätään kun näkee vaimonsa höyryävän jostain uudesta asiasta.
Tällä kertaa tasapainottava elementti eli Chai oli kiireinen eikä
päässyt paikalle joten olin Arunan kanssa kaksin paimentamassa
parikymmenpäistä lapsilaumaa.
 |
| Tämä sai olla hiekassa ainakin 2 kokonaista minuuttia ennen kuin yksi lapsista tuli hyppimään sen päällä 😁 |
 |
| Kansallispuistoon tutustumassa |
Koitimme
järjestää lapset tiimeihin niin, että sekoitimme kaveriporukoita ja
pidimme huolta että jokaisessa ryhmässä oli sekä länkkäreitä että
paikallisia lapsia. Tämä sujui alkuun ihan kivasti kunnes kuulin
puskista ”monkey” -huutoja. Menin paikalle ja kysyin mitä täällä
tapahtuu. Norjalaiset lapset sanoivat, että paikalliset lapset haukkuvat
heitä apinoiksi ja heiluttelevat keskisormea. Sain muksut takaisin
roskienkeräämisen pariin kunnes kuulin selkäni takaa heleän lapsenäänen
huutavan ”FUCK YOU”. Käännähdin nanosekunnissa ympäri ja vahingossa
huusin (täällä ei edelleenkään ole soveliasta huutaa) että MITÄ SÄ JUURI
SANOIT?! Lapset jähmettyivät paikoilleen kunnes jokainen alkoi omalla
kielellään selittää toistensa päälle että TOI TOINEN löi / näytti sormea
/ sanoi apinaksi / haistatti sillä aikaa KUN MINÄ EN TEHNYT MITÄÄN! Eli melko perussettiä.
Paikalliset
lapsethan eivät siis todellakaan edes tajunneet mitä he farang-lapsille
sanoivat, muuta kuin että se on jotain pahaa, koska siihen reagoitiin
niin voimakkaasti. Homma alkoi levitä ihan käsiin, joten käytin vapaudu
vankilasta -korttini. Kysyin, että haluavatko lapset todella, että
kutsun Arunan paikalle?! Eivät halunneet, joten pelastin nahkani viime
hetkellä. Sen jälkeen muksut nahistelivat lähinnä siitä kuinka iso
vallihauta hiekkalinnan eteen tehdään ja koristellaanko sitä simpukoilla
vai ei. Ja toki talloivat kilpailevan joukkueen rakennelmia. Kaikki oli
silti aina TON TOISEN syytä.
Korvani vinkuivat
vielä monta tuntia sen jälkeen kun pääsin kotiin ja kiitin taas hienoa
päätöstäni olla ikinä hankkimatta omia lapsia. 😆
 |
| Katsokaa kuinka viattomilta nämä naperot osaavat näyttää |
Hevonp*skaa ja avaruustoukkia
Löysin puutarhasta joku aika sitten jäätävän määrän pulleita
toukkia jotka olivat ruokailleet melkein kaikki kahden pensasaitani
puskat lehdettömiksi. Ne olivat sellaisia avaruusmatoja, kirkkaan
vihreitä, tahmaisia ja härskisti siinä silmieni alla pistelevät
poskeensa jotain jonka minä olin saanut puutteellisesta
viherpeukalostani huolimatta pysymään hengissä jo ainakin puoli vuotta.
Yksi toukka oli pudonnut Moulan vesikippoon ja sen yksilön perusteella
päättelin etteivät avaruusmadot osaa uida. Keräsin siis kipon puolilleen
ötököitä ja menin interneetsiin kyselemään mitä tyyppejä meillä oli ja
miten niistä pääsisi eroon. Opin, että toukilla ei ole tähtiporttia
eivätkä ne löydä kotiin muutenkaan niin kuin muuttolinnut, joten riittää
että ne viskoo pois pihalta. Esimerkiksi jonkun astetta kusipäisemmän
naapurin pihalle. Sitä ei olisi tarvinnut kaukaa etsiä!
 |
| Avaruustoukat |
Päätin
ottaa matokipon mukaani kun lähdin metsästämään mopolla lenkkipolun
varrelta hevosenkakkaa tulevaa kompostiprojektiani varten. Minua on
nimittäin ihan tosissaan alkanut jurppia ettei täältä saa ostettua
multaa kuin sellaisissa sisäkukka-kokoisissa pussukoissa eikä sekään
maa-aines mitään Kekkilää ole. Tällä hetkellä olen paiskonut maatuvat
jätteet puskiin, mutta miksei niistä samalla vaivalla voisi tehdä vähän
laadukkaampaa multaa puutarhaan. Ruokajätteiden lisäksi tarvitsin
kompostiini lantaa ja ihan periaatteesta en kyllä maksa kakkendaalista.
Siispä seuraamaan naapurin ponien kavionjälkiä. Paikallistin kakkakasat,
mutta valitettavasti ne sijaitsivat ihan tien vieressä. En kehdannut
nostaa katsettani kakkaläjistä kertaakaan katsoakseni ohiajavien
motoristien ilmeitä. Arvasin kyllä katsomattakin. Siellä se ”rikas”
(kaikki valkoiset ovat täällä rikkaita) valkoinen nainen kykkii puskissa
poimimassa hevosenp*skaa säkkiin denguehyttysten ympäröimänä. Aina kun
olin yksin pientareella lappasin kakkaa kassiin käsin lapion sijaan (oli
mulla nyt hanskat kuitenkin kädessä) nopeuttakseni prosessia.
Kun
säkki oli täynnä kompostikultaa, vapautin avaruusmadot luontoon. Tai
ainakin ne niistä, jotka oppivat uimaan siinä ajassa mikä
kakanmetsästykseen meni. Olen melko etteivät ne osaa enää takaisin
meille, kuljetin ne uuteen kotiinsa kuitenkin silmätäplät peitettynä!
Siellä se ”rikas” valkoinen nainen kykkii puskissa poimimassa hevosenp*skaa säkkiin
Olin
tyytyväinen kakkasaaliiseeni kunnes Jiab osui taas paikalle. Tai ei hän
mitään osu paikalle, vaan hengailee meillä melkein päivä jonkun
asian varjolla. Milloin lainaamassa työkaluja, kokkaamassa ruokaa
pikkuisessa ulkokeittiössämme koska oma kaasupullo kumisee tyhjyyttään
tai vaan tappamassa aikaa kun naapurin piripää heittelee taas yömyöhään
kiviä tai vettä Jiabin kodin katolle niin ettei kukaan saa nukuttua. Hän
riemastui bongaamastaan kakkasäkistä, koska se olisi kuulemma
erinomaista lannoitetta leelawadeille. Sanoin kolme kertaa, että et
sitten h*lvetissä käytä koko säkkiä ja ei mitenkään yllätyksenä vartti
myöhemmin hän tuli takaisin tyhjin käsin. Joka hiton rehu tiluksilla
kylpi kakassa. En edes aloittanut saarnaa siitä kuinka lannan olisi hyvä
palaa ennen kuin sitä roiskitaan kasveille, mutta sen sijaan totesin,
että huomenna tässä pihalla on parasta olla täysin vastaava säkki jonkun
kasvissyöjäeläimen kakkaa tai tulee ruumiita.
 |
| Otinpa sitten kuvan kakasta, olkaa hyvät. |
Seuraavana
aamuna ennen klo 8 heräsin siihen, että Moula haukkui. Kakkakuorma oli
saapunut pihalle tilatusti. Nyt sitten enää hommaamaan niitä muita
kompostorinrakennustarpeita ja kellottamaan kuinka pitkälle
tämänkertainen puutarhainnostukseni kantaa. Yleensä ensimmäiseen
vastoinkäymiseen asti. Eli esim. Siihen kun avaruusmadot palaavat. Tai vaikka siihen, että kävin tänään 4 rakennuskaupassa joista yhdessä olisi ollut tarvittavat materiaalit, mutta toki se on näin perjantaipäivällä kiinni, koska omistaja on moskeissa.
Mitäs
se kello nyt näyttää? Kuinka monta minuuttia meni päästä loppuun
saakka? 5? Eli 5 rekallista roskaa dumpattiin juuri maailman meriin tätä
lukiessasi ja jokainen minuutti sitä ennen ja jälkeen. Melko
pysäyttävää. (Ja myös todiste, että opin ainakin yhden uuden asian Khao
Lakin koulutusviikonlopun aikana).
Ei kommentteja