Onko teillä hetki aikaa puhua roskasta, kakasta ja uskonnoista?

Normipäiviä

Voitaisko poikkeuksellisesti aloittaa niin, että katsot mitä kello on nyt ja sitten uudelleen kun olet tämä postauksen lopussa? Kerron sitten siellä lopussa, että miksi.

Tällaisen miniflunssan kourissa on varmaan hyvä päivittää viimeisimmät saippuaoopperamaiset käänteet joita täällä on tapahtunut.

Ensinnäkin kannattaa ehkä lukea tämä edellinen postaus pohjustukseksi tähän jos et sitä jo tehnyt.

Tämä ei oikeastaan liity mihinkään, mutta onhan se hauska kuva :D

Pakkopaastoa ja tuplavaimoja

En tiedä mitä täällä tapahtuu, mutta ruokailut ovat viime aikoina olleet aikamoisella retuperällä. Lähtien vaikka siitä, että olin Trash Heron Family meetingissä Khao Lakissa yhden viikonlopun. Kyseessä oli tosi kiinnostava, informatiivinen ja hauska (kiitos erityisesti hulvattomille suomalaisille Phuketin roskasankareille 💛), mutta myös raskas, paljon istumista, mutta vähemmän mahantäytettä sisältävä viikonloppu. Minulla oli lähes jatkuvasti helvetillinen nälkä. Vegeruokaa oli sentään tarjolla useampien pyyntöjen jälkeen, mutta se loppui aina kesken, joten söin lähinnä riisiä ja riemastuin, jos tarjolla oli jotain tuoretta, niin kuin vaikkapa kurkkuviipaleita. Ensimmäistä kertaa myös vuosiin joku ehdotti tosissaan, että voisin syödä samaa ruokaa kuin muutkin. Onhan kanakastike vegeä kun jättää ne kananpalat vaan syömättä! Sain siis kokea aikamatkan suoraan ysärille ja yläasteen keittäjien pakeille. Kai tämä oli jonkunlainen oma versioni ramadanista, paitsi että minä sain sentään juoda vettä ihan niin paljon kuin lystäsin. 

Trash Hero -perhe <3

Ihan liian moni päivä tämän jälkeenkin meni niin, että ruokailut jäivät väliin ja minä en todellakaan ole parhaimmillani, kun verensokerini eivät ole balanssissa. Kysy ihan keneltä tahansa lähipiirissäni. Viimeksi sunnuntaina olin lähdössä rannansiivoukseen valmiiksi maha kurnien ja tiesin ettei se lupaa ollenkaan hyvää. Olin kuitenkin varannut jo putelin viiniä jääkaappiin ja päättänyt etukäteen palkita itseni italialaisella ruokaympyrällä, jonka nappaisin kainalooni kotimatkalla. Saakelin kiekkola oli kehdannut laittaa ovensa päiväksi kiinni joten tulin kotiin tyhjin käsin. Pohdittiin siinä Tommin kanssa vaihtoehtoja iltaruokailun suhteen ja olimme juuri lähdössä syömään, kun Odi pyyhälsi yllättäen pihaan. Ja vieläpä ex-vaimonsa Saun kanssa. Tuijotimme molemmat pariskuntaa kysymysmerkkeinä ja koska emme jaksaneet olla paikallisittain korrekteja, niin kysyimme suoraan, että mikäs homman nimi on, kun viimeksi kun joku pari viikkoa sitten juteltiin, olitte varsin tukevasti eronneita. 

No, tilanteet muuttuvat täällä hämmentävän nopeasti, niin kuin olemme jo oppineet. Tätä nykyä Odilla on käytössään kahden vaimon tekniikka. Molemmat selittivät siinä kuin idiooteille, että katsokaas kun muslimimiehellä voi olla neljä vaimoa. Ihan kuin emme sen vertaa olisi tässä kaikkien näiden vuosien aikana oppineet. Sitä kukaan ei silti koskaan osaa selittää miksi naisella saa olla vain yksi mies.

Odilla on käytössään kahden vaimon tekniikka.

Minä sanoin suomeksi Tommille, että miksi hitossa minä halusin väkisin käydä vessassa ennen illallista? Olisimme lähteneet pihasta pari minuuttia aiemmin ja olisimme parhaillaan kivasti mättämässä jotain ihanaa, täyttävää ja lämmintä ruokaa kitusiimme sen sijaan että kuuntelisimme tätä ”onhan kaksi vaimoa kivempi kuin yksi vaimoa” -selittelyä. Tommi kysyi Saulta noin kahdeksan kertaa, että onko tämä järjestely nyt sinullekin varmasti ok. Minä sen sijaan mietin sitä juustoista kiekkoa jonka kuuluisi matkustaa parhaillaan kohti vatsalaukkuani viinin alashuuhtomana.

Sau kertoi ylpeänä, että hän on ykkösvaimo ja se Krabilla asuva vaimo sitten kakkonen. En tiedä miksi minulle tuli varsin vahva tunne siitä, että olisimme kuulleet täysin saman tarinan päinvastaisena tältä Krabin vaimolta. Nyt sitten Odi jaettiin tasapuolisesti vaimojen kanssa niin, että hän on aina 4 päivää viikosta Lantalla ja loput Ao Nangissa. Sau vielä naureskeli, ettei Odi kestä kahden vaimon aiheuttamia aviollisia velvollisuuksia (jos ymmärrätte mitä tarkoitan) kuin maksimissaan vuoden ennen kuin uuvahtaa ja gualee.

Odin englanti on melko rajoittunutta mutta hän halusi väen vängällä selittää miten ja miksi näin kävi. Minä taas halusin ainoastaan syödä. Sen sijaan kuuntelin Google translaten käännöksiä jotka alkoivat aina ”Odi haluaa selittää kaiken”. Arvatkaa mitä!? Marika ei halua kuulla! Marika haluaa syödä!!

Marika ei halua kuulla! Marika haluaa syödä!!

Lähdimme sitten viimein kaikki yhdessä syömään, mutta kiekko jäi toki haaveeksi. Thaiksi syöminen kääntyy suoraan ”syödä riisiä” ja kertoo varmaan paikallisesta ruokavaliosta olennaisen. Sau oli arvatenkin nälissään ramadanin takia, toisin kuin Odi joka kuulemma työnsä takia ei voi olla syömättä ja oli siis jo syönyt kupunsa täyteen. Olisi kiinnostavaa laskea kuinka monta kertaa olen täällä blogissani sanonut, että inhoan kaikkia uskontoja melko tasamääräisesti, mutta kerta kiellon päälle. En pääse ikinä yli ihmisten kaksinaamaisuudesta, kun puhutaan vaikkapa uskonnoista ja niiden säännöistä. Että toisaalta voi olla niin hyvä ja uskova muslimi, että voi pitää kahta vaimoa (vaikka teknisesti oikeasti mies on ainoastaan silloin oikeutettu useampiin vaimoihin kun voi elättää heidät kaikki ja niinhän ei tässä tapauksessa ole kun Krabin vaimo on pääelättäjä). Mutta sitten toisaalta taas ei ole velvoitettu viettämään ramadania ja alkoholiakin voi juoda ihan hyvillä mielin. Että otetaan ne kirsikat kakusta ja parsakaalit jäävät lautaselle.

Illallinen oli sitten sinä iltana riisiä ja jotain ihanan terveellisiä ja kevyitä paistettuja vihanneksia, vaikka minun elimistöni huusi enemmän kaloreita ja vähemmän toisten ihmisten perhekriisejä. No sentään tämä Lantan Romeo maksoi meidänkin ruokamme kakkosvaimonsa masseilla. Muistaakseni tällainen ihme on tapahtunut viimeisen viiden vuoden aikana kaksi kertaa (tämä kerta mukaan lukien).

Apinalapset

Viikonloput kuluvat minulta tätä nykyä vapaaehtoishommissa. Sunnuntaisin siivousta aiemmin mainitun Trash Heron riveissä ja lauantaisin naapurisaarella Kids Clubissa kirjojen lukemista, askartelua, leikkimistä ja (kanssaihmisten kärsimisestä huolimatta myös) laulamista. Nyt sesongin ulkopuolella paikallinen resortti ystävällisesti tarjoutui antamaan käyttöönsä bussin kuskeineen, jotta lapset pääsevät retkille kotikylänsä ulkopuolelle. Tähän asti olen ihmetellyt kuinka kauniisti paikalliset lapset yleensä käyttäytyvät, varmaan osittain vieraskoreuttaan, mutta silti. 

No eipä tullut mieleen kuinka pahasti pakka voi levitä käsiin kun lapset vie pois kirjojen ja legojen vierestä rannalle. Jösses! Meillä oli tällä reissulla 23 lasta eikä poikkeuksellisesti yhtään thaita äidinkielenään puhuvaa vanhempaa. Laitoimme muksut ensin keräämään vähän roskia ennen kuin he saivat alkaa rakennella hiekkalinnoja. Päävetäjä Aruna on ruotsalais-intialais-ranskalainen maailman aikaansaavin nainen, joka vilpittömästi paskat nakkaa siitä tykkäävätkö ihmiset hänestä tai rikkooko hän jotain sääntöjä tai rajoja koettaessaan tehdä maailmasta vähän parempaa paikkaa. Kutsun häntä usein rakkaudella rautarouvaksi. Hänen miehensä Chai on taas hymyileväinen ja rauhallinen thai joka aina puistelee päätään kun näkee vaimonsa höyryävän jostain uudesta asiasta. Tällä kertaa tasapainottava elementti eli Chai oli kiireinen eikä päässyt paikalle joten olin Arunan kanssa kaksin paimentamassa parikymmenpäistä lapsilaumaa. 

Tämä sai olla hiekassa ainakin 2 kokonaista minuuttia ennen kuin yksi lapsista tuli hyppimään sen päällä 😁

Kansallispuistoon tutustumassa

Koitimme järjestää lapset tiimeihin niin, että sekoitimme kaveriporukoita ja pidimme huolta että jokaisessa ryhmässä oli sekä länkkäreitä että paikallisia lapsia. Tämä sujui alkuun ihan kivasti kunnes kuulin puskista ”monkey” -huutoja. Menin paikalle ja kysyin mitä täällä tapahtuu. Norjalaiset lapset sanoivat, että paikalliset lapset haukkuvat heitä apinoiksi ja heiluttelevat keskisormea. Sain muksut takaisin roskienkeräämisen pariin kunnes kuulin selkäni takaa heleän lapsenäänen huutavan ”FUCK YOU”. Käännähdin nanosekunnissa ympäri ja vahingossa huusin (täällä ei edelleenkään ole soveliasta huutaa) että MITÄ SÄ JUURI SANOIT?! Lapset jähmettyivät paikoilleen kunnes jokainen alkoi omalla kielellään selittää toistensa päälle että TOI TOINEN löi / näytti sormea / sanoi apinaksi / haistatti sillä aikaa KUN MINÄ EN TEHNYT MITÄÄN! Eli melko perussettiä.

Paikalliset lapsethan eivät siis todellakaan edes tajunneet mitä he farang-lapsille sanoivat, muuta kuin että se on jotain pahaa, koska siihen reagoitiin niin voimakkaasti. Homma alkoi levitä ihan käsiin, joten käytin vapaudu vankilasta -korttini. Kysyin, että haluavatko lapset todella, että kutsun Arunan paikalle?! Eivät halunneet, joten pelastin nahkani viime hetkellä. Sen jälkeen muksut nahistelivat lähinnä siitä kuinka iso vallihauta hiekkalinnan eteen tehdään ja koristellaanko sitä simpukoilla vai ei. Ja toki talloivat kilpailevan joukkueen rakennelmia. Kaikki oli silti aina TON TOISEN syytä.

Korvani vinkuivat vielä monta tuntia sen jälkeen kun pääsin kotiin ja kiitin taas hienoa päätöstäni olla ikinä hankkimatta omia lapsia. 😆

Katsokaa kuinka viattomilta nämä naperot osaavat näyttää

Hevonp*skaa ja avaruustoukkia

Löysin puutarhasta joku aika sitten jäätävän määrän pulleita toukkia jotka olivat ruokailleet melkein kaikki kahden pensasaitani puskat lehdettömiksi. Ne olivat sellaisia avaruusmatoja, kirkkaan vihreitä, tahmaisia ja härskisti siinä silmieni alla pistelevät poskeensa jotain jonka minä olin saanut puutteellisesta viherpeukalostani huolimatta pysymään hengissä jo ainakin puoli vuotta. Yksi toukka oli pudonnut Moulan vesikippoon ja sen yksilön perusteella päättelin etteivät avaruusmadot osaa uida. Keräsin siis kipon puolilleen ötököitä ja menin interneetsiin kyselemään mitä tyyppejä meillä oli ja miten niistä pääsisi eroon. Opin, että toukilla ei ole tähtiporttia eivätkä ne löydä kotiin muutenkaan niin kuin muuttolinnut, joten riittää että ne viskoo pois pihalta. Esimerkiksi jonkun astetta kusipäisemmän naapurin pihalle. Sitä ei olisi tarvinnut kaukaa etsiä!

Avaruustoukat

Päätin ottaa matokipon mukaani kun lähdin metsästämään mopolla lenkkipolun varrelta hevosenkakkaa tulevaa kompostiprojektiani varten. Minua on nimittäin ihan tosissaan alkanut jurppia ettei täältä saa ostettua multaa kuin sellaisissa sisäkukka-kokoisissa pussukoissa eikä sekään maa-aines mitään Kekkilää ole. Tällä hetkellä olen paiskonut maatuvat jätteet puskiin, mutta miksei niistä samalla vaivalla voisi tehdä vähän laadukkaampaa multaa puutarhaan. Ruokajätteiden lisäksi tarvitsin kompostiini lantaa ja ihan periaatteesta en kyllä maksa kakkendaalista. Siispä seuraamaan naapurin ponien kavionjälkiä. Paikallistin kakkakasat, mutta valitettavasti ne sijaitsivat ihan tien vieressä. En kehdannut nostaa katsettani kakkaläjistä kertaakaan katsoakseni ohiajavien motoristien ilmeitä. Arvasin kyllä katsomattakin. Siellä se ”rikas” (kaikki valkoiset ovat täällä rikkaita) valkoinen nainen kykkii puskissa poimimassa hevosenp*skaa säkkiin denguehyttysten ympäröimänä. Aina kun olin yksin pientareella lappasin kakkaa kassiin käsin lapion sijaan (oli mulla nyt hanskat kuitenkin kädessä) nopeuttakseni prosessia.

Kun säkki oli täynnä kompostikultaa, vapautin avaruusmadot luontoon. Tai ainakin ne niistä, jotka oppivat uimaan siinä ajassa mikä kakanmetsästykseen meni. Olen melko etteivät ne osaa enää takaisin meille, kuljetin ne uuteen kotiinsa kuitenkin silmätäplät peitettynä!

Siellä se ”rikas” valkoinen nainen kykkii puskissa poimimassa hevosenp*skaa säkkiin

Olin tyytyväinen kakkasaaliiseeni kunnes Jiab osui taas paikalle. Tai ei hän mitään osu paikalle, vaan hengailee meillä melkein päivä jonkun asian varjolla. Milloin lainaamassa työkaluja, kokkaamassa ruokaa pikkuisessa ulkokeittiössämme koska oma kaasupullo kumisee tyhjyyttään tai vaan tappamassa aikaa kun naapurin piripää heittelee taas yömyöhään kiviä tai vettä Jiabin kodin katolle niin ettei kukaan saa nukuttua. Hän riemastui bongaamastaan kakkasäkistä, koska se olisi kuulemma erinomaista lannoitetta leelawadeille. Sanoin kolme kertaa, että et sitten h*lvetissä käytä koko säkkiä ja ei mitenkään yllätyksenä vartti myöhemmin hän tuli takaisin tyhjin käsin. Joka hiton rehu tiluksilla kylpi kakassa. En edes aloittanut saarnaa siitä kuinka lannan olisi hyvä palaa ennen kuin sitä roiskitaan kasveille, mutta sen sijaan totesin, että huomenna tässä pihalla on parasta olla täysin vastaava säkki jonkun kasvissyöjäeläimen kakkaa tai tulee ruumiita.

Otinpa sitten kuvan kakasta, olkaa hyvät.

Seuraavana aamuna ennen klo 8 heräsin siihen, että Moula haukkui. Kakkakuorma oli saapunut pihalle tilatusti. Nyt sitten enää hommaamaan niitä muita kompostorinrakennustarpeita ja kellottamaan kuinka pitkälle tämänkertainen puutarhainnostukseni kantaa. Yleensä ensimmäiseen vastoinkäymiseen asti. Eli esim. Siihen kun avaruusmadot palaavat. Tai vaikka siihen, että kävin tänään 4 rakennuskaupassa joista yhdessä olisi ollut tarvittavat materiaalit, mutta toki se on näin perjantaipäivällä kiinni, koska omistaja on moskeissa. 

Mitäs se kello nyt näyttää? Kuinka monta minuuttia meni päästä loppuun saakka? 5? Eli 5 rekallista roskaa dumpattiin juuri maailman meriin tätä lukiessasi ja jokainen minuutti sitä ennen ja jälkeen. Melko pysäyttävää. (Ja myös todiste,  että opin ainakin yhden uuden asian Khao Lakin koulutusviikonlopun aikana).