Yllätyssynttärit thaimaalaisittain

Veritimantteja ja muovihelmiä

Kaukana takana ovat ne vuodet kun odotin syntymäpäivääni niin ettei uni meinannut tulla edellisenä päivänä silmään. Tai ne vähän myöhäisemmät ajankohdat kun toivoin lahjaksi mahdollisimman pientä pakettia. Siis sellaista korurasian kokoista. Sellaista jonka sisällä olisi ehkäpä jotain kiiluvaa. Sitten katsoin yhden veritimantti-elokuvan enkä ole sen jälkeen enää halunnut timantteja. Myin jopa kaikki timanttikoruni (kaikki ne kaksi) pois, mutta pakko myöntää, että se liittyi kylläkin enemmän siihen, että halusin kerätä rahaa tänne muuttoa varten kuin ylevään eettiseen ideologiaan.
Se etten enää haaveile kullasta saati timanteista on itseasiassa erittäin hyvä asia nykyisen taloudellisen tilanteemme huomioon ottaen. Sen sijaan toivoin lahjaksi pienistä kierrätysmuovipalleroista tehtyä ranneketta jonka tuotoista osa menee meren puhdistamiseen ja kilpikonnien suojeluun. Näin ne ajat muuttuvat. 😀 Uskoisin, että Tommikin on tähän makuni muuttumiseen varsin tyytyväinen.
Jos joku muu on kiinnostunut vaihtamaan timantit muovihelmiin, niin täältä pääsee tutustumaan tuotteisiin KLIK

Mitään suuria juhlia ei todellakaan ollut suunnitteilla, sillä tässä vaiheessa elämää jokainen syntymäpäivä on pienimuotoinen shokki. Olenko mä todellakin JO TÄMÄN IKÄINEN? Mihin vuodet ovat menneet? Olenko saanut mitään aikaiseksi? Pitäisikö? Mikä on takaraja sen suhteen että pitäisi tietää mitä haluaa tehdä isona? Onko lottovoittaja ammatti? Tiedän, että se olisi minulle ainakin mieluisa positio. Käsittääkseni on kuitenkin entistäkin vaikeampaa alkaa lottovoittajaksi jos ei koskaan lottoa…

Vegebrunssista ja pinkeistä saappaista on keski-ikäisen synttäripäivä tehty

Katsahdimme aamulla jääkaappiin, totesimme ettei siellä ole mitään syötävää ja päätimme mennä sen sijaan ulos syömään brunssille. Kasvisravintolaan. 💕 Nämä on niitä uhrauksia joita Tommi on valmis tekemään ainakin sen yhden kerran vuodessa kun vaimolla on erityispäivä. Minä nautin tästä kalliihkosta mutta herkullisesta ateriasta täysin siemauksin eikä Tommikaan keksinyt valitettavaa. Siitäkin huolimatta, että hän tilasi epähuomiossa täysin vegaanisen annoksen. Päätin myös raaskia repäistä oikein viimeisen päälle ja ostaa halvimman (ja ainoan) oikean kuohuviinin 7/11-kiskasta josta ostaen on suurin todennäköisyys ettei pullon sisältö ole totaalisen pilalla. Koska vaihtuvuus ja koska ilmastointi. Laitoin silmät kiinni maksaessani bulkkiskumpasta 18 euroa (Suomessa saman putilon saa takuulla puoleen hintaan) ja mietin jo etukäteen hymistellen tulevaa kuplaisaa nautintoani.

Vegebrunssi


Samalla reissulla käytiin myös juhlavasti ”plastic shopissa” eli kaikkea muovista krääsää myyvässä ”Thaimaan Tokmannissa” josta löysin itselleni parin euron pinkit kumpparit tulevia puutarhaprojekteja varten. Yksi kerta sitä laatua kun skorpioni tepastelee paljaalla jalallani nimittäin riitti paremmin kuin hyvin.

Voi näitä keski-ikäisten riehakkaita synttäreitä! Ajattelin, että luultavasti ja toivottavasti viimeistään klo 23 olen omassa punkassani jo katsomassa Netflixistä Hannibalia (kyllä, pärinäpojat on jo katsottu loppuun) ja seuraavana päivänä olen kuokkimassa pihaa uusissa mylittleponyn värisissä saapikkaissani. Mikä siinä sitten on, että  joka kerta kun ajattelee viettävänsä ihan vaan rauhallisen illan, niin siitä tulee kaikkea muuta kuin sitä?!

Mikä siinä sitten on, että  joka kerta kun ajattelee viettävänsä ihan vaan rauhallisen illan, niin siitä tulee kaikkea muuta kuin sitä?!

Tommi ilmoitti järjestäneensä meille yllätysillallisen ja pyysi arvaamaan mitä ja missä se olisi. Kun olin luetellut läpi toiveikkaana koko yhden käden sormilla lueteltavan listan Lantan ”kivempia” ravintoloita ja saanut vastaukseksi ”joo tota ei, nyt on aika kylmää” aloin pelätä pahinta. ”Illallinen Jiabilla?” alkoi kuulemma lämmetä ja siinä vaiheessa mietin jo että joko tankkaan etukäteen tai ajelen 7/11-kiskan kautta kotiin.

No ei sentään. Sen sijaan Tommi oli kuulemma järjestänyt illallisen ”Columbolle”, erittäin pieneen paikalliseen, rähjäiseen muovituolikiskaan josta saa maailman parhaita possuannoksia. Huom. ainoastaan possuannoksia. Jos se nyt ei tullut vielä selväksi, niin minä olen edelleenkin kasvissyöjä.
Emme oikeasti tiedä ravintolan saati omistajan nimeä, mutta koska hänen toinen silmänsä on lasia, niin… No, kaikki Columboa seuranneet kyllä ymmärtävät mistä se ajatus lempinimelle sitten lähti. Ennen kuin ehdin vääntää naamani ihan solmuun, Tommi kertoi, että hän oli pyytänyt Columbon vaimoa tekemään minulle lempithairuokaani, jota ei saa täältä juuri mistään. Koskaan. Ikinä. Jos ei siis itse ota lusikkaa kauniiseen käteen ja ryhdy kokkaamaan. Kyseessä on siis ”laarb hed”, eli yrttinen sienihakkelussalaatti enkä oikeasti olisi voinut mitenkään keksiä huomaavaisempaa tai hauskempaa illallisideaa. Hyvin se vaimonsa tuntee, pakko myöntää!

Columbo ja Tommi

Vtun hannu tekee yllätysvisiitin

Iltapäivällä, tulevaa illallista odotellessani, olin juuri aikeissa avata sen himoitsemani skumppapullon kun näin että tuktuk pysähtyi talomme eteen. Sellaista ei vaan kerta kaikkiaan tapahdu tällä pienellä viidakkotiellä jos siis kulkupeli ei ole mennyt rikki tai siitä ei ole loppunut bensa. Ei siitä itse asiassa ole kuin reilu viikko aikaa kun yksi kolmipyörä hyytyi kämppämme eteen ja Tommi lainasi kuskille mopoa jotta hän sai kipaistua lähikiskasta pullollisen bensaa tuktukiinsa. Thaimaalaiset ja heidän liikuttava optimisminsa bensan riittämisen suhteen…

Tällä kertaa tuktukilla oli toinen agenda. Hieraisin silmiäni parikin kertaa ennen kuin uskoin näkemääni, vanha ystävämme Neng  nousi kyydistä ja vilkutti meille iloisesti. Kysyin Tommilta, että sinäkö tämän järjestit, mutta hänen ilmeensä oli vähintään yhtä kysyvä kuin minunkin.

Pii osallistui kilistelyyn riippumatossa


Neng asteli tiluksille polleasti jättiläismäinen pinkki paketti kainalossaan ja sanoi että ”minä ilmoitin pomolle, että siskolla on synttärit ja minä tarvitsen nyt lomaa”. Pomo oli kuulemma ollut aika tukevasti asiaa vastaan, mutta myöntynyt sitten puoleentoista lomapäivään, todennäköisesti vain kaverin päättäväisen ilmeen nähdessään. Niinpä Neng matkusti oikeasti reilut 2 tuntia suuntaansa vain osallistuakseen synttärijuhliin joita kukaan muu ei tiennyt olevan tulossakaan. Ja se tuktutk jolla hän meille tuli bussiasemalta ei kuulemma edes ollut taksi, kunhan oli pysäyttänyt jonkun ohi ajaneen äijän ja käskenyt ajaa meille.😁

Katsokaa mun hämmentynyttä ilmettä


Neng sanoi lahjan ojentaessaan, että ei siskolle voi ostaa mitään tavallista kuten suklaata tai kukkia. Niinpä paketista löytyikin viinipullonavaaja ja kookospähkinöistä tehty jalkojenhierontalaite. Kuulemma parhaiten nämä toimivat yhtä aikaa käytettynä. Epäilen. Siis että kannattaisi juoda viiniä samalla kun tasapainottelee kookospähkinöiden pääällä. Että ehkä erikseen kuitenkin. Mutta liikuttavan hyvin vanha ystävä näemmä minut jo tuntee. Ei sillä että suklaa voisi lahjana mennä ikinä vikaan!

Neng halusi samalla hoitaa pois alta asian jonka hän oli luvannut tehdä jo viime visiitillään. Siis tehdä menun yhdelle paikalliselle ravintolalle.
Päätimme ensin avata skumpan ja tehdä sitten yhdessä menun. Puoli tuntia siitä kun pullo oli avattu minä sain jäätävän pahoinvointikohtauksen ja kuumat hikikarpalot alkoivat valua otsalleni. Enkä saanut saakeli vieköön edes juotua toista lasillistani loppuun!!!! (Tähän krokotiilinkyynelhymiö).

Ilmoitin siis ottavani koneen ja ison vesiputelin kainalooni ja meneväni AC-huoneeseen kokeilemaan olisiko kyseessä ehkä vain nestevajaus.

Olo alkoi lopulta helpottaa ja parin tunnin padilla äheltämisen jälkeen olin saanut menun englanninkielisen version tehtyä. Siis sen jonka Neng oli luvannut tehdä. Tommi tuli tarkastamaan vointiani ja sanoin, että vietkö padin nyt sille lomasankarille jotta hän voi lisätä thaitekstit valmiiseen pohjaan. Tommi sanoi, että nyt on käynyt niin, että Neng on jo tässä vaiheessa sen verran hyvässä nosteessa ettei hän todellakaan uskalla viedä uudenkarheaa padia ulos ja ottamaan riskiä että se ottaa vähän kolhua kylkeensä.

Niinpä Neng asteli vain hieman sivuaskeleita ottaen viileään ”toimistooni” (makuuhuone :D) viereeni ja alkoi viilata jurrisen ihmisen äärimmäisellä tarkkuudella menua. Saimme ihmeekseni homman hoidettua muutaman ”v*tun hannu!:n” säestyksellä (tai siis hitostako minä tiedän kuinka oikein tai väärin ne thaitekstit olivat) ja nesteytyksen ja viilennyksen ansiosta minäkin olin taas iskussa. Nyt vaan oli päässyt käymään niin, että sillä välin kun minä join vettä ja koitin toipua kuvotuksesta, niin loput kylään tulleesta kaverilaumasta olivat juoneet Hongtongia (paikallinen bensanmakuinen vahva alkoholijuoma) sekä olutta ja kellokin oli jo sen verran ettemme enää ehtineet mennä sinne ravintolaan visiitille johon menu oli tehty. Sillä lailla.

"miksi nämä kirjaimet eivät pysy paikoillaan?"

Purppuraista sadetta apinabaarissa

Menimme siis suoraan Columbolle, jonne Tommi oli kutsunut lisää kavereita. Jiabkin tuli paikalle ja ojensi minulle vähistä rahoistaan lahjaksi ostamansa punaviinipullon. Meinasin itkeä liikutuksesta (mutta samalla myös huolesta. Jo toinen viiniaiheinen lahja?! Oikeasti. Pitäisikö tässä alkaa huolestua?) Söimme ison pöydän ääressä älyttömän hyviä ruokia (laarb oli juuri niiin ihanaa kuin pitikin!) ja juuri kun olimme lähdössä, Columbon vaimo kantoi vielä minikokoisen kynttilällä koristellun kakun pöytään ja ilmoitti, että synttärisankarin ruoat ovat ilmaisia.
Väitän ettei tällaista palvelua ja huomioonottamista olisi ehkä saanut yhdestäkään niistä hienommista ravintoloista joihin minä olin kuvitellut meneväni syömään. Ehkä niissä ei myöskään olisi ihmetelty miten noin vanha voi näyttää noin nuorelta, mutta päätin ottaa kummastelut vastaan vain kohteliaisuutena. :D
Miten noin vanha voi näyttää noin nuorelta?
Neng halusi arvatenkin mennä laulamaan ”pari” laulua, mutta toisessa vakipaikassa ei ollut bändiä tänä iltana ja toisen bändi aloitti keikkansa vasta monen tunnin päästä. Päätimme yllättää kaikki, eniten itsemme ja mennä Funky Monkeyhyn, käsittämättömän isoon karaokekompleksiin jossa emme kaikkein näiden vuosien aikana ole käyneet vielä kertaakaan.

Jiab onnistui ottamaan suhruisen kuvan duetosta Funky Monkeyssa

Kävimme heti pyytämässä bändiltä lupaa Nengille mennä laulamaan lempilaulunsa Tommin säestyksellä ja se olikin viimeinen biisi sillä erää ennen karaokea. Halusin ehdottomasti saada Tommin lavalle laulamaan ja kun sitten viimein löysimme tiiliskiven paksuisesta karaoke-kirjasta hänelle sopivan biisin (Princen Purple rain), niin Tommi pääsi yllättäen lavalle välittömästi. Asiakkaat eivät näemmä olleet kovin esiintymishaluista sorttia joten Tommin lisäksi siellä lauloi ainostaan karaoke-emäntä.

Tommi otti lavan haltuun ihan niin kuin vain Prince (R.I.P.) olisi voinut tehdä. Hän pakotti Nengin tanssimaan erittäin vastahakoisen ja selvinpäin olevan jenkkimiehen kanssa hitaita tai olisi muuten kieltäytynyt jatkamasta ennennäkemätöntä spektaakkeliaan. Sillä välin meidän pöytäseurueemme jatkoi raikuvia suosionosoituksia ja pöydän hakkaamista, joka sai Tommin mopon keulimaan aina vain korkeammalle.

Siltä varalta että joku ei tietäisi tätä melko kuuluisaa Purple Rain -kappaletta, niin siinähän on varsin pitkiä pätkiä välissä ilman laulua. Bändi oli jättänyt varusteensa lavalle, joten Tommi otti rumpalin kepulat käteensä ja alkoi pistellä biisin väliin paitsi omia fillejään, myös kertoa rakkauden ja pinkin sateen ilosanomasta. Juuri kun nousin penkistäni ylös hurraamaan ja taputtamaan, karaoke-emäntä kävi spoilaamassa koko shown painamalla mute-nappulaa ja kiittämällä Tommia esityksestä.
Tulkitsimme tämän kohteliaaksi tavaksi sanoa, että nyt olisi korkea aika mennä takaisin sen oman kiljuvan pöytäseurueen pariin.
Nyt olisi korkea aika mennä takaisin sen oman kiljuvan pöytäseurueen pariin.
Tommi kysyi hieman huolestuneen oloisena, että tekikö  hän jotain väärin, että mahtoiko henkilökunta suuttua. Sanoin - täysin välittämättä siitä molempien hyvin tietämästä faktasta, että thaimaalaiset hymyilevät kaikissa mahdollisissa tilanteissa - että missään tapauksessa ei. Siellähän ne kaikki hymyilevät, jopa se mykistysnappulaa painanut karaoke-emäntä! Minä sen sijaan nauroin edelleen niin hysteerisesti, että jouduin juoksemaan vessaan ennen kuin olisin lirauttanut housuuni.

Ainakin baarin kohtelias asenne säilyi loppuun asti :D


Totesimme silti kaikki että nyt oli hyvä aika vaihtaa paikkaa, kaikista niistä henkilökunnan ”vilpittömistä” hymyistä huolimatta ja menimme siihen paikkaan jossa bändi aloitti musisoinnin vähän myöhemmin. Jiab alkoi muodostaa tuttua kaavaansa, laulua, naurua, itkua ja livahti siitä salaa autoonsa nukkumaan sillä aikaa kun Neng ja Tommi jälleen ottivat lavan haltuunsa sillä yhdellä ja samalla hiton thailaululla jonka olen kuullut vähintään kuusimiljoonaa kertaa. Pari kaveria, mukaanlukien se vesiselvä jenkkituristi kysyivät huolestuneena, että mihin Jiab mahtoi hävitä. Sanoimme, että tämä on nähty ennenkin, sinne se on sammunut autoonsa, että kaikki on erinomaisen hyvin.

Totesimme, että ilta on ehkä hyvä laittaa jo pakettiin kun huomasimme että Jiab on hävinnyt autoineen parkkipaikalta. Se siitä ”varmasta” tiedosta sitten. Poikkeus vahvistanee säännön.
Minä päätin ottaa kyydit kotiin kiskan kautta joten tulin myöhemmin paikalle kuin Tommi ja Neng. Neng oli arvatenkin sammunut välittömästi mahalleen sohvalle, ihme kyllä yksikään raaja ei ollut lattian puolella ja Tommin löysin keittiöstä naama ja polvi veressä.

Aloin välittömästi meuhkata huolissani että mitä hemmettiä täällä on sattunut? Tulen kotiin viisi minuuttia myöhemmin ja siinä ajassa kaverilla on pää auki?! Isku oli ollut sen verran kova ettei hän ihan heti itsekään muistanut mihin oli päänsä kolauttanut, mutta pienen sherlockoinnin jälkeen totesimme että pään vekki on täsmälleen siinä kohdassa jossa vessan thaimaalaisille mitoitettu ovenkarmi sijaitsee. Ja itse asiassa siinäkin oli vähän verta. Ja lavuaarissa.

Päätimme jättää siivouksen seuraavaan päivään.

Kaamea kankkunen

Jossain vaiheessa aamupäivällä havahduimme unestamme koiran haukuntaan. Jiab ajoi pihalle naama harmaana ja sanoi, ettei muista ollenkaan miten hän on hankkiutunut kotiin. Mutta että hänellä oli kotiin saapuessaan kuulemma ollut kovasti asiaa vaimolleen joka ei ollut ymmärtänyt Jiabin yöllisistä selostuksista sanaakaan. Pulinatuokion jälkeen Jiab oli nukahtanut ämpäri halaillen keittiön lattialle.

En tiedä halusiko Jiab rangaista itseään vai auttaa meitä, mutta hän leikkeli viikatteella nurmikkoa tuntikausia pihallamme. Siis silleen täysin hyödyttömästi sieltä täältä roiskien, mutta en jaksanut tai edes hennonnut puuttua asiaan. Sen sijaan palasin riippumattoon lepäilemään.

Neng heräili myös ja kysyi olisiko meillä mitään syötävää. Esittelin meille tätä nykyä varsin kattavan mama-nuudelisettimme (kokkaukset ovat minikeittiössä muuttolaatikoiden keskellä jääneet melko minimiin viime aikoina) ja sanoin että jääkaapissa on munia. Neng laittoi nuudelit likoamaan kippoon, antoi seoksen jäähtyä hyvän aikaa ennen kuin totesi, että muna unohtui. Sitten hän heitti kokonaisen raa’an kananmunan kädenlämpöiseen veteen ”kypsymään”. Minulla oli muuten ihan hyvä olo, mutta nähtyäni nuudelikipossa lilluvan umpiraa’an kananmunan sai kyllä aikaiseksi ei-toivotun murahduksen mahassa. Haluan tässä kohtaa vielä erikseen muistuttaa, että Neng on kuitenkin ammattikokki.

Neng  joutui lähtemään iltapäiväbussilla takaisin sorvin ääreen. Pienten bussissa otettujen powernappien jälkeen hänellä oli ohjelmassa työpaikallaan pihvinpaistoa ja perunagratiinin kuorruttelua isommalle seurueelle.
”Tai tai tai tai” (=kuolen, kuolen, kuolen, kuolen) hän sanoi kun heitin hänet bussiasemalle joskus kahden jälkeen iltapäivällä. Illalla työvuoron jälkeen häneltä tuli kuitenkin rehvakas viesti "Marsu party funny and baa mak. Neng never die!" (Baa mak = tosi hullu)                               

Onneksi synttärit ovat vain kerran vuodessa! Sukshan van kööd eli hauskaa syntymäpäivää. :D

Kuka EI tykkäisi pinkistä paketista?

Ei kommentteja