Norsu olohuoneessa - miksi norsuhuvitukset ovat eläinrääkkäystä

Tämä on postaus, joka on ollut työn alla jo pitkään. Olen melkein kyllästymiseen asti jankannut eri Thaimaa-aiheisissa Facebookin ryhmissä norsuista tai oikeammin koittanut lähinnä perustella miksi erilaisia norsu”huvituksia” pitäisi välttää viimeiseen asti. Tämä on jostain syystä sen verran herkkä aihe, että tunteet nousevat herkästi pintaan. Olen saanut inboxiini varsin ikäviäkin viestejä siitä kuinka nuori (kiitos vaan sydän sydän sydän), typerä ja mistään mitään tietämätön idealisti olen.

Pahinta esim. oli yhden vastaväittelijän mukaan se, että vein näillä ”muka” faktatiedoillani lapsilta riemun ratsastaa norsuilla Thaimaassa.
No, arvatkaapa mitä?! Minä halusin lapsena gerbiilejä, marsun, pupun, kissan ja ponin. Puhumattakaan siitä, että olisin lähinnä halunnut syödä jäätelöä aamiaiseksi puuron sijaan ja olla menemättä ollenkaan kouluun. En saanut näistä mitään ja selvisin tästä erittäin rankasta lapsuudestani kutakuinkin täysijärkisenä. Uskallan siis näin lapsettomanakin väittää, että lapsen on mahdollista selvitä elämästään ilman psykiatrista hoitoa vaikka häneltä evättäisiinkin norsuhuvitukset.

Keräsin tähän alkuun vähän faktaa näistä käsittämättömän upeista eläimistä. Keskustellaan sitten niistä yleisimmistä väitteistä ja kysymyksistä, joita ihmiset ilmoille heittelevät. Nostetaan norsu pöydälle niin että tömähtää!

Aasiannorsu

Aasiannorsu, Thaimaan kansalliseläin

Thaimaan kansalliseläin on varsin ansaitusti (aasian)norsu, Elephas maximus. Norsuja pidetään täällä suuressa arvossa: ne symboloivat voimaa, arvokkuutta ja viisautta ja ehkä juuri siksi ne ovat niin arvostettuja jopa Thaimaan kuninkaallistenkin parissa. Erityisesti norsujen työkäytöllä on Thaimaassa jopa tuhansien vuosien mittaiset perinteet.

Jopa kolme metriä korkea aasiannorsu voi painaa vajaasta 3 tonnista jopa 5 tonniin. Vaikka norsuilla ja ihmisillä onkin yhteistä historiaa takanaan, norsua ei missään tapauksessa voi sanoa domestikoiduksi. Kyseessä on siis edelleen villieläin, vaikka moni muuta väittääkin. Kyseessä on villieläin myös siinä tapauksessa, että se syntyy vankeudessa. Muutoinhan esimerkiksi kotiini adoptoiman kuvitteellisen susipariskunnan pennut olisivat yhtä kesyjä kuin koirani. Mitä ne siis eivät ole.

Norsun käyttö ihmisen palveluksessa on aloitettu jo 5500 v sitten Intian alueella, josta kesyttämisen taito levisi laajemmalle alueelle, myös Kaakkois-Aasiaan ja Thaimaahan. Norsun kesykantojen luominen oli aikoinaan käytännössä mahdotonta, sillä poikasen kasvaminen työikäiseksi kestää parikymmentä vuotta eikä norsuja ylipäätään ole helppoa saada lisääntymään vankeudessa. Siksi  norsut pyydystettiin villeinä luonnosta ja kesytettiin työtehtäviin sopiviksi. Jotain tästä koulutuksesta kertoo ehkä se, että jopa 65% pyydystetyistä eläimistä menetti henkensä kesytysprosessin aikana.

Norsuja on käytetty esimerkiksi maataloustöissä kuten metsänraivaustehtävissä, ratsuina sodissa ja norsutaisteluissa ja erilaisissa näytöksissä. Thaimaassa elää edelleen myös joitakin villinorsukantoja. Kymmenisen vuotta sitten arvioitiin, että Thaimaassa olisi noin tuhatkunta vapaana elävää norsua.

Norsut ovat kasvissyöjiä ja niiden ruokavalio koostuu mm. banaaneista ja muista hedelmistä, lehdistä, bambusta ja puunkuorista. Suurin osa norsujen päivästä kuluu lähinnä syödessä, sillä ne käyttävät vuorokaudesta jopa 18 tuntia pelkästään ruokailuun. SInä aikana ne syövät 100-200 kg ruokaa, osapuilleen siis +-5% verran painonsa verran apetta. Sen sijaan norsun ruoansulatusjärjestelmä ei ole kovinkaan tehokas, sillä se pystyy sulattamaan vain n. 40% syömästään ruoasta. Tästä johtuen ne myös tuottavat kakkaa kunnioitettavat 50-60 kiloa päivässä. Norsu ei siis kaiken kaikkisen vaativuutensa takia todellakaan ole joka pojan tai tytön lemmikki.

Koska Aasian väkiluku kasvaa nopeasti ja metsiä raivataan asumusten ja viljelysten tieltä norsujen elintilat hupenevat entisestään. Tämä on johtanut valitettaviin norsujen ja ihmisten yhteentörmäyksiin, joissa norsut tuhoavat satoja, omaisuutta ja jopa hyökkäävät ihmisten päälle. Kostoksi paikalliset yleensä tappavat aggressiiviset norsut, mikä on valitettavaa, mutta tavallaan myös hyvin ymmärrettävää. Muun muassa näistä edellä mainituista syistä johtuen aasiannorsu luokiteltiin erittäin uhanalaiseksi jo vuonna 1986.

Yleisimmät kysymykset ja argumentit norsusafareihin ja -näytöksiin liittyen:

1. Turistit tulevat Thaimaahaan meuhkaamaan norsujen oikeuksista. Kyseessä on thaimaalaisille rakas ja pitkäaikainen perinne, millä oikeudella ulkomaalaiset puuttuvat siihen?

Valitettavasti pitkä historia tai perinteet eivät ole tae oikeudenmukaisesta tai hyvästä toimintamallista. Asiat muuttuvat, ihmiset saavat lisää tietoa ja näiden uusien tietojen valossa asioita halutaan muuttaa. Thaimaassa ollaan melko paljon jäljessä länsimaisista eläinsuojelukäytännöistä eikä siinä ole mitään loukkaavaa tai väärää, että näitä vanhoja luuloja ja brutaaleja koulutustapoja koitetaan muuttaa. Tai että sen sijaan, että turistit menisivät ratsastamaan norsuilla, he voisivatkin mennä sanctuary-tyyppisiin paikkoihin katselemaan elefantteja luonnollisessa ympäristössään jolloin tilanne on paitsi norsuille lajityypillinen ja eettinen, myös katsojalle paljon aidompi ja antoisampi kokemus. Väitän, että luonnossa ei kovin äkkiä törmää norsuun joka huvikseen tasapainoilee pienen pallin päällä, maalailee tauluja, pelaa jalkapalloa tai antaa ihmisille selkähierontaa.

Jos luulit, että norsu maalailee tauluja vapaaehtoisesti, niin mieti vielä uudelleen.

2. Entäs sitten suomalaiset hevoset joita piiskataan ja potkitaan kannuksilla? Entä koirat jotka pakotetaan kävelemään narun päässä kaulapannassa? Sisäkissat, jotka eivät pääse koskaan ulos?

Itse haluaisin lisätä tähän samaan listaan myös yleisesti esitetyn argumentin ”miksette kanna samaan tapaan huolta Suomen/Thaimaan/Afrikan vanhuksista/veteraaneista / lapsityövoimasta / tuontatoeläimistä / laita tähän itsellesi mieluisa huolenaihe”.

Ensinnäkin silloin kun puhutaan Thaimaan norsuista ja niiden kaltoinkohtelusta, haluaisin oikeasti puhua nimenomaan siitä. Maailmassa on moni asia pielessä ja mätä eikä missään ole sanottu, ettei voisi olla yhtä aikaa huolestunut useammastakin epäkohdasta. Se, että joku asia on pielessä ei oikeuta toista tai tee siitä vähemmän väärää.

Suomalaisten lemmikkieläinten ottaminen mukaan keskusteluun on monestakin syystä melko hedelmätöntä. Lähtien nyt vaikkapa siitä faktasta, että hevonen ja koira ovat domestikoituja eli kesytettyjä eläimiä ja uskallan väittää, että valtaosa suomalaisista lemmikeistä tai harrastehevosista elää paljon mukavampaa elämää kuin esimerkiksi moni paikallinen (ihmis)tuttavani täällä. Joten ei, suomalaista lemmikkiä ei voi suoraan verrata thaimaalaiseen villieläimeen.

Se että esimerkiksi olen itse huolissani thaimaalaisten norsujen kohtelusta, ei vähennä huoltani vaikkapa suomalaisten turkiseläinten olosuhteista tai bangladeshilaisten lapsityöläisten kohtaloista. Jos hevosta haluttaisiin verrata norsuun, niin ottaisin suomalaisten pullapollejen sijaan vertailuun vaikka rodeohevoset, jotka saavat ennen näytöksiä mm. sähköiskuja, piiskaa ja kireän köyden sukupuolielintensä päälle.

Norsut kahlitaan usein niille luonnottomaan asentoon jolloin jo pelkkä paikallaan oleminen on kivuliasta

 

3. Mitä haittaa norsulla ratsastuksesta muka on? Norsu on valtavan iso eläin, ei sen selässä tunnu ihminen tai pari ollenkaan. Sama kuin ihminen kantaisi reppua selässään. Ratsastetaanhan sitä hevosillakin.

Norsu on tosiaan valtava eläin, mutta suhteutettuna sen kokoon sen selkä on yllättävän heikko. Sitä ei myöskään ole rakenteellisesti tarkoitettu kantamaan painavaa kuormaa. Norsun selkänikamat ovat terävät ja ulostyöntyneet ja siksi ne ovat erityiseen alttiit vahingoittumaan ylhäältäpäin tulevan paineen tai kuorman alla.
Usein saman norsun selkään ahdetaan useampia ihmisiä tuoliin, jossa on otettu paljon enemmän huomioon ratsastajan kuin norsun mukavuus. Norsuilla on paitsi jatkuvia kipuja selässä myös istuimen aiheuttamia hankaumia jotka tulehtuvat herkästi. Yksikään turisti ei myöskään tiedä kuinka pitkää päivää norsu painaa. Useamman kerran on uutisoitu norsuista jotka ovat luuhistuneet kuolleena maahan pelkän ylirasituksen ja mahdollisen aliravitsemuksen vuoksi.

4. Koulutusmetodit. ”Siellä missä minä ratsastin, norsuja ei todellakaan hakattu tai pahoinpidelty. Ne näyttivät suorastaan nauttivan hommistaan!”

Ihan jo kaupallisessakin mielessä ajatellen, mikä yritys pahoinpitelisi kallisarvoisinta kauppatavaraansa maksavien asiakkaiden nähden? Suurimmat epäkohdat ovat tapahtuneet yleensä jo kauan, ennen kuin norsun selkään laitettiin satula ensimmäisen kerran.
Tämän vääryyden nimi on Thaimaassa erittäin yleisesti käytetty koulutusmetodi, ”phajaan” eli crushing the spirit eli luonteen tai sielun murtaminen.

Thaimaassa erittäin yleisesti käytetty koulutusmetodi, ”phajaan” eli crushing the spirit eli luonteen tai sielun murtaminen.

Tässä metodissa yleensä hyvin nuoret norsut sidotaan köysillä kaikista raajoistaan kiinni, jotta ne eivät pysty liikkumaan tai etenkään puolustautumaan. Tässä on ajatuksena opettaa norsulle heti alkuun käsky ”paikka” niin, ettei siitä jää mitään epäselvää.

Paikoilleen sidottua ja puolustuskyvytöntä norsua piestään, hakataan kepeillä, ja koukkupäisillä bullhookeilla sen lisäksi, että niitä pidetään väkisin valveilla, nälässä ja nestehukassa. Sitten kun norsu on piesty henkihieveriin, mahout tulee ja antaa sille ruokaa, vettä ja hoivaa. Tällä menettelyllä koitetaan saada norsu luottamaan ohjaajaansa, siihen tähän mennessä ainoaan ihmiseen joka ei ole satuttanut sitä.

Kaiken tämän pahoinpitelyn jälkeen oletusarvoisesti norsun oma tahto on nujerrettu ”tahto on erotettu ruumiista” ja se haluaa nöyrästi palvella ihmistä. Varuiksi mahouteille eli norsunohjaajilla on aina kädessään bullhook jolla voi paitsi ohjata norsua, myös muistuttaa sen asemasta ja aiemmin tuntemasta kivusta. Tällä terävällä koukulla tökitään norsua korvan taakse, juuri siihen paikkaan, jossa sen iho on ohut ja herkkä. Norsut tutkitusti eivät unohda kohtaamaansa kidutusta koskaan.

Phajaania läpikäyvä norsu, kuva täältä

5. Niin mutta eihän kaikkia norsuja kouluteta vanhanaikaisilla menetelmillä. Ajat ja koulutustavat muuttuvat.

Perinteet etenkin Thaimaassa norsujen koulutukseen liittyen näyttävät istuvan varsin tiukassa. Todennäköisimmin vapaudesta vangitut norsut edelleen koulutetaan vanhanaikaisilla ja julmilla metodeilla. Suurella todennäköisyydellä, mitä vanhempi norsu, sen rankempaa pahoinpitelyä se on nuoruudessaan kohdannut.
Vankeudessa syntyneet tai varttuneet norsut saatetaan kouluttaa astetta pehmeämmällä luonteen murskaamisella, joka jo sinällään kuulostaa melko paradoksiselta. Mitä on ”vain vähän rääkkäys” koulutuksen nimissä? Myös positiivisia metodeita on alettu hiljalleen käyttää, mutta tämä pienoinen parannus eläinten kohtelussa ei edelleenkään poista sitä faktaa, että parhaassakin tapauksessa norsunpoikaset erotetaan emoistaan niin nuorena, että ne altistuvat erilaisille mielenterveyden häiriöille.
Lisäksi joka kerta kun nuori vapaana elävä norsu vangitaan, sen koko muu perhe tapetaan norsunpoikasen nähden. Toisin kuin moni muu eläin, norsut surevat suuresti menetettyjä läheisiään.

Keskimäärin siis 4-5 norsua kuolee joka kerta kun yksi norsu vangitaan turistibisnestä varten.

Keskimäärin siis 4-5 norsua kuolee joka kerta kun yksi norsu vangitaan turistibisnestä varten. Tähän kaikkeen peilaten se fakta että osa norsuista on koulutettu vain vähän kepittämällä ja piiskaamalla ei riitä oikeuttamaan tätä toimintaa.

Bullhook

6. Mahout - eli  norsun ohjaaja. Norsuilla sanotaan olevan erityinen rakkaudellinen luottamus ohjaajiinsa ja näkeehän sen. Pienet ihmiset toimivat niin helpon näköisesti näiden jättiläismäisten eläinten kanssa.

Mahout harvemmin omistaa itse norsua, vaan toimii vain norsun kouluttajana ja ohjaajana. Sana itsessään viittaa thai-kulttuurissa jopa norsun ja ihmisen väliseen henkiseen yhteyteen.
Vaikka norsut ovatkin Thaimaassa arvostettuja eläimiä, niin mahoutin ammatti sen sijaan katsotaan matalasti arvostetuksi kouluttamattoman miehen työksi. Mahoutin palkka ei ole kummoinen ja ammattiin itsessään liittyy hyvin vähän sosiaalisia kontakteja ja erittäin pitkiä työpäiviä eristettynä muista ihmisistä kuin toisista mahouteista. Tämän huomioon ottaen on melko yleistä, että ammattikunnalla on ongelmia alkoholin ja masennuksen kanssa ja se ei takuulla ole omiaan lisäämään norsujen hyvää kohtelua. Pienipalkkaiset, aliarvostetut ja alkoholisoituneet mahoutit harvoin jaksavat osoittaa eläimiä kohtaan empatiaa. He saattavat jopa purkaa omaa turhautumistaan näitä eläimiä kohtaan joiden vuoksi he katsovat joutuneensa niin huonoon asemaan.

Mahout ja bullhook jolla norsua tökitään korvan taakse

7. Jaksoin lukea koko ylläolevan ituhippijargoninisi mutta haluan silti viedä perheeni ratsastamaan norsuilla tai katsomaan kuinka ne tekevät hauskoja temppuja. Ei se minun elämääni heilauta suuntaan tai toiseen jos norsulla on joskus vähän epämukavat olot.

Jos tosiaan pystyy ohittamaan faktuaaliset eettiset epäkohdat jotka norsubisnekseen kohdistuvat, niin yksi näkökulma voisi olla myös sinun itsesi tai lapsesi turvallisuus.
Entä jos se 5000 kiloa painava eläin juuri sinä päivänä päättää seota? Mitä 50 kiloinen mahout oikeasti pystyy tekemään, jos norsu päättää ryhtyä aggressiiviseksi? Vastaus on, ei juuri mitään. Näistä tapauksista ei tietenkään mielellään Thaimaassa paljon huudella, mutta ei ole mitenkään tavatonta, että hurjistunut norsu alkaa hyökkiä silmittömästi ihmisten kimppuun. Edelleen, vaikka norsu elääkin vankeudessa, se on silti sisältään villieläin.

Turun yliopiston tutkijat tekivät varsin kiinnostavan kolme vuotta kestäneen tutkimuksen selvittääkseen Myanmarin työnäisnorsujen persoonallisuuseroja. Tutkijat löysivät norsuista sukupuolesta riippumatta kolme persoonallisuusluokkaa, jotka olivat tarkkaavaisuus, sosiaalisuus ja aggressiivisuus. On siis ihan hyvä mahdollisuus, että juuri se norsu jonka selkään istahdat kuuluu jälkimmäiseen persoonallisuusluokkaan ja vain odottaa sitä hetkeä kun sillä napsahtaa.

Tässä muutama linkki näistä norsujen napsahtamisista, jotka äkkiseltään löytyivät, monesta muusta en nähnyt kuin otsikon ennen kuin thaimaalainen sensuuri iski ja ”sivun sisältö on kielletty”.

https://www.independent.co.uk/news/uk/home-news/gareth-crowe-british-tourist-trampled-and-gored-to-death-by-elephant-in-front-of-teenage-daughter-in-a6847831.html

https://coconuts.co/bangkok/news/elephant-rampage-kills-guide-chinese-tourist-allegedly-pulls-tail/

8. Mistä sitten tiedän missä paikassa voin käydä tutustumassa norsuihin eettisesti kestävällä tavalla?

Minusta tämä NGO, World Animal Protectionin kanta eläinhuvituksiin vapaasti käännettynä tiivistää asian hyvin:

”Jos voit ratsastaa, halata tai ottaa selfieitä villieläimen kanssa, on hyvin suuret mahdollisuudet, että eläin kärsii. Aidosti eläinystävällisessä paikassa norsuja pääsee ainoastaan tarkastelemaan niiden omassa ympäristössään”

Haluatko nähdä tai lukea lisää Phajaanista? Varoitan etukäteen, että etenkin videomateriaali on todella järkyttävää.

https://en.wikipedia.org/wiki/Elephant_crushing

https://www.youtube.com/watch?v=Ptw5rCulbnM
https://www.youtube.com/watch?v=u4svSx8Mt0A
https://www.youtube.com/watch?v=RO7wp4mrF-Q


Tyke Elephant Outlaw - tarina sirkusnorsusta joka tappoi ihmisiä (löytyy myös Netflixistä)
https://www.imdb.com/title/tt4254838/


Postauksen kaikki kuvat phajaan-kuvaa lukuunottamatta: iStock


Postauksessa käytetyt lähteet:
https://en.wikipedia.org/wiki/Asian_elephant
https://en.wikipedia.org/wiki/Elephant_crushing
https://www.forbes.com/sites/lauriewerner/2017/03/26/why-you-should-never-ride-an-elephant-again/#d7c6896eb7b2
https://www.peta.org/blog/9-jumbo-reasons-to-avoid-elephant-rides/
https://www.worldanimalprotection.org/
Global.Finland.fi
https://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/mediatiedotteet/Sivut/aasian-norsujen-persoonallisuuspiirteet-eroavat-yksiloiden-valilla-aivan-kuin-ihmisilla.aspx
https://www.thailandelephants.org/the-ugly
http://www.nomadic-planet.com/2017/01/23/why-you-should-never-ride-an-elephant/
https://www.thedodo.com/what-happens-inside-elephant-ride-1733390285.html