Pyörällä päästään - ja maailman ympäri

Kun hiljaisuus sattuu korviin

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut sosiaalisesta krapulasta, siitä olotilasta joka seuraa kun sesonkiajan vilkas sosiaalinen elämä vaihtuu sirkkojen siritykseen ja banaanipuiden lehtien havinaan. Kun hiljaisuus sattuu korviin. No, nyt on taas eletty vähän aikaa sellaista elämää.

Meillä oli vajaan viikon verran 3 vierasta majoittumassa omassa talossamme sillä aikaa kun itse - ihan vaan siis testimielessä ehehhe - nukuimme uuden talon upouudessa sängyssä ja nautimme kertalaakista toimivasta ilmastoinnista. Oma kotimmehan alkaa kirjaimellisesti lahota alkutekijöihinsä, olohuoneen lattia on jo jollakin tapaa romahtanut, keittiön katto pullistunut kosteudesta, ikkunankarmien palasia saa keräillä aina maasta yhtään tuulisen päivän jälkeen ja erilaiset ötökät rakentelevat pesiä joka nurkkiin, mutta vuokranantaja ei ole vaikuttanut kovinkaan kiinnostuneelta asiasta. Etenkin tähän rinnastaen uusi pikkutalo tuntuu siis melko luksusvillalta, vaikka siellä lojuukin vielä maalitönkkiä ja työkaluja ympäriinsä.

Thaimaanrannan maalareiden Heidi kirjoittikin jo näistä kolmesta meillä vierailleesta nuoresta pyöräilijästä postauksen, jossa hän kertoo heistä huomattavasti kauniimmin kuin minä. Suosittelen lämpimästi lukemaan. :) Varsin informatiivinen ja asiallinen haastattelu löytyy myös täältä Seikkailijattaret-sivuilta.
Minä sen sijaan, no kyllä te tiedätte. My way or the highway ja v*ttuilu on välittämistä.

Ihanat naiset rannalla

Kylähullut polkijapojat (ja tyttö)

Homma lähti käyntiin niin, että näin Markuksen postaavan johonkin Thaimaa-aiheiseen ryhmään viestin jossa hän kertoi polkevansa Euroopasta Uuteen-Seelantiin ja matka kulkisi myös Thaimaan läpi. Hän toivoi pääsevänsä tapaamaan suomalaisia ja puhumaan pitkästä aikaa omaa äidinkieltään.

Ensimmäinen ajatus, joka päähäni pälkähti, että NO NYT löytyi ihan oikea kylähullu!

Itsehän en polkisi siis edes 25 km pitkän Lantan ympäri. Sitä varten on mopot, hei!

Itsehän en polkisi siis edes 25 km pitkän Lantan ympäri. Sitä varten on mopot, hei! Seuraava ajatus oli tietysti uteliaisuus, ehdottomasti haluaisin tavata tämän tyypin ja kuulla hänen nyt jo 1,5 vuotta kestäneestä reissustaan lisää.
Laitoin Markukselle viestiä, että  jos hän siis TODELLAKIN on NIIN HULLU, että polkee Lantalle, niin tarjoan paitsi majoituksen, leivon myös karjalanpiirakoita. Arvatkaa mitä? Kyllä hän oli! Markuksen mukana meille tulivat myös britit Dan, joka oli aloittanut reissunsa myös Euroopasta ja Kelly joka liittyi mukaan Bangkokissa. Kenelläkään kolmikosta ei ollut aikaisempaa kokemusta pitkän matkan pyöräilystä, mutta oletettavasti kokemus karttuu tässäkin tapauksessa vain tehden. Eli polkien.

Minulla oli vielä shamaanin kissojenhoitopäivät meneillään kun kolmikko ilmoitti tulostaan. Lantalla oli satanut kaatamalla viikon eli olin toisin sanoen kastunut likomäräksi kaksi kertaa päivässä mopomatkan aikana ja melko epätoivoisesti yrittänyt kuivatella vaatteitani aina siinä välissä. Nyt oli kissanhoidollisten velvollisuuksien lisäksi vielä ohjelmassa kaupassakäyntiä joten Tommi nakitti ilokseni Jiabin kuskiksi ja jäi itse odottamaan pyöräilijöitä saapuvaksi. Minua jännitti siinä reissussa heti kärkeen eniten se, että pääsemmekö Jiabin auton rutikuivalla tankilla edes bensa-asemalle asti jossa tankkasimme autoa antamillani parilla sadalla bahtilla (5 euroa :D).
Olin jo etukäteen kertonut Jiabille näistä kolmesta pyöräilijästä, jotka pyöräilevät Euroopasta asti tänne meille kyläilemään. Jiab ei näyttänyt kovinkaan vaikuttuneelta. Kun sitten sanoin, että he lähtivät eilen Krabilta (70 km päästä) polkemaan meille, hän huudahti hämmästyneenä WAU! Siis todellakin aina Krabilta asti! Päätin olla laskematta monta Krabin matkaa mahtuu esim. Tsekki - Lanta välille...

Kuten olen varmaan ennenkin maininnut Jiab on ehdottomasti uteliain tuntemani ihminen. No, joskus siitä on hyötyäkin. Sieltä jostain kaatosateen seasta hän nimittäin bongasi kolmen pyöräilijän joukon pientareelta ja teki välittömän U-käännöksen nähdäkseen tyypit tarkemmin.
Toisin kuin Jiab, minä olen enemmänkin kuuluisa tekemistäni lähtemättömistä ensivaikutelmista  ja niin nytkin. Kuvittele edessäsi 3 läpimärkää pyöräilijää, joilla on takanaan pelkästään tänä kyseisenä päivänä kymmeniä poljettuja kilometrejä kaatosateessa. Sitten kuvittele täysin kuiva alati mopoileva sankari, joka huikkaa sieltä auton vierestä, että ”Moi mä olen Marika. Pyysin kyydin kaverilta kun en jaksanut enää kastua”. Oikeasti. Minä siis sanoin näin. Ja Markus vielä kohteliaisuuspäissään sanoi ymmärtävänsä tuskani hyvin.

jätin pyöräilijäparat siihen tienposkeen sateeseen ja kurvasin itse auton kyydissä hoitamaan asioitani.

Tämän lisäksi en edes tajunnut ehdottaa heille, että pyörät todennäköisesti mahtuisivat Jiabin auton taakse ja he voisivat tulla kyydissämme perille asti. Sen sijaan jätin pyöräilijäparat siihen tienposkeen sateeseen ja kurvasin itse auton kyydissä hoitamaan asioitani. Ei näin, Marika, ei näin. Puolustuksekseni on sanottava, että siitä pisteestä oli meille sentään enää muutama kilometri matkaa. Ja siis kyytihän olisi ollut suorastaan huijausta, eikö vaan?

Lopulta saavuimme kaikki tiluksille yhtä aikaa, minä ja Jiab kuivina ja Dan, Kelly ja Markus melko kosteina. Suorastaan likomärkinä. He vaikuttivat melko onnellisilta päästessään lämpimään suihkuun ja Markus ei meinannut uskoa silmiään kun kannoin hänen eteensä vadillisen lämpimiä karjalanpiirakoita ja keon munavoita. Vajaa 50 piirakkaa lopulta tuhottiin parissa päivässä, joten uskallan jo sanoa, että harjoitus pulikoinnin suhteen on alkanut tuottaa tulosta.

 

Orjatyövoimaa

Alunperin kolmikon piti viipyä meillä 1-2 yötä, mutta epäilen, että olimme heille aivan liian ystävällisiä, sillä vaikka kuinka koitimme ”hienovaraisesti” kysellä, että millonkas mahtaisitte olla Malesian puolella, jos heti lähtisitte, niin siinä ne kaverit vaan olla napottivat lopulta 6 yötä. Markus yritti epätoivoisesti tästä ajasta kirjoittaa blogiaan ainakin 80% ajasta, jota toki koitimme parhaamme mukaan sabotoida hölisemällä niitä näitä sen minkä kerkesimme.

Markus ja blogitekstin luomisen tuska

Dan itse kutsui heitä itseään parasiiteiksi ja verenimijöiksi, jotka ovat liian laiskoja menemään töihin ja sen sijaan polkevat ympäri maapalloa nauttien toisten ihmisten vieraanvaraisuudesta. Varuiksi opetin muutaman suomenkielisenkin vastineen samaa asiaa koskien, kuten ”lokki” ja ”loinen”. Edelleenkään viesti ei tuntunut menevän perille…

No, totta puhuen, viikko tämän joukkion kanssa oli hauskin naismuistiin. En muista milloin olisin viimeksi nauranut niin paljon. Nauroin sekä vieraiden kanssa että heille, mutta yhtä kaikki, meinasin useamman kerran lirauttaa housuuni.

Omalta kohdaltani vierailun parasta antia oli ehdottomasti toimia ilmaisen orjatyövoiman päällepäsmärinä.

Johtotehtävät ovat toisinaan rankkoja...

Omalta kohdaltani vierailun parasta antia oli ehdottomasti toimia ilmaisen orjatyövoiman päällepäsmärinä. Aika nopeasti kävi selväksi, että Markus oli sopivaa materiaalia johtotehtäviin eli vetämään kaapelia viidakkotalosta uuteen taloon. Dan taas oli enemmän sopiva yksinkertaisiin fyysisiin työtehtäviin ja pääsi siis istuttamaan mangopuuta (joka on muuten tätä kirjoittaessa valitettavasti päässyt jo hengestään. Siis se Mangopuu). Kelly johti juomatarjoiluja, kokkausta ja keittiön siivoamista. Hitto että ehdin muuten tottua viikossa tiskaamattomuuteen. Aloin oikein pitääkin siitä. Nyt vaikka kuinka vien likaisia astioita tiskipöydälle, niin mitään ei tunnu tapahtuvan. Tai no, Pii-kissa on koittanut käydä nuoleskelemassa niitä avuliaasti.

Meillä oli myös melkein ruokaorgioiksi muuttunut monen tunnin pizzaperjantai, jossa ainoa tehtäväni oli ahtaa niin paljon vieraiden tekemää superherkullista pizzaa kitusiini kuin vain suinkin pystyin.

Pizzataikina tuloillaan

Yhtenä iltana kutsuimme myös Animal Welfaren adoptiokoordinaattorin Marien kylään. Hän halusi ehdottomasti paitsi tavata pyöräilijät ja nähdä kuinka fitiksi ihminen tulee pyöräiltyään reilu 30 000 km. Kerrottuani tämän Danille, hän oli melko huolissaan siitä kuinka paljon Marie tulisi vielä pettymään tämän joukkion lihaskunnon nähdessään.

Sinä iltana laitoimme grilliin Suomesta tuomani Wilhelmit tulille lisukkeineen ja survouduimme sen jälkeen kaikki kuusi uuden talon sänkyyn katsomaan Netflixiä. Dan oli selvästi eniten riemuissaan länsimaisista mukavuuksista, Markus makkaroista ja Kelly ehkä siitä että sai pitkästä aikaa ympärilleen myös naisseuraa ja naisystävällisemmän pissapaikan (eli vesikäyttöisen sisävessan) normiolosuhteisiin verrattuna.

Kelly hoitaa juomatarjoiluja, Moula vahtii työnlaatua

Tyypit myös selvästi pitivät mopoilusta fillaroinnin jälkeen. Onhan se melko mukavaa painella ympäri kyliä hevosvoimien avulla jatkuvan polkemisen sijaan. Kävimme saariturneella ja katselimme kuinka Dan loikki onnellisena mereen kalsareissaan kuin vasta laitumelle päästetyt vasikat.

Dr Kan heittää vaihteen vapaalle

Yksi ehdottomasti erikoisimmista illoista oli se kun päätimme lähteä pieneen paikalliseen ravintolaan syömään. Olimme jo puhuneet varsin erikoisesta ”omalääkäristämme” Dr Kanista ja hämmästykseksemme huomasimme hänen istuvan juurikin siinä valitsemassamme ravintolassa ilman lääkärintakkiaan lippalakki päässä. Kanin edessä oli neljä täysin koskematonta ruoka-annosta, mutta myös alati tyhjenevä olutlasi.

 En ole ikinä nähnyt Kanin juovan pisaraakaan alkoholia

En ole ikinä nähnyt Kanin juovan pisaraakaan alkoholia, mutta nyt hän halusi ehdottomasti kippistellä koko ajan ja ilmoitti heti ravintolan henkilökunnalle, että hän sitten hoitaa koko laskun. Kanin riehakkaasta olemuksesta pystyi päättelemään, että hän oli ehtinyt kumoamaan jo muutamankin oluen ennen meidän tuloamme. Tilasimme alkuun pari isoa olutta jaettavaksi neljän hengen kesken. Kan huusi tarjoilijalle, että ei kun tuot samantien viisi! Samalla hän ehdottomasti kielsi itseään kutsuttavan lääkäriksi, koska hän oli nyt vapaalla ja haluaisi kuulemma välillä olla vain ihminen eikä aina vaan lääkäri.

Kan myös yritti pakkojuottaa paitsi meitä, myös Markusta joka ei käytä alkoholia. Kun asia ei muuten mennyt Kanille jakeluun, eikä hän tuntunut jättävän Markus-rukkaa rauhaan, kerroimme hänelle että hän on ”Seim laik a finnish muslim juu nou” Siihen roisihkoon valkoiseen valheeseen loppui sentään alkon tyrkytys.

Lippispäinen Kan ja koko muu kööri

Lääkäriystävämme olisi halunnut lähteä ravintolasta vielä baariin, mutta saimme houkuteltua Kanin sen sijaan viidakkotaloomme jatkoille. Tommi iski Kanille kitaran käteen ja pyysi maestroa laittamaan parastaan tulemaan. Kanin keskittymishäiriö kävi taas jälleen hyvin ilmi siinä, että hän ei pystynyt esittämään yhdenkään kappaleen kokonaista säkeistöä loppuun ennen kuin hän alkoi tehdä samalla simultaanitulkkausta thailyriikoista englanniksi. Sanoin hänelle sen, mitä olen aina halunnut sanoa; Rakas Kan, vaikka en olekaan lääkäri, niin Suomessa olisit takuulla saanut jo ajat sitten sellaisen diagnoosin, jossa on jänniä kirjaimia peräjälkeen. Kuten vaikkapa ADHD. Toistin lauseen ainakin 5 kertaa mutta epäilen, ettei hän jaksanut kuunnella yhtäkään kertaa lausettani loppuun. Mikä kyllä tavallaan lähinnä todistaa väitteeni oikeaksi.

 

Tom&Jerry ja Ronaldo

Olen ihan ”pariin otteeseen” aiemminkin kirjoittanut thaimaalaisten tavasta kommentoida kanssaihmisten ulkonäköä melko suorin sanankääntein. Siksi tuntuikin ihan mahtavalta saada länsimaisia vieraita kylään, jotka pitivät kiltisti mielipiteensä ulkonäöstämme omana tietonaan poislukien toki ne loukkaukset joita he rakkaudella latelivat alati toisilleen kuin vanhat avioparit. Dan mm. kutsui Kellyä rottanaamaksi, joka on oikeasti ehkä yksi hirveimmistä haukkumanimistä, joita olen kuullut aikoihin. Ja suhteuttakaa tämä siihen minkälaisissa porukoissa minä täällä vietän aikaani!

Dan istuttamassa mangopuuta

Jiab oli myös kovin kiinnostunut vieraista, muutaman kerran ujoilun jälkeen hänen juttunsa kävivät koko ajan rohkeammiksi. Hän muun muassa tylytti Markusta ja Dania melko rankasti siitä, että sillä aikaa kun kaverukset nukkuvat ruususenunta ilmastoidussa makuuhuoneessamme, Kelly sai tyytyä olohuoneen tuulettimella varustettuun sohvapaikkaan ja koittaa nukkua siinä hyttyspataljoonan syötävänä. Herrasmiehet eivät hänen mukaansa tee niin, naisesta pitää pitää huolta!
Sanoo siis Jiab joka on tullut meille lipittelemään olutta sillä aikaa kun vaimo hoitaa lasten iltatoimia ja kotia…

Markus näyttää Jiabille miten suomalainen pannukakku tarjoillaan kaikilla herkuilla

Jiabista oli myös täysin käsittämätöntä, että Kelly ja Dan eivät ole pari vaikka he matkustavat yhdessä, nukkuvat ehkä vierekkäin ja ovat aiemmin asuneetkin yhdessä. Asia ei mennyt jakeluun ennen kuin havainnollistin asiaa niin suoraan kuin osasin ”Kelly änd Dan nevö bumbum” (varmaan osaatte päätellä asiayhteydestä mitä tuo legendaarinen bumbum tarkoittaa?)
Siitä hän päätteli suoraan, että siinä tapauksessa Dan mitä todennäköisemmin on homo. Mikä ei sikäli ole kovinkaan ainutlaatuista, että Dan itse kertoi melko monen ihmisen matkan varrella olleen melko varma hänen seksuaalisesta suuntautumisestaan. Mukaanlukien… öö.. me kaikki!

Sitten päästiin viimein parhaimpiin paloihin. Koitin usuttaa Jiabia sanomaan Danille, ettei ole kovinkaan kohteliasta kutsua naista rottanaamaksi. Sen sijaan hän katsahti Kellyyn, alko tirskua ja sanoi että Dan on oikeassa. Kelly, joka sivumennen sanoen Kanin mielestä näytti Prinsessa Dianalta, ei muuten enää sanonut kertaakaan Jiabista ”bless him he’s so sweet” niin kuin hän aiemmin oli sanonut useasti.
Jiab koitti melko surullisesti paikkailla sanomaansa, että hän tarkoitti siis sellaista suloista vauvarottaa. Ja että yhdessä Kelly ja Dan ovat kuin Tom & Jerry.
Toisinaan ihmettelen, että millä hitolla nämä thai”hurmurit” ovat ikinä löytäneet itselleen ystäviä saati puolisoita? Oikeasti.
Markus taas kuulemma Jiabin mukaan näytti Cristiano Ronaldolta. Näytimme Markukselle pari kuvaa, jossa kyseinen mieskarkki poseerasi sikspäkki pullottaen ja hän totesi rauhalliseen tyyliinsä, että taidan kuitenkin näyttää mieluummin vain itseltäni.

Sen lisäksi, että tämä loisjoukkio (:D) auttoi kotitöissä, kokkasi mahtavia ruokia, siivosi, kävi kaupassa, istutti mangopuun ja toimi johtotehtävissä, he myös kävivät viemässä Animal Welfaren koiria lenkille ja osallistuivat Trash Hero -siivoustapahtumaan. Mikäli oli sikälikin kiva, että tätä nykyä kun vastuu siivoustapahtumien vetämisestä on siirtynyt minun harteilleni ja sesongin ulkopuolella roskaa on paljon ja vapaaehtoisia vastaavasti vähän, saatiin kerrankin järkevän kokoinen porukka siivoamaan rantaa.

Trash Herot Kelly ja Dan

Sitten kun yhdessä vietetty viikko kääntyi lopuilleen, kaverit pakkasivat kamansa ja lähtivät jatkamaan reissuaan, niin pakko myöntää, että hiki kirposi paitsi otsan lisäksi myös silmäkulmaan. On aika selittämätön tunne tutustua tällaisiin mahtaviin, hauskoihin ja sydämellisiin ihmisiin, viettää heidän kanssa tiiviisti aikaa ja sitten melko todennäköisesti olla näkemättä heitä enää koskaan.

Perhepotretti ennen kuin kolmikko polkaisi jälleen matkaan

No, yritinhän minä sentään tehdä jonkunlaisen "asiallisen" haastattelunkin kaveruksista. Siitä ei kyllä meinannut tulla lasta eikä sitä itseään. Juttu levisi aina ihan käsiin ja kuulemma ihan kaikkia asioita, joita kuulin ei olisi hyvä laittaa julkiseksi edes suomeksi koska Google translator ja internet. Mutta siitä sitten lisää seuraavassa postauksessa, joka tulee sisältämään mm. homoeroottisia viittauksia liittyen Daniin sekä Markukselle tarjottuja useita vaimoehdokkaita. Seuraavaan kertaan, siis. Sitä odotellessa voit toki lukea kaverusten reissusta lisää heidän omilta sivuiltaan:

Dan
Markus FB
Markuksen blogi