Pystyyn kuollut
Pystyyn kuollut kuvaa ehkä tätä tämänhetkistä olotilaani
parhaiten. Olen ollut niin väsynyt, että en ole jaksanut edes ajatella
blogin kirjoittamista. Ja se on yleisesti ottaen ollut minulle varsin
mieluisaa puuhaa.
 |
| Ups 😁 |
Mistä
tämä väsymys sitten johtuu? Yhdeksi melko ilmeiseksi syyksi voisin
ainakin arvata sellaista tätä nykyä entistä paikallista ystävää joka
paljastui melko vahingossa narsistiksi. Ennen kuin joku
mielensäpahoittaa, niin tämän henkilön kansallisuudella ei sinällään ole
mitään väliä. Narsisteja löytyy valitettavasti ihan jokaisesta
maailmankolkasta ja kansallisuudesta.
Muistatteko
kun kirjoitin jokunen kuukausi sitten ystävästämme, jota tituleeraan tässä blogissa prinsessana ja joka oli huonossa jamassa ja itsetuhoinen? Ja jonka
me kutsuimme kotiimme ja hoivasimme niin kuin vauvaa. Olin itsekin siinä
kohtaa aika huonossa kunnossa, kipeä ja uupunut, mutta hei! Kyllähän
asiat laitetaan tärkeysjärjestykseen ja hoivataan ”heikkokuntoista”
”ystävää”. Hän on sentään uhannut tappaa itsensä!
 |
| Onneksi saan usein uniseuraa vaikka kyseessä olisi pidemmätkin päikkärit |
Prinsessan
kanssa ollaan tunnettu puolisentoista vuotta ja olemme viettäneet aikaa
vaihtelevasti tiiviimmin ja vähemmän tiiviimmin. Toisin kuin muut
kaverimme täällä, hän on aina ollut avokätinen tarjonnut ruokia ja
juomia ihan omasta aloitteestaan, avustanut minun
vapaaehtoisprojekteissani, tulkannut, tinkinyt, hommannut vapaalippuja
tapahtumiin ja mitä nyt ikinä ollaankaan tarvittu. Ilman että ollaan
sitä aina osattu edes pyytää. Minä pidin häntä yhtenä harvoista
paikallisista kavereistamme jolla oli itsetunto ja rahatilanne
kohdallaan. Ihminen on erehtyväinen joudun taas kerran myöntämään.
Hänen
meille tullessaan tilanne - niin kuin se meille esitettiin - oli
osapuilleen seuraavanlainen; prinsessan parisuhde oli juuri ajautunut
karille jenkkipoikaystävän kanssa, mutta pahaksi onneksi hän oli tullut
raskaaksi juuri ennen eroa. Tommi teki aikamoisen salapoliisintyön
selvittäessään missä hän on Koh Samuilla (ja se ei ole sitten
lähelläkään tätä meidän asuinpaikkaamme) ja koittaessaan vakuuttaa häntä
olemaan tappamatta itseään ja tulemaan hetkeksi meille vetämään henkeä.
Lopulta hän tuli, itkuisena ja surkean näköisenä. Sellaisena kun voisi kuvitella että ihminen tässä tilanteessa näyttäisi.
Me
hoidimme hänelle ruokaa ja hierontoja kotiin, haimme hiusvärejä (tai
mitä hän ikinä keksikään joka häntä piristäisi) iltamyöhällä, minä jopa
hieroin hänen selkäänsä kuorinta-ainetta ihan vaan että hänelle tulisi
parempi mieli. Siis minä jolla on joku diagnosoimaton kosketusfobia.
Haluan halata tai koskettaa vain erittäin läheisiä ihmisiä, mikä on
sikäli tehty Thaimaassa helpoksi, että täällähän ei edes kätellä. Jotain
tästä minun vieraiden ihmisten koskettelukammostani kertoo ehkä se että
joskus viime vuosituhannella osallistuin lattaritanssikurssille jonka
kuvauksessa vakuutettiin että kyseessä on yksilötanssi. Kolmannella
kerralla piti ottaa parit ja koittaa äheltää salsaa parin kanssa.
Neljättä tuntia ei ikinä minun kohdalleni tullut. Niin, että asteikolla
kuinka kiusallisena pidin jonkun tee-se-itse-kuorinta-aineen
hinkkaamista minuuttitolkulla sellaisen ihmisen iholle joka ei kuulu
minun ”kosketusläheisiini”? En osaa vastata tähän, sillä
kiusallisuusmittarini pamahti tässä operaatiossa rikki.
 |
| Tuleva yksinhuoltaja |
Mitä odottaa kun odottaa
Prinsessa
oli vakaasti päättänyt kasvattaa lapsensa yksin. Ihmettelin monesti
kuinka hämmentävän vähän hän tiesi raskaudesta ylipäätään saati siitä
mitä synnytyksessä tapahtuu. Tai kuinka vähän hän murehti yhtälöä pieni
vauva ja samanaikainen työnteko. No, hän on aina ollut muutenkin melko
impulsiivinen ja huoleton tyyppi joten pistin havaintoni sen asian
piikkiin. Minähän itse valvoin unettomia öitä ihan vaan siksi että joku
viskaisi meidän pihaan puolitoista vuotta sitten kissanpennun, enkä minä
tiennyt kissanhoidosta mitään! APUA!! (Se on muuten varsin
yksinkertaista orjantyötä)
Viikon
päästä prinsessa alkoi olla taas iskussa. Hän saattoi haluta lähteä
baariin tai ravintolaan ja maksoi aina kaiken avokätisesti meillekin
ihan vaan siksi että saisi seuraa. Me kun ei oikein jakseta baareissa
tai edes ravintoloissa käydä kovin usein. Alkuun raskaus sai hänet kuulemma kokemaan niin voimakasta pyörrytyksen tunnetta, että meidän piti kuskata häntä ympäriinsä, mutta kun hänen olonsa vähän koheni ja hän pystyi taas itse ajamaan, annoimme hänelle ylimääräisen mopomme lainaksi.
 |
| Kissanhoito on helppoa! :D |
Sitten
hän ilmoitti, että hänen miespuolinen ystävänsä on tulossa käymään, että
voisiko tämä mahdollisesti yöpyä hänen kanssaan vierastalossamme
muutaman päivän. Koska hän vannotti että kyseessä on ystävä monen vuoden
takaa, sanoimme että asia on ok. Ihan ventovieraiden ihmisten
majoittaminen ei nimittäin meistä olisi tuntunut kovin mukavalta
idealta.
Meille hän
ilmoitti että ”ystävä” on puoliksi venäläinen ja puoliksi itävaltalainen
ja asui Lontoossa. Kun jutustelimme kaverin kanssa hetken, selvisi että
hän on oikeastaaan latvialainen ja asuu Manchesterissa. Laitoin jälleen
tämän kaiken prinsessan hessuhopomaisen huolettomuuden piikkiin.
Latvialainen
mies näytti rakastuneen prinsessaan välittömästi ja hänen
kotiinlähtönsä jälkeen he soittelivat toisilleen joka ikinen päivä kolme
kertaa päivässä tuntikausien mittaisia puheluita. Mikä on muuten 7
tunnin aikaerolla jo ihan kova saavutus.
Prinsessalla
alkoi tästä ihan hyvä bilevaihde, miehiä tuli ja meni ja kun kyselin
että mites tämä Latvian poika, niin kuulemma mitään lupauksia
yksinoikeuksista ei oltu tehty. Päätin siis olla tuntematta lusikkaani
toisten ihmisten parisuhdesoppaan. Siihen asti siis kunnes huomasimme
että suhde latvialaisen kanssa on muuttumassa vakavammaksi. Molemmat
vannotimme, että prinsessan PITÄÄ kertoa poikaystävälleen raskaudesta
tai me teemme sen hänen puolestaan. Sellaisia salaisuuksia ei vaan
pidetä, etenkin kun heille oli ehtinyt jo muodostua jonkunlainen
etäsuhde.
Hämmästyksekseni poikaystävä kuulemma
hyväksyi asian täysin, halusi kasvattaa lapsen omanaan ja jopa kosi
prinsessaa useampaan otteeseen. Nyt puhutaan kuitenkin muutamien
viikkojen mittaisesta suhteesta joissa ollaan fyysisesti oltu yhdessä 3
päivää. Minä ajattelin, että joko tällä miehellä on suuri sydän tai hän
oli hullu. Koitimme jälleen muistaa, että ihmiset saavat elää elämäänsä
niin kuin tahtovat, vaikka se meistä tuntuisikin järjettömältä tai
hälytyskellot kilkkaisivat korvan juuressa taukoamatta.
Meille
tästä poikaystävästä alkoi maalautua varsin karmiva kuva. Hän vaati
saada jutella joka päivä puhelimessa kolme kertaa päivässä, hän painosti
prinsessaa avioliittoon ja luokseen Englantiin. Hän vaikutti todella
sairaalloisen mustasukkaiselta ja omistushaluiselta sekopäältä.
Prinsessa, lukuisat prinssit ja osa valtakunnasta
Prinsessa
sen sijaan tapasi kuulemma aina sattumalta jotain random-miehiä, ihan
sama mihin hän meni. Ihan vaan vaikka kahvilaan, niin aina joku istui
viereiseen pöytää ihailemaan hänen kauneuttaan ja halusi tarjota hänelle
aterian, juoman tai mitä milloinkin. Hän saattoi viettää meidän
kanssamme aikaa todella tiiviisti ja sitten yhtäkkiä kadota päiviksi.
Näin jälkikäteen on helppo arvata, että hänellä oli hävitessään aina
joku hoito käsittelyssä.
Aina joku istui viereiseen pöytää ihailemaan hänen kauneuttaan ja halusi tarjota hänelle aterian, juoman tai mitä milloinkin
Toisinaan
hän kertoi tarinoita entisistä puolisoistaan ja niistä hirveyksistä
joita nämä olivat hänelle tehneet. Tehneet hallaa bisnekselle,
varastaneet rahaa, pettäneet, valehdelleet, kaltoinkohdelleet,
seuranneet vainoharhaisesti ja niin edelleen. Me tietysti olimme
ystävämme puolella ja pahoillamme kuinka kaltoin elämä oli häntä
kohdellut.
Pari asiaa
tässä ihmisessä aina tökki minua. Yksi oli se, että oli aina yllätys
minkälaisella tuulella hän meille pölähti. Toisinaan hän oli täysissä
bilevermeissä ja -meikeissä ja halusi lähteä samantien baanalle,
toisinaan hän ryömi silmät punaisena sänkyymme peiton alle itkemään.
Aloin jossain vaiheessa jo jännittää etukäteen hänen visiittejään ja
sitä mistä suunnasta tuulet mahtoivat minäkin päivänä puhaltaa. Koitin
parhaani mukaan mukautua hänen olotiloihinsa omistani välittämättä sillä
eipä nyt unohdeta että hän melkein tappoi jo kerran itsensä ja on
raskaana! Minä aloin saada väsymyskohtauksia ja saatoin nukkua suurimman
osan vuorokaudesta. Niin paljon minä omaa henkistä energiaani hänen
traagiseen tilanteeseensa lahjoitin.
Toinen
asia joka hänen kanssaan oli vaikeaa oli hänen olemuksensa ja
vähättelevä asenteensa toisiin naisiin. Hän aina muisti kertoa kuinka
saisi aina ihan kenen miehen tahansa. Pelkkä sormien napsautus
riittäisi. Muistan miettineeni että miksi hänellä ei ole ollenkaan
naispuoleisia ystäviä. No, onko se ihme, jos keskustelu hänen kanssaan
yleensä pyöri lähinnä siinä kuinka kaunis hän on. Hän saattoi myös
puristella jotain olematonta makkaraansa, virhettä ihossaan tai lähes
näkymättömiä uusia raskausarpiaan, vain jotta kehuisimme kuinka kaunis
hän on. Tässä leikissä on vain se ongelma, että minä eikä varsinkaan
Tommi emme pelaa sitä. Tommi keksi aina vain uusia aiheita joista hän
voisi ulkonäöstään murehtia ja minä aloin kommentoida väsyneellä
äänensävyllä vitsinä, että juu, ihan hirveä makkara tosiaan ja miten sun
ihokin on noin huono. Kerta kaikkiaan kamalaa.
Kaikki
hänen eksänsä, nyksänsä ja saaren asukkaat ylipäätään olivat kuulemma
myös varmoja että hänellä ja Tommilla on suhde. Mikä tietysti oli täyttä
potaskaa, mutta triggeröi kieltämättä minua tehokkaasti. Vastahan tässä
tosiaan ollaan oltu kohta 10 vuotta onnellisesti naimisissa ja minä
ilmeisesti en ole ihmisten silmissä ollenkaan olemassa.
Jälkikäteen selvisi, että tämä oli ainoastaan hänen peliään jonka tarkoituksena oli saada minut epävarmaksi ja onnettomaksi.
 |
| Yksi prinsseistä |
Tragedia Bangkokissa
Loppujen
lopuksi prinsessa päätti lähteä Englantiin latvialaisen poikaystävänsä
luokse. Jota hän siis säännöllisesti petti, mutta en halunnut sekaantua
asiaan. Sitä paitsi, poikaystävä vaikutti sekopäiseltä stalkkerilta
muutenkin!
Viisumihakemus
hylättiin lopulta kahdesti. Prinsessa sanoi, että oli käyttänyt jo
monta tuhatta euroa hakemuksiin, paperitöihin ja agentteihin, mutta
silti embassy hylkäsi hakemuksen samoista syistä kahdesti; suhde ei
vaikuta aidolta, eikä prinsessa ole esittänyt että hänellä olisi
riittävää varallisuutta matkaa varten. Ihmettelimme tätä asiaa kovasti
sillä hänellä oli – ainoana paikallisena ystävänämme – pinkka ihan
kunnossa näkemämme ja hänen kertomansa perusteella. Ja olihan
poikaystäväkin tuttu monien vuosien takaa niiltä ajoilta kun prinsessa
oli vaihto-oppilaana Ruotsissa jossa he olivat tavanneet.
Viisumia
piti hakea Bangkokista ja muutaman siellä viettämänsä päivän jälkeen
hän soitti meille sieltä itkien ja täysin murtuneena. Hän oli saanut
keskenmenon toista viisuminhylkäystä edellisenä päivänä. Muistan, että
mielessäni käväisi ajatus siitä kuinka harvinaista on saada keskenmeno
vain 3 kk ennen laskettua aikaa, mutta se teki asiasta ainostaan
surullisemman. Minä itkin, kuolleen vauvan vuoksi, mutta olin toki myös
surullinen ystäväni puolesta. Lohdutin ja silitin häntä kun hän kertoi
yksityiskohtaisesti miten hän oli alkanut vuotaa rajusti ja oli sitten
kiidätetty sairaalaan.
Hoivarumba
alkoi alusta. Tällä kertaa onneksi vierastalomme oli varattu, joten hän
majoittautui hotellissa lähellä meitä. Saimme edes vähän aikaa hengähtää hänen
paapomisensa ja lohduttamisensa välillä.
Suruaika
kesti tällä kertaa vain pari päivää ja sen jälkeen hän oli jälleen
valmis radalle. Ihmettelin tätä, mutta jälleen, ihmiset surevat kovin
eri tavoin, joten mikä minä olen ketään arvostelemaan miten he lapsensa
menetystä käsittelevät.
1 + 1 = mitä tahansa prinsessa keksiikään
Latvialainen
poikaystävä oli lähettänyt jokunen viikko aiemmin minulle yksityisesti
viestiä ja kyseli siinä milloin prinsessa on viimeksi nähnyt
amerikkalaista eksäänsä. Eli siis tulevan vauvan isää. Hän kertoi
viestissään, että hänelle oli sanottu että viimeinen tapaaaminen oli
liki vuosi aiemmin ja hän epäilee, että hänelle on valehdeltu. Hiton
hullu stalkkeri, minä ajattelin.
Naurahdin
keskenäni, että jopas on poikaystävälle joko matematiikan tai biologian
tunnit jääneet väliin, sillä jotta raskautuu, niin oletettavasti pitää
olla enemmänkin kuin tekemisissä osapuilleen heinäkuussa kun lapsi oli
saanut alkunsa. Olin juuri kirjoittamassa melko sarkastista viestiä
naureskellen, kun prinsessa näki tämän, sai hirveän kohtauksen ja sanoi,
että älä kirjoita mitään tuollaista. Että hänellä on niin paha mieli,
ettei koko raskaudesta saa nyt puhua mitään. Minä jatkoin viestin
naputtelua, mutta siinä vaiheessa naikkonen alkoi jo tavoitella
puhelintani ja kyynelehtiä. Annoin periksi. Ihmettelin, mutta annoin
periksi. Olihan hän sentään ystäväni.
Ehkä
vajaa viikko keskenmenon jälkeen olimme kaikki kolme rannalla
katsomassa auringonlaskua kun latvialaiselta sulhaselta tuli
prinsessalle viestiä, että ”Vihaan sinua! Sinä olet valehdellut minulle
koko ajan!”
Prinsessa
alkoi hädissään miettiä, että olisiko poikkis ehkä saanut tietää hänen
hoidoistaan jostain. Me katsoimme Tommin kanssa toisiamme ja sanoimme,
että hemmetistäkö me tiedämme. Me emme todellakaan aio sekaantua enempää
teidän saippuaoopperaanne.
Kuinka väärässä olimmekaan! Olimme kaikessa tässä draamassa kurkkuamme myöten eikä tilanne olisi kohentumassa. Päinvastoin!
Poikaystävä
laittoi myös minulle viestiä ja kertoi kuinka murtunut hän on. Hän
sanoi, että prinsessa jahtaa deittiapeissa koko ajan uusia miehiä. Minä
(edelleen uskollisena ystävälleni ja pitäen tätä äijää totaalisena
hyypiönä) kysyin että miten hitossa sinä tiedät että hän edes on
deittiapissa liittymättä sellaiseen itse? Prinsessa kiehui raivosta ja
ilmoitti että suhde on nyt ohi. Me olimme lähinnä huojentuneita.
Myöhemmin
kun olimme Tommin kanssa kahdestaan kotona poikaystävä lähetti minulle
lisää viestejä. Hän kertoi kuinka hän oli vain halunnut parasta
prinsessalle ja HEIDÄN lapselleen, jonka he olivat nimenneet Happyksi.
Minä mietin hetken, että on kyllä käsittämätöntä omistautumista tuntea
noin voimakkaasti, että toisen miehen lapsi on oma. Pohdin tätä ääneen
Tommille, kunnes hänellä välähti. Sitten minäkin kuulin viimein ne
hälytyskellot omassa päässäni ja päätin kokeilla kepillä jäätä.
Lähetin
poikkikselle viestin jossa pahoittelin hänen menetystään vaikka siis kyseessä ei tosiaan ollutkaan hänen biologinen
lapsensa.
Tästä yhdestä
viestistä lähti purkautumaan aivan käsittämätön valheiden verkosto. Siis
sellainen, että sitä on edelleen, muutama viikko myöhemminkin uskoa
todeksi.
Poikaystävä oli
tosiaan ollut alusta lähtien siinä luulossa, että hän on lapsen isä.
Lähetimme alkuun puolin ja toisin viestejä joista selvisi aina uusia ja uusia valheita.
Järkyttävin paljastunut valhe oli kuitenkin se, että hän ei saanut
Bangkokissa keskenmenoa vaan teki siellä abortin ja laittoi vielä
”lapsen isän” maksamaan tähtitieteelliset yksityissairaalan laskut
(jotka nekin olivat moninkertaisesti liioitellut). Poikaystävälle hän
oli sepittänyt tarinan siitä kuinka lapsi oli niin vakavasti vammainen,
ettei muuta vaihtoehtoa ollut. Ja meille nyyhkytarinan traagisesta
keskenmenosta.
Lopulta
selvisi, että oikeastaan kaikki mitä hän oli meille tai poikaystävälleen
kertonut oli ristiriidassa keskenään. Päätin laittaa viestiä yhdelle
hänen eksälleen. Hän soitti heti ja selvisi, että kaikki ne vääryydet
jotka prinsessa väitti exän tehneen olivatkin hänen omia tekosiaan.
Loppujen
lopuksi olemme nyt keskustelleet kolmen hänen eksänsä kanssa jotka
kaikki ovat paljastuneet todella sympaattisen ja mukavan oloisiksi
tyypeiksi. Suunnilleen kaikki nyyhkytarinat joita hän meille eksistään
kertoi olivat tapahtuneet juuri päinvastoin kuin meille oli kerrottu.
Prinsessa vahtasi poikaystäviään mustasukkaisesti, lypsi heiltä valtavia
summia rahaa, yhtä poikaystävää hän oli jopa puukottanut. Latvialainen
poikaystävä kertoi, että prinsessa pakotti hänet soittamaan 3 kertaa
päivässä vaikka tämä tarkoitti, että hän joutui heräämään aamulla
aikaisin, syömään lounasta autossa jutellessaan prinsessan kanssa ja
jopa pitämään puhelinta auki kun hän nukkui. Sairas stalkkeri oli siis
nimenomaan prinsessa eikä kukaan muu.
 |
Kuinka EI kannata puhutella narsistia
Narsisteissa
on usein sellainen kiinnostava piirre etteivät he tunne katumusta tai
edes myönnä tehneensä mitään väärin. Niinpä prinsessakin kiinni jäätyään
ensin suuttui minulle ja vaati kertomaan mitä olen paljastanut
latvialaiselle poikkikselle. Vastasin, että se ei muuten kuulu sinulle
vttuakaan. Että minä puhun mitä haluan kenen kanssa haluan senkin
valehteleva psykopaatti. Mikä on siis kardinaalimoka. Oppikirjaesimerkki
miten EI kannata keskustella narsistin kanssa. Mutta minä kiehuin pyhää
vihaa paitsi kaikista valheista, myös omasta sinisilmäisyydestäni
johtuen.
Jotta asia olisi
muuttunut vielä vähän oudommaksi, ilmoitin hänelle, että ystävyys
meidän välillämme on tällä naputeltu ja nyt olisi syytä maksaa vähän
helvetin äkkiä se ”keskenmenon” hoitokuluihin lainattu summa takaisin
sekä palauttaa meiltä lainassa ollut mopo.
Härskiydellä
ei ollut enää mitään rajaa siinä vaiheessa kun hän ilmoitti, että hän
palauttaa mopon sitten kun hän ei enää tarvitse sitä. Aikamoisen
kieroilun, valehtelun ja poliisilla uhkailun jälkeen hän palautti
kuitenkin mopon, ei meille, mutta läheisen korjaamon pihaan.
Lähetin
hänelle viestin jossa sanoin, että olet sairas, hanki apua. Hän
kommentoi ainoastaan että ei tarvitse olla hänestä huolissaan, että
kiitos vaan. Sarkasmi ei kuulu tämän ihmisen repertuaariin joten minä en
tiedä olisinko itkenyt vai nauranut vastauksen lukiessani.
 |
| Minä kun yritän olla kovanaama |
”Keskenmenoon”
lainattu summa ei ole tähtitieteellinen ja olemme varautuneet siihen,
että jos se jää saamatta niin se on pieni hinta siitä että saa pyyhkiä
tällaisen sairaan ja sairastuttavan ihmisen pois elämästään. Toistaiseksi hän
on siinä ajatuksessa, että pystyy jotenkin vielä vetoamaan Tommin
tunteisiin, joten hän lähettelee hänelle viestejä jossa kuulemma ikävöi
ja ehdottaa tapaamista ilman minua. Niin, narsistiset naiset käyttävät
seksuaalisuutta ja seksiä valuuttana sairaissa manipulaatiopeleissään
joten hän on varmasti jo osannut laskelmoida, että minuun ei kannata
enää panostaa. Mutta koska hän sen sijaan saa kenen tahansa miehen,
niin…😣
Viikon verran tämän
kaiken alkamisesta soittelimme, tai oikeastaan latvialainen murtunut
poikaystävä soitteli meille monta kertaa päivässä. Me oioimme kerta
toisensa jälkeen hänelle syötettyjä valheita. Ja niitä oli niin paljon,
että loppujen lopuksi hän on kertonut miesparalla enemmän valheita
kuin totuuksia. Tämä mies menetti rahallisesti noin 10 000 puntaa tämän
muutaman kuukauden aikana. Ensimmäinen poikaystävä sen sijaan noin 200
000 euroa. Jenkkipoikaystävä ei halua edes laskea taloudellisia
menetyksiään. Henkiset arvet ovat näillä kaikilla, edelleenkin todella
kiltin ja mukavan oloisilla miehillä varmasti todella syvät ja vaativat
pitkän aikaa parantuakseen.
Osa
valheista on mystisiä. Sellaisia jotka eivät edes hyödytä häntä
mitenkään. Hän mm. Valehteli ikänsä nuoremmaksi (ja muisti aina sanoa kuinka ihminen
x on VANHA jos hän oli minun ikäiseni), hän valehteli että on puoliksi
malesialainen ja puoliksi thaimaalainen ja hänellä on
kaksoiskansalaisuus. Oikeasti hän ja hänen vanhempansa ovat 100% thaimaalaisia.
Hän myös koitti valehdella
itsensä ulos edellisistä valheista varsin luovilla uusilla valheilla.
Välillä hän olikin saanut keskemenon (tai tehnyt abortin tarinasta
riippuen) jo elokuussa juuri ennen meille tuloaan ja oli muka oikeasti
raskaana tälle latvialaiselle miehelle. Hän myös lähetteli meille
kaikille kuvia jossa hänellä oli käsi kukkurallaan pillereitä ja hän
sanoi, että on varmaan parempi että hän nyt sitten tappaa itsensä.
Harmikseen hän ei muistanut että oli aikaisemmin näyttänyt mitä kaikkia
lisäravinteita hänen piti ”keskenmenonsa” vuoksi ottaa. Kourallisella
C-vitamiinia on nimittäin melko haastavaa päättäää päiviään. Hän myös
otti yhteyttä latvialaisen miehen kavereihin ja sepitti heillekin
tarinoitaan. Hän lähetti satoja viestejä päivässä joissa hän sanoi että
vain rakkaus voi hänet pelastaa ja kuinka hän ei enää koskaan
valehtelisi kenellekään ja kuinka hän voisi pyöräyttää äkkiä uuden
vauvan kuolleen tilalle.
Kaiken se uskoo
Miesparka
oli niin kovin sitoutunut ja rakastunut että koitti kysellä meiltä
oliko mahdollista että nämä tarinat olivat totta. Hän antoi aina vain
uusia ja uusia mahdollisuuksia prinsessan sepittää uusia valheita,
kunnes hänenkin mittansa täyttyi melko tragikoomisen tapahtumasarjan
aikana. Prinsessa soitti aina miehelle videopuheluita
krokotiilinkyyneleet silmissään. Yleensä luonnollisesti sängyllä alastomana maaten. 😶 Tällä kertaa kesken puhelun hänen hotellihuoneeseensa paukki joku
valkoihoinen mies kuin kotiinsa ja prinsessalle tuli kiire mykistää puhelu. Hän keksi sitten selityksen, että kyseessä oli ollut hotellin
johtaja joka tuli vaihtamaan hänen huoneeseensa lamppua. Siis
Thaimaassa, valkoihoinen, erinomaista englantia puhuva hotellinjohtaja
tulisi muka vaihtamaan vieraan huoneeseen lamppua. Kyllä varmaan.
Prinsessa
ei kuitenkaan hevillä luovuttanut. Hän laittoi tämän (tai jonkun muun
samannäköisen) miehen laittamaan latvialaiselle sulholle viestin jossa
tämä samainen hotellin johtaja -tarina toistui mutta tällä kertaa
”johtajan” omin sanoin. Siinä kohtaa vihdoin tämä latvialainen
poikaystävä tajusi luovuttaa ja blokata prinsesssan ja koittaa aloittaa
mielenterveytensä uudelleenrakentamistyöt.
Prinsessa
sen sijaan jatkaa pelejään. Hän on ainakin yksille paikallisille
ystävillemme jo käynyt kertomassa nyyhkytarinaa siitä kuinka me petimme
hänet ja kuinka on meidän syytään, että hän menetti poikaystävänsä.
Lisää on varmasti luvassa.
Minä toivon, että tämä saaga olisi nyt siltä osin maalissa, että voin kääntää seuraavan iloisemman sivun tämän raskaan ja turhauttavan kappaleen jälkeen.
Julistin
tuossa myös jokunen päivä sitten, että en enää IKINÄ lainaa mitään, en
rahaa enkä tavaraa kenellekään. No oli siinä julistuksessa kyllä
muutakin. Kuten aika monta VTTUA ja IHMISVIHAA ja huutomerkkiä.
Enkä
ole muuten myöskään hetkeen hankkimassa uusia ystäviä. Pitäydyn
mieluummin niissä vanhoissa ja luotettavissa jotka eivät pelaa pelejä ja
välittävät minusta aidosti. Ihan sama, että he kaikki asuvatkin
Suomessa. Paitsi se yksi jonka kanssa olen naimisissa. 💜
Ei kommentteja