Prinsessa ja puoli valtakuntaa - kuinka minä sain tietää että ystäväni on narsisti

Pystyyn kuollut

Pystyyn kuollut kuvaa ehkä tätä tämänhetkistä olotilaani parhaiten. Olen ollut niin väsynyt, että en ole jaksanut edes ajatella blogin kirjoittamista. Ja se on yleisesti ottaen ollut minulle varsin mieluisaa puuhaa.

Ups 😁
Mistä tämä väsymys sitten johtuu? Yhdeksi melko ilmeiseksi syyksi voisin ainakin arvata sellaista tätä nykyä entistä paikallista ystävää joka paljastui melko vahingossa narsistiksi. Ennen kuin joku mielensäpahoittaa, niin tämän henkilön kansallisuudella ei sinällään ole mitään väliä. Narsisteja löytyy valitettavasti ihan jokaisesta maailmankolkasta ja kansallisuudesta.

Muistatteko kun kirjoitin jokunen kuukausi sitten ystävästämme, jota tituleeraan tässä blogissa prinsessana ja joka oli huonossa jamassa ja itsetuhoinen? Ja jonka me kutsuimme kotiimme ja hoivasimme niin kuin vauvaa. Olin itsekin siinä kohtaa aika huonossa kunnossa, kipeä ja uupunut, mutta hei! Kyllähän asiat laitetaan tärkeysjärjestykseen ja hoivataan ”heikkokuntoista” ”ystävää”. Hän on sentään uhannut tappaa itsensä!

Onneksi saan usein uniseuraa vaikka kyseessä olisi pidemmätkin päikkärit

Prinsessan kanssa ollaan tunnettu puolisentoista vuotta ja olemme viettäneet aikaa vaihtelevasti tiiviimmin ja vähemmän tiiviimmin. Toisin kuin muut kaverimme täällä, hän on aina ollut avokätinen tarjonnut ruokia ja juomia ihan omasta aloitteestaan, avustanut minun vapaaehtoisprojekteissani, tulkannut, tinkinyt, hommannut vapaalippuja tapahtumiin ja mitä nyt ikinä ollaankaan tarvittu. Ilman että ollaan sitä aina osattu edes pyytää. Minä pidin häntä yhtenä harvoista paikallisista kavereistamme jolla oli itsetunto ja rahatilanne kohdallaan. Ihminen on erehtyväinen joudun taas kerran myöntämään.

Hänen meille tullessaan tilanne - niin kuin se meille esitettiin - oli osapuilleen seuraavanlainen; prinsessan parisuhde oli juuri ajautunut karille jenkkipoikaystävän kanssa, mutta pahaksi onneksi hän oli tullut raskaaksi juuri ennen eroa. Tommi teki aikamoisen salapoliisintyön selvittäessään missä hän on Koh Samuilla (ja se ei ole sitten lähelläkään tätä meidän asuinpaikkaamme) ja koittaessaan vakuuttaa häntä olemaan tappamatta itseään ja tulemaan hetkeksi meille vetämään henkeä.
Lopulta hän tuli, itkuisena ja surkean näköisenä. Sellaisena kun voisi kuvitella että ihminen tässä tilanteessa näyttäisi.

Me hoidimme hänelle ruokaa ja hierontoja kotiin, haimme hiusvärejä (tai mitä hän ikinä keksikään joka häntä piristäisi) iltamyöhällä, minä jopa hieroin hänen selkäänsä kuorinta-ainetta ihan vaan että hänelle tulisi parempi mieli. Siis minä jolla on joku diagnosoimaton kosketusfobia. Haluan halata tai koskettaa vain erittäin läheisiä ihmisiä, mikä on sikäli tehty Thaimaassa helpoksi, että täällähän ei edes kätellä. Jotain tästä minun vieraiden ihmisten koskettelukammostani kertoo ehkä se että joskus viime vuosituhannella osallistuin lattaritanssikurssille jonka kuvauksessa vakuutettiin että kyseessä on yksilötanssi. Kolmannella kerralla piti ottaa parit ja koittaa äheltää salsaa parin kanssa. Neljättä tuntia ei ikinä minun kohdalleni tullut. Niin, että asteikolla kuinka kiusallisena pidin jonkun  tee-se-itse-kuorinta-aineen hinkkaamista minuuttitolkulla sellaisen ihmisen iholle joka ei kuulu minun ”kosketusläheisiini”? En osaa vastata tähän, sillä kiusallisuusmittarini pamahti tässä operaatiossa rikki.

Tuleva yksinhuoltaja

Mitä odottaa kun odottaa

Prinsessa oli vakaasti päättänyt kasvattaa lapsensa yksin. Ihmettelin monesti kuinka hämmentävän vähän hän tiesi raskaudesta ylipäätään saati siitä mitä synnytyksessä tapahtuu. Tai kuinka vähän hän murehti yhtälöä pieni vauva ja samanaikainen työnteko. No, hän on aina ollut muutenkin melko impulsiivinen ja huoleton tyyppi joten pistin havaintoni sen asian piikkiin. Minähän itse valvoin unettomia öitä ihan vaan siksi että joku viskaisi meidän pihaan puolitoista vuotta sitten kissanpennun, enkä minä tiennyt kissanhoidosta mitään! APUA!! (Se on muuten varsin yksinkertaista orjantyötä)

Viikon päästä prinsessa alkoi olla taas iskussa. Hän saattoi haluta lähteä baariin tai ravintolaan ja maksoi aina kaiken avokätisesti meillekin ihan vaan siksi että saisi seuraa. Me kun ei oikein jakseta baareissa tai edes ravintoloissa käydä kovin usein. Alkuun raskaus sai hänet kuulemma kokemaan niin voimakasta pyörrytyksen tunnetta, että meidän piti kuskata häntä ympäriinsä, mutta kun hänen olonsa vähän koheni ja hän pystyi taas itse ajamaan, annoimme hänelle ylimääräisen mopomme lainaksi.

Kissanhoito on helppoa! :D
Sitten hän ilmoitti, että hänen miespuolinen ystävänsä on tulossa käymään, että voisiko tämä mahdollisesti yöpyä hänen kanssaan vierastalossamme muutaman päivän. Koska hän vannotti että kyseessä on ystävä monen vuoden takaa, sanoimme että asia on ok. Ihan ventovieraiden ihmisten majoittaminen ei nimittäin meistä olisi tuntunut kovin mukavalta idealta.

Meille hän ilmoitti että ”ystävä” on puoliksi venäläinen ja puoliksi itävaltalainen ja asui Lontoossa. Kun jutustelimme kaverin kanssa hetken, selvisi että hän on oikeastaaan latvialainen ja asuu Manchesterissa. Laitoin jälleen tämän kaiken prinsessan hessuhopomaisen huolettomuuden piikkiin.

Latvialainen mies näytti rakastuneen prinsessaan välittömästi ja hänen kotiinlähtönsä jälkeen he soittelivat toisilleen joka ikinen päivä kolme kertaa päivässä tuntikausien mittaisia puheluita. Mikä on muuten 7 tunnin aikaerolla jo ihan kova saavutus.

Prinsessalla alkoi tästä ihan hyvä bilevaihde, miehiä tuli ja meni ja kun kyselin että mites tämä Latvian poika, niin kuulemma mitään lupauksia yksinoikeuksista ei oltu tehty. Päätin siis olla tuntematta lusikkaani  toisten ihmisten parisuhdesoppaan. Siihen asti siis kunnes huomasimme että suhde latvialaisen kanssa on muuttumassa vakavammaksi. Molemmat vannotimme, että prinsessan PITÄÄ kertoa poikaystävälleen raskaudesta tai me teemme sen hänen puolestaan. Sellaisia salaisuuksia ei vaan pidetä, etenkin kun heille oli ehtinyt jo muodostua jonkunlainen etäsuhde. 
Hämmästyksekseni poikaystävä kuulemma hyväksyi asian täysin, halusi kasvattaa lapsen omanaan ja jopa kosi prinsessaa useampaan otteeseen. Nyt puhutaan kuitenkin muutamien viikkojen mittaisesta suhteesta joissa ollaan fyysisesti oltu yhdessä 3 päivää. Minä ajattelin, että joko tällä miehellä on suuri sydän tai hän oli hullu. Koitimme jälleen muistaa, että ihmiset saavat elää elämäänsä niin kuin tahtovat, vaikka se meistä tuntuisikin järjettömältä tai hälytyskellot kilkkaisivat korvan juuressa taukoamatta.

Meille tästä poikaystävästä alkoi maalautua varsin karmiva kuva. Hän vaati saada jutella joka päivä puhelimessa kolme kertaa päivässä, hän painosti prinsessaa avioliittoon ja luokseen Englantiin. Hän vaikutti todella sairaalloisen mustasukkaiselta ja omistushaluiselta sekopäältä.

Prinsessa, lukuisat prinssit ja osa valtakunnasta

Prinsessa sen sijaan tapasi kuulemma aina sattumalta jotain random-miehiä, ihan sama mihin hän meni. Ihan vaan vaikka kahvilaan, niin aina joku istui viereiseen pöytää ihailemaan hänen kauneuttaan ja halusi tarjota hänelle aterian, juoman tai mitä milloinkin. Hän saattoi viettää meidän kanssamme aikaa todella tiiviisti ja sitten yhtäkkiä kadota päiviksi. Näin jälkikäteen on helppo arvata, että hänellä oli hävitessään aina joku hoito käsittelyssä.
Aina joku istui viereiseen pöytää ihailemaan hänen kauneuttaan ja halusi tarjota hänelle aterian, juoman tai mitä milloinkin
Toisinaan hän kertoi tarinoita entisistä puolisoistaan ja niistä hirveyksistä joita nämä olivat hänelle tehneet. Tehneet hallaa bisnekselle, varastaneet rahaa, pettäneet, valehdelleet, kaltoinkohdelleet, seuranneet vainoharhaisesti ja niin edelleen. Me tietysti olimme ystävämme puolella ja pahoillamme kuinka kaltoin elämä oli häntä kohdellut.

Pari asiaa tässä ihmisessä aina tökki minua. Yksi oli se, että oli aina yllätys minkälaisella tuulella hän meille pölähti. Toisinaan hän oli täysissä bilevermeissä ja -meikeissä ja halusi lähteä samantien baanalle, toisinaan hän ryömi silmät punaisena sänkyymme peiton alle itkemään. Aloin jossain vaiheessa jo jännittää etukäteen hänen visiittejään ja sitä mistä suunnasta tuulet mahtoivat minäkin päivänä puhaltaa. Koitin parhaani mukaan mukautua hänen olotiloihinsa omistani välittämättä sillä eipä nyt unohdeta että hän melkein tappoi jo kerran itsensä ja on raskaana! Minä aloin saada väsymyskohtauksia ja saatoin nukkua suurimman osan vuorokaudesta. Niin paljon minä omaa henkistä energiaani hänen traagiseen tilanteeseensa lahjoitin.

Toinen asia joka hänen kanssaan oli vaikeaa oli hänen olemuksensa ja vähättelevä asenteensa toisiin naisiin. Hän aina muisti kertoa kuinka saisi aina ihan kenen miehen tahansa. Pelkkä sormien napsautus riittäisi. Muistan miettineeni että miksi hänellä ei ole ollenkaan naispuoleisia ystäviä. No, onko se ihme, jos keskustelu hänen kanssaan yleensä pyöri lähinnä siinä kuinka kaunis hän on. Hän saattoi myös puristella jotain olematonta makkaraansa, virhettä ihossaan tai lähes näkymättömiä uusia raskausarpiaan, vain jotta kehuisimme kuinka kaunis hän on. Tässä leikissä on vain se ongelma, että minä eikä varsinkaan Tommi emme pelaa sitä. Tommi keksi aina vain uusia aiheita joista hän voisi ulkonäöstään murehtia ja minä aloin kommentoida väsyneellä äänensävyllä vitsinä, että juu, ihan hirveä makkara tosiaan ja miten sun ihokin on noin huono. Kerta kaikkiaan kamalaa.

Kaikki hänen eksänsä, nyksänsä ja saaren asukkaat ylipäätään olivat kuulemma myös varmoja että hänellä ja Tommilla on suhde. Mikä tietysti oli täyttä potaskaa, mutta triggeröi kieltämättä minua tehokkaasti. Vastahan tässä tosiaan ollaan oltu kohta 10 vuotta onnellisesti naimisissa ja minä ilmeisesti en ole ihmisten silmissä ollenkaan olemassa.
Jälkikäteen selvisi, että tämä oli ainoastaan hänen peliään jonka tarkoituksena oli saada minut epävarmaksi ja onnettomaksi. 

Yksi prinsseistä

Tragedia Bangkokissa

Loppujen lopuksi prinsessa päätti lähteä Englantiin latvialaisen poikaystävänsä luokse. Jota hän siis säännöllisesti petti, mutta en halunnut sekaantua asiaan. Sitä paitsi, poikaystävä vaikutti sekopäiseltä stalkkerilta muutenkin!

Viisumihakemus hylättiin lopulta kahdesti. Prinsessa sanoi, että oli käyttänyt jo monta tuhatta euroa hakemuksiin, paperitöihin ja agentteihin, mutta silti embassy hylkäsi hakemuksen samoista syistä kahdesti; suhde ei vaikuta aidolta, eikä prinsessa ole esittänyt että hänellä olisi riittävää varallisuutta matkaa varten. Ihmettelimme tätä asiaa kovasti sillä hänellä oli – ainoana paikallisena ystävänämme – pinkka ihan kunnossa näkemämme ja hänen kertomansa perusteella. Ja olihan poikaystäväkin tuttu monien vuosien takaa niiltä ajoilta kun prinsessa oli vaihto-oppilaana Ruotsissa jossa he olivat tavanneet.

Viisumia piti hakea Bangkokista ja muutaman siellä viettämänsä päivän jälkeen hän soitti meille sieltä itkien ja täysin murtuneena. Hän oli saanut keskenmenon toista viisuminhylkäystä edellisenä päivänä. Muistan, että mielessäni käväisi ajatus siitä kuinka harvinaista on saada keskenmeno vain 3 kk ennen laskettua aikaa, mutta se teki asiasta ainostaan surullisemman. Minä itkin, kuolleen vauvan vuoksi, mutta olin toki myös surullinen ystäväni puolesta. Lohdutin ja silitin häntä kun hän kertoi yksityiskohtaisesti miten hän oli alkanut vuotaa rajusti ja oli sitten kiidätetty sairaalaan.

Hoivarumba alkoi alusta. Tällä kertaa onneksi vierastalomme oli varattu, joten hän majoittautui hotellissa lähellä meitä. Saimme edes vähän aikaa hengähtää hänen paapomisensa ja lohduttamisensa välillä.

Suruaika kesti tällä kertaa vain pari päivää ja sen jälkeen hän oli jälleen valmis radalle. Ihmettelin tätä, mutta jälleen, ihmiset surevat kovin eri tavoin, joten mikä minä olen ketään arvostelemaan miten he lapsensa menetystä käsittelevät.

1 + 1 = mitä tahansa prinsessa keksiikään

Latvialainen poikaystävä oli lähettänyt jokunen viikko aiemmin minulle yksityisesti viestiä ja kyseli siinä milloin prinsessa on viimeksi nähnyt  amerikkalaista eksäänsä. Eli siis tulevan vauvan isää. Hän kertoi viestissään, että hänelle oli sanottu että viimeinen tapaaaminen oli liki vuosi aiemmin ja hän epäilee, että hänelle on valehdeltu. Hiton hullu stalkkeri, minä ajattelin. 

Naurahdin keskenäni, että jopas on poikaystävälle joko matematiikan tai biologian tunnit jääneet väliin, sillä jotta raskautuu, niin oletettavasti pitää olla enemmänkin kuin tekemisissä osapuilleen heinäkuussa kun lapsi oli saanut alkunsa. Olin juuri kirjoittamassa melko sarkastista viestiä naureskellen, kun prinsessa näki tämän, sai hirveän kohtauksen ja sanoi, että älä kirjoita mitään tuollaista. Että hänellä on niin paha mieli, ettei koko raskaudesta saa nyt puhua mitään. Minä jatkoin viestin naputtelua, mutta siinä vaiheessa naikkonen alkoi jo tavoitella puhelintani ja kyynelehtiä. Annoin periksi. Ihmettelin, mutta annoin periksi. Olihan hän sentään ystäväni.


Ehkä vajaa viikko keskenmenon jälkeen olimme kaikki kolme rannalla katsomassa auringonlaskua kun latvialaiselta sulhaselta tuli prinsessalle viestiä, että ”Vihaan sinua! Sinä olet valehdellut minulle koko ajan!”

Prinsessa alkoi hädissään miettiä, että olisiko poikkis ehkä saanut tietää hänen hoidoistaan jostain. Me katsoimme Tommin kanssa toisiamme ja sanoimme, että hemmetistäkö me tiedämme. Me emme todellakaan aio sekaantua enempää teidän saippuaoopperaanne.

Kuinka väärässä olimmekaan! Olimme kaikessa tässä draamassa kurkkuamme myöten eikä tilanne olisi kohentumassa. Päinvastoin!

Poikaystävä laittoi myös minulle viestiä ja kertoi kuinka murtunut hän on. Hän sanoi, että prinsessa jahtaa deittiapeissa koko ajan uusia miehiä. Minä (edelleen uskollisena ystävälleni ja pitäen tätä äijää totaalisena hyypiönä) kysyin että miten hitossa sinä tiedät että hän edes on deittiapissa liittymättä sellaiseen itse? Prinsessa kiehui raivosta ja ilmoitti että suhde on nyt ohi. Me olimme lähinnä huojentuneita.

Myöhemmin kun olimme Tommin kanssa kahdestaan kotona poikaystävä lähetti minulle lisää viestejä. Hän kertoi kuinka hän oli vain halunnut parasta prinsessalle ja HEIDÄN lapselleen, jonka he olivat nimenneet Happyksi. Minä mietin hetken, että on kyllä käsittämätöntä omistautumista tuntea noin voimakkaasti, että toisen miehen lapsi on oma. Pohdin tätä ääneen Tommille, kunnes hänellä välähti. Sitten minäkin kuulin viimein ne hälytyskellot omassa päässäni ja päätin kokeilla kepillä jäätä.

Lähetin poikkikselle viestin jossa pahoittelin hänen menetystään vaikka siis kyseessä ei tosiaan ollutkaan hänen biologinen lapsensa.



Tästä yhdestä viestistä lähti purkautumaan aivan käsittämätön valheiden verkosto. Siis sellainen, että sitä on edelleen, muutama viikko myöhemminkin uskoa todeksi.

Poikaystävä oli tosiaan ollut alusta lähtien siinä luulossa, että hän on lapsen isä. Lähetimme alkuun puolin ja toisin viestejä joista selvisi aina uusia ja uusia valheita. Järkyttävin paljastunut valhe oli kuitenkin se, että hän ei saanut Bangkokissa keskenmenoa vaan teki siellä abortin ja laittoi vielä ”lapsen isän” maksamaan tähtitieteelliset yksityissairaalan laskut (jotka nekin olivat moninkertaisesti liioitellut). Poikaystävälle hän oli sepittänyt tarinan siitä kuinka lapsi oli niin vakavasti vammainen, ettei muuta vaihtoehtoa ollut. Ja meille nyyhkytarinan traagisesta keskenmenosta.

Lopulta selvisi, että oikeastaan kaikki mitä hän oli meille tai poikaystävälleen kertonut oli ristiriidassa keskenään. Päätin laittaa viestiä yhdelle hänen eksälleen. Hän soitti heti ja selvisi, että kaikki ne vääryydet jotka prinsessa väitti exän tehneen olivatkin hänen omia tekosiaan. 

Loppujen lopuksi olemme nyt keskustelleet kolmen hänen eksänsä kanssa jotka kaikki ovat paljastuneet todella sympaattisen ja mukavan oloisiksi tyypeiksi. Suunnilleen kaikki nyyhkytarinat joita hän meille eksistään kertoi olivat tapahtuneet juuri päinvastoin kuin meille oli kerrottu. Prinsessa vahtasi poikaystäviään mustasukkaisesti, lypsi heiltä valtavia summia rahaa, yhtä poikaystävää hän oli jopa puukottanut. Latvialainen poikaystävä kertoi, että prinsessa pakotti hänet soittamaan 3 kertaa päivässä vaikka tämä tarkoitti, että hän joutui heräämään aamulla aikaisin, syömään lounasta autossa jutellessaan prinsessan kanssa ja jopa pitämään puhelinta auki kun hän nukkui. Sairas stalkkeri oli siis nimenomaan prinsessa eikä kukaan muu.

 

Kuinka EI kannata puhutella narsistia

Narsisteissa on usein sellainen kiinnostava piirre etteivät he tunne katumusta tai edes myönnä tehneensä mitään väärin. Niinpä prinsessakin kiinni jäätyään ensin suuttui minulle ja vaati kertomaan mitä olen paljastanut latvialaiselle poikkikselle. Vastasin, että se ei muuten kuulu sinulle vttuakaan. Että minä puhun mitä haluan kenen kanssa haluan senkin valehteleva psykopaatti. Mikä on siis kardinaalimoka. Oppikirjaesimerkki miten EI kannata keskustella narsistin kanssa. Mutta minä kiehuin pyhää vihaa paitsi kaikista valheista, myös omasta sinisilmäisyydestäni johtuen.

Jotta asia olisi muuttunut vielä vähän oudommaksi, ilmoitin hänelle, että ystävyys meidän välillämme on tällä naputeltu ja nyt olisi syytä maksaa vähän helvetin äkkiä se ”keskenmenon” hoitokuluihin lainattu summa takaisin sekä palauttaa meiltä lainassa ollut mopo. 
Härskiydellä ei ollut enää mitään rajaa siinä vaiheessa kun hän ilmoitti, että hän palauttaa mopon sitten kun hän ei enää tarvitse sitä. Aikamoisen kieroilun, valehtelun ja poliisilla uhkailun jälkeen hän palautti kuitenkin mopon, ei meille, mutta läheisen korjaamon pihaan.
Lähetin hänelle viestin jossa sanoin, että olet sairas, hanki apua. Hän kommentoi ainoastaan että ei tarvitse olla hänestä huolissaan, että kiitos vaan. Sarkasmi ei kuulu tämän ihmisen repertuaariin joten minä en tiedä olisinko itkenyt vai nauranut vastauksen lukiessani.

Minä kun yritän olla kovanaama
”Keskenmenoon” lainattu summa ei ole tähtitieteellinen ja olemme varautuneet siihen, että jos se jää saamatta niin se on pieni hinta siitä että saa pyyhkiä tällaisen sairaan ja sairastuttavan ihmisen pois elämästään. Toistaiseksi hän on siinä ajatuksessa, että pystyy jotenkin vielä vetoamaan Tommin tunteisiin, joten hän lähettelee hänelle viestejä jossa kuulemma ikävöi ja ehdottaa tapaamista ilman minua. Niin, narsistiset naiset käyttävät seksuaalisuutta ja seksiä valuuttana sairaissa manipulaatiopeleissään joten hän on varmasti jo osannut laskelmoida, että minuun ei kannata enää panostaa. Mutta koska hän sen sijaan saa kenen tahansa miehen, niin…😣

Viikon verran tämän kaiken alkamisesta soittelimme, tai oikeastaan latvialainen murtunut poikaystävä soitteli meille monta kertaa päivässä. Me oioimme kerta toisensa jälkeen hänelle syötettyjä valheita. Ja niitä oli niin paljon, että loppujen lopuksi hän on kertonut miesparalla enemmän valheita kuin totuuksia. Tämä mies menetti rahallisesti noin 10 000 puntaa tämän muutaman kuukauden aikana. Ensimmäinen poikaystävä sen sijaan noin 200 000 euroa. Jenkkipoikaystävä ei halua edes laskea taloudellisia menetyksiään. Henkiset arvet ovat näillä kaikilla, edelleenkin todella kiltin ja mukavan oloisilla miehillä varmasti todella syvät ja vaativat pitkän aikaa parantuakseen.

Osa valheista on mystisiä. Sellaisia jotka eivät edes hyödytä häntä mitenkään. Hän mm. Valehteli ikänsä nuoremmaksi (ja muisti aina sanoa kuinka ihminen x on VANHA jos hän oli minun ikäiseni), hän valehteli että on puoliksi malesialainen ja puoliksi thaimaalainen ja hänellä on kaksoiskansalaisuus. Oikeasti hän ja hänen vanhempansa ovat 100% thaimaalaisia.

Hän myös koitti valehdella itsensä ulos edellisistä valheista varsin luovilla uusilla valheilla. Välillä hän olikin saanut keskemenon (tai tehnyt abortin tarinasta riippuen) jo elokuussa juuri ennen meille tuloaan ja oli muka oikeasti raskaana tälle latvialaiselle miehelle. Hän myös lähetteli meille kaikille kuvia jossa hänellä oli käsi kukkurallaan pillereitä ja hän sanoi, että on varmaan parempi että hän nyt sitten tappaa itsensä. Harmikseen hän ei muistanut että oli aikaisemmin näyttänyt mitä kaikkia lisäravinteita hänen piti ”keskenmenonsa” vuoksi ottaa. Kourallisella C-vitamiinia on nimittäin melko haastavaa päättäää päiviään. Hän myös otti yhteyttä latvialaisen miehen kavereihin ja sepitti heillekin tarinoitaan. Hän lähetti satoja viestejä päivässä joissa hän sanoi että vain rakkaus voi hänet pelastaa ja kuinka hän ei enää koskaan valehtelisi kenellekään ja kuinka hän voisi pyöräyttää äkkiä uuden vauvan kuolleen tilalle.

Kaiken se uskoo

Miesparka oli niin kovin sitoutunut ja rakastunut että koitti kysellä meiltä oliko mahdollista että nämä tarinat olivat totta. Hän antoi aina vain uusia ja uusia mahdollisuuksia prinsessan sepittää uusia valheita, kunnes hänenkin mittansa täyttyi melko tragikoomisen tapahtumasarjan aikana. Prinsessa soitti aina miehelle videopuheluita krokotiilinkyyneleet silmissään. Yleensä luonnollisesti sängyllä alastomana maaten. 😶 Tällä kertaa kesken puhelun hänen hotellihuoneeseensa paukki joku valkoihoinen mies kuin kotiinsa ja prinsessalle tuli kiire mykistää  puhelu. Hän keksi sitten selityksen, että kyseessä oli ollut hotellin johtaja joka tuli vaihtamaan hänen huoneeseensa lamppua. Siis Thaimaassa, valkoihoinen, erinomaista englantia puhuva hotellinjohtaja tulisi muka vaihtamaan vieraan huoneeseen lamppua. Kyllä varmaan.
Prinsessa ei kuitenkaan hevillä luovuttanut. Hän laittoi tämän (tai jonkun muun samannäköisen) miehen laittamaan latvialaiselle sulholle viestin jossa tämä samainen hotellin johtaja -tarina toistui mutta tällä kertaa ”johtajan” omin sanoin. Siinä kohtaa vihdoin tämä latvialainen poikaystävä tajusi luovuttaa ja blokata prinsesssan ja koittaa aloittaa mielenterveytensä uudelleenrakentamistyöt.


Prinsessa sen sijaan jatkaa pelejään. Hän on ainakin yksille paikallisille ystävillemme jo käynyt kertomassa nyyhkytarinaa siitä kuinka me petimme hänet ja kuinka on meidän syytään, että hän menetti poikaystävänsä. Lisää on varmasti luvassa.

Minä toivon, että tämä saaga olisi nyt siltä osin maalissa, että voin kääntää seuraavan iloisemman sivun tämän raskaan ja turhauttavan kappaleen jälkeen. 
Julistin tuossa myös jokunen päivä sitten, että en enää IKINÄ lainaa mitään, en rahaa enkä tavaraa kenellekään. No oli siinä julistuksessa kyllä muutakin. Kuten aika monta VTTUA ja IHMISVIHAA ja huutomerkkiä.
Enkä ole muuten myöskään hetkeen hankkimassa uusia ystäviä. Pitäydyn mieluummin niissä vanhoissa ja luotettavissa jotka eivät pelaa pelejä ja välittävät minusta aidosti. Ihan sama, että he kaikki asuvatkin Suomessa. Paitsi se yksi jonka kanssa olen naimisissa. 💜

Ei kommentteja