Mitä enemmän väriä sen parempi
Kyllä,
kiitos kysymästä. Vanne on kiristänyt viime aikoina pään ympärillä ihan
niin kuin odottaa sopii kun vaihteleva lauma ukkoja äheltää vieressä
taloa pystyyn.
Koko
järjestely on toki varsin erikoinen sikäli, että harvemmin vuokranantaja
kai rakentaa taloa vuokralaiselleen. Ja vielä harvemmin vuokralaiset
itse piirtävät sen ja valvovat rakennustyötä. Näillä spekseillä
tarkemmin ajattelen on oikeastaan ihme, että kaikilla on vielä henki
tallella.
 |
| Studio vasemmalla ja talonraakile oikealla. |
Uusi talo
nousee ihan tähän meidän studiomme viereen. Ja kun sanon viereen, niin
oikeasti tarkoitan sitä. Vastakkain sijoitetuilla terasseilla on
etäisyyttä pari metriä. Studio on maalattu kahdella eri harmaan sävyllä
joten meidän mielestämme olisi melko loogista, että uusi talo tehtäisiin
samoilla väreillä. Sen sijaan vuokranantajamme Pha oli sitä mieltä,
että siitä tulee sininen ihan vain siksi, että hänellä sattuu olemaan
ylimääräinen vain vähän kuivunut maalitonkka kotonaan. Tämä mahti-idea
saatiin toistaiseksi torpattua, mutta lisää oli toki tulossa.
Thaimaalaiset
pitävät nimittäin väreistä. Mitä enemmän, sen parempi. Siinä jää äkkiä
Pride-kulkueetkin hopealle, kun katselee tätä paikallisten talojen
värien ilotulitusta.
Siinä missä talo on meidän
ajatuksissamme harmaa harmailla tehosteväreillä, mustilla
ikkunankarmeilla ja harmailla lattioilla ja vaaleilla seinillä, Pha
lähettelee meille kuvia unelmatalostaan. Se on lohenpunainen unelma graavilohenpunaisilla tehosteilla. LohenVTUNpunainen! Sisälle hän haluaisi toki
laattoja jotka jäljittelevät tökerösti puuta, kiveä tai nurmikkoa. Ja
toki joka huoneeseen eri laattaa.
 |
| Possunpunaisia unelmia |
Olemme
ottaneet tähän kaksi lähestymistapaa. Minä sanon "aaahaaaaaaa" ja mietin,
että millä hitolla mummon mielen saisi käännettyä kohteliaasti. Tommi
taas huudahtaa ”ei helvetissä tai minä muutan takaisisin Suomeen”.
Mahdollisesti
tästä erilaisesta lähestymistavasta johtuen mamma luulee, että saa
minut puhuttua puolelleen. Esimerkiksi niihin valkoisiin
ikkunaraamaihin. Koska tytöt eivät tykkää mustasta tai jotain. Kuinka
väärässä hän siinä onkaan! Phan mielestä muuten miehet eivät myöskään kokkaa, joten aina kun hän näkee Tommin tekemässä ruokaa hän kysyy epäluuloisena, että "Maasuu sick?"
Sinun, minun ja meidän työkalut
Tommi
on ollut viime aikoina vähän väsynyt. On vaikea kuvailla sitä tunnetta,
kun omalla pihalla on koko ajan vierasta porukkaa jotka selkeästi
puhuvat sinusta paskaa, mutta et tarkalleen ymmärrä mitä. Kuvittele
selittäväsi joukolle viisivuotiaita miksi vierekkäiset samankokoiset
ikkunat pitäisi laittaa samaan tasoon niin kuin piirustuksissa. Tai
miksi oven avautumissuunnalla on väliä. Tai vaikka valkonaamat ovat niin
saakelin isoja, niin he mahtuvat silti kulkemaan 80 cm leveistä
ovista.
Välittömästi jos emme ole kotona, tai
satumme vaikkapa viettämään aikaa vierastalon puolella, niin ukot
valloittavat studion terassin, nuuskivat siellä paikkoja ja käyvät
lainaamassa Tommin työkaluja ilman lupaa. Mestarinerot eivät nimittäin
tajua, että näemme kyllä ikkunoista tasan tarkkaan mitä he puuhaavat.
Tälläkin hetkellä tikkaat ovat mystisesti olleet kadoksissa tontilta
kaksi päivää ilman että kukaan olisi tiedustellut saako niitä ylipäätään
lainata.
Yhtenä päivänä
pihalle ajoi taas outoa porukkaa nähtävästi myymään jotain tavaraa.
Ovelta kuului koputus ja raksaporukan vetäjä Ris sanoi oli siellä käsi
ojossa, että nyt pitäisi saada heti 1500 thb (reilu 40 e)
massia tähän lapaan. Sanoimme useaan otteeseen, että emme me maksa
mitään raksaan liittyviä kuluja, että soita vaan Phalle. Ris jatkoi
jankkaamista, piirsi jopa käteensä halutun summan ja toisteli Phan
nimeä. Päättelimme, että Pha oli tilannut raksalle jotain jota hän ei
ollut maksanut, mutta saisimme rahat häneltä takaisin.
Kun
Pha sitten tuli seuraavana päivänä tutkimaan taloa, niin hänellä ei ollut hajuakaan
mistään 1500 thb maksavasta asiasta. Pienen selvittelytyön jälkeen
selvisi, että kyseessä oli pressu jonka Ris halusi ostaa itselleen,
mutta hänen finanssitilanteensa oli niin huono, että hänen mielestään oli ihan
loogista vaatia meitä lainaamaan tarvittava summa. Ilman siis, että
tiesimme lainaavamme hänelle rahaa. Pha näki minkälaiset kipinät me
tästä otimme ja seuraavana päivänä Ris tulikin maksamaan lainaamansa
summan. Jatkossa hän myös tietää, että tämän pikapankin ovet ovat
jatkossa visusti kiinni ja uutta lainaa on ihan turha tulla pyytämään
millään verukkeella.
 |
| Työturvallisuus ennen kaikkea :o |
Kuka määrää pskakaivon paikan?
Aina
kun ukot tekevät mokan jonka he joutuvat korjaamaan, niin heitä on
sitten seuraavana päivänä turha odottaa työmaalle. En tiedä meneekö
liikaa tunteisiin vai kasvot vaiko mitä. Eikä totta puhuen enää
kiinnostakaan.
Kaikkien
mokailuiden, pakkolainan ja muun perseilyn jälkeen huomasimme, että Ris
oli kaivauttanut likakaivon kuopan Tommin ohjeista totaalisesti
piittaamatta suoraan ulko-oven eteen. Tommin ohimolla sijaitseva suoni
alkoi pullistella siihen malliin, että minä sanoin voivani yrittää
keskustella asiasta. Vaikka täällähän eivät naiset mistään mitään
tajuakaan. Kyllä on nimittäin paskakaivolle looginen paikka ihan siinä
pääsisäänkäynnin edessä jos mies niin sanoo.
Menin
keskustelemaan mukavimman raksaukon kanssa, sen joka antoi minulle
passionhedelmän taimia. Hän sattuu olemaan porukasta ainoa, joka puhuu
englantia edes hiukan. Hän sanoi, että ”ihan totta joo, onhan tuo kyllä
väärä paikka, mites se Ris nyt unohtikin oikean paikan. Mutta älä huoli,
korjataan se kyllä.”
Sehän
meni helposti! Paitsi että kun Ris tuli paikalle, niin asia ei enää
ollutkaan niin yksinkertainen. Hän oli nimittäin kaivauttanut kuopan
alihankintahommana eli uuden kuopan kaivaminen olisi pois hänen
palkkapussistaan. Sen verran minäkin ymmärrän thaita, että asiankäänteet
eivät häntä varsinaisesti miellyttäneet, sillä keskustelut liikkuivat
kiivaana lähinnä aiheiden ”valkonaamat eivät ymmärrä mitään” ja
”valkonaamat ovat hulluja” ympärillä.
Sen sijaan,
että hän olisi puhunut asiasta meille, hän kanteli asiasta (niin kuin aina)
Phalle. Pha on mukava, mutta miten sen nyt kauniisti sanoisi, melko
helposti harhautettavissa. Niinpä saimme katselle kuinka Riisikeppi
viuhtoi käsillään ja selitti mustan valkoiseksi. Lopputulemana hän ei
siis ollut tehnyt kuulemma mitään virhettä, vaan oli ajatellut vain
vuokranantajamme parasta. Loputtoman jankkauksen jälkeen kaivo sai jäädä
paikoilleen, mutta muutostyöt olivat sen verran massiivisia, että ne
vievät takuulla enemmän rahaa ja aikaa kuin uuden kuopan kaivaminen.
Mutta hei, kunhan ei jouduta myöntämään, että tehtiin virhe!
Sen
verran koko asia kuitenkin korpesi, että sanoin Phalle, että
mahdollisesti kannattaa kertoa Riisikepille, että vaikka nämä ”hullut
valkonaamat” eivät mistään mitään tajuakaan, niin he kyllä ymmärtävät
kun heistä puhutaan paskaa eikä se tunnu kovinkaan kivalta. Tämän
jälkeen käydyt keskustelut ovat olleet lähinnä morjestelua ja hyvä niin.
Tässä sitä sitten ollaan, samalla tontilla ja hymyillään kilpaa vaikka
savu nousisi korvista. Puolin ja toisin.
 |
| Kaivonpaikka |
Joskus
se mitta sitten kuitenkin täyttyy niin, ettei sitä massiivista vutusta
enää pysty patoamaan sisälleen. Näin kävi esim. Tässä pari päivää
sitten, kun pihaan ajoi pari pickuppia tuomaan tavaraa. Kävin
tervehtimässä ukot ja painelin sisään studiolle. Toinen ukko käveli ihan
pokkana studion ulko-oven vieressä sijaitsevalle vesikoneelle ja täytti
siinä pullonsa. Yleensä siis ventovieraat juovat jopa myös meidän
vesilaseistamme, joten tämä oli vielä pientä. Eihän se vesi juuri
mitään maksa ja parempi tietty täyttää meillä se pullo kun käydä
ostamassa uusi maatumaton muoviroska, mutta pakko myöntää, että välillä
korpeaa kun ventovieraat tyypit alkavat postailla meillä kuin himassaan.
Sitten
katselimme kun toinen ukko heittäytyi vielä siihen studion terassin
riippumattoon levyttämään ja siinä se sitten oli. Yksityisyyden rajojen
ja vtutuskynnykysen ylitys.
Pohjustuksena tähän
kärkeen vielä sen verran, että Moulasta on tullut erinomainen
vahtikoira. Se päästää tutut pihalle noteeramatta ja ilmoittaa muristen
tai haukkuen vieraista. Olen niin ylpeä meidän pienestä
viemärirotastamme! Moula siis jo murisi sisällä koska senkään mielestä
vieraat ukot eivät saa pötköttää riippumatossa tai hörppiä vesikoneesta.
Tommin yllytyksestä siis avasin oven, josta Moula sinkosi ulos kuin
ohjus. Yllättävän nopeasti se vetelä riippumatossa lojunut nahjuskin
loikkasi ylös niin että juuri täytetty vesipullo lensi kaaressa. Moula
postaili riippumatolla häntä tötteröllä ja selvästi hämmästyi, että
ihminen oikeasti pelkäsi sitä. Me hihitimme Tommin kanssa molemmat oven
raossa vedet silmissä ja kehuimme Moulaa vuolaasti. Tommi astui vieläpä
ulos nauraen ja huusi hämilleen hymyilevälle äijälle, että miten sä noin
pientä koiraa pelkäät?!
 |
| Hurrrjan pelottava Moula |
Viikon päästä valmista. Eiku.
Alkuperäisen
suunnitelman mukaan talon raakileen pitäisi olla valmis viikon päästä.
Jos joku asia on varma, niin se on, että ei takuulla muuten ole. Valmis.
Ei likellekään.
Silleen
se nimittäin menee, että jos alunperinkin vähintäänkin optimistiseen aikatauluun ynnätään
1) pari
useamman päivän mittaista trooppista rankkasadetta
2) kymmenkunta
mökötyspäivää jolloin ei tehdä töitä koska kasvojenmenetys
3) ja ainakin
viikko päiviä jolloin ukot ovat työmaalla tyhjänpanttina sen vuoksi että
materiaalit ovat loppuneet, koska Pha haluaa säästää muutaman euron ja
tilata materiaalit mantereelta,
niin onhan se varma, että aikataulu vuotaa kuin seula.
Viimeksi tänään oltiin taas siinä
tilanteessa, että Ris oli pyytänyt Phata tilaamaan 500 betoniharkkoa,
mutta mamma päätti pihistellä ja tilasi vain 400 kpl. Siellä ne ukot nyt
seisovat sitten tumput suorana, kun harkot loppuivat jälleen kesken.
Yksi harkko muuten sivumennen sanoen maksaa n. 0,17 e.
Sopivasti
kun rakentamisen riemu on täällä ylimmillään, minä lähden Suomeen
pariksi viikoksi ja jätän Tommin vastaamaan yksin kaikesta. Kodista,
eläimistä, omista ja lainatuista rehuista sekä tietenkin raksasta.
Puolustuksekseni on sanottava, matka oli kyllä hommattu ennen kuin
tiesimme rakennusprojektin alkavaksi. Mutta silti. Soliiii niin kuin
paikalliset sanoisivat. Ja leveä hymy päälle.
Ei kommentteja