Low season eli thaimaalaista sekoilua ja suomalainen anteeksipyyntö

Kevennetään tunnelmaa paikallisittain

Lanta on laskeutumassa low seasoniin ja sen kyllä huomaa. Lähiseiskaan mahtuu taas sisälle ostoksille, ilma on niin kuuma, että lyhytkin auringossa oleskelu saa ihon kärisemään ja, no, paikalliset kaverit alkavat sekoilla ja oma jo valmiiksi horjuva mielenterveys natista liitoksissaan.

Minä olen välillä niin väsynyt, että jos hengitys ei olisi automatisoitua, niin en jaksaisi sitäkään. Jostain syystä meidän kotimme on nimittäin näiden erilaisten sekoiluiden päänäyttämö.

Ensinnäkin ikävöin vieläkin kovasti rakasta Hiisiä  ja vaikka päivä päivältä on helpompaa, niin kaverin kuolema on aiheena minulle vielä sellainen, että en pysty enkä edes halua vitsailla siitä. Thaimaalaiset sen sijaan… Aih ja voih näitä kulttuurieroja! Tommin 17-vuotias kitaraoppilas Pang, jolta on jäänyt jonkunlainen keskittymishäiriö-diagnoosi virallisesti saamatta, oli meillä oppitunnillaan ja olimme lähdössä siitä seuraavaksi viikottaiseen rannansiivoukseen. Pang alkoi ääneen ihmetellä, että pihalla haisee pahalta. Nuuskuttelin ilmaa ja sanoin, että en huomaa itse mitään. Siihen hän sitten ratkiriemukkaasti totesi, että ei kun se on toi sun koiran haudassa mätänevä ruumis joka täällä haisee. Ja kikatti sitten iloisesti päälle ja jatkoi pomppien matkaansa.

Se on toi sun koiran haudassa mätänevä ruumis joka täällä haisee.

En osaa yhtään sanoa minkälainen ilmeeni sillä hetkellä oli. Epäuskoinen ainakin. Mietin myös, että vaikka en ole ikinä elämässäni lyönyt ketään ja jouduin Tommiltakin joskus kysymään, että miten käsi kuuluu laittaa oikeaoppisesti nyrkkiin JOS joskus joutuisi puolustautumaan tms, niin mietin että kyseinen teinari olisi kyllä ansainnut äidin kädestä. Mitään pahaahan tällä kommentilla ei toki tarkoitettu, se on vaan paikallinen tapa ”keventää tunnelmaa”. Perskuta kuinka tulikin kevyt mieli! Siinä siivoukseen mennessä Pang myös puristeli vyötäröäni ja käsivarsiani ja teki analyysiä siitä kuinka lihava ja/tai kuumissani olen. Korvistani nousevaa savua hän ei silti näemmä huomannut.

Pangilta tämä on jokseenkin normaalia käytöstä, mutta ynnätäänpä siihen vielä muiden kavereiden sekoilut päälle. 

Näyttää osapuilleen oikealta. :D

Oppitunti anteeksipyytämisestä

Entäpä Jippo eli Jiab eli Jeab eli vtunhannu? Hänen nuorin tyttärensä on ollut kuukausikaupalla isovanhemmilla hoidossa ja palautui viimein kotiin, kun vanhemmilla on taas mahdollisuus hoitaa itse jälkikasvuaan. Tälleen vapaaehtoisesti lapsettomana on melko vaikea kuvitella minkälaista on olla erossa lapsestaan monta kuukautta ja sitten kun taapero tulee kotiin, hän ei enää tunnista vanhempiaan. Miksi en muuten tajunnut tässä kohtaa kokeilla toimiiko se paikallinen huumorintaju toiseenkin suuntaan? Pientä vitsiä siitä että ehkä vauveli tunnistaa teidät vanhemmat mutta ei vaan enää tykkää? Mitä, olisko hauska vai ei?

Tähän liittyen, kukaan perheestä ei tietenkään saanut hetkeen nukuttua ollenkaan kun Pim itki yöt ja päivät päästyään. Hän vierasti ihan kaikkia. Paitsi jostain syystä minua ja Moulaa. Siinä oli muslimiäidille ihmeteltävää, kun taapero pyrki koko ajan paijaamaan karvaista kaveriaan. Jouduin tosin viheltämään pelin poikki katsoessani Moulan anovaa katsetta ja reilun vuoden ikäisen lapsen ”paijausotetta”.

No, joka tapauksessa, unettomuus ei tee ihmiselle hyvää. Etenkään vtunhannulle. Etenkään jos siihen yhtälöön lisätään yhtään alkoholia.

No, joka tapauksessa, unettomuus ei tee ihmiselle hyvää. Etenkään jos siihen yhtälöön lisätään yhtään alkoholia.

Jiab siis mokasi, silleen ihan kunnolla. Menemättä liikaa yksityiskohtiin, niin sanotaanko niin, että hänellä jäi  meille lupaamansa työtehtävä vähän kesken ravintolan vessan lattialle sammuessaan. Ja aika paljon muuta päälle. Nythän on tosin niin, ettei humalainen ihminen aina muista miten asiat menivät ja niinpä yön aikana hän oli keksinyt, että itse asiassa syy olikin meidän ja deletoi meidät ensitöikseen Facebook-kavereistaan kiukkuisten (ja melko lailla käsittämättömien) viestien saattelemana. Seuraavana päivänä Tommi lähetti pitkän viestin, jossa muistutti tarkemmin miten illankulku oikeastaan meni. Minä taas kerroin, että täällä meidän kanssa ja meidän kotona hoidetaan asiat suomalaisella tyylillä; että jos tulet nyt suoraselkäisesti pyytämään anteeksi ja halaamaan, niin asia on sillä unohdettu. Näin tapahtui, vaikka Jiab kyllä myöhemmin totesi etteivät paikalliset koskaan hoida asioita näin. Täällähän kannetaan kaunaa vaihtuvia aikoja ja sitten kun asiasta on kulunut tarpeeksi pitkä aika, voidaan jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin kun oltiin sovussa ja teeskennellä ettei kukaan muista riitaa.

Aikaa tappaessaan voi vaikka koristella (mun) mopoa :D

Puukauppoja, betonitöitä ja kuoriutuvaa nahkaa

Unettomuus myös aiheuttaa keskittymiskyvyn puutetta. Eikä keskittyminen ole varsinaisesti Jiabin vahvuus muutenkaan… Minä halusin yhden tietyn puun pihalleni, samanlaisen leelawadeen kuin Hiisin haudalle, mutta tummanpunaisena tai pinkkinä. Hiisin puuhan ei kukkinut sitä istuttaessa joten väri oli arvoitus. Vähän aikaa sitten tosin ensimmäinen valkokeltainen nuppu aukesi. Mulla on joku henkilökohtainen ongelma keltaisten kukkien kanssa, joten onneksi tämä on sentään kaksivärinen.

Jiab tarjoutui auttamaan ja tuli yksi päivä innoissaan kertomaan minulle, että on löytänyt minulle monta metriä korkean pinkkikukkaisen leelawadeen. Sanoin, että tosi hieno juttu, mutta mä oikeastaan kaipasin vain yhtä karahkaa tai taimea josta voisin sitten kasvatella ihan itse puun. Sitten tätä jankkausta käytiin siinä aikansa edes takaisin ja sanoin lopulta, että jos puun omistaja ei siis kertakaikkiaan ole halukas myymään yhtä karahkaa, niin kai se on pakko ostaa koko puu sitten isommalla rahalla. Ajattelin, että onhan sellainen iso pinkki puu kyllä sitten upea näky puutarhassa. 

Hiisin leelawadee

Muutaman päivän päästä, kun olin kökkinyt reilun 40 asteen helteessä monta tuntia kaivamassa kuoppia muille istutuksilleni Jiab pärähti pihaan auto täynnä leelawadeeta. Ja joku vieras mies mukanaan.

Nythän nimittäin oli käynyt niin, että vtunhannu oli innoissaan puuta maasta kaivaessaan onnistunut katkaisemaan sen, joten yhden suuren upean puun sijaan huomasin, että minulla oli tusina niitä taimia joita olin halunnut alun perin siis yhden. Ja kaupanpäälle vielä pari oranssiakin versiota. Puun alkuperäinen omistaja puhuikin yllätyksekseni hyvää englantia ja ihmetteli siinä, että yleensä ihmiset tulevat hänen luokseen ja pyytävät yhden oksan joita hän ihan mielellään antaa, mutta että Jiab oli välttämättä halunnut ostaa koko puun. Naamapalmu.

Olin siinä vaiheessa siis hikoillut pari sangollista vettä, kaivanut monta kuoppaa kivikovaan maahan ja jäin tuijottamaan horisonttia mietteissäni. Jiabin onneksi aivan liian väsyneenä sanomaan yhtään mitään. Sitten katselin kuinka hän alkoi tohkeissaan etsiä ruukkuja niille 14 taimelle/karahkalle (KYLLÄ, luit määrän oikein). Siinä meinasi mennä lapsi pesuvesien mukana, eli pari kasvia ruukkutarpeen tieltä ennen kuin ehdin sanomaan, että saniainen on kasvi ja chilille olisi tulevaisuudessakin käyttöä.

Lopputulemana kaikki karahkat löysivät kodin ja koko vierastalon edusta oli aivan mullassa. Niin joo, ja ne 12 multasäkkiä jotka olin raahannut mantereelta omiin projekteihin olivat toki loppuun juotu.

Edelleen istuin vaan siinä maassa kiven päällä sanomatta mitään. Se muuten pelottaa Jiabia kaikkein eniten. Hän toi varovasti minulle vesipullon ja lupasi kaivaa ihan niin monta kuoppaa tontille kuin ikinä haluan. Join veden ja sanoin, että tehtäiskö jatko mun tyylillä, eli suunnitellen. Että pidät nyt vaan huolen, että kaikki istutukset ovat likomärkiä ja minä menen nyt sisälle vetämään henkeä.

Tätä puuprojektia ennenhän siis teimme Jiabin kanssa liuskekivistä ja betonista polun vierastalolle. Tai niin minä ajattelin. Lopputulema on möykkyinen ja kiero betonipolku josta pilkistää pari liuskekiveä. Minähän nimittäin ajattelin hakevani vatupassin ja asetella kivet vaateriin ja sillä viisiin. Mutta siinä vaiheessa kun tulin työmaalle, niin märkä velli oli jo roiskaistu summanmutikassa kivien päälle. Sen jälkeen Jiab jätti minut yksin elämäni ensimmäisen betonityön kanssa. Myönnän, että pari kyyneltä saattoi vierähtää tällaisen pedantin ihmisen poskelle sitä liuskekivipolun irvikuvaa katsellessani. 

Myönnän, että pari kyyneltä saattoi vierähtää tällaisen pedantin ihmisen poskelle sitä liuskekivipolun irvikuvaa katsellessani.

Lisäksi vesi jäi polun keskelle killumaan kuin uima-altaaseen. En myöskään ennättänyt hakea mistään mitään suojavälineitä, joten rakkojen lisäksi nahka kuoriutui käsistä ja jaloistani 4 päivää. Sillä lailla. Tommi tuli taas hätiin (niin kuin aina) ja läksytti Jiabia siitä, että miksi minun ohjeitani ei taaskaan kuunneltu. Seuraavana päivänä hän sitten korjaili tuhoja monta tuntia, mutta ei paska perusta muutu kullaksi vaikka mitä tekisi. Lohdutan itseäni sillä, että on tuokin poluntapainen kuitenkin parempi vaihtoehto kuin pelkkä savinen maa joka muuttuu punaruskeaksi limavelliksi sadekaudella.

Neng on vähän väsynyt

Hauskinta tässä on ehkä se, että nämä Jiabin sekoilut ovat sieltä kevyimmästä päästä. Neng on soutanut ja huovannut työpaikkojensa välillä tällä kaudella ennätysmäärän. Aina kun hän otti loparit tai sai jonkun muun nerokkaan idean hän tuli meille tärisemään tohkeissaan tai juomaan suruunsa. Tai molempia.

Viimeisin älynväläys häneltä oli lähteä hommiin Phi Phille. Sittemmin kuulin, että hänen tuleva esimiehensä on pakistanilainen muslimi. Sanoin useampaan otteeseen, että bilesaari Phi Phi on sitten jotain ihan muuta kuin nukkuva Lanta. Ja että pakistanilainen omistaja ei sitten välttämättä ole yhtään niin rento muslimi kuin thaimaalaiset useimmiten (turistialueilla) ovat. Paikallisittain kalliiseen Lantaan verrattuna Phi Phi on vielä reippaasti kalliimpi. Minun ja Tommin neuvot kaikuivat arvatenkin kuuroille korville.

Neng kesti Phi Phillä kokonaiset 4 päivää joista 3 hän teki töitä uudessa työpaikassaan ennen kuin pinna katkesi ja hän otti loparit ”fuckin crazy” -viestien saattelemana. Esimies oli kuulemma hirveä sekopää eikä suvainnut että henksu käyttää alkoa. Phi Phi on hirveä saari, kuulemma vilkkaampi kuin Bangkok. Ja kaljakin maksaa 20 bahtia enemmän kuin Lantalla!

En voinut vastustaa kiusausta joten toistin varuiksi kolme kertaa maailman ärsyttävimmät fraasin ”mitäs mä sanoin”. Neng otti samantien lautan mantereelle ja jäi odottamaan että sisko siirtäisi sen verran rahaa että hänellä olisi varaa matkustaa äidin luokse Koillis-Thaimaahan. Parinkymmenen tunnin odottelun ja bussissa istumisen jälkeen hän sitten pääsi perille ja syö kotonaan riisiä ja miettii mitä tekisi seuraavaksi.

Työpaikkoja selaamassa

Exän nyxän exät ja keitä meitä nyt olikaan

Odi on kuitenkin ehdottomasti vetänyt kaikista kavereista pohjat. Ensin hän hävisi maailmankartalta totaalisesti, puhelimeen ei saanut yhteyttä eikä kukaan tiennyt missä hän oli. Vaimo Sau oli huolesta sekaisin, eli thaimaalaisittain hymyili hiukan vähemmän kuin normaalisti.

Lopulta Odi löytyi, hän oli kuulemma päättänyt palata yhteen ex-vaimonsa kanssa. Vaimon perhe oli luvannut hyvät rahat ja uusia autoja jos hän vaan jäisi entisen puolisonsa luokse. Meidän kotimme oli jälleen lopulta tämänkin parisuhdekriisin Dr Philin vastaanotto. Muistutan siis edelleen, että asumme 16 m2 vtun studiossa!

Kaikki kaverit siis kokoontuivat meille (onneksi terassille) ja Odi kertoi kaikille kuinka paljon hän meitä rakastaa ja Sauta tietysti eniten. Paikalle hän kuitenkin tuli uuden/vanhan puolison sponssaamalla puolentoista miljoonan bahtin hintaisella täysin pakasta revitellä autolla. Tätä venkoilua, exän ja nyxän ja meidän kaikkien kavereiden kanssa käytiin jonkun aikaa läpi (meillä kuinka muutenkaan) kunnes lopulta Odi ilmoitti että hän haluaakin tarkemmin ajatellen pitää molemmat vaimot. Tämä nyt toki ei ole muslimipiireissä mitenkään ennenkuulumatonta, mutta kyllä meiltä kaikilta, eikä vähiten Saulta loksahti leuka lattiaan. 

Haluaako joku tietää miten tämä Tommin autonkylkeen kirjoittama teksti kääntyy suomeksi? :D

Tästä seuranneiden käänteiden jälkeen Sau ilmoitti että Odi saa pitää tunkkinsa. Odi ja Neng ajautuivat tämän kaiken ansiosta niin massiiviseen riitaan, että yli vuosikymmenen mittainen ystävyys katkesi yhden varsin vihaisen puhelun aikana. Kun sanon vihaisen, niin en tarkoita mitään suomalaistyylista ”haista runkkari vttu” -tyyppistä settiä, vaan enemmänkin sellaista ”tulen tappamaan sinut tänään” -henkistä keskustelua. Sillä lailla.

No, Odista ei ole kuulunut sen jälkeen mitään. Sau on lakannut käyttämästä hijabia (musliminaisten huivi) ja Facebookin perusteella ottaa elämästään ilon irti maallisin tavoin kuten juomalla yhden alkoholipitoisen juoman silloin tällöin  kavereiden seurassa baarissa.  Ja uimassa elämänsä ensimmäisissä bikineissä! Neng on tosiaan hermolomalla äitinsä luona ja kerjää kiukkuista siskoaan antamaan kaupastaan paria bisseä pahimpaan kaljanhimoon. Jiab laskee satangeja ja koittaa saada ruokaa perheelleen pöytään. 

Lisää tähän yksi sänky ja jääkaappi, niin siinähän se meidän koti sitten onkin :D

Me? No ainakin jatkuva ramppaaminen meillä on hiljentynyt mukavasti. Mahdoinko sanoa, että vuokranantajamme on tässä ihan lähitulevaisuudessa aloittamassa rakentamaan meille taloa? Sehän tarkoittaa sitten sitä että tuossa parin metrin päässä on raksa. Jota me (oikeasti Tommi) joutuu ihan varmasti vahtimaan. Jos olet lukenut blogiani edellisen raksaprojektin osalta, niin osaatte varmaan arvella mitä on tulossa. :D

Hermoromahdus. Ja ehkä talokin...