Hypnoosihoitoja ja A-asiakashommia

Muistan päättäneeni jo joskus parikymppisenä että en aio koskaan hankkia elantoani asiakaspalvelijana. Se tuli harvinaisen selväksi jonkun vuoden jälkeen supermarketin kassalla istuessani. Niinpä kouluttauduin alalle jossa pääosin saa mököttää yksin työpöytänsä takana. Minä en nimittäin jaksa kovin hyvin ihmisiä. En vaan jaksa. Olen kummallisen herkkä ihminen, vaistoan aivan liian hyvin ihmisten mielialat ja se on usein varsin raskas kanava katseltavaksi. Eläimet ovat paljon helpompia ymmärtää! (Paitsi kissat :D)

Jostain syystä olen silti taas ajautunut jonkunlaisen asiakaspalvelun pariin. En oikein edes tiedä miten siinä niin pääsi käymään.


Venäläinen romeo

Sen jälkeen kun laitoimme Tommin kanssa pystyyn Koh Lantan ystävät -nimisen Facebook-ryhmän, olen alkanut saada melko käsittämättömän määrän yksityisviestejä, enimmäkseen kysymyksiä koskien mitä erikoisempia aiheita Thaimaahan tai Lantaan liittyen. Minulle on edelleen täysi mysteeri miksi viestit tulevat aina minulle Tommin sijaan. Kertokaa te? :D Pääosin viestit ovat tosi asiallisia ja ystävällisiä, mutta sitten on niitä joiden kohdalla pitää hakata vähän joko nyrkkiä tai päätä seinään. Joskus molempia.

Toisinaan viestejä tulee toki ryhmän ulkopuoleltakin. Niin kuin vaikkapa Venäjältä! Täällä puolet vuodesta asuvan venäläisen ystäväni syntymäpäivä alkoi lähestyä kun sain hänen uudelta poikaystävältään (jota en siis ollut koskaan tavannut) viestiä ja varovaisen kysymyksen voisinko mitenkään auttaa häntä.
Minä ajattelen olevani aika avulias ja pitkäpinnainen ihminen, mutta tämän keissin kohdalla aloin miettiä semivakavasti, että jatkossa palveluillani ja avullani tulisi olemaan tuntihinta.

Uusi poikaystävä halusi lähettää mielitietylleen kukkakimpun. Melko suloista, eikö? Kysyin hänen hintahaarukkansa ja väritoiveensa ja ajattelin että asia olisi sillä selvä.
Toki sopivasti odottelimme Tommin kanssa juuri rahojen siirtymistä thaitilillemme joten käytännössä laitoin viimeiset käteisemme kiinni tähän romanttiseen eleeseen, mutta hei. Mitä sitä ei rakkauden eteen jne. 

Sitten sain viestin tältä venäläiseltä Romeolta, ehkä klo 19 aikaan illalla, että voisinko toimittaa kukat tyttöystävälle tasan silloin kun vuorokausi vaihtuu. Siis vttu keskellä yötä! Purin ensin kieleeni, sitten poskeeni ja vastasin että en voisi. Kukkakauppa oli jo siltä päivältä nimittäin kiinni ja minä tykkään nukkua öisin. Keski-ikäinen kun olen.

Minä tykkään nukkua öisin. Keski-ikäinen kun olen.
Nyt on taas hyvä hetki muistuttaa, ettei tämä ole järjin iso saari. Täällä on yksi hiton kukkakauppa. Menin siis seuraavana aamupäivänä saaren pohjoispäätyyn sinne ainoaan kauppaan katsomaan minkälaisia kukkia siellä olisi tarjolla. Annoin myyjälle budjetin ja osoittelin oikean välisiä kukkasia. Alku alkoi lupaavasti, mutta koska Thaimaa, niin varsin tyylikkään kimpun päälle tuli ensin muovia (prkl), sitten vaaleanpunaista kangasta, sen päälle tummanpinkkiä kangasta ja kaiken kruunuksi järjettömän kokoinen punainen rusetti. En itsekään pidä täysin tarpeettomasta ylimääräisestä tilpehööristä, etenkään muovisesta ja olin TÄYSIN varma, ettei ekohipsterinäkin tunnettu venäläinen ystäväni varsinaisesti riemastuisi asiasta, mutta siinä kohtaa asialle oli myöhäistä tehdä mitään. Sitä paitsi suurimman osan materiaaleista naapurin lapset ottaisivat varmaan enemmän kuin mielellään mukaan prinsessaleikkeihinsä.

Otin kimpusta kuvan, lähetin poikkikselle ja lähdin suhaamaan kohti tyttöystävän kotia, joka luonnollisesti sijaitsee saaren vastakkaisessa päädyssä. Sade kuitenkin yllätti (mopo)kukkalähetin ja myönnän päästelleeni melko monta kirosanaa kaatosateessa siristellessäni ja toivoessani ettei trooppinen sade hakkaa kukkapuskaa ihan tuusannuuskaksi. Vtutus laantui toki heti kun näin kuinka paljon tyttöystävän mieltä lämmitti tämä täysin yllättävä kukkalähetys.

Vanha romantikko sommitteli kuvaan mukaan myös painepesurin :D



Vihdoin päästyäni kotiin huomasin että venäläinen rakastaja oli lähettänyt viestejä joissa lähinnä kauhisteli  kukkakimpun muoveja, mutta aikansa asiaa päiviteltyään hän päätti armahtaa minut (kiitti hei tosi paljon) sanomalla että lahjan saaja ei varmaankaan pahoita tästä lopullisesti mieltään.

Useampi viikko myöhemmin tämä romeo saapui itse Lantalle, antoi käteeni tasan tarkkaan sen kukkakimpun hinnan ja sanoi, että toi kyllä minulle kiitokseksi tuliaisia Venäjältä, mutta päätyikin sitten syömään ne itse. No mitäpä siinä sitten. Olihan minulla tässä kuitenkin se tekemisen riemu palkkana. Pienet sille.


Taksikeskus

Joku aika sitten ajattelin että olisi ehkä hyvä idea suositella Jiabia  Lanta-ryhmässä suomalaisille lomalaisille luotettavana taksikuskina. Siihenkin ammattiryhmän nimittäin kuuluu kaikenlaisia ukottajia. Jiab sen sijaan on yksi niistä harvoista paikallisista joka oikeasti ymmärtää mitä farang-aika tarkoittaa. Toisin sanoen hän ei koskaan myöhästele, laskuttaa tasan listahinnan ja on muutenkin luottopakki. Hän jopa perusti itselleen kalenterin johon kirjaa aina tarkasti monelta ja mikä päivä ja kuinka monta ihmistä mistäkin resortista piti hakea ettei vaan unohda ketään tai sekoita päiviä tai aikoja. Sisäinen pilkunviilaajani hyrisi onnesta tämän kalenterisysteemin nähdessään.
 
Ryhmäläiset ovat laittaneet varauksia myös minun kauttani ja se on 99% sujunut niin kuin vain voi olettaa että suomalaisten kanssa sujuu, ihmiset pitävät kiinni varauksistaan ja meillä kaikilla oli niin mukavaa jne.

Mutta sitten osuu kohdalle sekin kerta, kun satun istahtamaan koneelle kesken kananmunien keittelyn ja katsomaan koneen kelloa, kun huomaan, että Messengeriin on kilahtanut uusi viesti joltain ryhmäläiseltä.
Asiakas siellä kertoi tuohtuneena ettei halua enää jatkaa matkaa Jiabin kyydissä, koska kuski polttaa pilveä ja heillä on lapsia kyydissä! Ja että tiesinkö minä näistä Jiabin ”harrastuksista”. Ja kasa huutomerkkejä päälle.
 ”Pilvi” oli siis oikeasti tässä tapauksessa thaitupakka, joka kääritään ilman filtteriä palmunlehteen. Asiaa piti selvitellä tovi, mutta lopulta asiakas uskoi minua, pahoitteli virhettään ja matka sai jatkua.
Myönnän, että palko meni melko syvälle nenään välittömästi. Viestissä kuitenkin syytettiin Jiabia aiheettomasti huumausainerikoksesta ja minua pilviveikon välittämisestä kuskiksi.

Kananmunat syötiin sinä päivänä melko kovana muuten… :D

Jos tupakasta välttämättä haluaa hakea jotain hyviä ominaisuuksia, niin ainakin tämä filtteritön paikallinen röksä on paljon ekologisempi vaihtoehto kuin länsimaiset vastineensa; pelkkää purua lehden sisällä. Toki se tuoksuu erilaiselle perus Marlboroon verraten, mutta on se silti varsin kaukana höpöheinän hajusta.
 
Pilviveikko :D
Mietin tässä, että mahtaako joku mielensä pahoittaa tästä. Sitten muistin, että pahoitinhan minäkin mieleni. Ja saanhan mä edelleen muutenkin päättää mitä mä tänne kirjoitan. Tiedän jo etten ole menossa taivaaseen muutenkaan joten sikäli melko sama.

Viidakkotalossa on nyt ruotsalainen kaveripariskunta muutaman kuukauden vuokralla. He ovat oikeasti todella hyväsydämisiä ja kilttejä ihmisiä, mutta koska he asuvat ensimmäistä kertaa vuokralla talossa resortin sijaan, niin he ovat tarvinneet melko paljon tukea ja neuvoja. Tai vaikka satunnaisesti yhden urhean nimeltämainitsemattoman suomalaisen naisen poistamaan hämähäkin kylpyhuoneesta. Tai jonkun neuvomaan miten pyykkejä pesetetään pesulassa. Tai miten sänky lakkaa natisemasta kun sen päädyn vetää pari senttiä irti betoniseinästä.
Moula sen sijaan on ottanut muutamassa viikossa ihan hyvin lisämassaa, sillä Tomppelikoiran  "ikinä en ole ruokaa saanut" -ilme näyttää tepsivän vieraisiin vähän liiankin hyvin.

Näiden kohtaamisten lisäksi olen auttanut ihania suomalaisia lomalaisia erilaisissa pienissä jutuissa, hoitanut Trash Hero-tehtäviä ja tehnyt muutamia ilmaisia designtehtäviä hyväntekeväisyysjärjestöille.
Minun piti oikeasti käydä aika vakavia keskusteluita aiheesta ”miten kanssaihmistä puhutellaan” ilman että nenästä otetaan senkka. Nyrkillä.
Kun näissä kaikissa ei ilmeisesti ollut vielä tarpeeksi ihmisiin liittyviä ärsykkeitä, niin sain vielä täysin aiheetonta kuraa niskaani aiemmin mainitsemani venäläisen ystäväni ex-poikaystävältä, täysin epävakaalta mustasukkaiselta kuumakallelta, jonka kanssa minun piti oikeasti käydä aika vakavia keskusteluita aiheesta ”miten kanssaihmistä puhutellaan” ilman että nenästä otetaan senkka. Nyrkillä. Viesti tuntui anteeksipyyntöjen määrästä päätellen menneen myös tälle machomiehelle perille. Se on nimittäin niin, että suomalaiselle naiselle ei kyllä kukaan tule aiheetta aukomaan päätään. Perskuta. Karjala takaisin!!

Trash Hero -tehtävät ovat lähes aina superkiinnostavia ja -hauskoja!

Kiroileva alitajunta

Omat energiatasoni alkoivat olla kaiken tämän jälkeen vahvasti miinuksen puolella. Tai vtutuskäyrä tapissa. Miten sen nyt sitten haluaakin sanoa.

Onko siis ihme, että päätin olla vähän aikaa itsekäs ja olla auttamatta hetkeen yhtään ketään muuta kuin itseäni.
Päätin pitää offline-päivän. Laitoin luurin, padit ja koneet mutelle ja linnoittauduin eläinten kanssa studioon sisälle. Briefasin myös vuokratalossa asuvat kaverit tähän järjestelyyn, jotta he eivät vahingossa tulisi visiitille. Tommi laittoi Jiabille viestiä että lastenhoitopalvelu on yhden päivän kiinni. Tämä oli ehkä paras ideani aikoihin! Täysin itsekäs päivä vailla mitään muita tavoitteita kuin levätä, ladata akkuja ja antaa aivoille tauko jatkuvilta ärsykkeiltä ja sosiaaliselta elämältä.

Mistä tällainen idea? No kuulkaas omalta alitajunnaltani jonka kanssa olen käynyt nyt varsin kehittäviä keskusteluita. Kävin nimittäin reilu viikko sitten hypnoosihoidossa.  Eli taas yksi peruspäivä tropiikissa. :D

Ruotsalainen Lantalla asuva ekspatti haki jossain ryhmässä englanninkielisiä harjoituspotilaita valmistuakseen jonkunlaiseksi hypnoositerapeutiksi. Minulta ei ruotsi lähde ollenkaan joten sovelluin omasta mielestäni hyvin koekaniiniksi.

En ole koskaan ennen ollut hypnoosissa eli asia oli minulle ihan vieras. Ennen hypnoosia sain esittää kysymyksiä joihin halusin elämässäni vastauksia ja sen jälkeen tehtiin varsinainen harjoitus. Olin lopulta vastaanotolla melkein 5 (!) tuntia. Sinä aikana kävin yhdessä edellisessä elämässäni jossa olin muuten irlantilainen vain kasvisruokaa syövä eläinlääkäri jossain 1900-luvun vaihteessa. Kelasin koko elämäni läpi pikkupojasta kuolemaani asti. 

Sen jälkeen hypnoosihoitaja kysyi minulta, tai tarkemmin alitajunnaltani ne kysymykset joihin session alussa halusin vastuksia. Se oli varsin kiinnostavaa settiä!
Jostain syystä alitajuntaani tykkää kiroilla. Englanniksi. Ehkä se on se irlantilainen edellinen elämä siellä joka puhuu.

  • Sain käskyn olla itsekkäämpi ja välittää vähemmän siitä pitävätkö ihmiset minusta vai eivät.
  • Listasin myös järkkymättömällä itsevarmuudella itselleni listan vitamiineja ja lisäravinteita joita minun pitäisi ottaa.
  • Käskin lopettaa totaalisesti rahasta murehtimisen
  • Käydä hieronnassa (niin kävinkin ja vielä viikko sen jälkeenkin olen ihan mustelmilla :D)
  • Ja pitää yhden päivän ilman ihmisiä ja ärsykkeitä.

Pakko sanoa, että alitajuntani on roisista kielenkäytöstään huolimatta viisas tyyppi! Taidan alkaa kuunnella sitä kaveria useamminkin! Ja suosittelen sitä lämpimästi muillekin. 😎
 
Tässä on muuten kaveri joka ei oikeasti piittaa pätkääkään kenenkään muun mielipiteistä. Olen päättänyt alkaa ottaa kummituskissasta mallia!
 

Ei kommentteja