Uusi vuosi, uudet hämmennyksen aiheet

Lapsenvahtina

Joulupukki taisi eksyä matkallaan Lantalle, tai ainakin viimeistään meille vievällä viidakkotiellä, sillä lahjoja ei ole näkynyt. No muutama tienpientareelle oksentava tonttu tavattiin kuitenkin, että eiköhän siinä ollut ihan riittävästi joulutunnelmia meikäläisille. Niin ja käytiinhän me joulusaunassakin kaveriporukalla (oli muuten varmaan kaikki saaren suomalaisvieraat siellä aattona 😁), tehtiin pizzoja kotona talkoilla ja juotiin riittävästi punaviiniä. Tai ainakin minä join. Kröh.

Jouluinen saunadrinkki :D

Uusi vuosi on lähtenyt käyntiin ”normitunnelmissa” eli ilman armoa. Vaikka raksa on sen verran paketissa, että pääsimme muuttamaan studioon asumaan, niin väkeä lappaa tiluksilla edelleen kuin pipoa. Jos ei muuten, niin Jiabin tytär Nadia on meillä tätä nykyä ihan joka päivä hoidossa. Toisinaan muutamia tunteja, mutta useimmiten yhden työpäivän verran sillä aikaa kun molemmat vanhemmat yrittävät tienata rahaa ajamalla taksia ja mopotuktukia. Eipä sillä, helppo hoidettavahan tämä kahdeksanvuotias näyttää olevan, katselee rauhallisesti padiaan niin kauan että nukahtaa sänkyymme. Joskus hänen videomakunsa tosin on niin kyseenalainen, että minulla palaa päreet ja isken muksulle luurit päähän kun en jaksaa kuunnella jatkuvaa kimeällä äänellä kaakatettua ”IHANAAMAHTAVAASUPERSÖPÖÄ”-hehkutusta.

Mitä vanhemmat oikeasti tekivät ennen padeja?!

Olen myös pariin otteeseen pyytänyt, että lapsi tuotaisiin meille omien eväiden kanssa, sillä farangien ruoat eivät oikein ole tämän pikkumimmin mieleen. Mitään vihanneksiahan ei tosiaankaan voi siis ikinä syödä.
Ravintolassa yhdessä ruokaillessamme järjestettiin viimeksi muille asiakkaille vähän ylimääräistä ohjelmaa. Ette nimittäin usko, mikä helvetin haloo syntyy siitä kun lapsi itse tilaa ravintolassa possua ja sitten päättääkin ettei haluakaan syödä niitä ja viskoo possunpalaset minun annokseeni lillumaan. Ei varmaan heitä toista kertaa tai minä heitän. Lapsen. Pesuvesien mukana. Saakeli. Possua vegetädin soppaan! Onko maailmassa mikään enää pyhää?!

Pientä jäynää on pakko toisinaan Jiabille tehdä, ihan vaan koska miksikäs ei. Emme koskaan kiellä Nadiaa juomasta Cokista tai syömästä mitään sokerista iltamyöhällä. Niinpä välillä isukki saa hakea kotiin sokeripärinöissään päätöntä ympyrää juoksevan lapsensa. Emme edes yritä peitellä mielihyväämme tätä showta katsellessamme. Samaan aikaan mietin, että oman lapseni en antaisi varmaan juoda pisaraakaan mitään limua ”ennen kuin sitten omassa kodissasi saat tehdä mitä haluat” tms.

Pabuk-myrsky ja melkein sukua julkkiselle

Tällä hetkellä Lantan yllä pitäisi olla etukäteen pelätty ja kauhisteltu Pabuk-myrsky. Kävimme eilen hamstraamassa kaupasta pientä hätävararuokaa siltä varalta että maailmanloppu iskisi. Oluthyllyt näyttivät kaupassa harvinaisen tyhjiltä, mutta kukapa sitä haluaisi selvinpäin pelätä mökissään että myrsky pyyhkii katon mennessään, että sikäli ymmärrettävää.
Tähän mennessä taivas on ollut epätavallisen harmaa, puiden lehdet havisevat pienehkössä tuulessa ja vettä on tullut kolme tippaa. Riippumatto kastui yöllä sateista ja Moula ruokakippo oli tippunut terassilta. Toistaiseksi siis pärjäämme ihan kiitettävästi näiden myrskytuhojen kanssa. (No leikki sikseen, toisilla alueilla myrsky iski oikeasti kovaa)

Pii odottelee Pabukia turvassa peiton alla

Sain yllätyksekseni Helsingin Sanomilta yhteydenoton ja pyynnön kertoa kuulumisista ja myrskytunnelmista Lantalla. Ehdimme jutella jo hyvän aikaa kun haastattelun lopuksi toimittaja pyysi saada koko nimeni tietoonsa. Kieltäydyin tästä kunniasta, sillä olen saanut jonkun verran kyseenalaisia ja ikäviä yhteydenottoja muutenkin ja näitä minun nimelläni varustettuja ihmisiä on tasan yksi Suomessa joten… Ei. Hesari taas ei kuulemma voi julkaista juttua ilman oikeaa nimeä. Tommi sen sijaan ei ole yksityisyydensuojastaan niin tarkka ja hänen nahkansa on muutenkin noin kolmekymmentäseitsemän kertaa paksumpi kuin minun joten asia oli sillä hoidettu ja kommentit laitettiin hänen ja vaimonsa nimiin. Taas ollaan melkein sukua julkkiselle!

Toistaiseksi minun mielenrauhaani on järkyttänyt eniten paitsi ne Nadian katsomien vttumaisten thaimaalaisten lastenohjelmien äänimaailmat ja keitossani lillunut possunriekale, myös Pii jonka selkään on ilmestynyt kalju läntti. Ilmeisesti se on kirjaimellisesti ottanut selkäänsä joltain naapurin kissalta. Epäilen sitä samaa elämäntapakoulukiusaajakattia joka aloitti Piin piinaamisen jo siinä vaiheessa kun se oli voipaketin kokoinen. Harmi, ettei Moula ollut päässyt paikalle puolustamaan pikkuveljeään, siinä olisi Marakatti saanut tuta nahoissaan temppelikoiran koston.

Pii otti todistetusti selkäänsä

Majoituspalvelu Seksihelle

Meille tuli vuokrataloon ensin muutama ystävä yöpymään, kokonaisen yhden päivän sen jälkeen kun pääsimme muuttamaan sieltä itse ulos. Heidän vierailunsa aikana saimme osapuilleen raivattua talosta ylimääräiset romppeet pois. Voin sanoa, että muuttaminen jatkuvasti pienempään asumukseen alati kasvavan tavaramäärän ja kolmen eläimen kanssa ei ole kaikkein juhlavinta hommaa. Tässä sitä nyt asutaan 16 m2 huoneessa kaikki 5 kaksi- ja nelijalkaista kunnes vuokranantaja saa joskus raavittua sen verran rahaa kasaan, että pääsee aloittamaan meidän tulevan asumuksemme rakennusprojektin.

Ensimmäiset oikeat asiakkaat tulivat taloon heti vuoden ensimmäisenä päivänä. Sehän meni just ihan niin hyvin kuin meidän tuurilla voi. Olemme hommanneet mökkiin talopuhelimen, yksinkertaisen pienen nokialaisen luurin paikallisella liittymällä varustettuna jotta vieraat saavat meidät tarvittaessa, esim. hätätapauksessa kiinni. Uusi vieras ehti majailla talossa ainakin pari tuntia ennen kuin puhelin soi ja vieras ilmoitti että nyt on sitten hätätilanne käsillä, skorpioni oli pistänyt häntä jalkaan.

Uusi vieras ehti majailla talossa ainakin pari tuntia ennen kuin puhelin soi ja vieras ilmoitti että nyt on hätätilanne käsillä

Minä menin paikalle selvittämään tilannetta ja siellä seisoi arvatenkin hieman hätääntynyt vieras ja skorpioni makuuhuoneen lattialla piikki pystyssä. Ensimmäiseksi lohdutin vierasta sillä ettei skorpionin pisto ole vaarallinen (jos ei satu olemaan allerginen), mutta saakelin kivulias se saattaa olla. Sitten keskustelimme siinä miten tästä etenemme samalla kun etsin ulkoa muovisen lattiaharjan jolla liiskasin tottunein ottein piikkiniekan kuoliaaksi. Siis asiahan on niin, että vaikka kuinka ituhippi olenkin, niin kyllä sisällä steppailevat skorpparit pääsevät hengestään samantien. Saatan toki vain kuvitella mutta vieras näytti semijärkyttyneeltä touhujani katsellessaan. Saattoi tosin johtua ihan vaan siitä pistoksestakin eikä ehkä niinkään siitä valmistamastani epämääräisestä skorpionimuusista lattialla..?
Laitoin viestiä klinikalle työskentelevälle kaverilleni ja kysyin, että auttaako joku apteekkituote vai pitääkö potilas tuoda hoitoon. Kipu kuulemma voisi pahentua sen verran kovaksi, että he suosittelivat hoitoon hakeutumista. Hän ei ollut itse töissä joten soitin vielä suoraan klinikalle.

Siinä puhelussa oli ihan piilokameran aineksia. Linja oli toki paska niin kuin asiaan kuuluu keskelle viidakkoa sateisena päivänä, mutta siihen oli hyvä vielä heittää päälle kielimuuri ja Lantan tiet joilla ei millään ole näkyviä kadunnimiä. Ai niin ja pimeä ilta ja kuoppainen monsuunien raiskaama viidakkotie.
Kysymykseen koskien resortin nimeä vastasin ainakin viisi kertaa, että ”This is a house NOT a resort” johon klinikalta vastattiin ”oh, I see, so a resort called the HOUSE”. Tätä eipäs juupas -jankkausta käytiin sitten hyvän aikaa. Lopulta auto kuitenkin löysi paikalle ja potilas pääsi hoitoon. Seuraavana päivänä jalka oli kuulemma onneksi entistä ehompi. Ja sitten kuultiinkin uutiset tänne mahdollisesti rantautuvasta rajusta myrskystä.

Ymmärrän kyllä järjellä, ettei skorpioni saati myrsky voi mitenkään olla meidän syytämme, mutta… Kivaa lomaa hei, arvoisa ensimmäinen asiakkaamme ja muista jättää sit hyvät arviot, eiks joo?! Mietin jo hetken hanskojen heittämistä tiskiin heti kärkeen ennen kuin lopullinen apokalypsi iskisi nurkille vain siitä syystä että me päätimme taas aloittaa jonkun projektin.
No, emme heittäneet ja jatko onkin sujunut vähän rauhallisemmissa merkeissä. Toistaiseksi. Taidan varuiksi kuitenkin pysyä kiltisti sisätiloissa sillä yhtäkkiä taivas meni harmaaksi ja alkoi sataa.

Pistääkö hyttyset muka ikinä ketään muuta jättämällä näin arveluttavan jälken? Epäilen. :D Eikä liity mihinkään, kunhan vaan taas todistelen kuinka mikään tässä meidän perheessä ei mene normien mukaan.