Rakkaani, pissaisitko tähän purkkiin? - Suhmurointia thaityyliin

Ihmissuhdekiemuroita

Ei ole ihmissuhteet koskaan kovin helppoja, mutta uskallan väittää, että ne saattavat olla vielä asteen verran kiemuraisempia, kun suhteen osapuolet edustavat hyvin erilaisia kulttuureita. Täällä Thaimaassa tasa-arvo on näin länsimaisen feministi-puunhalaajan silmin valovuoden päässä Suomen tilanteesta. Tietyissä asioissa palaa päreet ihan viimeisen päälle ja toisinaan se on sitten enemmän kuin jees. Lähes aina jos meille tulee paikallisia kavereita kylään, niin etenkin naiset menevät heti johonkin nurkkaan istumaan ujosti, usein eivät edes tervehdi ja sitten ehkä jossain vaiheessa tylsistyttyään menevät keittiöön vaikkapa tiskaamaan astioita. Siis MEIDÄN keittiöömme, ihan kuin palkatut sisäköt. Se tuntuu vähintäänkin kiusalliselta.

Sitten taas vastaavasti miehet usein eivät katso minua päinkään ja juttelevat vain toisten miesten kanssa. Ensin sen korpesi minua ihan hitokseen, mutta kun kuulin, että se on osoitus kunnioituksesta (vierasta naista ei mennä heti jututtamaan ylituttavallisesti), niin päätin nauttia tilanteesta. Kerrankin minun ei tarvitse alkaa alkeellisella thaillani sosiaaliseksi vaan saan ihan luvan kanssa mököttää, leuhutella vapaana roikkuvia hiuksiani, näperrellä puhelintani ja siemailla vaikka paheellista alkoholia. Luonnollisesti paikalliset naiset käyttävät varsin nihkeästi mitään alkoa oletettavasti Islamista johtuen, pukeutuvat säädyllisesti ja peittävät hiuksensa. Miehiä uskonto ei sen sijaan näytä samaan tapaan rajoittavan… Viina maistuu ja laulu raikaa. 😁

Odin ja Nengin keskenäiset väittelyt ovat meille ulkopuolisille hauskaa seurattavaa

Näyte tähän purkkiin, kiitos

Jännittäviä parisuhdekiemuroita päästiin seuraamaan ihan autiopaikalta jokunen päivä sitten kun ekspattituttavamme tuli melkoisen tympääntyneen oloisena kylään ilman thai-miestään. Ihan kuin siinä ei olisi tarpeeksi kiukun siementä kylvettäväksi, että isäntä oli viimeiset viikot laukannut ympäri kyliä koko valveillaoloaikansa sillä välin kun vaimo nökötti vailla puheseuraa anoppilassa jossain mörön pyllyssä, ukko jäi vielä kiinni melkoisen mojovasta valheesta.

Thaimaassa on aika mittava huumeongelma, joka erityisesti korostuu nuorten miesten keskuudessa. Yksi suosituimmista huumeista täällä on ehdottomasti ”Ya ba” (suomeksi hullu huume), joka on halpa amfetamiinijohdannainen kofeiinia sisältävä päihde, joka pistää nupin halvalla sekaisin. Sillä on myös piristäviä vaikutuksia ja siksi se on suosittua myös pitkää päivää tekevien bussi- ja taksikuskien keskuudessa. Tämä ei varmaan tehnyt oloasi kovinkaan turvalliseksi Thaimaan autoliikennetta ajatellen? Pahoittelut siitä.

Hallitus koittaa puuttua asiaan muun muassa huumeratsioilla, joita suunnataan erityisesti suurimpaan kohderyhmään eli nuoriin miehiin. Poliisit voivat esimerkiksi odotella lautalta saapuvia paikallisia nuoria miehiä purkit kourassa ja vaatia antamaan virtsanäytteitä.

Poliisit voivat esimerkiksi odotella lautalta saapuvia paikallisia nuoria miehiä purkit kourassa ja vaatia antamaan virtsanäytteitä. 

Näin kävi myös tälle aiemmin mainitsemalleni ekspatille tai tarkemmin hänen miehelleen. Mies oli käsi sydämellä vakuuttanut, että hän on entisessä elämässään kyllä käyttänyt yhtä ja toista laitonta mömmöä, mutta ne päivät ovat takana ja tätä nykyä hän on puhdas kuin pulmunen.

Poliisit spottasivat heti tatuoidun pörröpään ihmismassojen seasta ja iskivät hänelle purkin käteen virtsanäytettä varten. Näyte väitti, päinvastoin kuin isäntä itse, että Ya baa oli veressä. Vaimo - luultavasti toisin kuin hillitysti käyttäytyvät thaivaimot - vetäisi siippaansa olan takaa avarilla päin näköä pelästyttäen paitsi miehensä, myös ympärillä häärivät poliisit.
Kiinnijäämisestä seuraa rangaistuksena jonkunlaista työleiriä, jossa siinä huumeista vieroittumisen lomassa tehdään vähän yleishyödyllistä puuhastelua. Ellei sitten satu olemaan sukua jollekin vaikutusvaltaiselle ihmiselle ja/tai lahjo poliiseja niin kuin tässä tapauksessa kävi.

Isäntä oli tästä kaikesta luonnollisesti kovin pahoillaan, mutta vaimo ei hevillä leppynyt. Onneksi nykyaikana nettikaupoista saa kaikenlaista, kuten vaikkapa kotikäyttöisiä huumetestejä, joten tämän satamassa tapahtuneen äksidentin jälkeen pörröpää on joutunut pissaamaan purkkiin kahden viikon välein vaimonsa tiukassa valvonnassa. Toistaiseksi rouvan avokämmen on saanut nauttia hyvin ansaitusta levosta, sillä testit ovat näyttäneet kaikkein osapuolien onneksi negatiivista viimeiset kolme kertaa. Pakko arvostaa tätä vaimon kekseliäisyyttä!

Thai-armeija

Mitä olisi suhmurointipostaus mainitsematta Thai-armeijaa! Thaimaassa armeijaan päästään tai joudutaan - kummin sen sitten haluaakin nähdä - lottoarvalla! Jos vetäisee laatikosta mustan arvan, se on vapaudu vankilasta armeijasta -kortti ja ne jotka vetäisevät punaisen arvan lähtevät palvelemaan Royal Thai armyyn 2 VUODEKSI. Kolmas optio on ilmoittautua ennen tätä arvontaa vapaaehtoiseksi, jolloin selviää 6 kk palvelusajalla.
Vapautuksen voi saada jos kärsii henkisistä tai fyysisistä ongelmista tai jos on esim. ladyboy ja muuttanut kirurgisesti ulkonäköään huomattavasti. Ilmeisesti siis esim. tarpeeksi isoilla buubseilla välttää armeijan harmaat (vai minkä väriset ne täällä ovatkaan).

Koska Thaimaa, on aina olemassa myös mahdollisuus luikerrella velvollisuuksistaan suhteilla tai rahalla. Ystävämme Jiab ei nimittäin parikymppisenä todellakaan halunnut mennä armeijaan eikä ottaa riskiä huonosta arpaonnesta. Konstit on monet, etenkin täällä! Palvelukseen astuvan miehen pitää olla vähintään 160 cm pitkä. Jiab on ehkä arviolta karvan vajaa 170 cm, mutta koska palvelukseenastumistarkastuksen tehnyt lääkäri sai Jiabilta pienen voitelurahan, hänen pituutensa virallisten papereiden mukaan onkin vain 155 cm. Ja näin sitä kätevästi vapauduttiin armeijasta! Oi rakas Thaimaa, en aina tiedä itkisinkö vaiko nauraisinko näille toimintatavoille. Tällä kertaa nauroin ääneen.

Thai-armeija järjesti lapsille tutustumispäivän, kuva täältä

Perhe on pahin paras

Mainitsin aiemmin, että olemme 100 60 % varmuudella menossa Nengin kotikonnuille Isaaniin. Nyt siis oikeasti kävi niin, että Neng lähti edeltä ja odottaa jo kovasti meitä lapsuudenkotiinsa kylään. Me siis ihan todellakin, siis ihan suomalaisittain oikeasti lähdemme kohti Koillis-Thaimaata vajaan viikon päästä! Ennen sitä piipahdamme Kuala Lumpurissa hakemassa passeihin tuoreet leimat ja Isaanin jälkeen minä pyrähdän Suomeen lyhyelle visiitille.

Neng kävi ensin pohjoisessa tapaamassa nuorempaa tytärtään (ja antamassa aiemmin rikotun säästöpossun sisällön hänelle) ja jatkoi sieltä matkaansa äidilleen. Hän lähettää joka päivä kuvia ja videoita ja odottaa jo kovasti, että pääsee maistattamaan meillä paikallisia erikoisuuksia. Minä olen luultavasti ainoa seurueesta, joka ei ole niin kovin innoissaan kotipolttoisesta viinasta ja muurahaisenmunista.

On kovin surullista ajatella, että Neng - joka on siis eronnut vaimostaan - näkee lapsiaan vain kerran vuodessa. Ja vain siinä tapauksessa että hänellä on varaa matkustaa heitä tapaamaan. Se ei ole mitenkään itsestään selvää. Näkemäni perusteella on ylipäätään aika yleistä, että naimisiin mennään ja lapset tehdään melko nuorina ja sitten jälkikasvu jätetään omille vanhemmille tai sisaruksille hoitoon kun itse mennään tienaamaan elantoa. Toki näistä töistä lähetetään aina perheelle kaikki liikenevät rahat. Silti, tuntuu se näin ulkopuolisen silmin aika hurjalta.
Sitten jos ja kun käy niin, että rakastuu useamman kerran ja tekee useampia lapsia, niin rahaa pitääkin jo lähettää useampaan osoitteeseen ja sitten on sinun ja minun ja meidän lapsia suloisesti sekaisin toisinaan hoidossa ympäri Thaimaata ja toisinaan kaikki yhtä aikaa kotona käymässä.

Neng kokkasi pienelle tyttärelleen lounasta

Odilla oli tässä esimerkiksi vastikään aika ikävä tilanne käsillä, kun nuorin poika oli menossa kouluun, mutta työnantaja ei tullutkaan maksamaan sovitusti Odin palkkiota.
Odi ei ikinä koskaan milloinkaan ole pyytänyt meiltä rahaa, mutta nyt hän oli hyvin pahoillaan ja huolestunut ja sanoi, että lapsi ei pääse kouluun, jos hän ei vie rahoja tänään opettajalle. Kyseessä ei ollut kovinkaan iso summa (koko maksusta puuttui enää pieni osa) joten lupasimme lainata rahat. Odi kurvasi samantien tiluksillemme ja lähti vartin päästä ajamaan kiireesti mantereelle suorittamaan maksua. Arvatenkin se oli jo reilusti myöhässä ja se että hän pyysi meiltä apua taisi todellakin olla viimeinen oljenkorsi.

Kiljusen herrasväki on lähtenyt

Olen aikaisemmin maininnutkin naapurissa asuvasta äänekkäästä nuoresta parista, joilla on vaihteleva liuta pieniä lapsia. Talo jossa he asuvat on pieni, sympaattinen, jopa näin skandinaaviseen silmään ihan kivan näköinen koti n.100 metrin päästä omasta talostamme. Mietimme heti viime vuonna talon valmistuttua vuokraavamme sen ensin itse ja sitten eteenpäin ystäville ja tutuille, mutta siinä kun kalkuloimme suomalaiseen tyyliin tarkasti riskejä ja mahdollisuuksia, kiljuset ehtivätkin väliin.

Ruotsalainen rakas ystäväpariskuntamme vannotti seuraamaan tilannetta silmä kovana, sillä he halusivat ehdottomasti muuttaa taloon jokavuotisten parin kuukauden mittaisten lomiensa ajaksi mikäli se vapautuisi.
Yhtäkkiä talon emäntä hävisi täyteen ahdetun pickupin kanssa paikalta lapset kainalossa ja oveen ilmestyi ”For rent” -kyltti. Laitoimme heti Jiabin soittamaan omistajalle - joka luonnollisesti sattuu olemaan Jiabin vaimon serkku - ja ilmoittamaan hänelle, että vuokraamme talon jos hinnasta päästään sopuun.

Pieni talo viidakossa :)

Niinpä sitten pari päivää myöhemmin ladoimme naiselle rahat tiskiin, kirjoitimme sopimuksen ja sinä aikana kun käymme reissussa omistaja lupasi hoitaa talon siivouksen ja ilmastointikoneen asennuksen. Hän sanoi, että siivouksessa saattaa mennä aikaa, sillä ”juu noou, thai piipöl veli dööti”. 😮😁 No, kieltämättä rouva ei todennäköisesti valehdellut, sillä perhe on kasannut pihalle järkyttävän keon tyhjiä pulloja ja tölkkejä, jotka on on ilmeisesti joko tarkoitus polttaa (joo, tiedän, lasi ja alumiini palavat molemmat melko kehnosti) tai odottaa, että tuuli puhaltaa ne pois tai viimeistään, kasvillisuus peittää ne joskus seuraavan viiden vuoden aikana alleen. En ehkä halua edes tietää kuinka likaiseksi he ovat saaneet talon sisältä. Olemme jo selvittäneet valmiiksi mistä käymme hankkimassa maalit, jos talo ei normaalilla siivouksella tule kuntoon.

Lupasimme juhlallisesti pitää talosta erinomaista huolta ja kieltäydyimme kohteliaasti kun hän tarjoutui tuomaan taloon verhoja ja muuta ihanaa pikku tilpehööriä. Sanoimme hommaavamme thaityylisten persikan väristen pitsiunelmien sijaan ”tylsät” yksiväriset verhot ja kunnolliset huonekalut. Siis ihan niin kuin me itse toivoisimme majoituspaikaltamme, kunnollista, mukavaa sänkyä ja sellaisia huonekaluja jotka eivät lahoa koskiessa käteen. Ehkä myös kunnollisia lakanoita froteepeittojen sijaan ja sen kokoisia pyyhkeitä, että farang (ulkomaalainen) mahtuu kääriytymään niihin.

Nimet alle ja talo on meidän! :)

Tästä projetista, josta olemme molemmat tietty ihan superinnoissamme, lisää myöhemmin kun tupa on valmis ottamaan vastaan vieraita. Alustavia kyselyitä ja varauksiakin otetaan toki jo vastaan  (lazygeckolanta (@) gmail.com tai Blogin Facebook-sivun viestien kautta. Tätä taloa vuokrataan ja ylläpidetään suhmurointi-vapaasti suomalaiseen tyyliin, mutta leppeässä tropiikissa. Sydämellisesti tervetuloa. 💗🌴

Vuokratalon lähin naapuri on meidän mökkimme kuvassa vasemmalla