Maanteiden kuningas (Mopoilutipsit Lantalla)

Nythän on niin, että sain tässä taannoin aikamoisen itsetuntobuustin liittyen kaksipyöräisiin kulkuneuvoihin, kun opettelin viimein ajamaan Tommin tappajamopolla (en anna sille koskaan täysin anteeksi, että sen pakoputki kärvensi pohkeeseeni nyrkin kokoisen palovamman ja siitä tämä lisänimi). Siksi toki koen, että voin jaella aiheeseen liittyen muille neuvoja, kun olen tällainen teiden Ritari Ässä ja Lantan Kimi Räikkönen (joo, tiedän ei ole Kimi kuuluisa mopolla ajelusta, mutta kuitenkin). Siis vähintäänkin. 😁

Tappajamopon tekosia


Minä ja mopot olivat hyvin pitkään toisiinsa epäsopivia elementtejä, siis ihan kuin koittaisi työntää kulmikasta palaa pyöreään reikään. Ja ehkä vielä niin, että se kulmikas pala itkisi koko ajan kauhusta.
Ensimmäiset kuukaudet minä nimittäin todellakin itkin pelosta, ihan vaan istuessani Tommin kyydissä, joka kaiken lisäksi on paitsi erinomainen kuski, ajaa myös maltillisesti ja varovaisesti. Yhtä kaikki, minua pelotti niin helvetikseen, että parku tuli ensin koko ajan, sitten vain mutkissa ja lopulta vain oikealle kääntyvissä mutkissa. En edes yritä löytää mitään logiikkaa tähän, mutta osapuilleen näin se meni. Sitten kun pystyin istumaan kyydissä itkemättä, kiljahtelematta ja pitäen kiltisti kiinni takaa sen sijaan, että upottaisin kynteni Tommin kylkiin, oli aika opetella itse ajamaan sitä kauhumasiinaa. Itsehän en olisi halunnut tietenkään moista taitoa edes opetella, koska toisin kuin kaikki muut maailman länsimaalaiset ihmiset nykyään, en mieluummin itse poistu ollenkaan mukavuusalueeltani.
Elämä tällaisessa ilmastossa tulee kuitenkin jonkun verran haastavaksi, jos joutuu kävelemään joka paikkaan. Joskus saattaa olla, että luottokuskini jota aviomieheksenikin kutsun, on sairas (että kehtaakin) eikä voi itse ajaa. Ja Thaimaan kyseessä ollessa voi melkein sanoa, että kyse on myös yleissivistävästä taidosta. Joten, tuumasta toimeen.

Täällähän skootterit ovat yleensä vähintään reilut 100 cc ja siitä ylöspäin, eli tarkemmin ottaen kyse ei siis ole ”mopoista”, niin kuin me ne Suomessa käsitämme. Tämä on olennainen tieto myös tänne matkaaville lomalaisille, sillä oikeastihan vuokramopolla ajeluun tarvitsee kortin. Tämä on siis laki. Mutta koska pieni saari ja mai pen rai (=ei se mitään) niin meillä ei kyllä kummallakaan ole kuin henkilöauton ajoon oikeuttavat paperit. En tietenkään silti suosittele kenellekään tällaista toimintaa. Älä tee niin kuin minä teen ja sitä rataa.




Minun opetteluni eteni niin, että kävimme hiljaisille tienpätkillä harjoittelemassa mopon käsittelyä ja pikkuhiljaa siirryin siitä saaren rauhalliseen päähän ajelemaan liikenteen sekaan ja siitä sitten vähitellen ympäriinsä. Silti aina kun palasin Suomeen ja tulin tänne takaisin, olin ensimmäiset päivät aina ihan kauhusta kankeana ihan vaan istuessani taas kyytiin ennen kuin pikkuhiljaa taas aloin rentoutua. Se kieltämättä vie hieman riemua ajelusta, kun silmissä vilisi pelkkiä kauhukuvia siitä miten monin eri tavoin voisimme kaatua ja liiskaantua kuoliaaksi ja miten kaikin tavoin veri ja suolenpätkät voivatkaan pursuta ulos kehosta. On aikoja kun todella toivoisi, ettei oma mielikuvitus olisi ihan niin vilkas ja vivahteikas.

Ymmärrän, että kaikki eivät ole asian suhteen ihan näin hysteerisiä, mutta tästä saa nyt vähän osviittaa siitä, että MITEN peloissani MINÄ aiemmin oikeasti olin. Nyt sitten kun meillä on ollut Tommin tappajamopo reilut puolisen vuotta pihassa, oli kuulemma korkea aika opetella ajamaan sitäkin. Tappajamopo on Honda Wave eli puoliautomaattinen menopeli (toisin kuin minun automaattivaihteinen Clickini) ja siinä oli taas ihan riittävästi syytä olla edes yrittämättä ajamista. Koska vaihteet, uusi taito ja se epämukavuusalue. Olin täysin varautunut, että tämän pyörän haltuunotto ottaa ainakin puoli vuotta, mutta hämmästyksekseni päristelinkin sillä jo vartin harjoittelun jälkeen sellaisissa sykelukemissa, että lääkärikin voisi ne ehkä hyväksyä.
Hauskaa sinänsä, että tämä koko mopoasia on ollut mulle niin hirveän työläs, kun autoa olen kuitenkin ajanut jo ihan sujuvasti 20 vuotta, myös eri paikoissa Euroopassa. Täällähän en ole autonrattiin istunut eikä ole ollut suunnitelmissa sellaista harkitakaan.

Tein uudenvuodenlupauksen lisätä vähän hyötyaspekteja teitä lukijoitani varten tähän blogiini, joten aloitetaan siis tällaisella mopoinfolla. En ole ajanut moottoripyörällä muualla Thaimaassa kuin Lantalla, joten tipsit siis koskevat luonnollisesti tätä saarta. Tai no, vasemmanpuoleinen liikenne, joka on ehkä se ihan ensimmäinen huomioonotettava asia, koskee tietty koko maata. Niin joo, ja mainitaan myös heti kärkeen, että Thaimaa siirtyi juuri koko maailman kärkisijalle liikennekuolemien määrässä. Kieltämättä tämä on vähän kyseenalainen kunnia…

Bangkokin liikennevilinää


Välineistö

Vuokramopot ovat useimmiten Honda Clickejä tai Scoopyja, yleisimmin 125 cc tai jossain siinä lähimaastossa. Vuokrahinnat pyörivät siinä 200-300 thb  (5-8 e) luokassa / päivä, mutta toki pidempään vuokratessa hinnasta kannattaa neuvotella. Saladanissa olen nähnyt kylttejä myös, että mopon saisi vuokrattua jopa 100 thb/pvä (2,5 e), mutta en tiedä näistä paikoista enempää.
Toki muunkinlaisia pyöriä (myös fillareita) on tarjolla, mutta ihan totta puhuen täkäläisillä teillä on melko vähän käyttöä nollasta sataan sekunnissa kiihtyvillä katuhaukoilla. Turisteja näkyy ajelevan myös hämmentävillä kolmipyöräisillä mopoilla, joissa siis edessä on kaksi pyörää ja takana yksi. Näissä on jostain syystä jotain sellaista joka triggeröi Tommin välittömästi katuraivon partaalle.

Kolmipyörämopo


Vuokrausfirmat yleensä haluavat passin pantiksi, mutta joissain paikoissa voit selvitä myös takuusummalla jonka saat palauttaessa takaisin.

Täkäläinen huolto on pääosin sitä luokkaa, että mitään ei huolleta ennen kuin se menee rikki. Jos siis arvostat esimerkiksi sellaista asiaa kuin toimivia jarruja, niin kannattaa katsoa uudehkoa menopeliä ja testata esim. niitä jarruja varuiksi ennen kuin iskee rahat ja passin tiskiin.
Ei ole välttämättä myöskään pöllömpi idea ottaa pyörästä kuvia ennen vuokraamista, jotta voit palauttaessa ja mahdollisissa riitatilanteissa näyttää missä kunnossa kiesi alunperin oli. Yleensä tällaiselle ei ole tarvetta, mutta koska valitettavasti myös vuokraajia on ihan joka junaan, niin myös sellaista joskus tapahtuu, että liike yrittää maksattaa vuokraajalla aiemmin syntyneitä kolhuja.

Kypärän (myös apukuskille) saa liikkeestä mukaan. Ne ovat mallia yksi-koko-ei-sovi-kenellekään-munankuori, eli tuskin juurikaan suojaavat oikean onnettomuuden sattuessa. Erityistä hupia saan yhdestä tällaisesta edelläkuvatun kaltaisesta kypärämerkistä, jonka merkki on ”Lucky”. Ei siis esimerkiksi ”Safety” tai vaikkapa ”Protect”.
Kypärän ensisijainen tarkoitus täällä on välttyä saamasta sakkoja poliisien ratsioissa. Viimeksi kypärättä ajelusta sai täällä 500 (12,5 e) thb sakon. Toisaalta oma munankuori maksaa paikallisessa shopissa 250 thb (reilu 6 e) eli mahdollisesti kannattaa investoida sellaiseen, jos käytetty kypärä tuntuu vastenmieliseltä ajatukselta.

Lanta Noilla ajelulla. Keskellä Wave, reunoilla Clickit.


(Suden)kuopat
Tiet ovat vaihtelevassa kunnossa. Sateet ja kuumuus muokkaavat teitä koko ajan uusiksi ja uusia kuoppia syntyy sitä mukaa kun vanhoja paikataan. Usein teiden paikkaus on myös sitä luokkaa, että sillä saadaan enemmän tuhoa kuin hyvää aikaiseksi.
Erityisen tarkkana saa olla sateella (no, silloin ajeleminen on muutenkin aika kurjaa hommaa) ja sen jälkeen, kun tie on täynnä lätäköitä joiden syvyyttä on mahdotonta arvioida ennen kuin niihin osuu. Parempi siis olla kokeilematta.

Tienpätkä saaren eteläpäässä


Bensaa suonissa
Yleensä vuokramopo luovutetaan niin kuivaksi imetyllä tankilla, että siellä on jäljellä vain höyryt ja saat siis aloittaa ajelun tankkausreissulla. Kalleimmasta halvimpaan lueteltuna tankkausmetodit ovat joka niemennotkossa myytävät pienet lasipullot, itsepalveluautomaatit ja bensa-asemat. Tavallisen Clickin rutikuiva tankki täyttyy maksimissaan 100 bahtilla eli n. 2,5 eurolla. Helpoin keino on ajaa asemalle, jossa henkilökunta hoitaa homman puolestasi ja hintakin on näistä vaihtoehdoista tosiaan edullisin.

Nopeat syövät hitaat
Jalankulkija ei ole täällä kuningas, joka on tietty ilouutinen mopoilijalle, jonka ei paitsi tarvitse, myöskään kannata pysähtyä päästämään kävelijöitä tien yli. Lantalla ei ole myöskään yhden yhtäkään suojatietä eli sellaisia ei tarvitse kyttäillä. Kävelijät odottakoon kiltisti vuoroaan tien penkalla.
Pääteillä on kaistat, mutta niiden rajojen sisällä ei pysytä ollenkaan yhtä orjallisesti kuin Suomessa. Sen sijaan, että keskittyisi vain vahtaamaan kuoppia ja samaan suuntaan kulkevaa liikennettä, on hyvä tarkkailla silmämuna kovana myös vastaantulijoita, jotka saattavat yhtäkkiä olla sen verran leveästi kaistallasi, että joudut väistämään myös heitä.

Kääntyminen oikealle (vastaantulijoiden kaistan yli). Varmaan tuntuisi loogiselta ryhmittyä johonkin siihen keskikaistan viereen? Juuei. Turvallisinta on ajaa oman kaistasi pientareelle ja odotella siellä, että pääset kääntymään turvallisesti molempien kaistojen yli.
Risteyskäyttäytyminen on myös melko luovaa, sieltä mennään mistä sovitaan kivasti, eli malttia vaan ja pää pyörimään, että saat yhytettyä joka puolelta koukkaavat autot, mopot, lehmät ja myyntikärryä lykkivän mummon.

Jarrut
Perusmallissa on käsijarrut edessä ja takana. Ehdottomasti yleisin syy miksi lomalainen vetää niin sanotut turvat mopollaan on se, että jarrutus on tehty pelkällä etujarrulla. Etujarrua siis aina kehiin vain yhdessä takajarrun kanssa.

Vilkut ja töötit
Vilkkuja ei liiemmälti käytetä tai toisaalta ne ovat saattaneet (erityisesti turisteilta) jäädä päälle vahingossa. Vilkutteluihin ei siis kannata paljon luottaa. Tööttääminen tarkoittaa yleensä jotain sen tyyppistä kuin että ”hei mä tulen täältä takaa”, ”varo” tai yleisimmin ”moikka kaveri”. Siitä ei siis kannata mieltään pahoittaa. Jos mokaa, niin parasta on vaan hymyillä naama irveessä niin kuin paikallisetkin.

Kyysäily
Thaimaalaisia mahtuu yhteen tavalliseen mopoon mukavasti ehkä noin 8 nenää + viikon ruokaostokset, kaasupullo ja matkapatja, mutta meille rehevämmin rakentuneille länkkäreille pari ihmistä on ihan riittämiin (ja enempää ei tietty laillisesti saa olla kyydissäkään). Kyllä siihen kolmekin saa survottua, mutta en kyllä kutsuisi sitä kovin mukavaksi matkustustavaksi.

Yksi asia josta en myöskään ottaisi paikallisista mallia, on lasten kuskaaminen kuljettajan edessä. Päivänselvästi se pikkuinen lentää siitä äkkijarrutuksessa kuin leppäkeihäs tangon yli.

Tämä ei ole minun ottamani kuva, mutta varsin tyypillinen näky täällä.

Japanilaisen koiran purema
Jos sitten ”japanilainen koira puree” (eli kaatuu mopolla ja saa asfatti-ihottumaa), niin hyviä klinikoita on kyllä saaren joka kulmalla. Suosittelen itse tietty aina South Lanta Medical Clinicin Dr Kania, koska hän on paitsi todella pätevä lääkäri, myös sen verran erikoinen persoona, että siellä meinaa aina unohtaa edes olevansa kipeä. Meinasin lisätä tähän, että en saa tästä mainostamisesta mitään, mutta väärin! Viimeksi Kan ilmoitti, että klinikalla on nyt käynyt niin paljon suomalaisia asiakkaita, että sen on pakko olla meidän ansiotamme ja antoi paitsi käynnin, myös lääkkeet ilmaiseksi. 😄

Ilta-ajelut
Lanta on pääosin varsin turvallinen saari, mutta kyllä tännekin paratiisiin aina käärmeitä mahtuu. Toisinaan täällä on ryöstetty ihmisiä niin, että laukku on kiskottu olalta tai tönäisty ojaan kumoon ja siinä suurin riski liittyy ehdottomasti kaatumiseen mopolla vaikka toki omaisuuden menetyskin kirvelee. Tällaiset tapahtuvat melkein poikkeuksetta yöllä ja syrjäisillä tienpätkillä yksinään ajaneille (nais)turisteille. Minulle eikä kenellekään lähipiirissä ole tällaista käynyt ja tapaukset ovat varsin harvinaisia, mutta päätin nyt kuitenkin mainita tämänkin varuiksi.

Nyt kun olen maalaillut kaikki mahdottomatkin kauhuskenaariot, niin voin sanoa, että mopoilu on täällä mukavaa ja leppoisaa hommaa ja Lanta on saarena siihen hommaan juuri sopivan kokoinen paikka. Jos tällainen pupupöksy uskaltaa ja oppii, niin silloin kuka tahansa siihen pystyy. Tommilla on takana jo 30 000 kilometriä mopoilua pelkästään täällä ilman mitään ongelmia tai kolareita. Mulla vähän vähemmän ja suurin osa niistä takapaksilla istuen. En uskalla sanoa, että ilman ongelmia, niin kuin tuosta alusta kävi ilmi, mutta kolareilta olen itsekin välttynyt.

Yhtä kaikki, turvallista matkaa ja kivoja mopoiluja teille kaikille toivottaa Lantan oma Ensio Itkonen.😊

Rantatie Lanta Noilla

2 kommenttia

  1. Minullekin mopoilun opettelu oli vaikea paikka ja ennen pelotti kyydissä kovasti. Mutta niin siinä kävi, että nykyisin rakastan ajelua ja Helsingissä katson kaihoten pysäköityjä skoottereita. Vaikka ei skootterista Helsingissä niin iloa olisi, kun ei punaisissa valoissa odotellessa saisi lähteä pujottelemaan autojen ohi.

    Muistan miten Koh Lantall oli riesa, kun porukka teloi itseään mopoilla, sitä tapahtui niin paljon. Sekä turistit että paikalliset olivat käsittämättömän varomattomia usein. Itsellä ei muuten tapahtunut mitään, mutta sitten napsahtikin isommin, kun yöllä minut mopoineni tyrkättiin ojaan ja ryöstettiin reppu selästä.

    Hyviä oli nuo yleiset ohjeet, kuten että siellä ei ryhmitytä eikä missään nimessä muutenkaan jäädä mopolla paikoilleen keskele tietä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohdullista kuulla, etten ole ainoa joka vähän takkuili tämän mopo-asian kanssa! Kyllä mäkin nykyään tykkään ajella, mutta jos me lähdetään miehen kanssa yhdessä mihinkään, niin menen kyllä automaattisesti suoraan matkustajaksi. Yksin ajaminen on vielä ihan mukavaa, mutta toisten kyysäilystä en edelleenkään niin välitä. Mopon hallittavuus muuttuu tosi paljon kun on kuormaa takana.

      Me hommattiin Suomessakin skootteri (siis sellainen 50 cc), kun innostuttiin mopoilusta, mutta ei haluttu alkaa ajelemaan kallista A-korttia. Kausi on vaan pohjolassa onnettoman lyhyt ja aina joutui laittamaan toppavaatteita ja hanskat + että noilla kuutioilla hyytyy mäkiin tehokkaasti, mutta muuten oli kyllä mukavaa hommaa.

      Joo, mä luin sun blogista tuon ryöstöpostauksen. Ihan hirveää! Vaikka ei onneksi käynyt fyysisesti pahemmin, niin kyllähän tuollainen pelästyttää tosi pahasti. Hyi hitto!

      Poista