Omena päivässä...

… pitää lääkärin loitolla. Tai jotain. Huomaa, että täällä ruokavalio koostuu hedelmien osalta lähinnä mangoista, sillä lääkärissä on tullut ravattua taas ihan riittämiin. Viimeksi tänään aamulla.
Hiisi oli eilen vähän huonovointinen ja oksenteli muutaman kerran. Minä tietysti, niin kuin kuka tahansa hullu koiraihminen, kävin tutkimassa mikroskooppisen tarkasti tuotoksia siltä varalta että keksisin syyn purjoiluun. Läjissä oli todella kummallisia partikkeleita ja ajattelin, että papparainen on varmaan ottanut Moulasta mallia ja käynyt eilen imeskelemässä roskiksesta kanasäkin pilaantuneita roippeita. Jopa rautamaha-Moulankin pakki otti nimittäin hiukan kipeää pari vuorokautta trooppisessa lämmössä hillotuista kanamehuista. Salmonella, kampylo ja kolibakteeri siellä varmaan reivaavat viimeistä päivää kaveruksien mahalaukuissa.

Yöllä Hiisi alkoi rapsutella itseään niin maanisesti, että unet jäivät minullakin (jo pelkästään huolesta) aika vähäiseksi. Aamulla kaveri oli ihan nuutunut ja tutkiskellessani sitä tarkemmin huomasin, että toisen silmän valkuainen oli turvonnut ulkonevaksi palloksi hetkessä. Soitin Jiabin kuskiksi ja lähdimme heti lääkäriin. Vakilääkäri oli valitettavasti vapaalla, joten thai-lääkäri tuli tutkimaan Hiisiä. Hän katseli pullistunutta valkuaista hämmentyneenä ja hetken päästä paikalle tuli toinen lääkäri. Reaktio oli kuulemma varsin eriskummallinen, yleensä ilmeisesti allergisessa reaktiossa turpoaa koko silmä, mutta Hiisillä pelkät valkuaiset pullistelivat luomien alta. Hiisi sai pari pistosta, lääkkeitä ja silmätippoja (tämä kaikki muuten maksoi taas 5 e) ja huomenna mennään vielä hakemaan steroideja kankkuun, mikäli tilanne ei ole radikaalisti parempi. Onneksi jo nyt iltapäivällä turvotus on laskenut melkein kokonaan pois, joten taisimme selvitä säikähdyksellä. Kiitokseksi hyvästä ja halvasta hoidosta Hiisi pulautti vielä yhdet yrjöt keskuksen pihalle. Kiitos ja anteeksi.

Otin lääkärille kuvan turvonneesta silmästä siltä varalta, että se laskisi ennen kuin pääsemme vastaanotolle. Tämä huoli oli aiheeton, lääkärissä molemmat silmät olivat tuvonneet palloiksi.

Törmäsimme muutama päivä sitten myös omaan luottolääkäriimme Kaniin. Hän oli hakemassa ruokaa lääkäriasemansa läheisestä kojusta ja kyseli harmistuneena miksi emme ole käyneet tervehtimässä häntä. Sitten hän muisti, että Tommi on kitaravirtuoosi ja halusi ehdottomasti, että menemme hänen luokseen auttamaan häntä jossain musiikkiaiheisessa teknisessä dilemmassa. ”Voitte tulla mikä päivä tahansa. Tänään tai huomenna illalla, voitte päättää”. :D Niin kuin olen aiemminkin maininnut, on vaikea kuvailla minkälainen auktoriteetti tällä Tommin mummoakin pienemmällä lääkärillä on. Jos Kan sanoo, että meidän pitää tehdä jotain, niin melko varmasti teemme sen. Ja siis toki me haluamme auttaa tohtoria ihan niin kuin hänkin aina auttaa meitä.

Päätimme poiketa Kanille heti samana iltana. Tommi kysyi aulan vastaanottovirkailijalta, että ”missäköhän se hullu lääkäri luuraa”. Virkailija hymyili hämmentyneenä ja pyysi toistamaan äskeisen. Siinä vaiheessa Kanin nariseva ääni kuuluikin jo viereisestä huoneesta ja hän tuli heti heittämään ylävitoset ja ohjaamaan meidät klinikan perällä olevaan huoneeseensa. Minä jäin seurailemaan tätä teknistä oppituntia vierestä. Kan tarjoili taas sen verran hämmentävää settiä, että aika sanattomaksi veti jopa minutkin.

Kanin oppitunti

Tohtori pälpätti taukoamatta ja malttoi Tommin antaa selittää yhtä asiaa noin puolitoista lausetta ennen kuin kysyi jo seuraavaa asiaa, ja sitten seuraavaa ja palasi jälleen ensimmäiseen. Siinä samalla hän sääti ilmastointilaitetta, tarjosi mehua ja näytti säilyttämiään lehtileikkeitä itsestään, joista yhden otsikko oli ”Nuori lääkäri tähtää korkealle”. En tiedä saiko hän jotain irti kokonaiset kymmenen minuuttia kestäneestä opetuksesta, mutta joka tapauksessa hän oli niin kiitollinen, että halusi ehdottomasti viedä meidät syömään.

Kanin kitarat

Menimme siis läheiseen muovituolipaikkaan illalliselle. Usein halvimmat, autenttisimmat ja parhaat ravintolat Thaimaassa tunnistaa siitä, että niissä istutaan värikkäillä muovituoleilla. Joka on muuten jo itsessään vähänkään isommalle turistille jännittävä kokemus, sillä penkkien painoraja on usein 80 kg. Muuten ravintola saattaa olla pikkuruinen katos tai hökkeli ja monissa listalla on vain kourallinen vaihtoehtoja ja nekin tietysti vain thaiksi kirjoitettuna.

Tämä ravintola oli astetta turisteisempi, sillä siellä menu oli todella laaja ja kaikki ruokalajit löytyivät listalta myös englanniksi. Kan kehotti ottamaan monta ruokalajia, että varmasti saamme mahat täyteen.
Tilasin jonkun tofusetin, söin siitä suurimman osan, mutta en ihan kaikkea, koska olin paitsi täynnä, ruoka ei varsinaisesti hivellyt makuhermojani. Kan ei kertakaikkiaan uskonut, että sellainen määrä ruokaa voisi riittää minulle. ”Sinä olet niin valtavan iso ja syöt vähemmän kuin kissani?! Miten voi olla?!” No, viimeisestä pullukkakevennyksestä olikin jo aikaa. :D
Tommin ruoka aiheutti Kanille myös huolta, sillä koska Tommin otsalla helmeili hikikarpaloita, Kan päätteli ruoan olevan aivan liian tulista. Koitimme selittää, että vaikka onkin ilta, tropiikissa on edelleen karvan vajaa 30 astetta lämmintä ja kun siihen ynnää pesuvadillisen kiehuvan kuumaa keittoa, niin vähemmästäkin alkaa soijaa pukata.
Hikoilu on thaimaalaisille jotenkin muutenkin ihan nou nou. Tai ehkä enemmän niinpäin, että puhtaus ja se että tuoksuu hyvältä on äärimmäisen tärkeää. Se ei aina ole kovinkaan helppoa meille pohjoisen pallonpuoliskon ihmisille. Sama kuin sanoisi thaille, että koita nyt vaan olla palelematta pakkasessa :D

Kun Kan kuuli, että Tommi on laihtunut jo 11 kiloa (ja siksikään ei ole syytä painostaa meitä syömään lisää), hän ensin sanoi useaan otteeseen ettei usko moista väitettä. Sitten hän kysyi miten se on mahdollista. Kerroimme, että syömällä terveellisesti ja käymällä lenkillä. Siihen Kan sanoi, että hänkin käy joka päivä lenkillä possunsa kanssa. Emme kumpikaan ymmärtäneet mitä hän tarkoitti, ennen kuin hän osoitti kanssamme syönyttä naista joka paljastui hänen yhtiökumppanikseen.
Kan, ei näin.

Nyt kun päästiin taas kivasti pullukka-aiheeseen, niin ette kuulkaa arvaa kuinka paljon olen päässyt kuittaamaan Nengille, joka on onnistunut keräämään itselleen pienen vararenkaan vyötärölleen. Neng on ruumiinrakenteeltaan kuin pilli, jonka puoliväliin on yhtäkkiä pullahtanut rantapallo. Sen siitä saa, kun lakkaa juomasta olutta ja sen tilalla lipittelee sokeroitua maitoa ja syö donitseja. :D

Tässähän on taustalla se, että Nengin työnantaja ei ole omasta mielestään velvollinen maksamaan palkkaa ennen kuin asiakkaita alkaa ravata enemmän kerryttämässä kassavirtaa. Niinpä Neng on elänyt hiluilla jo monta kuukautta ja siihen budjettiin ei olut mahdu. Tämä siis siltä varalta tiedoksi, jos joku vaikka luuli, että takana olisi jonkinlaiset terveydelliset vaikuttimet. :D
Olen ottanut tilanteesta kaiken riemun irti ja muistan aina tökkiä Nengiä sormella mahaan ja kysyä, että miksi ihmeessä hän on niin pullukka? Ja miksi hänen mahansa näytttää raskausmahalta?
Karma. Aaah. Kiitos! <3

Nengillä on jotain ongelmaa jaloissaan, ollut jo vuosia ja seisomatyö tuskin parantaa asiaa. (Saati lisäkilot. Ehehehe.) Niinpä hän pyysi, että Tommi kävelisi hänen säärien ja reisiensä päällä helpottaakseen kipuja. Kysyin vielä epäluuloisena, että mahtaako hän TODELLA haluta, että roteva suomipoika astuu koko painollaan kevytrakenteisen thain päälle ja hän vakuutti haluavansa. Kunnes siis varsinainen toimenpide aloitettiin, silloin hän huusi hätääntyneenä, että ei nyt sentään siis KOKO painolla kuitenkaan.

Finnish massage, saisiko olla?

Kaikilla thai-kavereillamme on myös hämmentävä tapa hipelöidä läheisiään koko ajan. Tai siis tarkemmin ja minun onnekseni vain Tommia. Aina pitää silitellä jalkaa, vääntää nännistä, puristella pohkeesta tai nepata kiveksille. Olemme monesti kyselleet mistä tällainen melko ärsyttävä tapa johtuu. Jokainen kuitenkin tiukasti väittää, ettei ole yhtään poikiin päin kallellaan. Sitten taas kun Tommi kysyy, että miksi ette tee vastaavaa Marsulle, niin kaikki ovat ihan kauhuissaan, että no ei TIETENKÄÄN, sehän olisi täysin ennen kuulumatonta ja epäkohteliasta. Kysyin viimeksi Nengiltä, että onko hän mahtanut kuulla kampanjasta # ”Me too”. Ei ollut. Varmaan olisi syytä laajentaa se koskemaan miehiäkin.

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Mä menen tästä laittamaan Hiisin silmään steroiditippoja. Ja ostamaan omenoita ihan vaan varuiksi. Normipäivä.

Hiisin lohtujäätelö <3