Rakkaat rutiinit

Minä sitten nautin rutiineista ja säännöllisestä rytmistä. Suomessa majapaikka ja seura vaihtuivat niin tiheään, että mitään säännöllisyyttä ei päässyt vahingossakaan syntymään. Ehkä juuri tästä rutiininkaipuusta johtuen ottamamme vajaan viikon mittainen koiranhoitajan pesti Tampereella tuntui jotenkin ihanan kotoisalta. Mikä on toki sikäli hauskaa, että olimme vieraassa kaupungissa ja asunnossa ja Otto-nöffikin tavattiin ensimmäistä kertaa. Koira tekee päivään sen verran selkeän rytmin, että tällainen tapojensa orjakin pystyi vähän rentoutumaan.

Otto sanoo moro nääs :D

Tästä kaikesta johtuen, nyt kun taudit on selätetty ja jetlagkin alkaa pikku hiljaa helpottaa, on ollut ihana palata omiin turvallisiin rutiineihin koiranhoitoineen, ruoanlaittoineen, joogineen ja järkevine unirytmeineen.
Siksipä en voi sanoa juurikaan ilahtuneeni, kun havahduin ensimmäisen edes etäisesti hyvin nukutun yön jälkeen pihaltamme kuuluvaan mölinään. Ummistin sitkeästi silmiäni ja koitin tuudittautua ihanaan valheelliseen itsepetokseen, että naapurit ne siellä vaan jutustelevat. Tommi meni lopulta tarkastamaan tilanteen ja totesi, että Neng ja Jiab ämpyilevät pihalla ees taas raivokkaasti mölisten. Kurkistin ikkunasta ja näin nämä sankarit tonkimassa maata varastosta lainatun kuokan kanssa. Tommi huusi terassilta selvällä suomella, että mitähän v*ttua te teette täällä tähän aikaan?!” Mahdollisesti elekieli oli sen verran selkeä, että vastaus tuli kielimuurista huolimatta: herrasmiehet olivat etsimässä pihalta matoja, jotta voivat onkia takapihan pikkuriikkisestä lammesta aamiaista.
En edes jaksanut kysellä, että mistä ihmeestä lutakkoon olisi eksynyt kaloja, kun se suurimmalta osin koostuu lähinnä sadevedestä. Sen sijaan yllytin kokeilemaan myös etupihan vastaavaa lammikkoa ja vakuutin, että sieltä tulee varmasti saalista. :D

Neng ja toiveikas alku

Saalis oli yksi sammakko, ympäriinsä lojumaan jätetyt puutarha- ja kalastusvälineet sekä avonainen portti. Myöhemmin huomasimme, että myös toisen mopon akku oli mystisesti tyhjentynyt ja sillä sekunnilla muistin kuulleeni alakerrasta myös mopon pärinää. Samasta syystä kuin muumitaloa ei lukita yöksi, niin meillä on mopoissa avaimet aina virtalukoissa. Sattumalta harkitsen nyt tämän tavan tarkoituksemukaisuutta. Älä kysy miksi, mutta jostain syystä avain oli pitänyt vääntää käynnistysasentoon ja jättää siihen odottamaan, että akku varmasti tyhjenee oikein huolella.
Melkein odotan jo sesonkia, kun näillä kahdella neropatilla on sen verran paljon töitä ettei heillä ole aikaa saati energiaa vastaaviin päähänpistoihin.

Jiab ja valtaisa kala-apaja

—

Rutiineista on hyvä palata hetkeksi ajassa taaksepäin aikaan ennen reissua Suomeen. Voivat ne rutiinit ja pasmat mennä näemmä sekaisin muutenkin kuin kavereiden toimesta.

Olimme lähdössä asioille joku päivä kun huomasin alakerran katoksessa ensin kissan ja sen vieressä käärmeen. Pakko myöntää, etten ole juurikaan tutustunut Thaimaan faunaan käärmeiden osalta. Sen tiedän, että niitä on monia, osa vaarattomia, osa vaarallisia ja osa tappavan vaarallisia. Niinpä minulla ei ollut pienintäkään hajua mihin kategoriaan mopon vieressä kummallisesti pystyssä huojuva pieni käärme kuului. Päättelin nerokkaasti, että koska kissa haukotteli ja pötkötteli käärmeen vieressä eikä oikeastaan noteerannut sitä mitenkään, se ei voinut olla kovin vaarallinen. Kyllä tuollaisten puolivillien kissojen vaistot ihan varmasti kertovat mitä lieroa pitää varoa!

Kaveri hei, toiset yrittää viettää täällä siestaansa kaikessa rauhassa.

Huomasin pihalla loikoilemassa toisenkin kissan, hain sen paikalle ja se ei myöskään ollut pätkääkään kiinnostunut käärmeestä. Täysin aukoton käärmeenvaarallisuusmittarini näytti siis vihreää, mutta en silti halunnut tehdä lähempää tuttavuutta lieroon ja koitin tömistellä ja pelotella sitä vähän kauemmas mopoista. Käärme ei noteerannut tömistelyä mitenkään, huojui vain kuin transsissa paikoillaan. Minä todella halusin lähteä asioille HETI, joten otin puutarhaletkun ja ruuttasin kohti käärmettä. Suutin oli jäänyt koirien pesun jäljiltä sadesuihkumoodiin eikä se saanut käärmeeseen riittävää liikehdintää aikaiseksi, joten väänsin suuttimen toiseen asentoon, paineet tappiin ja katselin tyytyväisenä kuinka mato sai lentävän lähdön katoksesta ja luikerteli pusikkoon.

Unohdin koko asian hetkeksi, kunnes illalla ennen nukkumaanmenoa sain hienon idean laittaa pariinkin Facebook-ryhmään kyselyä oikein kuvan kanssa, että mikäköhän kaveri se tämä mahtaa olla. Olin koittanut toki jo Googlea, mutta en löytänyt vastaavaa otusta sieltä. Silmät lupsuivat jo väsymyksetä kiinni, kun puhelin aloitti raivokkaan piippailun. Ihmiset olivat mukavan avuliaita ja arvailivat/luulivat tietävänsä lajin. Lopulta joku ehdotti, että kyseessä on nuori kuningaskobra ja asiaa hetken googlattuani tulin itsekin siihen tulokseen. En ollut löytänyt aiemmin vastaavia kuvia, koska nuori kuningaskobra on todella eri näköinen kuin aikuinen lajitoverinsa.
Raivokkaan wikipedioinnin jälkeen lusikallinen lurahti housuun. Kuningaskobra on niin myrkyllinen, että jopa jo välittömästi kuoriuduttuaan se pystyy tappamaan norsun. Yhdessä pesässä on helposti kymmeniä munia, ja koska tämä kaveri oli selvästi nuori, niin kohta sen perässä voisi luikerrella muutama kymmenen sisarusta meitä moikkaamaan. Se niistä yöunista sitten.

Puhelin jatkoi piippailua, hysteria kasvamistaan ja ensimmäistä kertaa ajattelin pakkaavani kamani ja ottavani ensimmäisen mahdollisen lennon takaisin Suomeen. Joku paikallisessa Facbook-ryhmässä tiesi kertoa, että muutaman kilometrin päässä meistä on käärmemies, jonka voi pyytää pyydystämään kobran ja kuljettamaan sen muualle. Tästä riemastuneena herätin heti Tommin (myötä- ja vastamäessä, osa 100 :D) ja vannotin hänet lupaamaan, että heti ensimmäiseksi aamulla ajetaan käärmemiehen luokse.

Joskus neljän aikaan aamuyöstä päätin, että on pakko yrittää nukkua edes vähän ja muutaman tunnin piehtaroinkin sitten kammottavia käärmepainajaisia nähden. Aamulla olin heti lähdössä käärmekuiskaajan luokse, mutta jostain hämmentävästä syystä Tommilla ei ollut yöllisestä keskustelusta mitään mielikuvia… Myöhemmin minulle selvisi, että tämän pyydystäjän käärmeet päätyvät käärmeshowhun esiintymään eikä sekään oikein tuntunut enää hyvältä idealta. Sen sijaan saarella asuva kaikenlaisiin paikallisiin lieroihin ja eläimiin ihastunut ekspatti lupasi tulla tarvittaessa pyydystämään käärmeen ja viemään sen takaisin viidakkoon. Jos se siis enää ikinä näyttäytyisi.

Koko seuraavan päivän Tommi haki minua vähän rauhoittaakseen netistä faktoja, miksi kuningaskobra myrkyllisyydestään huolimatta ei ole ihmiselle kovinkaan vaarallinen. Vain muutama ihminen vuodessa kuolee kuningaskobran puremaan ja nekin ovat ihmisiä, jotka työskentelevät käärmeshowssa ja härkkivät kobria työkseen. Kobra ei ole kovinkaan äkäinen eikä pure helposti. Aloin pikkuhiljaa taas hengittää.

Parhaaksi onneksi minulla oli jo varattuna shamaanin vastaanotto muutaman päivän päähän. Hän kysyi mihin tarvitsisin tällä kertaa apuja ja sanoin, että koska olen lähdössä muutaman päivän päästä Suomeen, niin tarvitsisin erityisen paljon voimia, että jaksan matkustaa ja kestän jatkuvasti vaihtuvien majapaikkojen aiheuttaman stressin. Ja toki voimia kaikkiin mahdollisiin juhliin ja valvomisiin! :D

Shamaani ehdotti, että voisimme etsiä voimaeläimeni ja yhdistää meidät. Minusta ajatus oli jo aiemmin ollut todella kiinnostava joten olin heti innokkaasti mukana. Ennen hoidon aloittamista hän varmisteli onko minulla ollut jotain fyysisiä sairauksia tai ongelmia. Ei ollut, joten hoito aloitettiin normaalisti savupuhdistuksella ja mantramusiikilla. Sitten shamaani vielä kerran kysyi ohimennen, että et siis ole ollut sairas tai mitään erityistä ei ole tapahtunut. Sanoin, että no ei oikeastaan, mitä nyt tuossa jokunen päivä sitten törmäsin kuningaskobraan, näin painajaisia ja flippasin totaalisesti, mutta nyt olen jo ihan ok. Shamaani huokaisi närkästyneenä, ihan kuin isä lapselleen, joka unohti taas tuoda maitoa kaupasta ja sanoi, että ei ole todellista! Tämä tapahtuma oli niin voimakas, että ainakin yksi sielunpalanen lähti karkuun ja se pitäisi nyt hakea takaisin! Sitten hän ihmetteli, että miksi en heti maininnut asiasta. Ennen kuin ehdin sanoa mitään, hän totesi itse, että eipä hän taida juuri antaa suunvuoroa…
Hän halusi joka tapauksessa kuulla lisää käärmepainajaisista. Kerroin, että unissa käärmeet tulivat ja tappoivat ja söivät ensin koirat ja sitten meidät. ”Kiintoisaa, repikö käärme myös jäseniä irti?” Shamaani huudahti pettyneesti ”harmi!” kun sanoin, että mitään varsinaista repimistä ei tapahtunut. Jäin tuijottamaan häntä vähän epäuskoisen näköisenä ja sain kuulla, että se olisi ollut todella hyvä merkki. Käärmeet unissa ylipäätään ovat ilmeisesti hyvä merkki, ne kertovat muutoksesta.

Hoito eteni tuttuja kaavoja mukaillen ja lopuksi shamaani ilmoitti, että puuttuva palanen on haettu ja palautettu, chakrat on tasapainotettu ja mikä parasta, hän löysi voimaeläimeni ja yhdisti meidät. Mietin siinä jo kuumeisesti ja innosta puhkuen että mikäköhän uljas kotka, kaunis hevonen tai voimakas leijona voimaeläimeni mahtaakaan olla! Siksi en pystynytkään yhtään peittelemään pettymystäni kun shamaani juhlallisesti julisti, että voimaeläimeni on sarvikuono. Siis anteeksi mikä? Sarvikuono!! Sellainen iso kömpelö möhkö vai?! Miksi ei mikään kaunis ja sulavalinjainen eläinmaailman Porsche niin kuin vaikka gepardi!?
Shamaani näytti vähän loukkaantuneelta ja sanoi, että on suuri kunnia saada niin hieno eläin voimaeläimeksi ja henkiseksi suunnannäyttäjäksi ja kuinka hän itse olisi otettu tällaisesta kunniasta. Hän lähetti kotiinpalattuani muutamia linkkejä, joissa tästä voimaeläimestä kerrottiin lisää ja aloin tulla siihen lopputulokseen, että se olikin aika hieno juttu.
Jos haluat tutustua aiheeseen (ja voimaeläimeeni :D); niin tässä on:

https://www.spirit-animals.com/rhinoceros/

Jos voimaeläin tulee uneen, sillä on yleensä jotain tärkeää kerrottavaa ja sen sanoma pitäisi painaa tarkkaan mieleen. Minä en juurikaan muista uniani, enkä muista sarvikuonon vierailleen niissä. Kaiken varalta minulla on kuitenkin muistivihko ja kynä ihan sängyn vieressä. Tiedä mitä mahtavia asioita sillä on kerrottavanaan. Vaikka että seuraavana aamuna tulet heräämään idioottiystäviesi päähänpistoihin. Tai että mopon vieressä nököttävä käärme on myrkyllinen…