Punkkien krematorio, kanakomposti ja kiroilua aiheuttavat muurahaiset

Valitinko jo viimeisessä kirjoituksessani punkeista? Ei se mitään, jatkan sitä vielä tässäkin!
Hermo menee! Ja mielenterveys. Punkkeja on niin (pardonmaifrents) helvetisti, että jopa kun suljen silmäni, niin näkökenttä täyttyy niistä pienistä iljettävistä ryömijöistä. Käyn koirat useamman kerran päivässä käsikopelolla läpi ja suihkutan niihin joka lenkille eteeristä Citronellaöljyä. Koirat eivät näytä juuri arvostavan tätä (oletettavasti voimakkaan hajun vuoksi), mutta ainakin ne tuoksuvat hyvälle. Sen lisäksi spreijaan kahta eri myrkkyä makkariin, kaikkiin pieniin koloihin täsmämyrkkyä ja muualle normaalia ötökäntappajaa. Ja toki tutkin haukankatseellani lattioita ja poimin kaikki kuolleet ja elävät punkkipaholaiset ja kärvennän ne roviolla (=tuhkakupissa) kuoliaaksi. Tiesitkö muuten, että punkki poksahtaa kuollessaan, jos sen kärventää elävältä? En minäkään, kavereilta kuulin. Ehe.

Aikainen riemastumiseni siitä, että en ole enää löytänyt koirista kuin ehkä yhden tai kaksi punkkia päivässä haihtui siinä vaiheessa, kun Google kertoi minulle, että yksi lihava tiine punkki voi munia TUHANSIA munia kerralla! Mieluiten ne toki munivat munansa johonkin pieniin ahtaisiin koloihin jemmaan. En halua edes kuvitella kuinka monta tiinettä punkkia minulta on jäänyt huomaamatta kun kuitenkin ainakin viisi tällaista turvonnutta punkkia kohtaa tiensä pään pienessä krematoriossani päivittäin.

Punkkimagneetit

——

Mainitsinkin jo jossain aiemmassa postauksessani, että meillä on täällä aika hyvä määrä hedelmäpuita ja muita hyötykasveja. Jiab pölähti taas joku päivä tiluksille ja alkoi kävellä ympäriinsä luetellen kaikkia pihallamme kasvavia kasveja ja puita. Selvisi, että meillä on siis osapuilleen 10 (!) mangopuuta, 3 jakkihedelmäpuuta, yksi sitrus (tarkempi laji selviää varmaan siinä vaiheessa, kun siitä alkaa toivottavasti pukata hedelmää), yksi jambolaani, useampi kookos, sitruunaruohoa, galangalia ja inkivääriä. Viimeisen Jiab itse asiassa istutti pihalle itse. Katsoin kuinka kaupasta ostamani muhkea inkivääri katosi vihannesvadilta Jiabin mukana pihalle ja hetken päästä hän pyysi saada kukkaruukun ja kuokan. En kysellyt enempää, niin kuin en yleensäkään enää. Sinne multaan se inkivääri katosi ja se pukkaa nyt jo uutta versoa. :)

Näiden lisäksi pihalla on joku hedelmäpuu ja useita yrttejä, joiden nimiä Jiab ei tiennyt kuin thaiksi. Tykkäsin Suomessakin laittaa omalle pihallemme hyötykasveja kukkien sijaan. Minulta ilmeisesti puuttuu joku tyttögeeni, mutta kukat eivät ole ikinä sävähdyttäneet minua erityisemmin. Sen sijaan ostin pihalle pelkästään kukkivia pensaita ja niihinkin valitsin vain kasveja, joiden kukat ovat valkoisia. Joku roti pitää olla! :D
Toisaalta olen muutenkin todella lyhytjänteinen ja viherpeukalointini on hyvin kausiluotoista. Toisinaan kyykin pihalla joka päivä ja sitten en taa kuukauteen koske mihinkään. Siksi onkin hyvä, että nämä täällä kasvavat puut ja puskat vaikuttavat varsin omavaraisilta.

Chompuu eli jambolaani

Takapihan jambolaani eli thaimaalaisittain chompuu on alkanut tuottaa hedelmää niin paljon, että oksat painuvat alas hedelmien painosta. Hedelmä itsessään on vähän omenanmakuinen, mutta miedompi ja koostumukseltaan vähän sellerimäinen, rapea ja mehukas. Koitin kysellä Nengiltä, hän kun on sentään kokki, että mitä chompuista voisi tehdä, kun niitä on niin järjettömät määrät, ettei niitä mitenkään saa tuoreena syötyä. Ei kuulemma mitään. Sellaisenaan ne on syötävä.

Olen huomannut, että Neng on järisyttävän fakkiutunut siihen miten asiat kuuluu tai on aina ennenkin pitänyt tehdä. Meillä on ollut vähintäänkin kiihkeitä keskusteluja aiheesta voiko punaiseen curryyn laittaa munakoisoa, kun se kuuluu oikeasti vihreään curryyn. Tai voiko vihreään curryyn laittaa cashewpähkinöitä, kun ne oikeastaan kuuluvat massaman curryyn. Myös ravintoloissa olen joskus törmännyt siihen, ettei listalla ole jostain ruoasta kasvisversiota, kun siihen ruokaan ”ei kuulu” laittaa esim. tofua. Ehkä hän ei siis ole yksin mielipiteidensä kanssa.

Ilmoitin Nengille, että minun keittiössäni saa muuten sekoittaa ihan mitä tahansa mausteita ja aineksia, ihan siten kun minua sattuu huvittamaan ja sen mukaan mitä kaapista löytyy. Olen kuulemma keittiökapinallinen. Ja ylpeä siitä!
Niinpä hän ei enää kovinkaan paljon yllättynyt, kun laitoin hänelle kuvan chompuu-soseesta ja sanoin, että ihan hyvin tästä voi tehdä hilloa. Senkun keittää ja soseuttaa. Lopputulos maistuu vähän omenaiselle ja toimii hienosti puuron päällä ja smoothieissa.
Hyötysuhde näissä ei vaan ole kovinkaan korkea. Viittä poimittua hedelmälitraa kohden saa ehkä puoli litraa madottomia hedelmiä. Lisäksi chompuiden poimiminen aiheuttaa raivokohtauksia, holtitonta rimpuilua ja voimakasta kiroilua. Ainakin siis omien kokemusteni perusteella. Puut ovat täynnä jättimäisiä punaisia muurahaisia jotka purevat ikävästi eivätkä irtoa ihosta edes pihasuihkulla. Tuli kokeiltua. Perusteellisen sisäsuihkuttelunkin jälkeen hiuksista löytyi vielä muurahaisenkappaleita.

Ei kovin imarteleva ruokakuva, mutta tältä näytää vesijambolaanihillo

Chompuita peratessani mietin mihin hävittäisin matoiset osat kun niitä oli kuitenkin useampi kilo. Täällähän kierrätys on ylipäätään ihan lapsenkegissään enkä millään haluaisi laittaa maatuvaa jätettä roskapusseihin ja sitä kautta kaatopaikalle. Muistin, että talon omistaja sanoi itse viskoneensa keittiöjätteet parvekkeelta pihalle. Pyörittelin tälle mielessäni silmiäni ja mietin mahdollista tästä seuraavaa rottainvaasiota, mutta koska en ole vielä saanut perustettua tänne kompostia (en vielä tiedä miten se täällä toteutetaan) niin roiskaisin perkuujätteet hetken mielijohteesta pihalle. Kaduin myös sitä heti, takapiha näytti todella roisilta. Parin tunnin päästä vilkaisin parvekkeelta eikä missään ollut jäljellä yhtä ainutta chompoonmurusta. Mystistä. Sen jälkeen paiskasin sinne vesimeloninkuoret, kasan nuudeleita ja riisinjämät. Kaikki hävinneet seuraavana päivänä. Tiedän, että maatuminen nopeutuu tässä ilmastossa, mutta ei kai nyt sentään tunneissa..?

Moula steppaili parvekkeella tohkeissaan ja kävin katsomassa mitä se niin innoissaan tuijottaa. Naapurin kanathan ne siellä olivat kokoontuneet takapihamme noutopöytään ruokailemaan. Aivan mahtavaa! Kanat ovat kuin pohjaton kuilu, ihan sama mitä pihalle viskaa, ne nokkivat kaiken kupuihinsa onnellisina. Samalla selvisi myös mihin kissoille tarkoitetut ruoat ovat varastosta hävinneet… Minä ajattelin, että kissat käyvät yön hämärinä tunteina syömässä kaikki kipot tyhjäksi, mutta näemmä kissanmentävä rako ovessa on myös kananmentävä. Kanat vaan ovat sen verran yksinkertaisia otuksia, etteivät aina osaa varastosta samaa reittiä ulos… Olen parikin kertaa havahtunut varastosta kuuluvaan järkyttävään mölinään ja kaakatukseen. Paniikki pahenee entisestään kun avaan oven. Sen jälkeen kanat säntäilevät ja kakkailevat päättöminä ympäriinsä kunnes saan ne ohjattua luudalla ulos. Onneksi ne eivät tajua etsiä ruokia varaston hyllyiltä, joten kissatkin saavat tätä nykyä oman osuutensa ruoista. Ja ehkä kanat ovat sen verran tyytyväisiä takapihan buffettiin etteivät enää halua sulloutua varastoon syömään kuivaruokia.

Jakkihedelmä

Jakkihedelmä perattuna

Mietin tässä juuri, että miten ihmeessä selitän kaiken tämän Lucalle, italiais-saksalaiselle kaverillemme, joka on tulossa meille koiranhoitajaksi ja talonvahdiksi kuukauden ajaksi, kun käymme Suomessa. Siinä vaiheessa kun hän lupautui koiranhoitajaksi punkkeja ei ollut vielä mailla eikä halmeilla. Mainostin hänelle, että tämä on iisi keikka. Koirat tarvitsevat lähinnä seuraa, ruokaa ja ulkoilua, mutta muuten ovat helppoja. Mitä nyt Moula vähän pelkää miehiä, erityisesti isoja sellaisia ja Luca on reilu satakiloinen pitkä mies. Ups.
Ps. Ai niin Luca, voitko käydä koirat läpi punkkien varalta vähintään kaksi kertaa päivässä läpi mikroskooppisella tarkkuudella ja polttaa kaikki löytämäsi punkit? Muista häätää kanat varastosta, ruoki kissat ylähyllylle ja varo puista päälle hyökkääviä muurahaisia! Niin joo ja Jiab pyysi lisäämään, että varo pimeässä vaanivia kummituksia. :D

Ei kommentteja