Taloa mä metsästän…



… ja tahdon löytää sen nyt heti!

Eipä ole ollut asunnon löytäminen kovinkaan helppoa. Asiaa ei suoranaisesti auta, että sesonki on vielä parhaimmillaan eli asuntojen varausaste on korkea ja hinnat pilvissä. Eikä etenkään se, että tällaisella muslimienemmistöisellä saarella meillä on koira. Tai ylipäätään mikään lemmikki. Baon mukaan - hänellä on tosin aina tapana sortua massiiviseen liioitteluun - ainakin 15 eri talonomistajaa on kieltäytynyt ottamasta meitä eläimen takia. Veikkaan, että oikea määrä on 5 tai vähemmän.

Tämä nykyinen hippiparatiisi on ihana, mutta pieni. Ja vaikka vuokranantajat ovat superihania ja sydämellisiä, niin ripaus yksinmököttämisen mahdollisuutta olisi suuri bonus. Se on varmaan tämä suomalainen mielenlaatu. Molemmat omistajat ovat käytökseltään hyvin brittimäisiä ja varsinkin alkuun saattoivat kysyä viisikin kertaa päivässä mitä kuuluu. Tällaiselta suomijurrikalta alkaa muuten loppua vastaukset aika nopeaan, kun sää on aiheena aika nopeasti käsitelty:
”Kuuma on ja aurinko paistaa.”
Oho, katsos, pari tuntia myöhemmin sama tilanne.
Ja hups, seuraavana päivänä sama!

Asunnon etsintä tällaisella saarella hoidetaan puskaradion kautta suhteilla ja ajelemalla ympäriinsä etsimässä ”annetaan vuokralle” -kylttejä. Paikalliseen Facebook-ryhmään laitettu kysely tuotti 1 (!) vastauksen eli vanhassa vara parempi. Tai no, myöhemmin saimme toisenkin vastauksen, jossa joku tarjosi asuntoa saaren väärältä puolelta.



Ensimmäinen asunto oli sijainniltaan aivan täydellinen, aivan meidän oman tonttimme naapurissa. Hinta oli naurettavan alhainen. Muuten talo olikin niin pala kakkaa, että olisin mielelläni lähinnä heittänyt sinne vähän bensaa ja tulitikun perään. Pieni ja huonosti suunniteltu pommi.

Tai oikeastaan ensimmäinen talo oli jonkun Baon serkun omistama kaksikerroksinen talo, joka ulkoapäin näytti varsin passelilta ja sijaintikin oli todella hyvä ja hinta kohdillaan. Paitsi, että vähän ennen kuin pääsimme katsomaan taloa sisältä, Baon serkku päättikin, ettei vuokraakaan sitä kenellekään. Tätä optioita ei siis varmaan voi laskea mukaan.

Seuraava oli huoneisto, vähän pieni, mutta upealla näkymällä. Käytännössä tämä tarkoitti, että se oli niin jättiläismäisen kukkulan päällä, että meillä ei ole PIENINTÄKÄÄN toivoa päästä mopolla sinne kaksi päällä ajaen. Tarvittaisiin siis toinen mopo ja/tai koirankuljetusvankkuri. Eikä se koiranlenkitystä ajatellenkaan ollut kovin toimiva ratkaisu. Olisimme ehkä Hiisin kanssa jaksaneet kävellä mäen alas, mutta sitten olisi pitänyt pyytää kyyti takaisin ylös :D

Kaunis, mutta liian korkealla

Kolmatta taloa emme päässeet katsomaan, koska vasta paikan päällä omistaja totesi, että hänellä on itselläänkin koiria ja hän epäilee, että ne tappelisivat Hiisin kanssa. Tätä hän ei tietenkään voinut sanoa siinä vaiheessa, kun lähetin hänelle useamman viestin koiran kuvan kanssa ja kysyin, ovatko koirat heidän vuokraamassaan asunnossa ok. Thaimaalaiset ja ein sanomisen vaikeus… Tämä samainen ihana nainen tosin etsii meille sopivia asuntoja ihan vaan auttamisen ilosta, joten ei mitään pahaa sanottavaa hänestä.

Neljäs paikka oli saaren väärällä puolella, mutta paikasta tehdyn videon (kyllä, luit oikein) perusteella talo vaikutti upealta, joskin melko kalliilta. Oma uima-allas ja sijainti aivan merenrannalla kuitenkin kutkutti sen verran, että olimme valmiit maksamaan kirpaisevan hinnan. Perillä selvisi, että omistaja paitsi asui itse yhdessä näistä taloista, oli äärimmäisen ärsyttävä ja ylimielinen jenkki, joka ei yli vuosikymmenen Thaimaassa asumisen jälkeen kunnioittanut paikallista kulttuuria yhtään saati puhunut kieltä. Tai joo, tiesi hän toki sanan ”runkata”… Lisäksi hänen ilmoittamansa hinta sisälsi pelkän asunnon ja hän olisi siis kiskonut KAIKEN irtilähtevän irtaimiston ilmastointikojeista lähtien irti, jos emme maksaisi vielä vähän lisää valmiiksi kalliin hinnan päälle. Vajaa tunti maailman ärsyttävimmän donaldtrumpin seurassa riitti vahvistamaan, että emme todellakaan voisi ikinä asua tämän äijän naapureina.

Kotirannan läheisyydestä, erittäin mieluisasta sijainnista löytyi varsin kiinnostava vaihtoehto. Kyseessä ei tosin ollut talo, niin kuin minä olin toivonut. Mitä enemmän kävimme katsomassa asuntoja, sitä selvemmäksi alkoi käydä, että asettamani yltiöoptimistiset haavekuvat viidakkotalosta omalla pihalla, hyvällä netillä ja länsimaisilla mukavuuksilla kuten toimivalla viemäröinnillä ja normaalilla vedenpaineella kohtuulliseen hintaan olivat silkkaa utopiaa. Siksi kävimme siis katsomassa myös huoneistoja. Tässäkin tapauksessa omistaja itse asuisi kolmikerroksisen talon ylimmässä kerroksessa, jossa kuitenkin kerrokset olivat itsenäisiä asuntojaan. Paikka oli todella mukava ja suuri, netti tehokas ja kylpyhuoneet (2 kpl!! :o) länsimaisilla standardeilla varustettuja. Hinta arvatenkin oli aivan meidän kipurajamme tapissa, mutta aloimme jo taipua tämän vaihtoehdon kannalle. Päätimme kuitenkin kääntää kaikki kivet ympäri.


Bensapumpun sijainti etuoven vieressä pisti vähän mietteliääksi

Meillä oli varattuna vielä pari asuntonäyttöä samalle päivälle, kun laitoin Scotille (jonka jättiläismäiseen asuntoon meidän ihan alunperin piti muuttaa, mutta se ei valmistunut ajoissa, ks. http://kaikkithaieimitaan.blogspot.fi/2017/02/elamaa-hippiparatiisissa.html) viestiä ja kyselin, että voimmeko tulla pyörähtämään raksalla. Paikanpäällä yllättäen selvisi, että projekti oli taas voimissaan ja hän oli jopa saanut varastettuja tavaroitaan takaisin. Alakerrassa sijaitsevat 4 tulevaa vuokra-asuntoa alkoivat jo näyttää melko valmiilta ja hän arvioi itse pääsevänsä muuttamaan yhteen niistä muutaman päivän sisällä. Seuraava valmistuisi ehkä viikon päästä.

Kun kerroimme, että olimme mahdollisesti vuokraamassa vähän liian kallista asuntoa, hän sanoi, että ehdottomasti voimme muuttaa yhteen näistä vuokra-asunnoista. Hänen oma työnsä ympäri maailmaa reissaavana konsulttina on sen tyyppistä, että hän saattaa olla pitkiäkin aikoja pois kotoa ja hän toivoisi, että joku olisi paikalla vähän katsomassa paikkoja. Sen ymmärtää melko hyvin, kun katselee ympärilleen. Tuhatneliöisessä talossa on paljon murtovarkaita kiinnostavaa materiaalia.
Koska meidän suunnitelmamme on viettää täällä vähän pidemmän aikaa ja meillä on vielä lisäksi ponin kokoinen, eli siis uskottavan näköinen koira, hänestä olisi erittäin mukavaa, että toimisimme siinä samalla talonvahteina.
Kun kysyimme paljon hän haluaisi ottaa vuokraa merenrantanäkymällä ja kaikilla mukavuuksilla (kuten sillä vedenpaineella ja kunnollisella viemäröinnillä) varustetusta studio-asunnosta (joka on kuin suoraan tanskalaisesta sisustuslehdestä), hän sanoi nolostellen, että no sen verran kun teillä on varaa. Lopulta saimme häneltä puristettua summan, joka oli  n. 130 euroa kuussa. Oikeasti. Meidän kipurajamme oli nelinkertainen, joten löimme heti kättä päälle. Dilli oli meille sen verran mieluisa, että minulla oli tästä melkein rikollinen olo, mutta toisaalta, voisimme olla hänelle oikeasti myös avuksi, joten ehkä tämä on niitä tapauksia, kun kaikki voittavat. Toki talossa on muissa kerroksissa täysi raksa päällä, mutta tähän hintaan aiomme kestää tämän kuin vain suomalaiset voivat :D

Raksalla

Tähän väliin piti keksiä joku majoitus, joten Bao sai varattua meille jonkun asunnon Kantiangista, n. 5 km päässä tästä hippiparatiisista, jossa nyt asumme. Emme jaksaneet mennä edes katsomaan sitä etukäteen, näimme yhden kuvan, ja totesimme, että tällä mennään. Näillä näkymin vietämme siellä vain kuukauden ennen kuin siirrymme Scotin nurkkiin. Koska kaikkea voi tapahtua ja Scotin rakennusprojekti on tästä elävä esimerkki, meillä on kuitenkin optio lisäkuukauteen. Vaikka tosi sissihän voisi asua täällä vaikka rannalla hyttysverkon alla. :D

Päivän thai: Pokrau mii baan! Meillä on koti!

Ei kommentteja