Nengin ravintolassa kaikki työntekijät, häntä itseään lukuunottamatta ovat muslimeja ja siinä uskontosuuntauksessa tunnetusti suhtaudutaan varsin nihkeästi possun syömiseen. Neng itse taas on alunperin buddhisti ja kotoisin Isanista, jossa hän söi kuulemma päivittäin äidin tekemiä ihania possuruokia. Ravintolan suhteen työntekijöiden, tai perheen kuten Neng heitä kutsuu, kanssa on tehty kompromissi, että menussa ei ole tarjolla possua. Paitsi Pasta carbonarassa ja kinkkujuustopatongissa. Lisäksi ravintoloitsija itse tiskaa possuiset astiat, jotta muslimit eivät joudu koskemaan saastaisiin possunroippeisiin.
Tällainen järjestely kuulostaa vähintäänkin erikoiselta omaan korvaani, mutta niin moni muukin asia täällä, erityisesti muslimien haram-listoihin liittyen, joten ei siitä ihan vielä sen enempää. Neng käy joka ilta, siis oikeasti joka ikinen ilta, syömässä illallallisen läheisessä ravintolassa, jonka listalla on pelkästään possuruokia. Olemme käyneet siellä yhdessä useampaan otteeseen niin, että olen syönyt jotain Nenkun lihattomia herkkuruokia hänen ravintolassaan ja sulkemisajan jälkeen olemme menneet possupaikkaan hakemaan murkinaa kokille ja Tommille. Minun osuuteni siellä on ollut, aina uudelleen ja uudelleen, ottaa elävää kuvaa siitä kun Tommi syö maailman parasta possua ja murisee tyytyväisenä syödessään. Herrat syövät possuravintolassa aina saman "Khau muu crop" -annoksen, joka vapaasti käännettynä on riisiä ja rapsakkaa possua. Annoksessa on lisäksi jotain kastiketta, kurkkua, keitettyä kananmunaa, chiliä, mustaa melassinkaltaista mujua sekä pieni kulhollinen keittoa. Tämä kaikki maksaa 50 bahtia eli alle 1,5 euroa. Täällä toistuvasti joutuu toteamaan, että mitä halvempi ruoka, sen parempaa se on.
Tästä possusensaatiosta innostuneena Neng on alkanut muistella äidin herkkupossuja ja alkanut kaivata niitä lounaaksikin. Siitä se ajatus sitten lähti ja hän ehdotti, että järjestäisimme salaiset lounastreffit kello 11 hänen ravintolassaan ja tarjolla olisi possua thaityyliin. Tuohon aikaan päivästä koko muu "perhe" on töissä tahoillaan ja hiiret voivat hyppiä pöydillä eli kokata ja syödä possua omassa ravintolassaan. Osapuilleen klo 12 aikaan perhe tulee lounaalle ja silloin on tarjolla vain kanaa ja mereneläviä. Toisinaan olemme saaneet salalounaalle seuraa myös Nengin kaverista, joka on tätä nykyä naimisissa musliminaisen kanssa eikä siis enää saa syödä sikaa. Paitsi ehkä salaa, jos kukaan ei näe.
 |
| Possutreffit. Haram-ruoka takaoikealla |
Pari kertaa rikos oli täydellinen ja possufanit Neng ja Tommi saivat mussuttaa autuaina herkkujaan, ennen kuin jäimme rysän päältä kiinni. Koko perhe tuli etuajassa lounaalle ja Das bongasi pöydältä kulhollisen lihakastiketta. Varuiksi hän työnsi nenänsä melkein kiinni annokseen, varmistui löydöksestään ja mulkoili vuoronperään saastaista sikaa ja kokkia epäluuloisena. Neng nosti katseensa herkkulautasestaan uhmakkaasti, murahti "aroi!" (=herkullista) ja keskustelu, joka ei ikinä alkanutkaan, päättyi siihen. Tällä välin Nengin kaveri oli piilottanut omat possunpalasensa riisin alle, jotta ei jäisi kiinni muslimitovereilleen tästä elämää suuremmasta rikoksestaan.
Jaksan aina vaan uudelleen ihmetellä muslimien pelon-ja inhonsekaista suhtautumista nimenomaan sian syömiseen. Koraanin mukaan kuitenkin aika - pardon mai frents - hemmetin moni asia on haram, mutta possun syöminen tuntuu silti olevan synneistä suurin. Varsin moni musluystävämme polttaa (=haram), juo alkoholia (=haram), kuuntelee tai jopa soittaa musiikkia (=haram), mutta kukaan, ei kukaan syö sikaa. No, paitsi Nengin apukokki Odi kerran ja siihen me olemme kyllä tavallaan osasyyllisiä. Kävi nimittäin niin, että joku aika sitten oli kuukausittaisen juustoiltamme aika ja kävimme hakemassa kyliltä vähän herkkuja, juustoa, sämpylöitä ja Tommille salamia. Pysähdyimme matkan varrella Nengille syömään lounasta ja tungimme ruoat siksi aikaa jääkaappiin. Tommi tarjosi Nengille salamia ja ennen kuin ehdimme sanoa mitään hän tarjosi sitä edelleen Odille. Minä kun en sattuneesta syystä ole mikään lihaekspertti, kysyin hiljaa suomeksi Tommilta, että eikös tuollaisessa salamissa tuppaa olemaan possua mukana? Hän ei ollut asiasta aivan varma ja päätimme olla sanomatta mitään. Kotona tarkastimme asian pakkausselosteessa ja tässä kyseisessä salamissa sattui olemaan osapuilleen 80% sikaa. Hups. Ignorance is bliss,vaikeneminen on kultaa, eikös se niin ole. Jätimme mainitsemasta asiasta.
Possutreffien lisäksi Neng on järjestänyt meille myös kokkikoulua aina toisinaan. Joku aika sitten hän opetti minua tekemään kevätkääryleitä. Ne eivät ole missään tapauksessa vaikeita tehdä, mutta näpertelyyn tuhrautuu sen verran aikaa, että niitä tehdään kerralla isompi satsi pakkaseen. Isompi satsi tässä yhteydessä tarkoitti osapuilleen 160 kappaletta. Teimme treffit ravintolaan kello 10 aamulla, siis aamulla (!), joten jouduin laittamaan varuiksi kellonkin herättämään. Raksi seinään, sitä ei ole tapahtunut kovinkaan usein viimeisen 4 kuukauden aikana.
Teimme ensin täytteen, söimme lounasta ja sen jälkeen oli rullailun aika. Siinä rullaillessa ilmeni, että piilevät kykyni liittyivätkin kevätkääryileiden rullaamiseen sillä muutaman pötkelön jälkeen tein jo vähintään yhtä kauniita ja tasalaatuisia rullia kuin kokkimestari itse. Lisäksi näpertely oli vielä sen verran hauskaa, suorastaan meditatiivista puuhaa, että pyysin Nengiä ilmoittamaan seuraavan kerran, kun oli rullailutalkoot, jotta pääsen osallistumaan niihin uudemman kerran.
 |
| Kevätkääryleiden täytettä |
 |
| Neng näyttää miten homma etenee |
Joku ilta kun ravintola oli tyhjillään sain myös opetella tekemään lempikeittoani Tom Khata, joka on ihana, mausteinen ja limeinen kookosmaitopohjainen keitto. Nengin keittiössä mitään muuta paitsi kevätkääryleitä ei näperrellä, vaan isketään leveällä kokkiveitsellä ruttuun ja heitetään pannuun joten keitto oli valmis osapuilleen 5 minuutissa! Ja ai että se oli hyvää. Tommi sai laittaa kynän sauhuamaan, että ehti kirjoittaa reseptin ylös. Luulen ja toivon, että täältä lähtiessämme meillä on aika hyvä keittokirja kasassa thai-ikävää helpottamaan.
Ehkä erikoisin asia silti jonka Neng on tähän asti opettanut meille, on vauvatalkin käyttö. Suomessa talkkia laitetaan kai lähinnä vauvoille, mutta täällä sitä kuulemma käytetään syntymästä asti siihen saakka kun lusikka heitetään nurkkaan. Kun kysyimme syytä tähän, Neng sanoi, ettei tiedä, mutta näin hän on aina tehnyt ja tulee tekemään. Se riitti perusteluksi meille.
Paikalliset lutraavat talkkia joka kerta suihkun jälkeen ja Neng opetti tavan Tommillekin. Tarkemmin sanoen, hän ihan kädestä pitäen opetti talkin käytön - ja sitähän siis laitetaan _ihan joka paikkaan_ - jotta oppi varmasti menee perille. Puuteri kieltämättä vie ihanasti nihkeyttä iholta pois ja pitää olon raikkaana joten tästä sensaatiosta innostuneena kävimme heti ostamassa tuplapakkauksen talkkia, nimenomaan vauvatalkkia, kotiinkin. Muutaman ensimmäisen kerran jälkeen Tommi näytti lähinnä Casper the friendly ghostilta ja kylppäri siltä kun siellä olisi joko leivottu tai heiluttu kokkelin kanssa, mutta pikkuhiljaa tämäkin talkin levittelyn taito on hioutunut paikalliselle tasolle.
Ei kommentteja