Meillä on jo nyt parissa kuukaudessa käynyt täällä enemmän vieraita Suomesta, kuin toisinaan kotona samassa ajassa. Puhumattakaan täällä asuvista kavereista.
Saimme viikoksi yllätysvisiitille kaveripariskunnan ihan Suomen Vantaalta asti. Viikko ei ole pitkänpitkä aika täällä, joten yritimme käydä saarta ja kivoja ravintoloita ja nähtävyyksiä läpi niin paljon kuin ennätimme. Yllättävän paljon kaikenlaista kommellusta mahtui tähänkin viikkoon. Parhaaksi onneksi naapuribungalow oli tyhjillään, joten saimme majoitettua kaverit sinne. Bao kävi onneksi hintakeskustelut kiukkuisen serkkunsa kanssa meidän puolestamme ja hinta tippuikin melkein puoleen alkuperäisestä pyynnistä.
Noin niin kuin periaatteessa, ainakin jossainpäin Thaimaata vessapapereita ei suositella heitettäväksi pyttyyn. Putket ovat kovin ohuita ja tukkeutuvat helposti. Kukaan ei ollut sanonut asiasta mitään tämän asumuksen kohdalla, eikä mitään ongelmiakaan ollut ilmennyt, joten sanoimme kavereillekin, että paperit voi huoletta roimia pyttyyn. Kaikki sujuikin ihan kivasti ainakin kokonaisen vuorokauden kunnes naapurimökkeröisen putki meni pahimmoilleen tukkoon. Kaikenlaista kotikutoista vessanavausta tuli kokeiltua (minä en tosin osallistunut tähän harrastukseen ja mahdollisesti on parempi etten mene muutenkaan tarkempiin yksityiskohtiin), kunnes oli pakko todeta, että avaaminen ei onnistu omin voimin. Ei hätää, Joonas. Koska asia on hitusen arkaluontoinen, en mainitse nimeäsi tässä kirjoituksessa. Yrityksen puutteesta ei kaveria kuitenkaan voida moittia, koska hän oli onnistunut laappomaan pytystä pois puoli kassillista sitä itseään. Shittakassi jäi terassille odottamaan roskiin viemistä.
Who you gonna call? Mr Bao! Kaverimme sai välittömästi lisänimen Mr shit eikä Baon naurusta meinannut tulla loppua. Bao soitti kiukkuserkulle, joka saapuikin paikalle välittömästi hymyillen ja hokien uutta oppimaansa englanninkielistä sanaparia "toilet äksident". Ehkä noin puolen tunnin rassaamisen jälkeen vessa veti jälleen ja setä jopa poimi terassilla makaavan kakkapussin mukaansa ja vei roskiin. Edelleen hymyillen ja tyytyväisen oloisena.
Bao sai sen sijaan niin sanotusti, onneksi vain kuvainnollisesti kasan p*skaa niskaansa serkulta. Thaihymy ei mahdollisesti aina tarkoita pelkkää hyvää mieltä, vaan myös hämmennystä, nolostusta tai vaan kiukun peittelyä. No, toisaalta, yritäpä itse pitää naama virneessä rassatessasi kakkatukosta. Ei irtoaisi itseltäni, pakko myöntää (ei tukos sen paremmin kuin hymykään). Onneksi kukaan meistä ei juuri välitä kiukkuisesta ja pahansisuisesta serkusta, joten tarkemmin ajatellen hän sai ihan ansionsa mukaisesti, p*skaa käteen, niin kuin leikkisästi sanotaan.
Tämän jälkeen muutama päivä sujui varsin chillisti ja leppoisissa merkeissä, kunnes menimme saaren eteläpuolelle uimaan. Juuri siinä kohtaa rantaa sattui olemaan terävämpi kivi/korallirykelmä ja Mr Shitin avovaimo törmäsi aallon viemänä näihin teräviin pirulaisiin. Olemme saaneet harva se päivä tai ainakin viikottain kaikenlaista naarmua meressä piilevistä kivistä, joten oletimme, että kyseessä on joku tavallinen naarmu. Kun Mr shit sai talutettua puolisonsa rannalle, paljastui että "naarmu" oli hitusen isompi, verta pulppusi sellaista tahtia, että päätin lähteä mieluummin etsimään resortista apuja, kuin jäädä pyörtyilemään katsellen hiekalle valuvaa verinoroa.
Onneksi paikalle sattui ranskalainen turisti, joka oli sairaanhoitaja ja sai sidottua haavan niin, että pääsimme jatkamaan matkaa kohti klinikkaa. Ei niin pahaa, jos ei jotain hyvääkin, pääsimme jälleen tervehtimään Tri Kania, tai niin ainakin luulimme. Klinikka sattui juuri sinä päivänä olemaan kiinni, mutta paikalla olleet hoitajat ystävällisesti ottivat meidät vastaan, tikkasivat haavan ja antoivat lääkkeet mukaan juteltuaan Tri Kanin kanssa puhelimessa. Hoitajat ilmoittivat, että jatkossa klinikalla pitää käydä joka päivä puhdistuttamassa ja tarkastuttamassa tikattu haava. Niinpä menimme joka ilta joskus ennen illallista klinikalle juttelemaan, soittelemaan kitaraa ja juttelemaan kaikenlaista. Niin joo, ja siis kai siellä jotain haavaakin hoidettiin siinä samalla. :D Yritän pysyä tarkkaan erossa kaikesta sellaisesta toiminnasta, johon liittyy verta ja/tai neuloja, koska kummankaan näkeminen voimatta pahoin ei kuulu vahvuuksiini. Klinikalla pyörähti myös nuori nainen, joka oli kaatunut piikkilanka-aitaan käsivarsi edellä. Voin sanoa, että se ei ollut kaunis näky.
Kurjinta tuollaisissa haavereissa (no, ainakin itselleni olisi) on toki se, että uiminen on kielletty. Erityisen kurjaa se on, jos loma on muutenkin lyhyt. Sentään toiseksi viimeisenä päivänä Mr shitin puoliso sai luvan mennä muovikassin kanssa pulahtamaan meressä.
Kaverit lähtivät sitten viikon vaiherikkaan loman jälkeen kotia kohti ja me palasimme normaaliin arkeemme, mitä se sitten ikinä onkaan. Heti seuraavana päivänä menin joskus iltapäivällä uimaan ja törmäsin rannalla viimevuotiseen tuttuun, "kuoppamieheen". Sedällä oli viime vuonnakin tapana tulla joka päivä rannalle, osapuilleen samaan kohtaan ottamaan aurinkoa. Kiinnostavinta tässä kuitenkin se rituaalimainen mantra jonka setä suoritti joka kerta ennen siirtymistään pötköttämään makuualustalleen. Ensin hän potkii hiekkaa jalallaan ja rajaa sopivan alueen. Sitten alkaa varsinainen poteron raivaus, joka saattaa kestää aika hämmentävän kauankin. Viime vuonna myönnän jopa ottaneeni kuvia tästä tapahtumasta, oli se sen verran poikkeuksellista katsottavaa. Setä kaivaa joka kerta kuopan paljain käsin, syvyydeltään ehkä kymmenen tai parikymmentä senttiä, sitten levittää huolellisesti makuualustansa ja alkaa nahkansa grillauksen. Mumella ei myöskään koskaan ole vettä tai ylipäätään mitään juotavaa mukanaan ja hän viettää rannalla varsin pitkiä aikoja, useita tunteja kuitenkin. Välillä hän käy perhosuimassa todella kunnioitettavan mittaisia matkoja ja palaa sitten poteroonsa.
Kuoppamiehen paluu oli sen verran kovan luokan uutinen, että kerroin heti siitä Tommille. Ja kun ukkeli oli sitten seuraavanakin päivänä makaamassa kuopassaan, Tommi ei voinut enää vastustaa kiusausta, vaan meni juttelemaan miehelle. Jos vaikka siinä jutustelun lomassa voisi kysellä vähän lisää tästä poterorusketus-taktiikasta ja sen syistä ja seurauksista. Kun setä sai kerran suunsa auki, se ei sitten enää mennytkään kiinni. Kuoppamies, oikealta nimeltään Paolo oli kotoisin Italiasta ja harrasti huilun soittoa. Osapuilleen kaikki muu puhe, jota setä suolsi suustaan oli sen sortin tajunnan virtaa, että siitä ei oikein saanut otetta ja lopulta siinä kolmenkymmenen asteen helteessä seistessäni ja kuunnellessani sillä ei ollut enää väliäkään. Aivan yhtä nopeasti kuin puhe alkoi se myös loppui "Ai mast gou" ja sitten Kuoppamies hävisi alusta kainalossaan johonkin. Saattaa olla, että poteron syy jää ikuiseksi arvoitukseksi, sillä jatkossa aion vain heiluttaa Paololle iloisesti ja jatkaa matkaani hemmetinkyytiä uimaan.
 |
| Tämmönen kuva sitte, En tullut ottaneeksi kuvia kakkaäksidentistä tai kuoppamiehestä. |
Mikä on pullukkakakevennyksen vastakohta? No se, kun Tommi kysyi, että muistaako Kuoppamies häntä viime vuodesta, niin hän totesi siihen, että "ah, en tunnistanut sinua ensin, kun olet laihtunut niin paljon!" Riisi-Chang -dieetti alkaa siis purra. Keksimme sille ensin jonkun myyvän nimen ja Suomessa käynnistyvät välittömästi valmennukset. Ilmoittautumisia ennakkomaksuineen otetaan jo vastaan.
Ei kommentteja