Perinteinen thai-hieronta on jotain ihan muuta kuin itse osasin hieronnalta ensimmäisellä kerralla odottaa. Ensinnäkin se on halpaa. Tunnin hieronta maksaa yleensä jotain 8 eurosta reiluun kymppiin, riippuen sijainnista. Rannalla hieronta on kalliimpaa, todennäköisesti johtuen maisemista eikä niinkään hieronnan tasosta.
Toisekseen hieronta on todella erilaista kuin jollaista olen Suomessa kokenut, niinä harvoina kertoina kun olen raaskinut itseeni "tuhlata" sellaisia summia. Ensinnäkin hieroja käyttää koko kehoaan, mm. kyynärpäitään lihaksien murjomiseen. Toisinaan jos hierottava on iso tai kireälihaksinen, parikin mummelia saattaa runnoa yhtä asiakasta kerralla. Kolmannekseen, jokaisessa hieronnassa, joita olen kokeillut, mammat kiskovat sormia ja varpaita yksitellen niin kovaa, että nivelet naksuvat.
Hieronta on omien kokemusteni mukaan myös varsin erilaista naisille ja miehille. Olemme muutamaan otteeseen menneet viereisille pedeille hoidettavaksi ja sillä aikaa kun minua paijaillaan öljyllä, Tommia vääntää kaksi mummoa hiki hatussa ja toinen kävelee vielä selän päälläkin. Tunnin sessiossa käydään koko vartalo läpi päästä varpaisiin, painellaan, sivellään, murjotaan ja rusautellaan ja voisin kuvitella, että tietämätön tekijä voisi saada aika pahaakin jälkeä aikaiseksi rikkinäisessä selässä.
No, meillä lopputulema on kuitenkin ollut varsin rentoutunut olotila. En ole tällä reissulla vielä innostunut menemään perinteiseen hierontaan. Mahdollisesti lämmin sää ja uiminen ja ennen kaikkea istumatyön puute on availlut lukkoja sen verran, että en ole kokenut hierontaa tarpeelliseksi.
Sen sijaan päätin, etten aio tämän reissun aikana itse lakata varpaankynsiäni kertaakaan, vaan aion kertakaikkisesti törsätä ainakin kerran kuussa 8 euroa pedikyyriin. Niitä on nyt toistaiseksi kolme kasassa, kaikki varsin erilaisia kokemuksia. Ensimmäinen alkoi lupaavasti, pyysin pedikyyriä ja suloinen nuori tyttö otti minua käsistä kiinni. Kyyri kuin kyyri. Kun sitten sain itseni ymmärretyksi alkoi kiusallinen osuus, tyttö istutti minut thaimaalaiselle pyllylle mitoitettuun käsinojalliseen tuoliin. Sain jotenkin survottua ahterini puisten käsinojien väliin, ilman, että tuoli pahemmin natisi, mutta aloin jo kovasti jännittää sitä miten saisin itseni ikinä runnottua tuolista ylös ottamatta sitä mukaani. Tällä kertaa pedikyyriin ei kuulunut hierontaa eikä jalkakylpyä (täällä harvemmin kuuluu), mutta tunnin varsin kiitettävän huolellisen työskentelyn jälkeen minulla oli hehkuvan turkoosit kynnet 5 euron varsin kohtuulliseen hintaan. Kun vielä sain puristettua tuolin irti takalistostani ( koko henkilökunnan katsellessa jännittyneenä vieressä) oli ensimmäinen pedikyyri kunnialla ohi.
Toisella kerralla törsäsin jalkojen kuorintaan pedikyyrin lisäksi ja vaikka lopputulos olikin vauvanpyllyn pehmeät jalat ja ihanat pinkit kynnet, kuorinta ei ollut kovinkaan rentouttavaa. Jouduin puremaan tyynyä, etten olisi potkaissut jalkahoitajamumea naamaan, sillä se hoito todellakin KUTITTI.
Kolmannella kerralla päätin ottaa jalkahieronnan pedikyyrin kylkeen sillä se kuulosti jotenkin ihanan rentouttavalta. Virhe. Tai siis, sinällään hoito ei ollut virhe, mutta satuin saamaan hoitajakseni varsin kovakouraisen mumen. Jostain syystä jalkahierontaan kuului myös hartia- ja selkähierontaa sekä tietysti se sormien ja varpaiden vetäminen, tällä kertaa peräti kolmeen kertaan. Voin myös kertoa, että jalkapohjien painelussa käytetty puukeppi ei myöskään tuntunut kovinkaan rentouttavalta. Kun sitten pääsin murjottuna (mutta hienoilla oranssilla kynsillä varustettuna!) kotiin, huomasin, että olin sekä pohkeista että käsivarsista aivan mustelmilla. Se saattanee selittää, miksi katselin muutamaan otteeseen kelloa ja mietin, että jokohan se tunti olisi kulunut. Luonnollisesti silti kiittelin ihanasta hoidosta ja sanoin tulevani takaisin. Arvaa mitä? I lieeeeeeedddd! Tommista oli toki äärimmäisen kiva liikkua sen jälkeen kanssani julkisella paikalla, sillä näytin epäilyttävän paljon kotiväkivallan uhrilta.
Olen joskus monta vuotta sitten käynyt joogassa ja ajattelin, että sitä harrastusta olisi kiva päästä jatkamaan täällä. Satuin huomaamaan, että ihan muutaman kilometrin päässä olevassa resortissa on monta kertaa viikossa jooga-tunteja, jotka vielä sopivasti pidetään auringon noustessa ja laskiessa meren rannalle rakennetussa jooga-katoksessa. 12 e kerta kuulosti täällä varsin suolaiselta hinnalta, mutta ajattelin puitteiden olevan sen väärtit. Olin kuitenkin aina kipeänä tai mitä lie enkä päässyt yhdellekään tunnille ennen kuin Tommi bongasi tien varrelta kyltin "Free Yoga, every day". Ilmainen kuulostaa tämän meidän budjettimme huomioon ottaen paljon paremmalta kuin ei ilmainen, joten menin vakoilemaan yhtä tuntia rannalle. Yhden katselukerran jälkeen uskaltauduin mukaan ja ihastuin heti; paitsi joogaan ja puitteisiin, ei voi sanoa, että ohjaajassakaan olisi mitään moittimista. :D
Yksi sessio kestää reilun tunnin / puolitoista tuntia, jonka aikana tehdään asanoita, hengitellään ja kuunnellaan vetäjän luentoja. Jo ensimmäisen tunnin jälkeen tunsin oloni niin mahtavaksi, että päätin mennä uudelleen. Ja uudelleen. En ihan heti osaa sanoa mikä muu paikka, kuin lämmin rantahiekka, auringon laskiessa ja vienon tuulen puhaltaessa mereltä kasvoille olisi hienompi paikka joogalle. Voin sanoa, että tähän verrattuna se Kalajärven koulun hieltä haiseva jumppasali ei itsellään tarjoa kovinkaan suuria elämyksellisyyden tunteita.
Tuntien vetäjä, eteläafrikkalainen Jacky (ei mitään hajua miten nimi oikeasti kirjoitetaan), joka vetää paitsi joogaa, myös rantajumppaa on aika hämmentävä tyyppi. Nimi on enne, hän on varsinainen makupala (ehhehe) kilometrin pitusine ripsineen ja tiukkoine äbseineen, mutta myös vilpitön hyväntekijä. Näytä minulle toinen joogi, joka vetää joka ikinen päivä kaksi ilmaista joogaa ja jumppaa elämänohjeilla ryyditettynä ihan vaan silkasta omasta tahdostaan ja auttamisen halusta. Olen joka kerta tuntenut syviä liikutuksen ja onnellisuuden tunteita ja palauttanut mieliin miltä se liikunnasta seuraava mielihyvä tuntuikaan.
No, tosin viimeksi tunaroin missä lie kobralankussa toisen olkapääni sellaisen rusahduksen kautta lysyyn, että joutunen jättämään pari kertaa väliin. Ainakin siihen asti, että saan puettua paidan päälleni ilman suurempia kipuja.
Jokaisen tunnin aluksi ohjaaja käy kättelemässä kaikki osallistujat ja muistaa luonnollisesti sen jälkeen heidän kaikkien nimet. Tunnin lopuksi hän halaa oppilaansa ja kehottaa rakastamaan itseään, joka muuten totta tosiaan on varmasti yksi tärkeimmistä elämänohjeista.
Tommikin osallistuu tunneille! Hän tulee aina jonkun verran ennen tunnin loppua kuuntelemaan, katselemaan - ja hei et olis arvannut - juomaan Changia rannalle. Kyllä siinäkin varmasti jonkunasteisen meditatiivisen tilan saavuttaa ennen pitkää.
Namaste!
 |
| "kaukana on jakkupukumarsu" sanoi Tommi tämän luukkini nähtyään :D |
Ei kommentteja