Ruokapornoa thai style

Olemme saaneet kunnian saada tänne meille suomalaisia vieraita oikein pariinkin otteeseen muutaman päivän sisään. Sinttu ja Jorma asuvat Espoossa saman kadun varrella, joka suomalaiseen tyyliin luonnollisesti tarkoittaa, että vietimme täällä Thaimaassa enemmän aikaa yhdessä yhden vajaan päivän aikana kuin Suomessa koko sinä aikana kun olemme asuneet samalla kadulla, joka lienee osapuilleen 7 vuotta.
Sintun ja Jorman saapumista edellisenä yönä herra tuktuk-kuskimme ei ollut nukkunut ollenkaan, vaan oli ollut koko yön kalassa Ahmedin kanssa. Tarkemmin sanoen siis aamunkin, sillä hän lähti suoraan kalasta, joskus puolen päivän aikaan hakemaan naapureitamme satamasta. Tämäntyyppinen valvominen toki näkyy ihmisessä, Baossa näemmä aikamoisina ylikierroksina. Bao onnistui kuitenkin hankkimaan sopivan majoituksen ja pääsimme vielä maistelemaan Baon kalansaaliitakin Dan kokkaamana varsin kohtuulliseen hintaan. Harmillisesti viisumin jatkoleimanhakureissumme Krabille osui seuraavaan päivään, joten yhteinen aika jäi näiltä osin aika vähiin.

Myöskin Riksun Emmi, Emmi Riksusta tuli moikkaamaan meitä ohimenomatkallaan Australiasta Thaimaan kautta Suomeen. Jotain Baon päässä tai sydämessä nyrjähti Emmin nähtyään, sillä viidakkopoika tuntui riehaantuvan vallan nuoren neidin nähdessään. Vielä kun Baon ADHD:n yhdistetään Emmin ensimmäinen tuktuk-matka ja epämääräinen majoitus, jossa joutui nukkumaan toinen silmä auki, voin vain toivoa, että pahimmilta traumoilta vältyttiin. Emmin majoitus sijaitsi saaren toisessa päässä Klong Jarkilla, josta hotellin työntekijän mukaan on tänne meille Klong Ninille matkaa noin 5 minuuttia. Mahdollisesti ritariässän autolla tai helikopterilla, mutta normaalilla skootterilla matka kuitenkin kesti parisenkymmentä minuuttia. Thaimaalainen aikakäsitys <3

Tommi ja Emmi ja juomat molempiin makuihin

Kävimme katsomassa auringonlaskun rannalla, syömässä Ninillä ja pyysimme Baoa heittämään Emmin ja meidät takaisin resortiin Klong Jarkille. Bao varoitteli, että tuktuk ei jaksa kaikkein jyrkimpiä mäkiä näin suurella kuormalla, mutta Tommi tarjoutui ritarillisesti työntämään tarvittaessa. Oletettavasti hän ei silti ollut varautunut siihen urakkaan, joka oli edessä, sillä mopon akussakin tuntui olevan jotain vikaa eikä tehoja ollut edes normaalia määrää. Tommi selvisi kuitenkin hengissä näistä urheilusuorituksista, vain muutaman lievän sydänkohtauksen jälkeen.

Kello oli jo sen verran paljon, että kaikkialla oli jo ihan pimeää eikä täällä edelleekään ole katuvaloja missään. Matkalla Bao hauskuutti meitä ajamalla ilman valoja (muutama sydänkohtaus minullekin) ja ottamalla ylämäkiin niin kovia vauhteja, että olin aivan varma, että tuktuk makaa ihan kohtsillään katollaan jossain viidakossa. Emmi pääsi kuitenkin ehjänä bungalowiinsa, niin kuin mekin omaamme. Matkan varrelta napattiin vielä ruotsalaisperhe mukaan ja todettiin, että Baon tuktuk vetää hänen lisäkseen ihan mukavasti viisi täysikasvuista aikuista.

Yksi mukavimmista asioista täällä - pienen alkujännityksen jälkeen - on ehdottomasti ruokamarketit tai toreiksiko niitä pitäisi kutsua. Kävimme monta kertaa peräjälkeen ostamassa samalta lähes hampaattomalta mieheltä mangoja, mutta sitten kerran hänen kojullaan oli niin pitkät jonot, että jouduimme turvautumaan kilpailijaan. Virhe! Totesimme, että tälle sedälle on syystä toisinaan jonoja. Ensinnäkin hänen mangonsa ovat herkullisen makuisia. Toisekseen niitä ei tarvitse koskaan ostaa maistamatta. Kolmannekseen saamme aina jotain kaupantekijäisiksi. Ukkeli on myös sen verran kova myyntimies, että jos esim. pyydän kolme mangoa, saan neljä, koska niistä tulee yhteensä osapuilleen kilo ja se on tasasumma. Mutta sitten sen jälkeen kun raha on vaihtanut omistajaa, hän laittaa pussiin vielä yhden extramangon ja vielä toisenkin eri rotua, jotta pääsemme maistelemaan sitäkin. Lopputulemana siis pyysin kolme, maksoin neljästä, sain kuusi. :D

Ruokamarketin saalista

Olemme myös innostuneet aina tiistaisin ja perjantaisin, kun tori on täällä meidän lähellämme, ostamaan lounaan markkinoilta.  Pikkuruiset nyssäkät, nyytit ja paketit ovat sen verran halpoja, että niitä voi surutta ostaa maisteluun tietämättä mitä ne sisältävät ja valita kotona mitkä pääsevät seuraavalla kierrokselle ja mitkä karsiutuvat. Vahvoja jatkoonmenijöitä ovat pikkuruiset viiriäisenmunat joita dipataan soijakastikkeeseen, kookosmaidosta ja maissista tehdyt makeat pienet vanukasmaiset nököt,kookospannukakut, sticky rice kuivatulla sipulirouheella, rapsakat uppopaistetut tacon makuiset samosat ja toki Tommille erikoiset tikun nokassa grillatut makkarat ja kanat.
Jatkosta sen sijaan karsiutuivat sticky rice -nyytit joiden sisällä on sokeria tai kitkerää teetä, äärimmäisen rasvaiset kookosleivokset ja vihannesröstit, jotka myös tihkuivat rasvaa mutta eivät toisaalta maistuneet juuri miltään.

Thaimaalainen ruoka pääosin on todella herkullista, mutta yhtä yksinkertaista herkkuani olen joutunut metsästämään saamatta juuri sitä oikeanlaista. Se yllättäen on munakas. Thaimaalainen, se oikeanlainen siis, munakas on ihanan rapea reunoilta ja ilmava ja höttöinen muualta. Tähän asti olen saanut täällä ihan hyvän makuisia, mutta väärärän rakenteisia munakkaita, kunnes kävimme yhdessä paikallisessa ravintolassa lounaalla. Miten voi munakas ollakaan niin käsittämättömän herkullista. Luonnollisesti sekin syödään täällä riisin kanssa. Käsittääkseni ainoa asia jota ei syödä Thaimaassa riisin kanssa on nuudelit. Useimmiten nekin on tosin tehty riisistä.

Annoin naapurin epäilyttävän turistimaiselle ja ylihintaiselle ravintolalle mahdollisuuden, koska kuulin, että sieltä saa todella hyviä munakkaita. Hukutettuani tiiviin, mauttoman munakkaani ketsuppiin ja chili-jauheeseen totesin, että joko suosittelija ei tiedä asiasta mitään tai sitten kokki on vaihtunut välissä. Pahaksi onneksi ravintolan tehosekoitinkin oli vielä rikki, joten en saanut kaipaamaani melonisheikkiä. Poikkesin kotimatkalla hakemaan meloniherkkua luottopaikastani kadun toiselta puolelta, jossa omistaja torkkui riippumatossa. Hän loikkasi sieltä välittömästi ylös minut nähdessään ja tuli juttelemaan hymyillen. Paitsi, että shake oli listahintaa halvempi, sain vaihtorahat vielä käteeni molemman käden puristuksella ja maailman leveimmällä hymyllä lisättynä. Oletan, että kannatti opetella ne muutamat sanat thaita ja hymyillä. :)


Ei kommentteja