Niin kuin jo aiemmin mainitsin, kehittelin itselleni jonkunlaisen flunssan, oletettavasti todella kuuman sään ja kylmän ilmastoinnin suurista lämpötilanvaihteluista johtuen. Koska en harjoittelusta ja lupauksistani huolimatta lähes koskaan osaa juoda tarpeeksi, sain myös jonkunlaisen auringonpistoksen, sellaista sorttia, että tuntui kuin päätä olisi hakattu moukarilla ja iho hohkasi kekäleenä koko loppuäivän - ja illan. Ja vähän yötäkin. Tuntui kuin olisin kumonnut pullon Sangsomia tai ehkä parikin, sen verran heitti päästä. Siinä jääkylmä kääre otsallani sängyssä maatessani mietin, että jokohan sitä nyt viimein oppisi läksynsä... No, tällaiset ovat varsin pientä, normaalia ja asiaankuuluvaa settiä.
Tommi sen sijaan joutui kokemaan aika tuskallisia hetkiä yhden uimareissumme päätteeksi. Olimme lilluneet meressä jo hyvän tovin ja ajattelimme mennä hyvin ansaituille päikkäreille, kun ihan siinä rantavedessä Tommiin iski jokin. Nopeasti päättelimme, että oireista päätellen se oli meduusa, mutta vedessä ei näkynyt mitään. Toisaalta, se ei ole ihme, sillä monet näistä limapistiäisistä ovat melkein läpinäkyviä ja toisaalta niiden hetulat (mitkä lie lonkerot tai hännät ovatkaan) saattavat olla varsin pitkiä ja näkymättömiä vartaloon nähden.
Meduusalajeja on kaikenkaikkiaan noin pari tuhatta, joista ehkä sata aiheuttaa oireita ihmiseen osuessaan. Näistä muutama lajike on hengenvaarallinen. Koska Tommi pystyi pistelystä ja kivusta huolimatta hengittämään ja toimimaan, päättelimme, että tämä yksilö kuului johonkin niistä 98 lajikkeesta, jotka ovat harmillisia, mutta eivät hengenvaarallisia. Soitimme Baolle, joka vahvisti luulomme "if juu kän still took, nou deintsörös" Myöskään mitään varsinaista hoitokeinoa särkylääkkeiden lisäksi ei ole olemassa. Nykytiedon mukaan meduusanpistoksiin ei saa pissiä (luit oikein), viinietikka on kiistelty hoitokeino, eikä siitäkään helpottaako kipua kylmä vai kuuma oltu saatu tutkimuksissa varmuutta. Kunhan mahdolliset meduusan lonkeroiden roippeet on poistettu ja huuhdottu merivedellä, loput hoitokeinot ovat lähinnä arvailua.
 |
| Aijaijaijai |
Kotiin päästyämme jäljet alkoivat näkyä ihossa selkeästi. Ihan kuin kyljessä olisi ollut punaisia karttapiirroksia. Pahin polttelu, kirvely, kihelmöinti ja sähköiskun kaltaiset tuntemukset lihaksissa kestivät muutaman tunnin, mutta seuraava uneton ja tuskainen yökään ei ollut herkkua. Pöydällä rapistellut torakka ei myöskään osaltaan auttanut unen saamisessa.
Juttelimme asiasta naapuribungalowin asukkaan kanssa joka on työskennellyt vuosia sukellusopettajana Thaimaassa. Häntä oli yhden ainoan kerran meduusa hipaissut huuleen, joten voimme tästä varmaankin päätellä, että Tommilla kävi valitettavan paska tuuri. Myöskään Baolta, joka aina murehtii ihan kaikesta ja on kuskaamassa minua oikeasti jokaisesta yskäisystä lääkäriin, ei herunut myötätuntoa; juu sou big, nou prompreem!
Uimiset jäävät nyt muutamaksi päiväksi, täytynee käydä sitten varovasti tarkastamassa tilanne uudemman kerrran.
Sopivasti bungalowimme vesivarrannot alkavat jälleen ehtyä, kun emme pääse mereen vilvoittautumaan. Täällähän ei ole olemassa mitään viemäri- tai vesiverkostoja vaan asia hoidetaan yleensä talon katoille pystytetyillä säiliöillä, joita täytetään tarvittaessa säiliöautoilla. Kysymykseen mihin viemärivesi menee, en ole saanut vielä selkeää vastausta.
Tämä on toinen kerta täällä asuessa kun vesisäiliö alkaa olla lopuillaan. Se tarkoittaa ainakin muutamaa asiaa; veden paine on onneton. Suihku toimii, jos toimii, mutta ei sieltä tippuvalla määrällä oikein pysty (hiuksia) pesemään. Toisekseen, veden paine on sen verran alhainen, että varaaja ei suostu käynnistymään, joka luonnollisesti tarkoittaa, että tarjolla on vain kylmää vettä. Ilmeisesti säiliön pohjalla on myös jotain yllätyssakkaa, joka värjää veden laimean urean väriseksi.
 |
| Kraanavettä |
Nykyisen asumuksemmehan omistaa yksi Baon lukuisista serkuista, kyseessä on nk. paha serkku, josta Bao ei pidä lainkaan. Alkuun hän käski meitä ehdottomasti olemaan puhumatta serkun kanssa mistään, joka tavallaan on varsin helposti hoidettu, sillä kyseinen papparainen ei oikeasti puhu sanaakaan englantia. Niinpä kommunikaatiomme on yleensä sellaista, että pappa kysyy joko a) mihin olette menossa b) oletteko jo syöneet. Näihin osaamme jo vastata thaiksi. Syömiskysymys on täällä samankaltaista small talkia kuin meillä sääpuheet eli on tavallaan aika sama mitä siihen vastaa.
Bao siis aiemmin otti meiltä vuokrarahat ja tilitti ne serkulleen ja hoiti muutenkin kaiken kommunikaation. Nyt jostain syystä hän ei halua olla ilkeän serkkunsa kanssa tekemisissä lainkaan ja ilmoitti, että voimme hoitaa kaikki asiat serkun kanssa suoraan. Suoraan puhuminen tai tekeminen on täällä muutenkin jotain aikalailla muuta kuin miten suomalainen asian käsittää. Esimerkiksi kyseinen papparainen ei tule koskaan suoraan kyselemään vuokran perään vaan kävelee eräpäivän lähestyessä jatkuvasti asuntomme ohi ees taas tuima ilme naamallaan. Tästä siis pitäisi ilmeisesti ymmärtää, että olisi syytä alkaa kaivaa pikkuhiljaa kuvetta.
Nyt kun kahden kuukauden rajapyykki tulee juurikin täyteen, mietimme, että jäämmekö vielä tähän nykyiseen asuntoon vai vaihdammeko paikkaa. Neng halusi myös kovasti auttaa meitä löytämään halvemman asunnon, paitsi ehkä siksi että autoimme häntä, mutta hän on myös vilpitön hyväsydäminen ihminen. Neng onnistuikin löytämään meille asunnon ihan läheltä, vain 125 e /kk. Olimme heti alkuun varsin epäileväisellä kannalla, sillä vuokra oli todella halpa. Maksamme tästä nykyisestä, varsin hyvällä paikalla olevasta bungalowistamme 375 e/kk, joka sekin on varsin tingitty hinta. Ei se mitään ota jos ei annakaan, joten menimme katsomaan halpaa asuntoa. Ensinnäkin se oli kadulla, näyteikkunassa ja siinä oli monta huonetta, mutta ilmastointi ei ollut makuuhuoneessa, eikä siellä muuten tainnut olla sänkyäkään. Toisekseen, kun omistaja näki meidät, hinta tuplaantuikin merkillisesti. Ei sillä, onhan se toki ihan oikein, että farangeilla ja paikallisilla on eri hinnat, mutta että ihan tuplat. :D
Hylkäsimme siis tämän vaihtoehdon. Neng on aikaisemmassa elämässään toiminut Moonlight Bay -resortin päällikkönä, johon mekin majoituimme ensimmäisellä Lanta-visiitillämme. Kaikesta päätellen Neng on edelleen todella hyvissä väleissä omistajan kanssa ja hän onnistui neuvottelemaan meille todella hyvän kuukausihinnan (245 e/kk) pienestä bungalowista. Normaalihinta on osapuilleen kolminkertainen. Tommin meduusakokemuksen jälkeen uima-allas, jollainen resortista toki löytyy, tuntui myös aika houkuttelevalta.
Ilmoitimme siis heti Baolle, että saimme näin hyvän tarjouksen, että voisiko hän mahdollisesti jutella serkkunsa kanssa, että jos hän on halukas laskemaan hintaa, voimme jäädä tänne, mutta muussa tapauksessa muutamme pois. Meidän mielestämme se olisi ollut ihan sovelias tapa toimia. Well, I guess We're not in Finland anymore.
Tällainen toimintatapa olisi siis ollut kertakaikkisen väärin ja loukkaavaa ja hirveää ja sellaista ei missään tapauksessa saisi tehdä. Että hinta on jo tingitty eikä siitä voi enää neuvotella ilman että Bao saa kuraa niskaansa. Päätimme siis vaihtaa kortteeria, joka sekään ei olisi kuulemma ihan helppoa. Bao esimerkiksi ei voisi tulla auttamaan meitä muutossa, koska serkku suuttuisi siitäkin. Sen sijaan serkun siskon poika voisi tulla muuttamaan ja se olisi ihan jees.
Bao jäi miettimään miten voisi kertoa tällaisen muuttomme aiheuttaman suru-uutisen serkulleen ja me menimme sitten Moonlight Bayhin tekemään varausta. Paitsi, että hinta ei enää ollutkaan se aiemmin sovittu, vaan jotain muuta (luonnollisesti paljon enemmän). Respan työntekijät sitkeästi väittivät, että saamamme hinta ei mitenkään voi pitää paikkaansa. Sillä aikaa kun Tommi soitti Nengille katselin kun respan tytöt hakkasivat taskulaskimiaan epäluuloisena (ymmärsin heidän keskustelustaan numerot ja sanan ei) ja olivat yhtä mieltä siitä, että KUKAAN ei voi saada noin halpaa hintaa, se ei vaan ole mahdollista. Myöskään Nengin sana ei auttanut, joten otimme rahat takaisin respasta ja laitoimme sormet ja varpaat ristiin, että Bao ei olisi ehtinyt vielä kertoa serkulleen muuttoaikeistamme, sillä siinä tapauksessa meillä ei olisi mitään asuntoa.
Onneksi Bao ei ollut vielä ehtinyt soittaa serkulleen, oletettavasti hän vielä mietti oikeanlaista sanamuotoa asian kertomiseksi, joten sovimme, että olemme täällä pahan serkun asunnossa vielä yhden kuukauden ja sitten vaihdamme johonkin halvempaan paikkaan, jonka yritämme löytää seuraavan kuukauden aikana.
Luonnollisesti heti tämän toteamuksen jälkeen Neng soitti ja ilmoitti, että hänen aiemmin sopimansa hinta Moonlight Bayssa oli edelleen voimassa. Tieto ei vaan ollut valunut omistajalta respaan.
Asunnonvaihto, thai style, olkaa niin hyvät.
Ei kommentteja