Joskus häpeän olla ihminen

Toisinaan, mahdollisesti liian usein, häpeän kuulua ihmisrotuun. Toiset näistä syistä ovat lähinnä hupaisia ja mitättömiä, mutta toiset saavat verenpaineen nousemaan kohisten tappiin. Aloitellaan kepeästi ja ilon kautta.

Puolialastomuus. Niin, Thaimaassahan on siis melkomoisen kuuma ja siinä missä paikalliset verhoutuvat enempiin vaatteisiin auringon porottaessa (varjelevat kai ihoaan), turistit riisuvat vähäisetkin riepunsa ja nauttivat lämmöstä ja rantaelämästä. Tämä on toki enemmän kuin oikein ja omastakin mielestäni vaatteet ja pukeminen ovat lähinnä rasittavia riesoja, mutta kanssaihmisten ja oman häveliäisyyteni vuoksi tapaan silti peittää enimmän osan ihostani ihmisten ilmoilla liikkuessani. Toisinaan, tai siis oikeastaan aina,  toivoisin kanssaihmistenkin tekevän samoin. Kun nyt Lantakin on muslimivoittoinen paikka ja sitä on aika vaikea olla huomaamatta täällä liikkuessa, niin voisi luulla, että jo se yksinään saisi miettimään ovatko pelkät bikinit ja vyölaukku ravintolavarustus. Tai että onko se ihan jees jättää shortsit kotiin ja käppäillä kaupoissa t-paidassa ja speedoissa.

Omien taitojen yliarviointi henkensä kaupalla. Jos ei ole koskaan ollut kosketuksissa mihinkään moottoroituun kaksipyöräiseen saati ajanut sellaisella, onko Thaimaa oikeasti se paras paikka aloittaa harjoittelu? Näin Suomi-näkökulmasta lähtien ensinnäkin liikenne on vääränpuoleista, liikennemerkit ja kaistamerkinnät ovat lähinnä viitteellisiä, tiet hurjahkossa kunnossa ja liikennekulttuuri ylipäätään jotain ihan muuta kuin kotona. Yhtä ainokaista päivää ei mene etteikö näkisi teipattuja turisteja tai kuulisi paikallisilta ystäviltä verissäpäin ojassa makaavista turisteista. Ajaminen toki näyttää helpolta, täällähän jokainen yli 5-vuotias päristelee jo mopolla liikenteen seassa. Jopa Baon reilun vuoden ikäinen Alfa-poika osaa vääntää lisää kaasua kahvasta. Oma näkemykseni on, että moottoripyöräily on thaimaalaisilla geeneissä. Ei se silti ole niin helppoa, jos sitä ei ole koskaan harjoitellut, ainakaan jos yrittää samaan aikaan seurata liikennettä ja väistellä tiessä olevia kuoppia ja möykkyjä.

Millä tahansa hinnalla ruskettujat. Erityisesti vanhempia pariskuntia näkee makaamassa rannalla kaikkein kuumimpaan aikaan tuntikausia kaikesta päätellen koko lomansa ajan. Onhan se kiva saada vähän väriä pintaan, mutta aika monet näistä mumeista sopisivat kurttuisine ihoineen suoraan varoittaviksi esimerkiksi ihosyöpäkampanjaan. Tai itse asiassa, mistäs sitä tietää ovatko he oikeasti kolmekymppisiä, jotka ovat vaan kertakaikkisesti onnistuneet tärvelemään itsensä muumion näköiseksi. Mutta niin ihanan ruskeaksi!

Ennakkoluuloiset ja/tai riistäjäturistit. Jos tänne matkustava turisti on onnistunut raapimaan rahat kasaan lomaansa varten, hän oletettavasti on sen verran varakas, että pystyy maksamaan käyttämistään palveluista ja hyödykkeistä. Ymmärrän, että Lonely Planet kehottaa aina epäilemään kaikkia paikallisia kusettajiksi, mutta jos kolmaskin tuktuk-kuski antaa saman hinnan pyytämällesi matkalle, niin mahdollisesti kannattaa hyväksyä se tai kävellä määränpäähän. Järjetön tinkiminen on paitsi huonoa käytöstä, myös loukkaavaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka yrittävät ansaita elantonsa.
Tässä joku päivä sitten istuskelimme Dan ravintolassa ja juttelimme Baon kanssa kun kaksi eksyneen näköistä turistia kyseli kuinka pitkä matka Long Beachille on. Matka oli yli 5 km joten Bao tarjoutui viemään heidät perille. Ihmettelin, miten on mahdollista, että  pariskunta oli onnistunut kävelemään jo kilometrin ja useamman tuktuk-keskittymän ohi saamatta kyytiä, mutta kyse olikin siitä, että he olivat valmiita maksamaan listahinnasta vain kolmanneksen. Kun he sitten viimein suostuivat maksamaan pyydetyn muutaman euron (aivan) matkastaan he ihmettelivät kyydissä istuessaan, että miksi Bao jutteli meille farangeille kuin tuttavilleen. Bao kertoi, että olemme erittäin hyviä ystäviä, jolloin nämä järjen valot oikeasti kysyivät, että miten on mahdollista, että olemme ottaneet thaimaalaisen ystäväksi. Niin.
Oma lukunsa ovat ne turistit, jotka pyytävät Baon odottamaan, toisinaan tuntikausiksi, eivätkä koskaan palaa maksamaan matkastaan. Sitten jos he jäävät kiinni, heillä on vielä pokkaa tinkiä hinnasta tai jopa väittää että heitä huijataan.

"Eläinrakkaat" turistit. Olen aina ihmetellyt, miten oikeasti eläinrakas ihminen perustelee itselleen kaikenlaisen turistikuran ja siihen osallistumisen, koska siellä on eläimiä. Eksoottinen lisko/apina/papukaija ei oikeasti halua poseerata kanssasi maksua vastaan. Todennäköisesti se on jossain mömmöissä, jotta käyttäytyisi mahdollisimman rauhallisesti. Kukot eivät varsinaisesti nauti tappelemisesta vaan ne tekevät sitä henkensä kaupalla. Norsuista ja norsusafareista kirjoittelinkin jo  postaukseen "miksi norsut itkevät", mutta esim. täällä on lisätietoa asiasta.
http://right-tourism.com/issues/beasts-of-burden/elephant-trekking/#sthash.9K98APlh.dpbs
Eläintarhat tuskin pystyvät tarjoamaan asukeilleen kovinkaan korkeaa elämisenlaatua maassa, jossa se ei onnistu aina ihmistenkään osalta.
Jokainen tällaiseen epäilyttävään, eläimiä riistävään paikkaan laitettu ropo on toiminnan tukemista.


Korruptio. Maailmankolkassa ei varmasti ole yhtään paikkaa, jossa ei olisi korruptiota, mutta täällä se tuntuu olevan osa systeemiä. Dan ravintola on Police Boxin vieressä (kirjaimellisesti koppero, jossa poliisit majailevat) ja sikaniskat tulivat alkuun syömään ilmaiseksi ja kärttämään lahjuksia jotta he armollisesti mahdollistaisivat ravintolan lopppuunrakentamisen. Omien sanojensa mukaan Bao ei suostunut maksamaan poliiseille mitään ja nykyään he joutuvat maksamaan ruoistaan normaalin hinnan. Jossain siis oikeus toteutuu.
Bao lähtökohtaisesti on maailman hyväntuulisin ja iloisin heppu, mutta korruptio saa viidakkopojankin veren kuohumaan. Dan ravintolan edessä korjataan tietä, ties kuinka monetta kertaa lyhyen ajan sisällä. Täytyy myöntää, että harva asia on niin tehotonta kuin paikallinen tienrakennus. Usein tie on korjauksen jälkeen huonommassa kunnossa kuin ennen korjausta. Yksinkertainen syy tähän on raha. Jos tie korjataan huonosti, tekijöille riittää jatkuvasti lisää töitä. Koko asiaan ilmeisesti liittyy niin paljon suhmurointia ylipäätään, että Baokin kiukustuu niin paljon, että huutaa suureen ääneen "coorruuptiooooon!" ravintolan vieressä maleskeleville tietyöntekijöille. Heti perään kuuluu toki Dan komennus olla hiljaa, joka tosin useimmiten kaikuu kuuroille korville.

Lista jatkuisi ainakin ihonväriin perustuvalla rasismilla sekä uskontojen ja/tai aatteiden nimissä perseilyllä, mutta sen sijaan laitan tähän rentouttavan maisemakuvan ja otan palan suklaata ja hengitän syvään. 



Ei kommentteja