Lähin klinikka sijaitsee meistä noin muutaman kilometrin päässä, joten suuntasimme sinne. Henkilökunta puhui hämmentävän hyvää englantia, joten jouduin tsemppaamaan itseäni mii veri sik -moodista hitusen paremmin aseteltuun englantiin. Klinikka ilmoitti hyväksyvänsä kaikki matkavakuutukset, mutta asia ei sujunutkaan ihan niin helposti kuin ajattelimme. Muutama puhelu Fenniaan ja passi pantiksi ja saimme kuitenkin sovittua, että vakuutusyhtiö maksaa viulut eikä meidän tarvitse maksaa ensin lääkärille ja sitten hakea korvauksia jälkikäteen.
Menin lääkäri Kanin perässä huoneeseen, jossa hän äärimmäisen kohteliaasti puhutteli minua Ms Marikaksi ja esitteli itsensä kädestä pitäen. Sen jälkeen hän pyysi että pyytäisin seuralaiseni mukaan tutkimuksiin. Öh, noh, mikäpä siinä. Tommi tuli mukaan, mutta Bao päätti jäädä näppäilemään odotustilasta löytämäänsä kitaraa. Kuumeen lisäksi valittelin kipeää kurkkuani, joten tohtori tarkasteli sitä puutikulla ja riemastui löydöstään, valkoisia peitteitä. Riemastumisella tässä yhteydessä tarkoitan, että hän oli tyytyväinen löytäessään yhden mahdollisen syyn kurjaan olooni. Sitten hän pyysi Tomminkin tutkimaan kurkkuani ja ilmoitti juhlallisesti että "nau juu aar doctor Tom". Koska kuume oli ollut korkealla jo kolme päivää, Kan halusi testata varuiksi hepatiitin, Denguen, Malarian ja muutaman muunkin viidakkotaudin, vaikka niiden todennäköisyys olikin varsin pieni. Sivumennen mainiten lasku näistä kaikista testeistä ja lääkkeistä olisi ollut osapuilleen 200 e, joten onneksi on vakuutukset!
 |
| Tri Kan ja Tri Tom |
Hauskaa, että vaikka olemme thaimaassa lääkärissä, eikä kukaan meistä puhu omaa äidinkieltään, niin ensimmäistä kertaa ymmärsin kuitenkin osapuilleen kaiken mitä lääkäri minulle selitti mahdollisista taudeista ja niiden ilmenemismuodoista. Ettei totuus pääsisi unohtumaan, niin hän myös selitti osan asioista suoraan Tommille, joka tuntuu tällaisesta maailman tasa-arvoisimman maan kasvatista vähintäänkin oudolta. Täytyy tosin myöntää, että siinä olotilassani en käynyt ihan sataprosenttisesti, en ehkä edes viisikymmentäprosenttisesti, joten toinen korvapari oli ihan tarpeen.
Verikokeiden perusteella kurkussa jylläsi joku ikävä bakteeri, joka sitten nostatti kovan kuumeen. Kovalla kuumeella tarkoitan siis sellaista, jossa joku takoo moukarilla päätä, joka paikka on niin kipeä, että hipaisukin sattuu ja joutuu oikeasti miettimään tarvitseeko siellä vessassa välttämättä käydä koska muutaman metrin matka sinne tuntuu ylitsepääsemättömän raskaalta.
Lääkäri Kan oli kaikenkaikkiaan niin hupaisa tyyppi, että välillä melkein unohdin olevani kipeä. Verikokeiden tuloksia odotellessamme Tommi soitti aulan kitaralla ja Kan julisti, että "I'm not a physisian, I'm a musician". (huolestuneille äideille selvennykseksi, että kyseessä siis oli todella kuitenkin oikea lääkäri, siitä oli todistus seinällä ja vieläpä kuva itse kuninkaasta antamassa todistusta lääkärillemme) Tohtori paljastui musiikkidiggariksi ja päätteli Tommin ulkoasusta välittömästi, että kyseessä on oltava reggae-laulaja. No, ottaen huomioon mister Tomin nykyisen tukkatyylin, se olisi varmaan kenen tahansa ensimmäinen arvaus.
 |
| Denguetesti - onneksi negatiivinen |
Kysyimme siinä samalla, että olisiko lääkärillä mitään lääkettä Baolle, koska hän ei ole ihan tavallisesta puusta veistetty. Totta puhuen Suomessa Baolla olisi aivan varmasti jonkun sortin lääkitys keskittymishäiriöönsä. Tohtori mietti hetken ja sanoi, että olisko vasara mitään? Isku päähän ja sillä paranee. Tommi ehdotti kädessään olevaa kitaraa, mutta Kan totesi, että se on liian kallis siihen tarkoitukseen, että hänellä on halvempi toisessa huoneessa, sitä voisi käyttää. Toiseksi vaihtoehdoksi hän esitti köyttä ja demonstroi vielä asiaankuuluvilla käsimerkeillä miten köysi kiristyisi kaulan ympärillä. Viimeinen Kanin tarjoama vaihtoehto olisi sitten nk. sienipirtelö, joita täältä saa vain tietyntyyppisistä baareista. Sienillä ei tässä yhteydessä tarkoiteta mitä tahansa tatteja vaan niitä mainostetaan mm. lentolippuina kuuhun tai iloisina pirtelöinä. Toiset jäävät sille kuumatkalle ikuisiksi ajoiksi, toivottavasti iloisina...
Kiittelimme Kania kovasti paitsi hyvästä palvelusta myös hauskimmasta lääkärireissusta koskaan ja hän sanoi, että hänen mielestään riittää, että potilas kärsii tullessaan vastaanotolle, sen jälkeen vointi pitää saada kaikin tavoin mahdollisimman mukavaksi. Siinä thaimaalainen tohtori on kyllä harvinaisen oikeassa. Otimme kolme nyssykällistä lääkkeitä mukaamme ja lähdimme kotiin.
Olimme takaisin kotona jo ennen klo 9, joten pääsin heti korkkaamaan lääkkeet ja menin nukkumaan. Heräsin muutaman tunnin päästä kuin uudestisyntyneenä ja kiittelin mielessäni thaimaalaisia ihmepillereitä. Kunnes sitten pari tuntia myöhemmin olo paheni entisestään ja kuume kipusi kattoon. Napsin särkylääkkeitä, mutta kuume jatkoi vaan sinnikkäästi nousemistaan eivätkä kivut hellittäneet. Lopulta, osapuilleen 12 tuntia myöhemmin oli pakko palata lääkärille. Mikä hämmentävintä, klinikka on auki aamukahdeksasta puoleenyöhön joka päivä ja ainoa lääkäri ja samalla paikan omistaja on hra Kan. Se tarkoittanee melkomoisen pitkiä työpäiviä.
 |
| Kemikaalikocktailia |
Tohtori rauhoitteli meitä ja kertoi, että toisinaan tällainen kurkussa jylläävä bakteeri saattaa nostaa todella korkean kuumeen ja aiheuttaa kovia kipuja. Hän myös tarjosi sairaalaanlähtemismahdollisuutta (kolmen tunnin päähän Krabille, tuskin) tai klinikalle jäämistä yöksi, mutta sanoin, että menen mieluiten kotiin tehokkaiden särkylääkkeiden kanssa. Niinpä tohtori antoi pussillisen pinkkejä pillereitä ilmaiseksi, ystävilleen, niin kuin hän asian ilmaisi. Lisäksi hän antoi vielä oman henkilökohtaisen numeronsa, johon saisi soittaa mikäli olo menisi yöllä kurjaksi. Aikamoista palvelua. Pinkit pillerit tekivät tehtävänsä ja aamulla totesin olevani paitsi tajuissani myös kuumeeton. Olé!
Tri Kan myös tarjoutui ottamaan Tommilta verrokkiverikokeet, mutta epäili, että niissä näkyisi vain norsuja. (paikallinen Chang-olut = norsu-olut). Tohtorissa on näemmä myös selvännäkijän vikaa.
Ei kommentteja