Sabai Sabai

Sabai Sabai on sanonta, jolla thaimaalaiset (ja me wanna-be thaimaalaiset) vastaavat kun heiltä kysyy miten menee. Sitä on vähän vaikea kääntää, mutta ehkä jotain sellaista, että mitäs tässä, iisi meininki, voisi olla aika liki totuutta. Samaan aikaan se on myös elämänasenne, jossa asioita ei oteta liian vakavasti. Melkein kolmen viikon täällä olo ajan jälkeen me molemmat huomaamme olevamme aika sabai sabai ja pään sisäinen moottoritie on hiljentynyt kärrypoluksi.

Välikaneettina tässä on mainittava, että kaikki täällä kirjoittamani asiat perustuvat minun ja meidän kokemuksiimme, puutteelliseen ymmärrykseen yhteisen puuttuva kielen vuoksi, sekä minun huonoon muistiini eikä niitä kannata pitää ehdottomina thai-kulttuurin totuuksina tai pahoitella mieltään. Sabai sabai vaan.

Thaimaalainen työelämä kuulostaa äkkiseltään ulkopuolisen korvaan aika rankalta täällä turistisaarilla. Töitä on joka päivä, aamusta iltaan ilman lisiä tai palkallisia sairauspäiviä tai lomia. Olemme myös kertoneet paljon Suomen työelämästä, sekä hyvistä ja huonoista puolista ja täkäläiset tuntuvat kaikesta huolimatta mieluummin valitsevan nykytilan. Suomessa ei töissä nimittäin olla yhtään sabai sabai.

Tai en ainakaan muista yhtään sellaista hetkeä töissä, että olisin voinut ottaa riippumaton esille ja ottaa pienet torkut välissä ja jatkaa myöhemmin levänneenä, jos siis jotain muuta kiireellisempää ei ilmaannu näköpiiriin.
Täällä paikalliset usein nukkuvat työpaikoillaan. Ja miksikäs ei, keskipäivällä on järjettömän kuuma jo nyt ja kuumemmaksi vaan menee. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun olemme herättäneet ravintolan pitäjän tai tuktuk-kuskin nokosiltaan ja se on ihan okei. Jos aamulla on kova krapula edellisen päivän pippaloinnin jäljiltä, ravintolan voi ihan hyvin avata myöhemmin, jos siis avaa sitä ollenkaan.

Myös turvallisuusasiat ovat täällä aika rennolla tolalla. Yhteen mopoon mahtuu helposti aikuinen ja 3 lasta, mutta ei yhtään kypärää. Tuktukiin taas osapuilleen 8 paikallista (laskin itse!). Kypäriä käyttää pieni murto-osa paikallisista ja ne pääosin vaikuttavat sen sortin munankuorilta, että epäilen olisiko niistä tositilanteessa mitään apua vai pikemminkin haittaa. Tässä jokunen päivä sitten näimme paikallisia työmiehiä sähkötöissä keskellä katua. Simppelit tikkaat nojasivat ainoastaan sähköjohtoihin. Raksojen turva(ttomuus)telineistä en edes aloita. Muutama päivä sitten Dan ravintolan naapurin raksalla yksi työmiehistä tippui tikkailta ihan katonrajasta, mutta selvisi onneksi säikähdyksellä. Ehkä muutama ylimääräinen Allah on suurin -ylistys olisi paikoillaan iltarukouksen yhteydessä?

Oikeinkirjoitusasiat eivät tunnu aiheuttavan paljoakaan päänvaivaa täällä. Keräsin tähän oikein muutaman kuvankin, kaikki ihan tästä muutaman sadan metrin säteellä. Sanan Laundry (pesula) voi kirjoittaa mitä moninaisimmin tavoin, laudry, luandry, laundy ja sitä rataa. Parhaimmillaan se kirjoitetaan kyltin eri puolille eri tavoin. Hajautetaan mahdollisuudet osua oikein, ehkä?

"Share"?

Ehdoton suosikkini sabai sabaista on kuitenkin ravintolamaailma. Täällä ei taideta paljon ravintolakouluja tai hygieniapasseja suoritella ennen oman firman perustamista. Kyllä hyvään ravintolaan aina muutama gekko ja torakka mahtuu! Varsin monessa lokaalissa ravintolassa varastoarvo on aika nollissa joka on toki asiakkaankin etu, eipä tarvitse syödä seisahtanutta ruokaa.
Viimeksi tänään tilasin som tamin (papaijasalaatti) mukaan. Työntekijä otti tilaukset vastaan, nappasi "kassasta" (=muovikori sekaisin eri seteleitä ja kolikoita) setelin ja raahusti viereiseen kojuun ostamaan papaijan. Siis yhden. Hittoako sitä ostamaan montaa, jos ei tarvitse sillä hetkellä kuin yhden. On aikamoisen harvinainen ravintolavisiitti, jos mopo ei pärähdä ainakin kerran käyntiin, kun joku työntekijöistä käy hakemassa täydennystä. Seven Elevenin ovi käy taajaan, kun ravintoloitsijat käyvät hakemassa sieltä esim. oluita tai virvokkeita asiakkailleen.
Yleensä ruoat myös tulevat pöytään sitä mukaa kun ne valmistuvat. Saattaa olla että yksi ruoka tulee parissa minuutissa ja seuraava joskus vartin päästä, kun toinen on jo syönyt ruokansa. Ehkä siksi en olekaan syönyt täällä kertaakaan ruokaa joka olisi tullut pöytään jäähtyneenä.
Sabai Sabaista siis seuraa paljon hyvää, mutta en pistäisi pahakseni jos jokusen asian saisi vähän särmemmäksi.

Vessat. Parhaimmillaan samantasoisia kuin Suomessa, lähinnä resorteissa. Pahimmillaan reikä lattiassa ja kuuppa. Vaikka olisi kuinka seurapiirirakkoinen niin monen litran veden kittaamisen päivävauhdilla tai mahdollisen turistimahakohtauksen yllättäessä ei pääse välttymään kokemasta niitä pahempiakin vessoja.

Vesi. Meillähän on paikallisella mittapuulla mitaten varsinainen luksusasunto, ilmastoinnilla ja lämpimällä vedellä. Juomavesihän toki kannetaan kaupasta, mutta myös muu käyttövesi toimitetaan jättimäisissä tynnyreissä talojen katoille, josta se lirutellaan sisälle. Veden paine on sitä luokkaa, että tulee varsin tarkkaan mietittyä milloin on OIKEASTI pestävä hiukset ihan oikein shampoolla. Aika harvoin tätä nykyä. Mieluiten niin, että käy ensin uimassa jolloin esikastelu on jo tehty valmiiksi.

Jätehuolto. Roskat kannetaan kadun varsilla oleviin säiliöihin tai johonkin siihen lähelle. Tai jotain. Näitä säiliöitä ei ole ripoteltu turhan taajaan mihinkään. Olen monta kertaa kysynyt Baolta, että miten roskat kierrätetään, että tekee tosi pahaa laittaa kaikki lasi- ja muovipullot samaan jäteastiaan. Kuulemma roskat kerätään yhteeen ja sitten lajitellaan Krabilla jätteenkeräysasemalla. Aivan varmasti :D

Sähköt. Meillä on varsin vaarallisen näköinen sähkötaulu tässä meidän talossamme ja se alkoi jostain syystä pitää aivan käsittämätöntä pörinää joku aika sitten. Lopulta, kun emme saaneet äänen takia enää unta, pyysimme Baoa juttelemaan vuokraisännän kanssa asiasta. Vuokranantaja paljastui varsinaiseksi remonttireiskaksi. Minuutin päästä hän oli asunnossa tökkimässä sähkötaulua metallitikulla (!) ja saikin metelin tason laskemaan hitusen. Jostain syystä onneksi pörinä hiljeni myöhemmin itsekseen vain alkaakseen  uudelleen seuraavan sähkökatkoksen jälkeen.

Ostimme läheisestä krääsäkaupasta huojuva torni -pelin, koska kuulimme Baon tyttären Nadankin pitävän siitä. Nada on kohtapuoliin 11 vuotta täyttävä nuori neiti, joka on oppinut koulussa käyttäytymään aina todella hillitysti ja kauniisti. Vaikka olemme tunteneet hänet jo useamman vuoden, hän ei ole juurikaan puhunut meille. Oikeastaan hän on todella tehokkaasti ignoorannut meidät vaikka olemme (no, lähinnä Tommi) pelleilleet ja tehneet mitä temppuja. Välillä hän vahingossa hymyillyt tai jopa nauranut, mutta hetken päästä sama viileä meno jatkuu. Baon mukaan koulussa on opetettu, että on arvokasta olla hillitty ja se on mennyt näemmä hyvin perille.
Veimme pelin Dan ravintolaan ja puolipakotimme Nadan pelaamaan kanssamme. Alkuun hän oli hyvin hillitty ja välinpitämättömän oloinen, mutta mitä pidemmälle peli eteni, sitä kiinnostuneempi hän oli.

Eilen olimme taas Dan ravintolassa syömässä ja Nada oli siellä ystävänsä Main kanssa. Laitoimme pelin pystyyn ja sopivasti Bao ja joku random irkku-turistikin tulivat paikalle ja liittyivät mukaan. Aika nopeasti pelin tiimellyksessä kaikki hillitty käytös unohtui ja pikkumimmit huusivat joka kerta minun tai Tommin pelivuorolla "kaatuu" tai "häviät" ja yrittivät säikytellä kriittisissä paikoissa.
Toisella kierroksella tytöt olivat jo aivan villeinä. Eipä ole Tommikaan ennen joutunut kuuntelemaan kun kymmenkesäiset pikkupissikset haukkuvat häntä lihavaksi ladyboyksi :D
Ilmeisesti pelaaminen ei kuulu sabai sabain piiriin. :)