Nemoa etsimässä

Mikään ei ole niin tärkeää kuin snorklaus, eikä sekään ole niin kovin tärkeää. Paitsi että onpas! Lantan ainoa miinus tähän asti on ollut, että täällä ei pääse snorklaamaan kotiovelta. Varsinainen ensimmäisen maailman ongelma on se, että valitettavasti ensimmäinen snorklauskokemukseni sattui häämatkallamme Malediiveilla ja sitä on ollut vaikea ylittää tai päästä edes samaan painoluokkaan kisaamaan. Siellä kävelin luksusbungaloviltamme parisenkymmentä metriä mereen, morjenstin nemot ja kaverit ja siirryin parin sadan metrin päähän ihastelemaan vesikilpikonnia ja rohkeimpina hetkinä haita. Kehitin siellä oman snorklaus-asentoni "kilpikonnan" jossa  kellun mykkyrällä vedessä ja tuijotan haltioituneena ympärilleni. Tätä lähes spirituaalista tilaa saattaa kestää varsin kauankin. Ainakin siihen asti, kun Tommi tulee ilmoittamaan, että jos en tule juomaan ja varjoon, saan jonkun sortin lämpöhalvauksen. Mikään ei ole niin hienoa kuin snorklaus! Mahdollisesti tämä on myös ratkaisu siihen mysteeriin miksi olen aina selästä ruskeampi kuin etupuolelta.

Mopolla liikkuminen on mahdollistanut rantojen tutkimisen ihan eri tavalla ja niinpä olemmekin löytäneet muutaman ihan ookoon snorklaus-kohteen. Tässä vaiheessa snorkkelointi-ikäväni on ollut tosin jos sitä luokkaa, että ensimmäisellä kerralla pitkän tauon jälkeen olin jo onnellinen laittaessani maskin päähän ja tuijottaessani valkoista hiekkaa kirkkaaan veden läpi. Olen tässä reissuillamme oppinut, että mitä kivikkoisempi ja huonompi ranta on uimista ajatellen, sitä hienompi siellä on snorkkeloida. Näyttää pätevän tähän meidän kotirantaamme Klong Niniin, joka on varsin mukava polskutteluun, mutta vedenalainen elämä on tylsähköä.

Saaren eteläpään rannoilta löysimme jo pari mukavaa snorkkelointikohdetta, joissa bongasin jo monta Nemo-leffan kalaa, merimakkaroita ja merisiilejä. Tutkimusretket jatkuvat vieläkin hienompien paikkojen löytymisen toivossa!

Klong Nin illalla

Muunkinlaista rantaelämää on tullut vastaan. Ensinnäkin toiset ei-viralliset rannat ovat varsin törkyisiä, ilmeisesti ne eivät kuulu siivouksen piiriin. Todistimme myös pilven tai jonkun vastaavan tuotteen myyntiä eräällä hiljaisella rannalla tai siltä se vahvasti vaikutti. Myyjä oli loksipäinen farang, jonka nähdessään Bao päätyi samaan loppupätelmään kanssamme; jälleenmyyjäpä hyvinkin. Huumeet, myös siis Marihuana ovat Thaimaassa laittomia, mutta valvonta turistisaarilla on laiskanlaista. Kaikenlaisia happy/funny-leivoksia ja sienipirtelöitä mainostetaan melkoisen vapaasti. Mietojen huumeiden pössyttelystä kiinnijääminen paikalliselle poliisille yleensä ohentaa kukkaroa jonkun verran. Bangkokissa rangaistukset ja valvonta on tehokkaampaa. Kovien huumeiden hallussapidosta voidaan langettaa jopa kuolemanrangaistus, joka saattanee olla jopa parempi vaihtoehto, kuin jäädä vuosikymmeniksi virumaan thaivankilaan.

Näistä vakavammista asioista takaisin ensimmäisen maailman ongelmiini. Löysimme  muutaman kilometrin päästä jälleen varsin kivan ravintolan, jota pitää nuori thai-pariskunta. He kaikesta päätellen diggailevat tatuoinneista, naamalävistyksistä ja rokkenrollista, joten ravintolan nimi Angels saattaisi jonkun mielestä olla harhaanjohtava.

Ei päivää ilman pullero-keskusteluja. Paikan nuori emäntä oli epätyypillistä täkäläisittäin, pehmeästi rakentunut ja ylpeä siitä. Hän sanoi rakastavansa ruokaa ja erilaisia makuja ja sen ansiosta hän on pullea ja kasvot ovat kauniin suloiset. Tästä asenteesta jälleen oppia korvan taakse! :)
Olin aivan haltioissani, kun kuulin, että he ottavat erityisen hyvin kasvissyöjät huomioon ja kyseli kuinka tarkasti vegenä haluaisin annokseni valmistettavan. Thaimaassahan melkein kaikkiin ruokiin tulee kalakastiketta, toisiin osterikastiketta ja osaan kanalientä, joka tekee tarkasta kasvissyönistä vähintääkin haasteellista. Ensimmäisen reissuni jälkeen päätin olla ajattelematta asiaa liikaa ja hyväksyä kalakastikkeentyyppiset mausteet ruoassani.

Tilasin nuorelta rautanaamaiselta emännältämme vihreän curryn tofulla ja jäin odottamaan vesi kielellä annostani. Ja tokihan siinä oli - kanaa! Voi sitä pettymyksen määrää! Tommi sai jälleen nauttia tuplamäärän proteiinia kun kaivelin kananpalaset hänen lautaselleen ja jupisin hiljaa kuinka se voi olla niin stnanan vaikeaa prkl. Sitten kun emäntä tuli kysymään miten ruoka maistui, toki ylistimme sitä kilpaa iso hymy kasvoillamme. Ja siis pakko sanoa, curry oli niin herkullista, että päätin antaa tämän giganttisen  mokan kasvissyönnin asiantuntijakokille anteeksi ja testiä paikan ruoat vielä toisenkin kerran. Mahdollisesti kyseessä on myös ilmiö, josta luin juurikin internetin ihmeellisessä maailmassa. Kuuma saa aivot käymään hitaalla, joten muistikaan ei välttämättä ole terävimmillään. Sellainen olo itselläni ainakin toisinaan on :D