Ihmisen paras ystävä

Maailma osoittautui jälleen tänään lounaalla yllättävän pieneksi. Kävimme Kantiang Bayssa syömässä Pad thai Rock n roll -ravintolassa, joka poiketen täällä vallitsevasta tavasta on ottanut listalleen vain 5 annosta.  Yleensä menut ravintoloissa ovat monisivuisia ja tupaten täynnä kaikkea mahdollista. Molempien pad thait olivat varsin makoisat ja sopivasti kokille tuli sen verran hiljainen hetki, että ehdimme jutella hetken niitä näitä. Siinä vaiheessa kun hän kysyi tiedämmekö paikan nimeltä Åland ajattelin, että varmaankin käsitin jotain väärin, mutta selvisikin, että rokkaava kokki keikkaili aiemmin kahdeksan vuotta basisitina Ahvenanmaalla. Tarpeeksi monen "soittakaa paranoid" -huudon (ja tämä tarina on tosi) jälkeen piti keksiä jotain muuta ja perusti Lantalle ravintolan. Annoksista päätellen oikea valinta.

Snorkkeloinnin ja lounaan jälkeen oli aika palata Lanta Animal Welfarelle moikkaamaan koiria ja ottamaan joku karvakaveri lenkkiseuraksi. Toivoin, että klo 15 ja 16 välillä porotus alkaisi hellittää sen verran, että jaksaisin itsekin kävellä jonkun aikaa. Toiveisiini vastattiin; pari kilometriä ennen LAW:n tiluksia alkoi Sataa. Ensin pisara, sitten toinen ja sen jälkeen kuin saavista. Rapsuttelin sateelta suojassa kissoja puolisen tuntia ja odottelin, että pahin myräkkä vähän hellittäisi. Sain kuulla yhdeltä työntekijältä, että vaikka sade ei haittaisi minua, niin hauvat eivät kuulemma arvosta märkiä lenkkejä. :D Ovat selvästi päässeet paremman elämän makuun jo. Perustajaomistaja oli juuri lähdössä isommalla porukalla lava-autolla rannalle kävelyttämään koiria ja pääsin sinne mukaan. En ollut varustautunut kunnollisella kameralla, joten kuvat ovat valitettavasti vähän kökköjä.




Tommi kunnollisena aviomiehenä meni siksi aikaa odottelemaan Nengille, joka sopivasti sijaitsee ihan LAWin läheisyydessä. Ilmoitin, että olen varmaankin poissa ehkä tunnin verran.

Koirien ryhmä rämä oli kyllä liikuttavaa katseltavaa, yhdeltä puuttui jalka, toinen linkkasi osapuilleen jokaista jalkaansa ja kolmannella silmät pyörivät päässä innostuksesta. Yksi asia näitä kuutta koiraa kuitenkin yhdisti, kaikki nauttivat silminnähden rannalla juoksemisesta. Varsinaisesta hikilenkistä ei voida ihmisten kohdalla puhua, lompsuttelimme rauhassa pienen lenkin ja siitä rantabaariin huurteiselle. :D Eipä sillä, sade oli tauonnut ja aurinko laskemassa, joten puitteet olivat ihan kohdallaan pienelle pitstopille.

Sitä vaan tässä mietin, että missäköhän minun olueni viipyy?
Jokaisella koiralla on panta, jossa lukee Adopt me :)

Ihmisten suhteen koirat olivat yhtä lukuunottamatta suhteellisen välinpitämättömiä, mikä ei ole ihme ajattelen suurimman osan katu- ja jopa pahoinpitelytaustaa.
Kun viimein "noin tunti" eli kolme tuntia myöhemmin (thai-ajassa ehkä sama asia?) kävelin Nengille märkänä ja koiralta haisevana sain onnekseni kuulla, että ruoka oli jo tulilla. Loistava ajoitus. Ainakin minulle. ;)

Opettelemme tässä edelleen pikkuhiljaa thaita, muutaman sanan päivävauhtia. Voin sanoa, että helpoin osuus on uusien sanojen muistaminen ja sekin on vaikeaa. Lausuminen on vähintäänkin haastavaa ja ilmeisesti sävelkin olisi aika tärkeä saada kohdalleen. Waan = makea, Wan = perse. Koita sitten olla sekoittamatta näitä...
Koska Bao on osoittautunut kielinatsiksi, joka korjaa lausumistamme jatkuvasti, olemme myös alkaneet korjata hänen englantiaan ja suomeaan. :D Ei lähde yötyöläinen syö yömyhään häneltäkään, vaikka yllättävän paljon suomea osaakin. Ha! Ruoska heilahtaa myös joka kerran kun Bao sanoo liten bit (=little bit).
Dan ravintolassa oleville työntekijöille opetimme suomea tervehdyksen "moi moi" verran. Eilen ollessamme lähikiskalla vesiostoksilla jostain hyllyjen välistä kuului iloinen moi moi ja siellähän yksi Dan tarjoilijoista vilkutti meille leveä hymy naamallaan. Ei voi olla tykkäämättä! Mopoillessa vastaava tervehdys hoidetaan tuplatööttäyksellä. Niinpä onkin hauskaa, että jo näin lyhyen ajan jälkeen jatkuvasti jostain kuuluu honkhonk ja joku vilkuttaa iloisesti. Töötti on täällä muutenkin lähinnä informaation lähde tai tervehdyksen apuväline. En ole kuullut kenenkään paikallisen käyttävän sitä siihen tarkoitukseen, jossa se on Suomessa vihitty.



Ettei totuus vallan unohtuisi, niin loppuun vielä pullukkakevennys. Kävimme illalla läheisellä "ostoskadulla" ostamassa kaislamaton ja muutaman paidan. Nini's ravintolan omistaja käveli meitä vastaan, kyseli kuulumiset, katsoi mattoa arvioivasti ja sanoi, tuu smool, juu tuu pumpyi (=pullea) Kotona avasimme mattokäärön ja totesimme, että sinne mahtuu ihan hyvin vaikka neljäkin pullukkaa. :D
Moi moi!

Ei kommentteja