((Tämä ehdottomasti ei koske sitä omahyväistä ruotsalaista turistia, joka ilmoitti, että englannistani selvästi huomaa suomalaisen vaikutteen (kahden lauseen jälkeen) ja joka oletettavasti menee seuraavaksi baariin tilaamaan itselleen jäk danielsin. Jäk! Se sanotaan jumaleissön tsäk, ihan niin kuin just sanotaan tsast eikä jast. Ja suomalaiset eivät osaa muka lausua englantia! ))
Kritin baarissa aikaa viettäessämme tapasimme hollantilaisen Casperin. Hän on omien sanojensa mukaan matkustanut osapuilleen puolitoista vuotta ympäri Aasiaa. Casper on merkillinen sekoitus pikkulintujen tarkkailijaa, naisten naurattajaa ja egosentristä hipsteriä. Mahdollisesti hän on luonnostaan jatkuvasti ylivirittyneessä tilassa tai sitten hän käyttää jotain lisäaineita.
Casperin lisäksi tutustuimme Kritillä myös mahtavaan Walesilaiseen perheeseen. Joka kerta heidät tavatessamme jaksan ihmetellä lasten (13 ja 9 v) käytöstapoja. Erityisesti 13-vuotias Tom on ihailtavan kokeilunhaluinen hän maistelee ennakkoluulottomasti paikallisia ruokia, opettelee thaita ja on jatkuvasti kiinnostunut oppimaan uutta muista kulttuureista. 9-vuotias Freya taas osti meille ja Baolle hyvää onnea tuottavat ystävyyden rannekkeet. Koko perhe on ihanan avoimin mielin liikkeellä ja on ollut superhauska näyttää heille paikkoja ja tutustuttaa eri ihmisiin.
Casper ja Tom ovat keränneet useana iltana rannalta polttokelpoista materiaalia nuotiota varten. On vaikea kuvailla sitä tunnetta, kun istuu rannalla ja katselee tähtitaivasta, kalastaja-alusten valoja jossain horisontissa ja kuuntelee meren pauhua. Nuotion ympärillä on erilaisia, kaiken ikäisiä ihmisiä ympäri maapalloa ja aina löytyy jotain juteltavaa. Jouluaatto thai-tyyliin, ei voi valittaa.
Tapaninpäivänä, joka samalla oli myös tsunamin 10-vuotispäivänä Thaimaan suurin, kaunein ja kuuluisin reggaeyhtye Job2do keikkaili Rasta Baby - baarissa rannalla. Edellisellä kerralla vuosi sitten keikka oli ilmainen, siellä ei ollut juuri ketään ja tunnelma oli mahtava. Tällä kertaa Mr Job ei ollut osannut tasapainottaa, tai niin me asian tulkitsimme, yrtin ja alkoholin määrää sillä meno oli todella velttoa.
Saimme houkuteltua saksalaisen nuoren parin, Tomin ja Steffin, mukaamme keikalle. Oikeastaan sinne piti tulla Baoa lukuunottamatta osapuilleen kaikki thai-ystävämme mutta loppujenlopuksi kukaan ei päässyt paikalle. Paitsi Bao. Thaimaalaiset harvoin sanovat ei mutta se ei välttämättä tarkoita että he tarkoittaisivat myöskään kyllä vaikka sanoisivatkin niin.
Lopulta hra Job poistui baariin nesteyttämään itseään ja jättin bändin omilleen. Siinä vaiheessa mekin päätimme poistua paikalta. Täällä bungalowimme terassilla, joskus pikkuyön tunteina, virittelimme todella hämmentävän keskustelun saksalaisten tuttaviemme kanssa aiheesta dubbaus. Tämä on jo toinen kerta kun dubbaus-maassa asuvat ihmiset oikeasti väittävät silmät kirkkaina, että esimerkiksi Homer Simpson dubattuna on parempi kuin alkuperäinen. Tätä on ehkä hitusen vaikea käsittää, kysy vaikka Hüümö Schimpsonilta. Ne kulttuurierot <3
Ehdottomasti kiinnostavin, rakastettavin ja hauskin näistä uusista kohtaamistamme ihmisistä on silti ollut Ahmed. Hän on alunperin kotoisin Somaliasta josta hän perheineen pakeni sotaa Sveitsiin joskus 90-luvulla. Ahmed on sellainen harvinaislaatuinen ihminen johon kiintyy heti ensi kohtaamisella. Mitä itse sanoisit, jos kättelisit muslimi-somalia, joka esitellessään itsensä sanoo My name is Ahmed - not the dead terrorist?! Siltä varalta jos joltain meni vitsi ohi:
https://www.youtube.com/watch?v=KFijMqKeX48
Ensi reaktioni oli jähmettyä, sillä kuvittelin luonnollisesti kuulleeni väärin ja varoin nauramasta. Ahmed jatkoi vitsailua siitä kuinka itsemurhapommittajien koulu jää lyhyenlaiseksi, kun jo ensimmäinen harjoitus päättyy kuolemaan. Siinä vaiheessa nauroimme kaikki jo vedet silmissä. Ihmetellessämme että miten Ahmed voi olla täällä, kun Malesiassa jälleen hukattiin yksi kone hän sanoi, että hänen serkkunsa oli tällä kertaa työvuorossa.
Vaikka olemme keskustelleet Baon kanssa tuntikausia islamista ja kulttuurieroista, Ahmedin kanssa keskustelut nousevat aivan uudelle tasolle. Se on toki täysin järkeenkäypää, kun toinen on viidakkopoika jonka maailmankuva on osapuilleen Koh Lantan kokoinen ja toinen on syntynyt Afrikassa, paennut sotaa Eurooppaan ja matkustelee jatkuvasti ympäri maailmaa työnsä takia.
Saimme vihdoin järkeenkäyvän selityksen siihen miksi muslimit eivät halua syödä porsasta, miksi naisia ympärileikataan, miksi alkoholi on nou-nou ja miten tavalliset ihmiset, puhumattakaan vallanhaluisista imaameista ryssivät lähtökohtaisesti ihan käyttökelpoisia oppeja. Koska koraani käskee jatkuvasti etsimään omaa totuutta, molemmat muslimi-ystävämme totesivat ateisti-Tommin olevan enemmän muslimi kuin moni muslimi on.
Etsimisestä puheenollen, olen jatkanut sitkeästi juuri sen oikeanlaisen juustosämpylän metsästämistä. Osapuilleen kuukausi näytti olevan varsinainen breaking point kun puhutaan ruoasta. Minun kohdallani lähinnä juustosta tai sen puutteesta. Olen nyt syönyt täällä 4 kertaa jonkunlaisen juustoleivän ja voin sanoa että yhtä kertaa lukuunottamatta jokaisen tällaisen paheellisen länkkäriruoan jälkeen olen tuntenut itseni likaiseksi. Toisaalta näissä kokeiluissa on ollut se hyvä puoli että sen jälkeen thai-ruoka taas maistuu (ja tuntuu) hyvältä. Rehellisyyden nimissä on pakko myöntää, että Khao pad, paistettu riisi, jota olemme pistelleet täällä lähes päivittäin 5 viikkoa on ainakin hetkeksi tullut tiensä päähän.
 |
| Thaimaanialainen "jogurtti", mahdollisesti kookosmaitoa, jotain tunnistamattomia hedelmälieroja, pieniä limaisia rakeita ja mustapapuja. Ei jatkoon. |
Juustonhimo itse asiassa äityi jossain vaiheessa niin pahaksi, että ajelimme melkein 15 kilometriä saksalaisen miehen pitämään Diecks deli -kauppaan, josta sai Juustoja. Ei siis niitä 7/11 -"juustoja", joiden valmistusaineluettelossa soijapavut mainitaan ennen maitoa. Erityispitkään kypsytetty Cheddar, Emmental ja Brie kaikki maistuivat niin käsittämättömän taivaallisilta, että jos osaisin kehrätä, olisin todellakin hyrrännyt onnesta. Salamipaketti näytti myös katoavan kaapista aika rivakasti. Tommin samaisessa paikassa nauttima aikakauslehden kokoinen schnitzel rankaisi myöhemmin illalla. 5 viikon riisidieetin jälkeen puolikas leivitetty possu, kasa ranuja ja majoneesidippi aikaansaivat sellaiset olotilat, että seuraavana päivänä thairuoka maistui jälleen ihan hyvältä.
Ei kommentteja