Skootterissa on tunnelmaa (kunnes kumi puhkeaa)

Täällä on nyt oltu viikon verran ja olo tuntuu kieltämättä jo varsin kotoisalta. Heräilemme joskus aamulla kun herätyttää, yleensä tosin ensimmäisen kerran joskus viiden aikaan aamulla muslimien rukouskutsuun. Aamiainen terassilla on aina kokoelma hedelmiä, jotka ovat täällä käsittämättömän herkullisia. Niillä on itse asiassa aika vähän tekoa niiden eksoottisten hedelmien kanssa, joita Suomesta voi ostaa riistohintaan. Mangot täällä ovat ilmeisesti eri rotuisia kuin Suomeen rahdattavat ja niin hyviä, että en kyllä tähän hätään keksi mitään suurempaa herkkua.

Aamiaissettiä

Aamiaisen jälkeen käymme uimassa, vesimatelemassa tai lillumassa, lueskelemme kirjoja ja/tai käymme mopoajelulla. Lounas on yleensä Khao pad (paistettua riisiä lisukkeilla) tai Pad thai (paistettuja nuudeleita lisukkeilla) ja jos laitetaan elämä risaiseksi, niin ehkä vielä hedelmäshaket kylkeen. Yleensä tällainen setti meiltä kahdelta maksaa n 200 baht tai alle, eli jotain 4-5 e kieppeillä. Melko kohtuullista, etten sanoisi. Ei sillä, että eipä meillä ole täällä keittiötäkään missä kokkailla, mutta mitään varsinaista intoakaan sellaiseen ei ole esiintynyt.

Kävimme eilen testimässä mopoa päivällä ja iltasella uudemman kerran. Kuukkeli suositteli jokusen kilometrin päässä olevaa ravintolaa Kwan's cookery eikä suotta. Paikka on kuuluisa Khao Soi-annoksestaan,  joka oli jonkunlainen currylieminen keitto nuudeleilla ja kaikenlaisilla lisukkeilla. Paikan omistavat saksalainen mies ja hänen thai-vaimonsa ja ehkä siksi  välillä tuntui, että olimme saksalaisten mumejen kokoontumisajoissa. Aikamoista ässien suhinaa! Täällä oli kehitelty varsin näppärä tulisuusasteikko 1-5, jossa 1 ja 2 on tarkoitettu puurosuisille länkkäreille, 3 perusthaimaalaiselle ja 4-5 tulisesta ruoasta pitäville paikallisille. Päädyimme kolmoseen, joka oli juurikin sopivan tulinen. Sopivan tulinen on ainakin minulle sellainen, että se on koko ajan ihan pikkaisen liian tulinen, mutta ei niin paha, että polttelulta ei pysty syömään edes riisiä. Yleensä se vaatii pari pulloa vettä kyytipojakseen.

Plusssaa siitä, että Kwanista saa myös tofua, joka ei ole täällä kovinkaan useassa paikassa, ainakaan pienissä paikallisissa ravintoloissa,  listoilla. Minä otin hedelmäcurryn (en vaan voi saada tarpeekseni näistä hedelmistä täällä :D) ja se oli kyllä erikoinen annos; curryliemi, jossa tofun lisäksi lillui ananasta, banaania ja vesimelonia. Jälkiruoka ja pääruoka samalla kertaa, kuinka näppärää!
Ruoan jälkeen kävimme ajelemassa vielä rantakadulla, kun Katuhaukka alkoi yhtäkkiä vaaputtaa joka suuntaan. Pysähdyimme tien reunaan ja totesimme, että takarengas on totaalisen tyhjä. Soitimme Baon hätiin ja hänen vahingoniloinen, suorastaan räkäinen naurunsa kuului jo kaukaa. "juu tuu hevi, täts vai proken taie". No kiitti taas vaan tästäkin totuudesta. :D Vaihdoimme menopelejä ja tänään rengas oli jo vaihdettu, tällä kertaa vähän jykevämpään versioon. Köyhdyimme tästä koko renkaanvaihto-operaatiosta n. 20 euroa. Kaikeksi onneksi rengas meni rikki a) hiljaisessa vauhdissa b) lähellä Baoa.

WTF? Sangsomia (thaimaalainen viski/rommi/who knows) ja jäitä? En tohtinut kokeilla.

 

 

 

Tänään illemmalla Neng soitti ja päätimme mennä moikkaamaan häntä. Lähtiessämme aurinko oli juuri laskemassa ja taivaalla oli muutama tumma pilvi, mutta positiivisesti ajattelimme ehtivämme ennen sadetta Nengille, noin 5 km:n päähän meistä. Ehkä hitusen ennen puoliväliä alkoi SATAA. Trooppiseen tyyliin vettä tuli sitten ihan olan takaa. Vesipisarat hakkasivat naamaan kuin neulat. Thaimaalainen tieinfrastruktuuri on muutenkin sen verran alkutekijöissään, että se laittaa mopossa istujan pakarat koetukselle, eikä sade varsinaisesti helpota asiaa, kun kuoppia on entistä vaikeampi havaita.

Perille päästyämme olimme aivan likomärkiä. En tiedä mistä neng onnistui taikomaan minulle pyyhkeen (helpohkoa) ja Tommille sopivan paidan (vaikeahkoa). Neng on itse paksuudeltaan pulkannarun luokkaa, joten paita tuskin oli hänen omasta garderobistaan.

Takaisinpäin ajellessa sade oli lakannut, mutta vaihtarina oli pimeää ja katuvalojahan täällä ei ole. Täällä pimeys tulee n klo 18 aikaan kuin huppu kaiken päälle. Katuhaukan pitkiä ajovaloja ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua kovin tehokkaiksi. Kun kysyimme Baolta, että miksi ne osoittavat niin ylös, että onko se normaalia, niin  hän totesi: "juu kän sii tö pööds in tö triis". Näillä mennään.