Real customers

Ystävämme Bao on tehnyt elämässään kaikenlaista, itseasiassa hänen toilailuistaan pitäisi kirjoittaa kirja ja tehdä elokuva. Tällä hetkellä hän kuitenkin ajaa työkseen tuktukia. Sitä kautta mekin ystävystyimme, sillä Bao päivysti aina silloisen hotellimme edessä. Päivystäminen tässä yhteydessä tarkoitti, että hän joko nukkui kerällä pikkuruisessa mopotaksissaan tai käytti hyväkseen hotellin wifiä ja postaili kummallisia kuvia ja videoita Facebookiin.

Turistit ovat juuri alkaneet saapua tänne Lantan saarelle ja Baolla on sopimus sen samaisen hotellin kanssa, että hän on sen asukkaiden käytettävissä koko päivän, jos on tarvis. Niinpä olemme sanoneeet hänelle, että niin kiva kuin olisikin viettää kaikki päivät yhdessä, hänen pitää sanoa, jos on kiireinen ja/tai varattu. Että ottaa vaan "real customers", koska meidän kyyditsemisellään hän ei pääse rikastumaan. En tiedä onko se sitten Baon keskittymiskyky, joka on jotain kaksivuotiaan luokkaa vai muisti, joka on vielä surkeampi kuin minulla ja minä en muista MITÄÄN, mutta aina hän vaan ilmoittaa, että "I'm free, I have nothing" ja sitten yhtäkkiä aina muistaa jonkun sovitun menon ja häviää horisonttiin.

Kävimme eilen syömässä taas Nok stylessä ja päätimme läpsytellä rannan kautta kotiin. Ohi käveli pari kiinalaista turistia, joiden mielestä olemme urheita, kun uskallamme mennä siis yöllä uimaan kylmään veteen. Vesi oli tosiaan järistyttävän kylmät 30 astetta ja pidän itseäni varsinaisena soturina uskaltaessani mennä sinne lillumaan. Itse asiassa vesi oli lämpimämpää kuin ilma sillä hetkellä. :D

Nti Nok ja Tommi

Siinä kävelessä alkoi tehdä mieli joka kadun kulmassa myytävää pannaria ja poikkesimme hakemaan sellaiset Baon vaimon Dan ravintolasta. Hetken päästä hra tuktuk-kuskikin saapui paikalle ja ilmoitti miltei heti, että hänen pitää nyt heti mennä, hänellä on tärkeä meno. Osapuilleen 2 minuuttia myöhemmin ystävämme ajoi tuktukillaan ravintolan ohi kyydissään pari turistia, tööttäsi ja huusi ylpeänä "look, I have real customers". Yllättäen hän oli unohtanut hakea asiakkaansa ajoissa sovitusta paikasta.

Dan possuhyvät pannarit ananaksella, banaanilla ja suklaalla

Lanta on siitä erikoinen thaimaalainen saari, että täällä valtaosa asukkaista on muslimeja, toisin kuin muualla maassa. Tämä tarkoittaa kiinnostavia järjestelyjä alkoholia kaihtavien uskisten ja Changiaan himoitsevien turistien välillä. Muslimiomisteiset ravintolat eivät tarjoile alkoholia eikä sinne ole soveliasta mennä oman huurteisensa kanssa (joka muuten on täällä ihan ok. Koitapa mennä ihan vaan vaikka lähimpään Rossoon oma Karhu kädessä :D). Bao muunmuassa kertoi joutuneensa vaikeuksiin, kun lauma turisteja tuli Dan ravintolaan syömään omien juomiensa kanssa. Johan olivat paikalliset kerrostalokyttääjät ravintolan ohi ajaessaan panneet tällaisen epätavallisen asian merkille ja kannelleet imaamille, joka taas välittömästi nuhteli Baoa. Niinpä joissakin ravintoloissa toimiva baari on oma (muu kuin muslimiomisteinen) yrityksensä, mikä selittää sen oudon ilmiön, että illallisesta saattaa tulla kaksi eri laskua. Yksi juomista ja yksi ruoista.

Koska emme voi emmekä halua olla riippuvaisia Baon ehtimisistä, päätimme hommata oman skootterin. Vuokramopoa ei oikein kannata näin pitkäksi ajaksi ottaa. Kysyimme Baolta mitä sellainen voisi maksaa. "50 000 bah" (n. 1200 e). Auts. Ei kun siis ei uusi, käytetty. "Aaa, 10 000 baht" Seuraavana päivänä hinta oli kuitenkin 20 000 baht tai enemmän. Annoimme Baolle 30 000 kouraan ja sanoimme, että hommaa sen mopon ja loput rahat takaisin. Lantalta kuulemma ei saa hyvää käytettyä skootteria, sellainen pitää ostaa Krabilta, jonne Bao on parhaaksi onneksi menossa huomenna katsomaan siskoaan. Jos siis muistaa. Nyt sitten odotellaan kuin lapset joulupukkia aattona, että minkäinen menopeli pihaan mahtaa ilmestyä.