Se on hassua kuinka ihmiset tuntuvat aina haluavan sitä mitä kulloinkin ei ole. Da sanoi nähneensä ja koskeneensa joskus lunta ja se on kuulemma ihanin asia maailmassa. Hän ei myöskään mitenkään voi ymmärtää miksi kukaan haluaisi ruskettaa vapaaehtoisesti ihonsa, jos omistaa niin ihanan kuulaan valkoisen ihon kuin meilläkin on. Tasan ei mene nallekarkit ihmisillä.
No, Tommin iho ei oikeastaan ole tällä hetkellä kovinkaan kuulas tai valkoinen. Aurinko voi näemmä aiheuttaa peruspalamisen lisäksi ihottumaa, rakkuloita ja merkillisiä ihomuutoksia. Tai niin kuin Tommi asian ilmaisee; lepraa. Jos äidit siellä nyt sattuvat lukemaan tätä, niin rasvattu on, kiltisti ja joka päivä. Minä en ihme kyllä ole vielä onnistunut käräyttämään itseäni. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin eiköhän Tomminkin iho-ongelmat poistu ensimmäisen parin viikon aikana.
Bao oli eilen koko päivän Krabilla siskoaan visiteeraamassa, joten otimme vieraan tuktukin (! :o) ja ajelimme Nengin ravintolaan. Siellä on joka tiistai live-musiikkia ja niin tälläkin kertaa. Asia joka jaksaa aina ihmetyttää on että miksi, oi miksi täällä lähes aina live-musiikki on länsimaailman covereita. Niitä nyt kuulee muutenkin, mieluummin kuulisi originaaleja thai-lauluja. Toisaalta, sitten kun he oikeasti erehtyvät soittamaan pari oman maansa kappaletta, niin eikö siellä ole jo joku ruotsalainen vaari huutamassa Abbaa ja punaniskainen britti haluaa Green Dayta. Valitettavasti nämä eivät ole kuvitteellisia esimerkkejä. Kyllä, tulen Thaimaahan syömään lihapullia ja kuuntelemaan Abbaa.
Neng pääsi itsekin laulamaan muutaman laulun setin loppuun ja intoutui siitä sen verran, että tuli ilmoittamaan meille, että nyt lähdetään baariin. Olimme molemmat totaalisen poikki ja ajatelleet siirtyä seuraavaksi hemmetinkyytiä kotiin pötköttämään, mutta missään tapauksessa emme halunneet sanoa Nengille ei. Etenkin kun tiedämme, että hän on tätä nykyä äärimmäisen yksinäinen. Lantalla viime sesonki ja erityisesti sen jälkeinen aika oli todella huono. Niin huono, että Nengkin joutui lähettämään vaimonsa ja pienen lapsensa toiselle puolelle Thaimaata, vaimonsa kotiseuduille eikä ole pystynyt matkustamaan katsomaan perhettään 1,5 vuoteen. Siinä taas itsellekin vähän pohdittavaa seuraavaan kertaan, kun tekee mieli valittaa jostain turhanpäiväisestä.
Viimeisetkin asiakkaat saatiin palveltua ravintolassa ja oli tilinteon aika. Thaimaassa palkat työntekijöile maksetaan yleensä jokaisen työpäivän jälkeen. Neng tuli iloisena kertomaan, että tänään tulos oli +- 0. Mutta että kuinka hän on iloinen, ettei jäänyt miinukselle. Ravintolassa työskentelee kaksi ihmistä, nuori naistarjoilija sekä yleismiesjantunen hra Odi. Odi on Nengin ystävä ja saa palkkaa vain silloin, jos kassaan jää rahaa, muuten hän vain pyyteettömästi auttaa ystäväänsä. Siinä taas sellaista settiä, jota pitänee kelata hetki jos toinenkin.
Odi, toisin kuin Neng on muslimi, mutta huomasimme hänen hörppivän siivotessaan olutta. Kysyimme tästä, että voiko muslimi todella juoda alkoholia ja hän näytti peukalon ja etusormen väliin jäävää minimaalista aluetta ja sanoi "nit noi" (ihan vähän vaan). Sitten näitä nit noita tuli pari lisää. Ja vielä pari. Ja ehkä pari. Tässä mahdollisesti on kyse klassisesta "Allah ei näe pimeällä" -ilmiöstä. Jostain jännittävästä syystä alkoholittomuus muutenkaan ei näytä olevan muslimeille välttämättä niin ehdotonta kuin possuttomuus. Olemme saaneet ongittua tähän vastaukseksi vain, että possu on saastainen, mutta jostain syystä se on paljon pahempi juttu kuin satunnainen "nit noi" juominen.
Neng maistatti Tommille jo viime visiitillä possusipsejä, jotka ymmärrykseni mukaan on tehty possun nahasta ja sitten käsitelty kaikilla mahdollisilla tavoilla, keitetty, paahdettu ja kuivattu ja mitä ikinä. Sattuneesta syystä jätin nämä naksut testimättä, mutta Tommin mukaan ne olivat parempaa kuin mikään ikinä. Mennessämme paikalliseen rock baariin Tommi alkoi taas vesi kielellä muistella näitä herkkuja, jolloin Neng otti Tommia kädestä kiinni ja sitten nämä erilaiset ystävät hävisivät johonkin.
 |
| Possusnäksit |
Sillä aikaa minä kuuntelin epäuskoisena ja naureskellen tätä paikallista (hard) rock cover bandia. Se on vaan jotenkin totaalisen vastaansanomatonta jos noin kolmikymmenkiloiset thaimaalaiset soittavat mm. Metallicaa, Rage Against the machinea ja Black Sabbathia. Pakkohan siitä on tykätä. Pakko oli myös huutaa Paranoid ja se vieläpä soitettiin! :D
Hetken päästä Tommi ja Neng palasivat mukanaan pari pussia näitä legendaarisia possusnäksejä. Niitä myydään Lantalla vain yhdessä ainoassa paikassa, jossa pienehkö pussukka maksaa 20 baht. Ilmeisesti tämä kauppa oli vielä iltamyöhäiselläkin auki. Tommi aikoo käydä ostamassa myöhemin koko laatikollisen näitä herkkujaan. Terkkuja Juhalle, jos luet tätä. ;)
Neng sanoi, että jos juo vaan olutta, niin ei tule moukhang (krapula). Muistutan tästä kohtapuoliin rakasta aviomiestäni, joka kuorsaa tuossa vieressä uupuneena.
Ei kommentteja