Olin haavekuvissani ajatellut aloittavani täällä juoksuharrastuksen. Kyllä. Ihminen, joka ei ole juossut koskaan vapaaehtoisesti metriäkään, aloittaa sen heti Thaimaassa, kolmenkymmenen asteen helteessä ja kuumassa, muljuvassa hiekassa tarpoen. Onneksi sentään jossain alitajuntani sopukassa tajusin itsekin ajatukseni realistisuuden ja jätin lenkkarit kotiin, etteivät ne veisi suotta tilaa rinkassa. En oikeasti ymmärrä miten täällä voi kukaan edes kävellä saati juosta pitkiä lenkkejä.
Joka tapauksessa, odotellessani tätä juoksun ihmettä tapahtuvaksi kävin ostamassa uimalasit. Josko aloittaisi vähän tutummalla harrastuksella. Ensimmäinen harjoitus ei ollut kovinkaan onnistunut. Edellisestä oikeasta uimakerrasta (en laske tähän hupilillumisia) on todella monta vuotta aikaa, joten tekniikka on hitusen hakusessa eikä keskisuuri aallokko helpota asiaa. Nieltyäni pari litraa suolavettä luovutin ja päätin vaihtaa uinnin vesijuoksuun tai ainakin johonkin sen suuntaiseen. Kyllä ei vaihdu maisema kovinkaan nopeasti siinä. Vesimatelu olisi mahdollisesti oikeampi nimitys. Tutkin kuukkelista vähän tekniikka-asioita ja seuraavan kerran vesijuoksu tuntui kieltämättä raskaammalta, mutta kovin hitaasti siinä minun makuuni vieläkin edetään. No, siihen päälle vähän vesijumppaa ja jalat hyytelönä takaisin kotiin.
 |
| Siinä se nyt viimein on! |
Tommi oli vastassa leveä virne naamallaan: skootteri oli saapunut! *olin kuulemma unohtanut tärkeät yksityiskohdat tästä: Honda Click F1 115 cc ja hän tottelee tästä lähtien nimeä Katuhaukka* Ilmeisesti Krabilta ei löytynyt sopivaa yksilöä, sillä tämä on todellakin huonoin mahdollinen ajankohta ostaa mopoa, kun kaikki vuokrausliikkeet hakevat itselleen vastaavia pelejä vuokrattavaksi turisteille. No, oli miten oli, pitihän se heti käydä testaamassa. Onhan se siistiä! (Pelottavaa) Siistiä! Käytiin saaren rauhallisimmilla alueilla koeajolla, aika leppeää ja hauskaa kun voi vaan ottaa mopon alle ja laajentaa elinpiiriä. Vain yhdessä jyrkässä mäessä mopoystävämme uuvahti sen verran, että jouduin hyppäämään pois kyydistä. Se mistä mopo tuli ja mitä se tarkalleen maksoi on toistaiseksi arvoitus. Selvinnee joskus ehkä mahdollisesti.
 |
| Krit Friendly Bar, todellakin nimensä veroinen :) |
Eilen käytiin syömässä Ninillä iltaruoat. Minä otin kookosmaitokeiton (Tom kha), Tommi pyysi Niniä tekemään jotain hyvää ja tulista. Kylkeen otettiin vielä vähän kevätkääryleitä. Ninin annokset jälleen olivat käsittämättömän suuret ja siinä vaiheessa kun olin lapioinut keittoa naamaani puoli tuntia, sen pinta oli laskenut ehkä sentin. Tommin special-ruoka oli jälleen hyvin petpet (tulista) ja minä hihittelin vieressä vahingoniloisena. Kunnes puraisin omassa keitossani ollutta oranssia chiliä. Virhe. Niin kuin Bao aina sanoo "meibi fo juu, not fo mii" No, tulipa juotua 1,5 litraa vettä.
Lähtiessämme kehuimme herkullista ruokaa ja taputtelimme mahojamme, että täynnä ovat. Nini tökkäisi sormellaan Tommia mahaan ja sanoi "juu iit tuu maaaash" :D
Minä onneksi vältyin totuuden kuulemiselta Ninillä, joskin Da siveli tänään käsiäni pettyneenä siitä, että ne ovat saaneet niin paljon väriä. Ja sanoihan Bao tuossa joku päivä, että juu aar tuu hai. :D Kieltämättä puolitoistametristen neljäkymmenkiloisten paikallisten vieressä tuntee itsensä aikamoiseksi amatsoniksi. Ehkä puoli vuotta terveellistä thairuokaa ja vesimatelua auttaa edes tähän horisontaaliseen suuruuteen. Ja muutama treenivinkki itse herra Schwarzeneggerilta :D
 |
| On muuten kirjoittajansa kaltainen kirja - hemmetin iso rotjake! |
Ei kommentteja