Ladyboy - man she/he can cook!

5 tunnin päikkäreiden, pienen iltakävelyn ja 12 tunnin yöunien jälkeen olo alkoi taas tuntua ihmismäisemmältä. Sääennusteen mukaan täällä piti olla varsin kökköiset säät, mutta ainakin aamupäivä alkoi leppeästi 28 asteen auringonpaisteella. Kävimme lounasaamiaisella Nini's restaurantissa (Klong nin beach), jossa aina yhtä ihana ja herttainen Nini tunnisti meidät heti ja tuli halailemaan ja juttelemaan (kaikki ne 10 sanaa, jotka hän osaa englantia).

Nini on itse varsin hoikka pieni nainen, mutta annokset, erityisesti Padthai ja Paistettu riisi on selvästi mitoitettu suomalaiselle rekkapenalle. Edellisellä reissulla Nini oppi jo heti ensimmäisestä kerrasta, että kun pyydän ruoan kasviksilla ja ilman lihaa ja kanaa, niin hän oikeasti toimitti ruoan juuri niin kuin pyysin. Tällä kertaa tilauksen otti vastaan joku muu ja luonnollisesti kasvisruoassa on vain vähän kanaa.  Onneksi olen onnistunut löysäämään pipoani kasvissyönnnin suhteen vuosien saatossa niin löysäksi, että syön tällaisetkin annokset nyrkkimällä kanat pois. Siis Thaimaassa. Suomessa saan toki edelleen tällaisesta piittaamattomuudesta infernaaliset raivarit.
Minun jättimäinen riisiateriani, Tommin käsittämättömän hyvä nuudelikeitto ja pari vettä 180 baht, osapuilleen 4 e. Melko kohtuullista. Thaimaan mittapuulla ei todellakaan halvimmasta päästä.

Pad Thai Ninin tyyliin

Kokemuksen opettamana olemme tulleet matkoillamme siihen loppupäätelmään, että mitä kivemmalla paikalla ravintola on, sen pahempaa ja kalliimpaa ruoka on. Tämä pätee erityisen hyvin täällä. Ainoa kerta kun olemme saaneet (eli Tommi) ruokamyrkytyksen, se tuli tällaisesta "kivasta merenrantaravintolasta".

Koska Bao tuntui aadeehoodeilevan jossain tavoittamattomissa päätimme kokeilla jotain uutta ravintolaa kävelymatkan päästä. Kuukkeli suositteli Nok style-nimistä pientä paikkaa eikä suotta (Klong Nin beach). Paikan special punainen curry oli tajunnanräjäyttävän hyvää. Pari currya, kevätkääryleet, pari pisseä ja vesi, 515 baht. Jälleen melkolaisen kohtuullista. Paikan omistaja/kokki on varsin hurmaava khatyi (ladyboy), jonka kuultuaan Bao ilmoitti, ettei voi syödä sellaisessa paikassa. Naisen tekemä ruoka, ok. Miehen tekemä ruoka, ok. Khatyin tekemä ruoka, ei ok. Baon logiikka <3
Thaimaassahan siis ei ole homoja (kysy keneltä vaan paikalliselta :D), mutta kolmanneksi sukupuoleksikin nimettty ladyboy-ryhmittymä on yleisesti ottaen hyväksytty osa thaikulttuuria. Viime reissulla koitimme kertoa Baolle jotain homoudesta, sillä hänen käsityksensä aiheesta on osapuilleen sellainen, jossa himokkaat homot jahtaavat viattomia heteromiehiä ja koittavat raiskata aina tilaisuuden tullen.

Ruoan ja pienten terassilla nukuttujen power napien jälkeen päädyimme legendaariseen Rasta Baby reggae-baariin (Klong Nin beach). Paikka on koristeltu käsittämättömällä meren rantaan huuhtomalla krääsällä, kuten flipflopeilla, simpukoilla, poijuilla ja reggaeväreillä, mutta paikasta tekee erityisen sen ainutlaatuinen henkilökunta. "Työn"tekijät ovat pääosin eriskummallisista, flipflopeissa raahustavia, hitusen vetelän oloisia loksipäitä joita ei voi hymyilemättä katsella. Jos paikan ohi kävelee päivällä, loksipäät useimmiten nukkuvat riippumatoissa tai pöydillä. Myöhemmin päivällä mahdollisesti juovat olusen tai pari tai imeskelevät jäätelöpuikkoja ja aina silloin tällöin katoavat yläkertaan suurella porukalla ja tulevat hyväntuulisina makean savun saattelemina takaisin. Olen aivan varma, että kukaan Rasta babyn työntekijä ei tiedä mitä työuupumus tarkoittaa.

Rasta Baby tarjoaa majoitusta varsin kohtuulliseen hintaan (300 baht/yö), mutta vain silloin jos makuupaikat eivät ole varattu fellow rastamaneille. Baoa lainatakseni, "better to sleep on the beach than there. Or keep your eyes open".  Tommi uhkaili testaavansa tämänkin extrememajoituksen, mutta saanee tehdä sen jonkun muun kuin vaimonsa kanssa.
Kaikenkaikkiaan, Rasta Babya on vaikea kuvailla, se vaan pitää kokea.