Baohan vaikuttaa kadonneen johonkin mustaan aukkoon, sillä emme ole kuulleet hänestä moneen kuukauteen mitään. Tai no, pari viikkoa sitten tuli viesti ”what’s up bro?” ja ”All phones broken”. Lyhyestä virsi kaunis. Luultavasti näemme/tai kuulemme hänestä seuraavan kerran joskus ensi sesongilla.
Onneksi Jiab on ottanut Baon paikan siinä mielessä, että hän käy meillä harva se päivä ja hänen juttunsa ovat usein ihan Baon juttujen veroisia. Hyvässä ja etenkin pahassa.
Thaimaalaisten nimet ja kutsumanimetkin usein tarkoittavat jotain ja kysyin mitä Jiab mahtaa tarkoittaa. Nauroin ääneen, kun kuulin, että nimi, joka lausutaan suomalaisittain ”tsiap”, kuulostaa pikkuisten tipujen sirkutukselta ja äiti ja isi antoivat kutsumanimen sen mukaan. Siis pienten kananpoikasten äänen innoittamana! Minun nimeni Marika (thaimaalaisittain Malika) sentään tarkoittaa kaunista viidakon kukkaa. :D Pisteet siis omille vanhemmilleni nimivalinnasta. Tommin nimi taas usein lyhenee täällä muotoon ”Tom”, joka tarkoittaa keittoa. :D
Kirjoittelinkin jo viimeksi siitä, kuinka meillä on Nengin kanssa kiihkeitä väittelyitä kulinaristisiin asioihin liittyen. Olemme esimerkiksi täysin menettäneet kiinnostuksemme tarjota Nengille mitään länsimaista ruokaa, koska mikään muu kuin thairuoka - ja vielä nimenomaan hänen kotiseudultaan Isanista tuleva thairuoka - ei vaan kertakaikkiaan voi olla hyvää. Neng on kuulemma maistanut kaikkia länkkäriruokia eikä pidä niistä kuin pihvistä. ”Kaikki länsimaiset ruoat” tarkoittaa sitten tässä yhteydessä Bangkokilaisessa hotellissa maistettuja pastoja, pizzaa ja sitä pihviä.
Jiabistä näkee jo päällepäin, että hän sentään pitää ruoasta, joten kutsuimme hänet meille lounaalle syömään joka keskiviikkoista erikoisuuttamme kotona kasattua subia. Kysehän ei siis ole mistä tahansa 7/11-kiskan köyhästä ja imelästä vitivalkoisesta paahtoleivästä, vaan käymme hakemassa vastapaistetut leivät saksalaisesta leipomosta, oikeat juustot erikoiskaupasta ja tuoreet vihannekset torilta. Jiab maisteli hetken leipäänsä ja kysyi sitten, että onko meillä majoneesia, chilikastiketta ja ketsuppia. *silmienpyörittelyhymiö* Siis jumafakinlauta ketsuppia leipään?! Majoneesi ei Jiabin mukaan ollut hyvää, koska se ei ollut makeaa. Mitvit?! Makeaa majoneesia? Leipään? Olen kuullut kaiken. Thaimaalainen majoneesi tosiaan on makeaa, en ole onneksi koskaan erehtynyt ostamaan sitä kaupasta. Päätin samantien, että keskiviikkoinen leipähetkemme on tästä lähtien pyhitetty vain valkonaamoille, ihan vaan oman mielenrauhani säilyttääkseni.
 | |||
| Toriostokset, vegen taivas, n. 15 euroa, ei paha! :) |
Siinä syödessään ja toriostoksiamme tarkastellessaan Jiab bongasi joukosta valkosipulin, otti sen käteensä ja totesi, että tämä on tosi hyvä karkoittamaan Draculan. Katsoimme molemmat Jiabia hiljaisuuden vallitessa miettien kuumeisesti a) kuulimmeko oikein ja b) oliko hän tosissaan. Jiab rikkoi hiljaisuuden toteamalla, että kyllä! Tämä on totta, sillä hän oppi tämän asian luotettavasta lähteestä, tyttärensä aamulla katsomasta piirretystä. En kyennyt lisäämään tähän enää mitään, sillä Draculahan todellakin karttaa valkosipulia. Asia harvinaisen selvä.
 |
| Edellisessä postauksessa mainittu kanakomposti töissä |
Thaimaalaisista erikoisuuksista tuli vielä mieleen viime viikkoinen visiitti 7/11-kiskaan, jossa tutkiskelin kosmetiikkahyllyä. Kuten olen aikaisemminkin monesti maininnut, niin thaimaalaiset haluavat keinolla millä hyvänsä valkoisen ihon ja niinpä suihkugeelit, ihovoiteet, deodorantit jne pitää syynätä tarkkaan, jos ei halua valkaisevia tuotteita. Tämä ei enää ole jaksanut ihmetyttää minua aikoihin, kunnes törmäsin erikoisimpaan tuotteeseen hetkeen; valkaisevaan intiimipesuaineeseen. :o Siis pitääkö todellakin olla valkoinen sieltäkin mihin aurinko ei paista? :o Kyseinen tuote kuulostaa monessakin mielessä todella väärältä, mutta sen käsittelyn sijaan ehkä nyt on aika siirtyä henkisimpiin asioihin, kuten vaikka shamaaniin.
Shamaani kävi Balilla vajaan kuukauden reissussa henkistymässä ja kuvien perusteella (olemme Facebook-kavereita) nauttimassa monenlaisia parantavia yrttejä sekä lieminä, että poltettavina versioina. Hän oli reissusta todella innoissaan ja laittoi minulle viestiä, kyseli kuulumisia ja sanoi, että hänellä on paljon uutta annettavaa jos koen tarvetta hänen palveluksilleen.
Miten sen kauniisti sanoisi… Sanotaanko niin, että minun mieleni ja chakrani ovat kuin kiinalainen skootteri, joka meillä joskus oli Suomessa. Toisinaan se kulki kuin unelma, mutta pääosin se vietti enemmän aikaa varikolla kuin ajossa. Menin siis mielelläni laittamaan energioitani järjestykseen.
Hoito alkaa aina lyhyellä jutustelulla, kuulumisilla ja mahdollisten ongelmakohtien listaamisella. Istuimme siinä vastakkain ja ihmettelin miksi shamaani katsoi ja kuikuili jatkuvasti ohitseni. Sitten hän yhtäkkiä kysyi olenko viettänyt paljon aikaa luonnossa tai eläinten kanssa. Sanoin, että olen toki, minulla on kaksi koiraa, joista etenkin toisen (Moula) kanssa on ollut paljon säätöä, mutta nyt alkaa näyttää jo tosi lupaavalta. Hän sanoi, että aurani hehkuu keltaisena ja vihreänä ja minusta loistaa kaikki se pyyteetön rakkaus, jota olen koirilta saanut. Minusta se paitsi kuulosti valtavan kauniilta, myös teki välittömän hyvän olon tunteen, sillä onhan se totta! En silti päässyt yli siitä, että sen ajan kun shamaani vilkuili ohitseni hän oikeasti katseli auraani. En tiedä olisiko enemmän upeaa vai ahdistavaa nähdä kanssaihmisten aurat…
Hoito meni pääosin kuten aiemmatkin puhdistukset, mutta joitakin uusia elementtejä oli savujen, kristallien kilisyttämisten ja mantramusiikin lisäksi. Shamaani hyräili hoitoa tehdessään, missä ei ole tavallaan mitään uutta. Paitsi että normaalin murisevan ääntelyn lisäksi hän hyräili suunnilleen samaan tapaan kuin itse tiskatessani tai hiuksia pestessäni. On vaikea kuvailla sitä tunnelmaa, mikä syntyy siitä, kun tunnet henkisen painolastin poistuvan rinnaltasi ja liikutut siitä ja sitten samaan aikaan repeilet henkisen parantajasi ”Maijal oli karitsa” -tyyppiselle hyräilylle. Shamaani on itse asiassa aikaisemmin sanonutkin minulle ettei koskaan ole tavannut ihmistä jonka mielialat menevät yhden hoidon aikana niin mieletöntä vuoristorataa ja vieläpä ennennäkemättömällä nopeudella kuin minulla. Kyky kai sekin!
Hoidon jälkeen olin, niin kuin aina, valtavan väsynyt ja nälkäinen. Shamaani lykkäsi käteeni punaisen kiven sulki silmänsä ja kysyi miltä kivi tuntuu. Olin hetken hiljaa ja mietin ankarasti. Sitten kysyin nolona, että tarkoittiko hän kirjaimellisesti miltä kivi tuntuu kädessä. Hän oli edelleen silmät kiinni ja sanoi, että sano vaan mitä tulee mieleen. Kivi tuntui mattaiselta ja raskaalta ja tunsin hassun viivan lähtevän siitä pitkin rannettani ja mainitsin tämän viimeisen asian hänelle. Menen aina ihan paiseeseen tällaisissa tilanteissa, jossa minun pitäisi tuntea, nähdä tai kuulla jotain ja päässä surisee tyhjää. Sitten kuulin, että kyseinen kivi on valtavan voimakas ja se aiheuttaa ihmisissä todella voimakkaita mentaalisia reaktioita. Paitsi minussa, ilmeisesti.
Myöhemmin illalla olimme sunnuntaiseen tapaan ulkona syömässä Tommin kanssa ja juttelimme hoidosta. Tommi yritti kysellä miltä shamaani näyttää ja koitin kuvailla häntä parhaani mukaan ja totesin, että se on mahdotonta, kyseinen tyyppi pitää tavata, että ymmärtää. Ihmettelin myös, että miksi emme ole koskaan törmänneet missään, samalla pienellä saarella kun kuitenkin asutaan.
Yhtäkkiä shamaani pölähti jostain ravintolan sisältä paikalle vaimonsa kanssa, otti Tommia kädestä ja hartiasta kiinni ja kysyi miten menee. Tommi katsoi minua kummissaan ja selvästi pähkien mistä ihmeestä nämä tyypit pitäisi tuntea. Olin juuri esittelemässä Tommia, mutta shamaanin vaimo halusi näemmä mieluummin puhua kyseisen ravintolan kasvispizzoista ja niiden paremmuudesta toiseen ravintolaan verrattuna. Ilmeisesti shamaanille ei juolahtanut mieleen, että vaikka hän näki magneettikentistä, kuun asennosta ja auroista (tai mahdollisesti sieltä Facebookista), että vieressäni istui mieheni, niin mahdollisesti Tommin auranlukutaito tai ennustajanlahjat eivät vielä ole ihan vastaavalla tasolla. :D
 |
Ei kommentteja